3. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Tässä sarjan osassa jatkamme kirjaa ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” ja sen 1. lukua ”Kenen tahto?” Me tarkastelemme vielä apostoli Johanneksen näyn kauneutta, kun hän meni ikään kuin ”taivaassa olevasta ovesta” loistoisalla valtaistuimellaan olevan Jumalan luo. Johannes näki Jumalan valtaistuimen ympärillä istumassa kaksikymmentä neljä vanhahkoa luomusta, jotka kuvasivat 144 000:n taivaassa kirkastetun jäsenen muodostamaa lopullista täydellistä kristillistä seurakuntaa. Näyttää siltä kuin näky siirtyisi Jumalan edessä olevista seitsemästä lampusta ja lasimerestä Jumalan temppeliin, missä kaikki on puhdasta ja pyhää. Tulemme nyt kappaleeseen 28.

OIKEUS, VOIMA, RAKKAUS JA VIISAUS HÄNEN LUOMUKSISSAAN

28. Mitkä neljä elävää luomusta näkyivät Jumalan valtaistuimen luona?

²⁸ Älkäämme hämmästykö sitä, mitä näemme edelleen Johanneksen näyssä. Älkäämme ajatelko, että taivaassa olisi eläimiä, joita tavataan maan päällä. Laika-koira, joka eli muutamia päiviä vangittuna venäläiseen Sputnik II:een, mikä sinkautettiin avaruuteen marraskuun 3. päivänä 1957, ei päässyt korkeammalle kuin sille radalle, millä tämä ihmistekoinen satelliitti kiersi maata, kunnes se putosi tuhoon huhtikuun 14. päivänä 1958. Mutta Jumalan pyhässä läsnäolossa on luomuksia, joilla on eräitten täällä maan päällä olevien eläinten ominaisuuksia. Me näemme nämä, kun Johannes kertoo enemmän yksityiskohtia ihmeellisestä näystään. ”Ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä on neljä elävää luomusta, jotka ovat täynnä silmiä edestä ja takaa. Ja ensimmäinen elävä luomus on jalopeuran kaltainen, ja toinen elävä luomus on nuoren härän kaltainen, ja kolmannella elävällä luomuksella on kasvot kuin ihmisellä, ja neljäs elävä luomus on lentävän kotkan kaltainen.” – Ilm. 4:6, 7, Um.

29. Mitä nämä elävät luomukset kuvaavat, ja mihin heidän lukumääränsä, neljä, viittaa?

²⁹ Ollen Jumalan valtaistuimen keskellä ja tämän valtaistuimen ympärillä nämä neljä elävää luomusta kuvaavat Jumalan luomusten järjestöä, millä on ne neljä huomattavaa ominaisuutta eli luonteenpiirrettä, mitkä olemme havainneet ensiksi Luojalla itsellään ja mitkä hän pani luomuksiinsa, jotka hän teki kuvikseen ja kaltaisikseen. Pyhä Raamattu kertoo erityisesti Jumalan neljästä pääominaisuudesta eli -luonteenpiirteestä, mitkä ovat oikeus, voima, rakkaus ja viisaus, täydellisessä tasapainossa ja sopusoinnussa. Nämä ovat eläviä eli toimivia ominaisuuksia, mitkä eivät ole erillisinä eli irrallisina, vaan olennoituneina Jumalassa itsessään ja myöskin kaikissa hänen jumalankaltaisissa luomuksissaan. Koska näitä eläviä luomuksia, jotka ovat täynnä silmiä edestä ja takaa, on luvultaan neljä, niin ne kuvaavat yhdessä jumalankaltaisten luomusten muodostamaa Jumalan järjestöä neliön täydellisyydessä, sen neljän sivun ollessa samanlaiset ja täydellisessä tasapainossa, suorassa kulmassa.

