Osa 4

Hänen elämänsä alkulähde

33. a) Mitä Jeesus Poikana antoi Hänelle, joka oli hänen Isänsä? b) Miten paljon Jeesus sanoi kaikkien ihmisten pitävän kunnioittaa Poikaa?

PITKIN matkaa on Johanneksen omista kirjoituksista kasaantunut todistuksia siitä, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika. Jo tämä tosiasia itsessään osoittaa, että Jeesus oli Poikana riippuvainen Jumalasta eikä ollut Jumalan vertainen. Poika ei ole isäänsä suurempi, vaan hänen täytyy kunnioittaa isäänsä Jumalan käskyn mukaan. Jeesus sanoi Jumalan Poikana: ”Minä kunnioitan Isääni.” (Joh. 8:49) Miten sitten kukaan voi sanoa, että hän teki itsestään Jumalan tai Jumalan vertaisen sanoessaan: ”Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.” (Joh. 5:22, 23) Jeesus ei käskenyt meitä tässä kunnioittamaan itseään Isänä tai Jumalana. Hän ei sanonut, että meidän tulee kunnioittaa Poikaa yhtä paljon kuin Isääkin.

34. Miksi Poikaa piti tässä suhteessa kunnioittaa ja miten paljon?

³⁴ Katsokaamme jälleen Jeesuksen sanoja ja nähkäämme, miksi hän sanoi, että häntä tulee kunnioittaa samoin kuin Isääkin on kunnioitettava. Jeesus sanoi Isän määränneen hänet tuomariksi, toimimaan Jumalan, Ylimmän Tuomarin, lähettinä eli edustajana. Poika ansaitsi siis Jumalan määräämänä Tuomarina kunnioituksen. Kunnioittamalla Poikaa me osoitamme arvonantoa sille, että Jumala on määrännyt Pojan Tuomariksi. Jos me emme kunnioita Poikaa Tuomarina, niin emme kunnioita myöskään ”Isää, joka on hänet lähettänyt”. Mutta se ei merkitse, että me kunnioitamme Poikaa Jumalana itsenään tai että me kunnioitamme Poikaa yhtä paljon kuin Jumalaa itseään, joka lähetti Pojan.

35. a) Kuka kunnioitti Jeesusta ja miten paljon? b) Millainen Jeesuksen suuruus oli Jumalaan ja Aabrahamiin verrattuna?

³⁵ Ei Jumalakaan kunnioittanut eikä kirkastanut Poikaa vertaisenaan. Mutta Jumala kunnioitti eli kirkasti Poikaansa Jeesusta Kristusta enemmän kuin kaikkia muita poikiaan. Meidänkin tulee siis ehdottomasti kunnioittaa sitä, jota Jumala kunnioittaa eli kirkastaa. Jumala vaatii suorastaan meitä tekemään siten. Jeesus itse sanoi: ”Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: ’Hän on meidän Jumalamme’.” (Joh. 8:54) Jeesuksen Isä oli juutalaisten Jumala. He eivät pitäneet Jeesusta Jumalihmisenä, itsenään Jumalana lihassa, eikä Jeesus teeskennellyt olevansa Jumala. Hän sanoi, että se Jumala, jonka Jeesus sanoi olevan heidän Jumalansa, oli juuri Se, joka kunnioitti Jeesusta. Sitten Jeesus jatkoi selittäen, ettei hän ollut yhtä suuri kuin Jumala, mutta että hän oli suurempi kuin Aabraham, koska hän oli taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan.

36. Mitä arvonimi ”isä” merkitsee, ja mitä taivaallinen Isä antoi tarkoituksenmukaisesti Jumalan Pojalle?

³⁶ Arvonimi ”isä” merkitsee vanhemmista sitä, joka on miespuolinen, ja hän merkitsee alkuunpanijaa eli alkulähdettä, sitä, joka siittää eli tuottaa jälkeläisen. Koska Jumala oli Jeesuksen Isä, niin oliko Jeesuksen elämä myös riippuvainen Jumalasta? Vain Jeesuksen omat sanat voivat antaa vakuuttavan vastauksen tähän kysymykseen. Huomaa nyt seuraavat Jeesuksen sanat: ”Kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.” (Joh. 5:25, 26) Jumala on Isänä elämän Lähde, ja hän antaa Pojalleen sen edun, että hänelläkin on elämä itsessään. Voimme sen tähden ymmärtää sen, mitä Johanneksen 1:4, 5 sanoo Sanasta eli Logoksesta: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydestä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”

37. Keneltä ja kenen kautta ihmiset valistava elämä tulee?

³⁷ Elämä, joka valistaa kuoleman pimeyteen meneviä ihmisiä, on Lähteestään Isästä ja tulee kanavan, Pojan, kautta. Poika sai elämän Isältä. Apostoli Pietari saattoi sen tähden hyvin sanoa Mestarilleen Jeesukselle Kristukselle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” – Joh. 6:68, 69.