30. Mitä ensimmäisen luomuksen jalopeuran kaltaisuus kuvaa; entä toisen luomuksen nuoren härän kaltaisuus?

³⁰ Neljän huomattavan jumalallisen ominaisuuden yhdistelmä antaa leimansa kaikille näille luomukselle. Ne erottavat heidät maan älyttömistä eläimistä. Se, että ensimmäinen elävä luomus on jalopeuran kaltainen, kuvaa sitä, että Jumalan sopivasti tasapainoisella järjestöllä on rohkea oikeudenmukaisuus. Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan ensimmäisestä luomuksesta, puhutaan Jumalan vanhurskaana eli oikeudenmukaisena luomana, ja hänen sanotaan olevan ”jalopeura Juudan sukukunnasta”. (Joh. 5:30; Apt. 3:14; 7:52; 22:14; Ilm. 5:5) Se, että toinen elävä luomus oli nuoren härän kaltainen, viittaa siihen voimaan eli tarmoon, millä Jumala on täyttänyt jumalankaltaisten luomustensa järjestön. Apostoli Paavali sanoi tämän mukaisesti: ”Minulla on tarmo kaikkeen hänen avullaan, joka antaa voimaa minulle.” Ja kristityille hän kirjoitti: ”Lopuksi, hankkikaa edelleen voimaa Herrassa ja hänen väkevyytensä suuruudessa.” – Fil. 4:13; Ef. 6:10, Um.

31. Mitä se kuvasi, että kolmannella luomuksella oli kuin ihmisen kasvot ja että neljäs luomus oli kuin lentävä kotka?

³¹ Kolmannella elävällä luomuksella oli ”kasvot kuin ihmisellä”. Ihmisen Tekijästä on sanottu: ”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:16) Ihmisen, joka on tehty Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, pitäisi vastaavasti olla rakkaudellinen, ilmaista rakkautta ennen kaikkea muuta, mihin hän pystyy. Kolmannen elävän luomuksen ihmiskasvot kuvaavat näin ollen sitä, että uskollisten lasten muodostamalla Jumalan järjestöllä on rakkautta ja että se ei tee siitä syystä mitään pahaa luomustovereille. ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8) Tähän rakkauteen ja oikeuteen ja voimaan on yhtynyt viisaus, taivaallinen viisaus, ja tätä kuvataan lentävällä kotkalla, mitä neljäs elävä luomus muistuttaa. Kotka lentää korkealla taivaalla ja on kaukonäköinen. ”Kotka lentää korkealle ja tekee pesänsä korkeuteen . . . kauas katsovat sen silmät.” (Job 39:30-32) ”Kovin on korkea hullulle viisaus”, mutta ei kaukonäköisille, korkealle pyrkiville Jumalan uskollisen järjestön luomuksille. He ovat nopeita kuin kotka toimimaan Jumalan viisauden mukaisesti. – Sananl. 24:7.

32. Mitä sillä kuvataan, että noilla neljällä elävällä luomuksella on silmiä edessä ja takana ja että ne julistavat Jehovan pyhyyttä päivät ja yöt?

³² Nuo neljä kuvaannollista elävää luomusta olivat täynnä silmiä edestä ja takaa. Samalla tavalla ne, jotka ovat Jumalan oikeudenmukaisen, voimakkaan, rakkaudellisen ja viisaan järjestön jäseniä, ovat valveilla, valppaina ja vartiossaan. He ottavat erityisesti Jumalan huomioon kaikessa ja tarkkaavat kaikkia hänen vihjauksiaan, mitä hän haluaa heidän tekevän. Tämä heidän huomattava piirteensä on tehty havaittavaksi heitä koskevassa jatkoselityksessä: ”Ja kullakin näistä elävistä luomuksista on kuusi siipeä. Ne ovat yltympäriinsä ja altapäin täynnä silmiä. Eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, kun he sanovat: ’Pyhä, pyhä, pyhä on Jehovaa Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka on tuleva.’” (Ilm. 4:8, Um) Tästä käy ilmi, että nämä neljä ihmissilmäistä elävää luomusta kuvaavat niitä, jotka voivat puhua ja jotka tunnustavat Jumalan ja arvostavat hänen pyhyyttään, hänen kaikkivoipaisuuttaan ja hänen määrätietoista päättäväisyyttään ja jotka sitä paitsi tuntevat hänen nimensä.

33. Minkä siipien samanlaisuuden profeetta Jesaja näki temppelissään olevasta Jehovasta saamassaan näyssä?

³³ Profeetta Jesajakin sai näyn temppelissään olevasta Jehovasta kauan ennen Johannesta. Jesaja näki silloin serafeiksi sanottuja taivaallisia luomuksia seisomassa Jumalan valtaistuimen yläpuolella. Näilläkin oli samoin kuin neljällä elävällä luomuksella kolme siipiparia. Kuinka he käyttivät näitä siipiä? ”Kahdella hän piti kasvonsa peitettyinä, ja kahdella hän piti jalkansa peitettyinä, ja kahdella hän lenteli ympäri. Ja tämä huusi tuolle ja sanoi: ’Pyhä, pyhä, pyhä on sotajoukkojen Jehova. Koko maan täyteys on hänen kunniansa.’” – Jes. 6:1–3, Um.