38. Miten Jeesus vertasi oman elämänsä alkulähdettä niiden saaman elämän alkulähteeseen, jotka ravitsevat itseään hänellä uskon kautta?

³⁸ Puhuessaan itsestään uskovien ihmisten elämän hyväksi annettavana ihmisuhrina Jeesus osoitti oman elämänsä alkuperän sanomalla: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.” (Joh. 6:56, 57) Syöjät, jotka elävät Jeesuksen kautta, alkavat elää hänen avullaan. Niin Jeesuskin alkoi elää Jumalan avulla. Jos Poika Jeesus olisi ollut yhtä iankaikkinen Isänsä kanssa ja ilman elämän alkua, niin miten hän siis olisi voinut totuudenmukaisesti sanoa: ”Minä elän Isän kautta”? Jeesus oli sen tähden todellisuudessa Jumalan Poika, koska hän oli saanut elämänsä Jumalalta. Hän sai elämänsä taivaalliselta Isältään yhtä hyvin kuin ihminen, joka ravitsee itseään Jeesuksen ihmisuhrilla uskossa, saa elämänsä Jeesuksen kautta ja elää hänen avullaan. Jollei olisi Jeesuksen ihmisuhria, ihminen ei eläisi koskaan iankaikkisesti Jumalan uudessa maailmassa. Jollei siis Jumalaa olisi, Poika ei olisi milloinkaan elänyt.

39, 40. a) Mistä Jeesuksen elämän jatkuminen oli riippuvainen? b) Miten Jeesuksen elämän riippuvaisuus Jumalasta osoitettiin toisella tavalla ihmeen avulla?

³⁹ Jeesuksen oman elämän jatkuvuus riippui hänen tottelevaisuudestaan Isäänsä, Jumalaa, kohtaan. Kun Perkele kiusasi Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi nelikymmenpäiväisen paaston lopettamiseksi, niin Jeesus sovellutti siis hyvin sopivasti itseensä profeetta Mooseksen sanat: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt. 4:4) Jeesuksen elämän riippuvaisuus Isästä Jumalasta on osoitettu toisellakin tavalla. Miten? Siten, että Jumala herätti Poikansa Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä sen jälkeen kun hän antoi ihmiselämänsä uhrina.

⁴⁰ Johanneksen 5:21:nnessä sanotaan Jeesuksen puhuneen Jumalan voimasta herättää kuolleita ja antaa heille elämä: ”Niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.” Jeesus ei herättänyt itseään kuolleista, hänen kuolemasta herätyksensä riippui hänen kuolemattomasta taivaassa olevasta Isästään. Jumala herätti Poikansa kolmantena päivänä hänen uhrikuolemansa jälkeen ja antoi hänelle jälleen elämän, ja hänen Poikansa sai sen, otti sen vastaan eli tarttui siihen jälleen. Oli aivan niin kuin Jeesus oli sanonut: ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” – Joh. 10:17, 18.

41. Miten ja miksi Jeesus antoi elämänsä, ja miten hän otti sen jälleen?

⁴¹ Jeesus antoi henkensä (kreikaksi psykhé, sielu). Roomalaiset sotilaat tappoivat tietysti Jeesuksen Golgatalla, mutta hän salli heidän tehdä sen, ja se oli sopusoinnussa hänen Isänsä tahdon kanssa eli hänen Isänsä Jeesukselle antaman käskyn kanssa. Jeesus otti takaisin henkensä, ei niin, että hän olisi ottanut pois ihmisuhrinsa alttarilta tai että hän olisi herättänyt itsensä elämään, vaan että Jumala käski kolmantena päivänä Jeesuksen nousemaan kuolleista. Jeesus teki siten ottamalla vastaan eli saamalla elämän Isänsä kädestä, Jumalan valtuudella, kuten Jeesus sanoi: ”Minulla on oikeus saada se takaisin jälleen; tämän velvoituksen minä olen saanut Isältäni.” – New English Bible [Uusi englantilainen Raamattu].

42. Miten Jeesus on ”ensimmäinen ja viimeinen”, kuten hän sanoi Johannekselle?

⁴² Jeesus elää nyt jälleen taivaassa. Palattuaan sinne Isänsä luo Jeesus ilmestyi näyssä apostoli Johannekselle ja sanoi: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Hän oli ensimmäinen ja viimeinen ylösnousemuksen ollessa kysymyksessä, sillä Johannes sanoo häntä ’Jeesukseksi Kristukseksi, uskolliseksi todistajaksi, häneksi, joka on kuolleitten esikoinen . . . Häneksi, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä’. (Ilm. 1:17, 18, 5) Hän oli maan päällä ensimmäinen, jonka Jumala herätti kuolleista elämään ”aina ja iankaikkisesti”. Hän on myös viimeinen, jonka Jumala herättää täten suoranaisesti, sillä nyt Jumala on antanut päästämisvallan, ”kuoleman ja tuonelan avaimet”, ylösnousseelle Jeesukselle. Jeesus herättää sen tähden valtakuntansa aikana Tuomarina kenet tahtoo ja antaa hänelle elämän.

43. a) Mitä kolminaisuuden kannattajat väittävät Ilmestyskirjan 3:14:nnen merkityksestä? b) Mutta kenen luomistyöstä Jeesus puhui siinä?

⁴³ Kaikki tämä auttaa meitä saamaan oikean käsityksen siitä, mitä ylösnoussut Jeesus käski Johannesta kirjoittamaan Laodikean seurakunnalle Vähään-Aasiaan. Jeesus sanoi: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” (Ilm. 3:14)a Kolminaisuuden kannattajat väittävät tämän merkitsevän sitä, että Jeesus Kristus on Jumalan luomistyön Aloittaja, alkuunpanija eli alku, ja he voivat vedota Amerikkalaiseen käännökseen ja Moffattin käännökseen, jotka sanovat: ”Jumalan luomisen alku.” Pane merkille sanonta ”Jumalan luominen”. Tämä ei merkitse luonnollisestikaan Jumalan luomista, sillä Jumala on luomaton. Jeesus sanoi ”Jumalan luomisen” eikä ”minun suorittamani luomisen”, ikään kuin hän puhuisi luomistaan asioista. Hän puhui töistä, jotka loi joku muu, nimittäin Jumalan luomistöistä.

44, 45. a) Missä sijassa ”Jumalaa” vastaava kreikkalainen sana on – nominatiivisijassako vai genetiivisijassa? b) Mitä ns. subjektiivinen genetiivi ilmaisee kielentutkijain mukaan?

⁴⁴ ”Jumalaa” vastaava sana [Theou] on kreikkalaisessa tekstissä genetiivisijassa. Genetiivi saattaa merkitä kreikassa ja suomessakin monia eri suhteita tai yhteyksiä, joita genetiivimuodossa olevalla sanalla on sen määräämään sanaan.

⁴⁵ Tri A. T. Robertsonin mukaan se voi olla monenlainen genetiivi, kuten possessiivinen genetiivi, atributiivinen genetiivi, subjektiivinen genetiivi ja objektiivinen genetiivi.b Eräs kreikan kielioppi selittää alkuperän eli tekijän genetiivin sanoen: ”Subjektiivinen genetiivi. Meillä on subjektiivinen genetiivi, kun genetiivissä oleva substantiivi aikaansaa teon ollen sen tähden määritetyn substantiivin verbaalisen ajatuksen subjektina. . . . Jeesuksen Kristuksen saarnaaminen. Room. 16:25.”c Toinen kreikan kielen kielioppi selittää subjektiivisen genetiivin merkityksen sanoen: ”Toiminnan tai tunteen SUBJEKTI: . . . kansan (so. kansan tuntema) hyvä tahto.”d

46. a) Millaisessa genetiivissä sana ”Jumala” saattaisi olla Ilmestyskirjan 3:14:nnessä? b) Mikä on ”alku”-sanan merkitys Sananlaskujen 8:22:nnessa kreikkalaisessa Septuagintassa?

⁴⁶ Näin ollen lausunto ”Jumalan luomakunta” saattaisi merkitä Jumalan omistamaa tai Jumalalle kuuluvaa luomakuntaa. Tai se voisi kieliopillisesti merkitä myös Jumalan valmistamaa luomakuntaa. Apostoli Johannes auttaa meitä kirjoituksillaan tietämään, millainen genetiivi se on kreikan kielessä. Kristillisten kirjoitusten kreikkalaisen tekstin laatijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että Ilmestyskirjan 3:14 lainasi kreikkalaiset sanansa Sananlaskujen 8:22:nnesta.e Charles Thomsonin kreikkalaisesta Septuagintasta kääntämänä Sananlaskut 8:22 kuuluu: ”Herra loi minut, teittensä alun, töitään varten.” Sana ”alun” (kreikkal. LXX: arkhé) ei merkitse varmastikaan Alkajaa, alkulähdettä eikä Alkuunpanijaa. Se merkitsee selvästi luotavien Jumalan teitten ensimmäistä eli alkua. Tämä sama ajatus ilmenee Ilmestyskirjan 3:14:nnestä ”Jumalan luomakunnan alussa”. Sanan ”Jumala” täytyy sen tähden olla subjektiivisessa genetiivissä.