34. Minkä se teki mahdolliseksi, että noilla neljällä luomuksella oli kullakin kolme paria siipiä ja että siivet olivat täynnä silmiä?

³⁴ Nuo neljä elävää luomusta, jotka Johannes näki, voivat ilmeisesti joko lentää tai jouduttaa eteenpäin menoaan kolmella siipiparilla. He saattoivat joko peittää osaksi itsensä tai toisia luomuksia suojelevasti. Ja heillä oli suuri näkemys tietääkseen, miten noita siipiä, jotka olivat täynnä silmiä yltympäriinsä sekä altapäin, piti käyttää. Tällaiset erikoisuudet puhuvat samanlaisista nopean liikunnan, suojeluksen ja valveilla olon, valppauden voimista noilla Jumalan uskollisilla palvelijoilla, joita neljä elävää luomusta kuvasi. Me luemme esimerkiksi Psalmista 34:8: ”Herran [Jehovan] enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.” Jumalan oikeudenmukainen, voimakas, rakkaudellinen ja viisas järjestö voi tarjota päivällä ja yöllä mitä tahansa tarvittavaa palvelusta. Miksi? Koska siihen kuuluvilla ”ei ole lepoa päivällä eikä yöllä”, kun he kertovat jatkuvasti kolminkertaisesti painottaen, kuinka pyhä Jehova Jumala Kaikkivaltias on. Meidän pitäisi siis arvostaa Jumalan yleisjärjestöä.

35. Miten nuo kaksikymmentä neljä vanhinta osoittivat, että kristillinen seurakunta on sopusoinnussa sen kanssa, mitä elävät luomukset tekevät ja sanovat?

³⁵ Tosi kristillinen järjestö on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä ne neljä kuvaannollista elävää luomusta tekevät ja sanovat. Johannes osoittaa sen kertoessaan meille enemmän siitä, mitä hän näki näyssä. Hän sanoo: ”Ja niin usein kuin olennot [elävät luomukset] antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta [vanhahkoa persoonaa] hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat [palvovat] häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ’Sinä, meidän Herrammeb ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.’” – Ilm. 4:9–11.

36. Mitkä kysymykset me teemme maan päällä nykyään olevista poliittisista tai uskonnollisistakin hallitsijoista, kun nuo kaksikymmentä neljä vanhinta ovat mielessämme?

³⁶ Täyttävätkö nykyiset poliittiset hallitsijat tai edes nykyiset uskonnollisetkaan hallitsijat kristikunnassa ja sen ulkopuolella tämän kuvaannollisen näyn? Ottavatko he kruununsa, otsaripansa, mitransa, turbaaninsa tai päähineensä ja heittävätkö he ne Hänen eteensä, joka istuu kaikkeuden valtaistuimella, tuon Kuolemattoman, joka elää ja hallitsee aina ja iankaikkisesti? Tulevatko he alas valtaistuimiltaan tai virkaistuimiltaan ja lankeavat tämän Jumalan ja Luojan eteen ja alistavat hallitusvaltansa ja valtuutensa hänen johtoonsa tunnustaen, että Hän on ainoa, joka on arvollinen saamaan, ylistyksen, kunnian ja voiman, koska hän on kaiken Luoja? Noudattavatko he siten noiden kahdenkymmenen neljän vanhimman esimerkkiä? Vai yrittävätkö he tehdä sankareita ja jumalia itsestään ihmisten epäjumaloitavaksi ja palvottavaksi vaatien heitä ’antamaan keisarille sen, mikä kuuluu Jumalalle’? Yrittävätkö he saavuttaa ”ratkaisevan aseman” avaruudessa ja siepata maailmanhallinnon sekä pakottaa maan ihmiset alistumaan tahtoonsa? Vai osoittavatko he halua luovuttaa kansassa tai heimossa omaamansa yksinvallan Jumalan ylimmälle, iankaikkiselle valtakunnalle? Meidän päiviemme maailman tapahtumat antavat ennakkoluulottomat, erehtymättömät vastaukset näihin teräviin kysymyksiin.