47. a) Milloin Sanan elämässä tapahtui keskeytys? b) Miten Jeesus Kristus oli sitten ”Jumalan luomakunnan alku”?

⁴⁷ Johannes esitti Jeesuksen sanoneen saaneensa elämänsä Isältään, Jumalalta. Tässä elämässä ei tapahtunut keskeytystä, kun ”Sana tuli lihaksi”, vaan kun hänet surmattiin ihmisenä ja hän lepäsi kuolleena kolme päivää. Hänet ennallistettiin sitten elämään kaikkivaltiaan Jumalan voimalla, jotta hän eläisi ikuisesti, olisi kuolematon. Jeesus Kristus oli ylösnoustessaan Jumalan luoma eli Jumalan tekemä luoma. Mutta Jeesus oli jo kaiken luomistyön alussa Jumalan luoma, Jumalan valmistama luomus. ”Alussa” taivaassa olevana Sanana hän oli ensimmäinen Jumalan luomuksista, ”Jumalan luomakunnan alku”. Jumala teki kaiken muun hänen toimiessaan välikappaleena, kuten Johanneksen 1:3:nnessa sanotaan. Hän ei ollut Jumalan luomistyön Alkulähde eikä Alkuunpanija, vaan alkuperäinen Jumalan luomus.

48. a) Miksi voidaan sanoa, että ”Uuden maailman käännös” kääntää Ilmestyskirjan 3:14:nnen oikein? b) Kenen kunniaksi Johanneksen kirjoitukset tunnustavat kaiken luomisen?

⁴⁸ ”Uuden maailman käännös” esittää Ilmestyskirjan 3:14:nnen oikein seuraavasti: ”Jumalan suorittaman luomistyön alku.” Apostoli Johannes ei sovelluta missään kirjoituksissaan Jeesukseen Kristukseen arvonimeä Luoja (Ktístes), vaan Johannes tunnustaa ”Herran Jumalan, Kaikkivaltiaan, joka oli, joka on [ho oon] ja joka tuleva on”, luoneen kaiken, Hänen, joka istuu taivaallisella valtaistuimellaan. Hänelle sanotaan: ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” (Ilm. 4:8–11; 10:5, 6) Sana oli Jumalan ensimmäinen taivaallinen luomus.

”MINUN HERRANI JA MINUN JUMALANI”

49. Miten apostoli Tuomas johtui sanomaan Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”?

⁴⁹ Kolminaisuusopin opettajat väittävät, että Johanneksen 20:28:nnessa olevat apostoli Tuomaan sanat todistavat Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden. Tuomas oli sanonut muille apostoleille, ettei hän usko Jeesuksen nousseen kuolleista, ennen kuin Jeesus aineistuu hänen eteensä ja antaa hänen pistää kätensä Jeesuksen kupeeseen, mistä roomalainen sotilas oli lävistänyt hänet keihäällä varmistuakseen Jeesuksen kuolemasta. Niinpä Jeesus ilmestyikin sitten seuraavalla viikolla jälleen apostoleille ja käski Tuomasta tekemään, kuten hän oli sanonut, jotta hän uskoisi. ”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’”

50. Merkitseekö määräävän artikkelin käyttö ”Jumalan” edessä kreikan kielen professorin Moulen mukaan välttämättä sitä, että Jeesusta sanottiin itse Jumalaksi?

⁵⁰ Kolminaisuuden kannattajat väittävät siis Tuomaan Jeesukselle lausuman sanan ”Jumalani” todistavan, että Jeesus oli itse Jumala, kolmipersoonainen Jumala. Mutta professori C. F. D. Moule sanoo, että substantiivin Jumala edessä kreikan kielessä oleva määräävä artikkeli ho ei ehdottomasti merkitse sitä.f Ottakaamme tästä seikasta huolimatta huomioon sikäläiset olosuhteet ollaksemme varmat Tuomaan tarkoituksesta.

51. Minkä sanoman Tuomas sai Jeesukselta Jeesuksen ylösnousemuspäivänä, ja mitä Tuomas niin ollen tiesi Jeesuksesta ja hänen palvonnastaan?