37. Kenelle ”vanhimmilla” kuvatut antavat kunnian, ja miksi meidän pitäisi yrittää oppia tietämään, mikä hänen tahtonsa on, ja tekemään se?

³⁷ Ne, joita nuo kaksikymmentä neljä ”vanhinta” kuvaavat todellisuudessa, julistavat rehellisesti, että kaikki valta tulee Jumalalta, Luojalta, ja että he eivät ansaitse mitään ylistystä eikä kunniaa. He tunnustavat Jumalan, Luojan, arvolliseksi saamaan ylistyksen, kunnian ja voiman ja sen tähden arvolliseksi saamaan myös palvonnan, alistumisen ja tottelevaisuuden. Koska hän on kaiken Luoja, niin hän on myöskin meidän Luojamme. Me emme ole tulleet elämään millään muulla tavalla. Me emme tahtoneet itseämme elämään täällä maan päällä. Ei, vaan niin kuin nuo kaksikymmentä neljä ”vanhinta” sanoivat valtaistuimellaan olevalle Jumalalle: ”Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” Koska meidät luotiin ja me olemme olemassa Jumalan tahdosta nykyään, niin meidät luotiin Jumalan tahtoa varten. Me kaikki olemme olemassa ainoastaan hänen tahtoaan varten. Meidän pitäisi siis täysin asiaan kuuluvasti haluta oppia tietämään, mikä hänen tahtonsa on, ja sitten tehdä se. Muussa tapauksessa me jätämme surkeasti täyttämättä sen tarkoituksen, mitä varten meidät luotiin ja mitä varten me olemme olemassa.

38. Kuka arvosti suurimpana konsanaan maan päällä olleena ihmisenä tätä tosiasiaa, ja ketkä hän lähetti saarnaamaan?

³⁸ Suurin ihminen, joka koskaan on ollut maan päällä, oivalsi arvostaen tämän seikan. Hän oli rukousten ihminen Jumalan edessä. Hänen nimensä oli Jeesus. Hänen isänsä ei ollut heprealainen, israelilainen eikä juutalainen, vaan itse Jumala, kuten tässä tarkasteltaviksi tulevat tosiasiat osoittavat. Hän ei sanonut siitä syystä ketään ihmistä isäkseen, vaan puhui Jumalasta taivaallisena Isänään. Koska Jeesus voideltiin ja sai Jumalan hengen kolmikymmenvuotiaana, niin häntä sanottiin Jeesukseksi Kristukseksi. Me löydämme Pyhästä Raamatusta kirjoitetun ”Jeesuksen Kristuksen historiakirjan”, ”Jeesusta Kristusta koskevan hyvän uutisen”. (Matt. 1:1; Mark. 1:1, Um) Hän oli suurin konsanaan maan päällä olleista opettajista. Hänellä oli oppilaita eli opetuslapsia, ja hän lähetti erityisiä opetuslapsia saarnaamaan. Hän sanoi näitä apostoleiksi eli lähetetyiksi. – Mark. 3:7, 9, 13, 14, Um.

39. Millä tavalla hän käski heitä rukoilemaan ja ketä?

³⁹ Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Jumalaa otollisella tavalla. Yksinkertaisin, mutta suurenmoisin rukouksen malli, minkä hän opetti heille, on esitetty hänen hyvin tunnetussa vuorisaarnassaan. Hän ei käskenyt heitä rukoilemaan ulkokultaisesti eikä pelkästään muodollisesti: ”Mutta kun rukoilette, niin älkää toistako samoja asioita yhä uudelleen, niin kuin kansoihin kuuluvat ihmiset tekevät, sillä he kuvittelevat tulevansa kuulluiksi siksi, että käyttävät paljon sanoja. Älkää siis tehkö itsestänne heidän kaltaisiaan, sillä teidän Isänne Jumala tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin te pyydättekään häneltä.” (Matt. 6:5–8, Um) Hän opetti heitä tällä tavalla tunnustamaan Jumalan Luojakseen ja Elämänantajakseen, siis Isäkseen, sen varaajaksi, mitä he tarvitsevat. Sitten hän lisäsi:

MALLIRUKOUS

40. Minkä mallirukouksen hän opetti heille?

⁴⁰ ”Teidän tulee siis rukoilla tällä tavalla: ’Isämme taivaassa, olkoon sinun nimesi kunnioitettu! Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä samoin kuin taivaassakin! Anna meille tänään leipää täksi päiväksi, ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin me olemme antaneet anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä alttiiksi kiusaukselle, vaan pelasta meidät tuosta pahasta.’” – Matt. 6:9–13, Ak.

41. Opettiko hän heitä rukoilemaan nimetöntä Jumalaa, ja miten hän osoitti henkilökohtaisesti vastaukset tähän kysymykseen?

⁴¹ Rooman valtakunnan keisari hallitsi Jeesuksen ollessa maan päällä suurta osaa asutusta maasta, myöskin keski-itää, missä Jeesus asui. Jeesus ei opettanut oppilaitaan, opetuslapsiaan, rukoilemaan nimetöntä jumal-Persoonaa, nimeä vailla olevaa Jumalaa, Jumalaa, jonka jokainen ymmärtää samalla tavalla kohta, kun hänen arvonimensä ”Jumala” on mainittu, siitä huolimatta, mitä noista miljoonista niin sanotuista jumalista henkilö palvoneekin. Jeesus Kristus puhui monta kertaa Isänsä Jumalan persoonallisesta nimestä. Ennen kuin hän alkoi saarnata eräässä kotikaupunkinsa Nasaretin kokouspaikassa, niin hän otti Jesajan kirjan ja luki kuulijoilleen luvusta 61 jakeet 1 ja 2, joissa sanotaan: ”Herran Jehovan Henki on minun ylläni, koska Jehova on voidellut minut saarnaamaan hyvää sanomaa.” (As; Luuk. 4:16–21) Tästä nähdään, että Jumalalla on persoonanimi.

42, 43. Miten Jumala erottaa itsensä jokaisesta muusta, jota sanotaan ”jumalaksi”, ja minkä erään hindun lausunnon kanssa hänen Sanansa on eri mieltä tässä asiassa?

⁴² Jumalalla on nimi, mikä erottaa hänet jokaisesta muusta persoonasta tai oliosta, jota sanotaan arvonimeltä ”jumalaksi”. Hän kunnioittaa ja arvostaa omaa nimeään eikä salli kenenkään elää iankaikkisesti, joka puhuu väärin hänen nimestään tai joka häpäisee hänen nimeään. Hän panee oman nimensä lupausten, ennustusten ja päätöslausuntojen taakse, jotka hän esittää, jotta häntä ei erehdyttäisi luulemaan keneksikään muuksi, jota ihmiset palvovat jumalana. Hänen kirjoitettu Sanansa, Raamattu, on eri mieltä hänen nimestään seuraavan lausunnon kanssa:c

⁴³ ”Jumalien nimet eivät tee uskontoa enempää kuin miesten tai naisten nimet muodostavat heidän henkilöllisyyttään. Nimiä annetaan ja käytetään alun pitäen ilman mitään ajatusta verrata niitä toisiin nimiin tai asettaa niiden vastakohdaksi. . . . Olkoonpa nimenä sitten Jumala, Jehova, Bhagwan, Ishwar, Allah, Hari, Shiva tai Rama, niin jokainen palvoja palauttaa mieleensä hapuilevalla tavalla saman Olennon, kun hän lausuu nimen, mikä hänet on kasvatettu yhdistämään kaikkeuden salaisuuteen ja palvonta-ajatukseen.”

44. Mitä tiedettiin siitä Jumalasta, jota Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan?

⁴⁴ Jeesus ei päinvastoin opettanut opetuslapsiaan rukoilemaan Äiti-Isä-Jumalaad eikä nimetöntä Jumalaa, vaan Jumalaa, jonka nimen Jeesus itse tunsi yhtä hyvin kuin juutalaiset ylimmäiset papitkin. Jollei Jumalan henkilönimellä, mikä on Jehova, ollut merkitystä, niin miksi Jeesus aloitti mallirukouksen opettaen: ”Isämme taivaassa, olkoon sinun nimesi kunnioitettu”? Ne, jotka kuuntelivat Jeesuksen vuorisaarnaa, olivat uskovia, mutta he eivät uskoneet Intian tai muitten senkaltaisten maitten jumaliin, vaan siihen Jumalaan, jota Jeesus itsekin palvoi. Kristuksen oma nimikin kunnioittaa hänen Jumalansa ja taivaallisen Isänsä nimeä, sillä nimi Jeesus merkitsee ”Jehova on Pelastus”. – Matt. 1:21, Um.

(jatkuu)

[Alaviitteet]