⁵¹ Vähemmän kuin kaksi viikkoa aikaisemmin Tuomas oli kuullut Jeesuksen rukoilevan taivaallista Isäänsä ja sanovan: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Neljäntenä päivänä tuon rukouksen jälkeen eli ylösnousemuspäivänään Jeesus lähetti erityisen sanoman Tuomaalle ja toisille opetuslapsille Maria Magdaleenan välityksellä. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö’. Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut.” (Joh. 20:17, 18) Tuomas tiesi siis Jeesuksen rukouksesta ja Maria Magdaleenan kautta lähetetystä sanomasta, kuka hänen oma Jumalansa oli. Hänen Jumalansa ei ollut Jeesus Kristus, vaan hänen Jumalansa oli Jeesuksen Kristuksen Jumala. Ja hänen Isänsä oli Jeesuksen Kristuksen Isä. Tuomas tiesi täten, että Jeesuksella oli Jumala, jota hän palvoi, nimittäin hänen taivaallinen Isänsä.

52. Miksi meidän ei pidä ymmärtää väärin Tuomaan sanoja: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”?

⁵² Miten Tuomas olisi näin ollen minkäänlaisessa ilon haltioitumistilassa voinut puhjeta ensimmäisen kerran nähdessään ylösnousseen Jeesuksen huudahtamaan ja puhumaan Jeesukselle itselleen, ikään kuin hän yksin olisi ollut elävä totinen Jumala, Jumala, jonka nimi on Jehova? Miten Tuomas olisi voinut tarkoittaa sillä, mitä hän puhui, että Jeesus oli itse ”yksin totinen Jumala” tai että Jeesus oli Jumala Kolminaisuuden toisessa persoonassa? Kun otamme huomioon, mitä Tuomas oli kuullut Jeesukselta ja mitä Jeesus oli sanonut hänelle, niin kuinka me voisimme ymmärtää siten Tuomaan sanat: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”?

53. Miksi Jeesus ei nuhdellut Tuomasta siitä, mitä hän sanoi?

⁵³ Jeesus olisi nuhdellut Tuomasta, jos hän olisi ymmärtänyt Tuomaan tarkoittaneen, että hän, Jeesus, oli ”yksin totinen Jumala”, josta Jeesus oli sanonut ”minun Jumalani” ja ”minun Isäni”. Jeesus ei suinkaan ottaisi Isältään Jumalalta pois arvonimeä eikä Jumala-Isältään hänen ainoalaatuista asemaansa. Koska Jeesus ei nuhdellut Tuomasta siitä, että tämä puhutteli häntä väärällä tavalla, niin Jeesus tiesi, miten Tuomaan sanat on ymmärrettävä Raamatun mukaisesti. Niin tiesi apostoli Johanneskin.g

54. Mitä Johanneksella olisi ollut oivallinen tilaisuus tehdä kertomuksensa tässä kohdassa Johanneksen 1:1:sen suhteen?

⁵⁴ Johannes oli siellä ja kuuli Tuomaan huudahtavan: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Sanoiko Johannes, että ainoa johtopäätös, minkä me voimme tehdä Tuomaan sanoista, on se, että Jeesus oli Jumala, ”yksin totinen Jumala”, jonka nimi on Jehova? (Ps. 35:23, 24) Tässä olisi Johanneksella ollut oivallinen tilaisuus selittää Johanneksen 1:1 ja sanoa, että Jeesus Kristus, joka oli lihaksi tehty Sana, oli itse Jumala, että hän oli ”Poika-Jumala, siunatun Kolminaisuuden toinen persoona”. Mutta tuliko Johannes tällaiseen johtopäätökseen? Tällaiseen tulokseenko Johannes saattaa lukijansa? Kuuntele, minkä johtopäätöksen Johannes haluaa meidän tekevän:

55, 56. a) Mitä Johannes tahtoi saada meidät uskomaan Jeesuksesta Kristuksesta sillä, mitä hän kirjoitti kertomuksessaan? b) Minkä johtopäätöksen me teemme näin ollen Johanneksen mukana?

⁵⁵ ”Jeesus sanoi hänelle [Tuomaalle]: ’Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!’ Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte.” Jotta me uskoisimme mitä? ”Että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” – Joh. 20:29–31.

⁵⁶ Johannes kirjoitti Jeesuksen elämäkertaan nämä asiat saadakseen meidät uskomaan, että ”Jeesus on Kristus, Jumalan Poika”, eikä että Jeesus on Jumala, että Kristus on Jumala tai että Jeesus on ”Poika-Jumala”. Kolminaisuuden kannattajat vääristelevät tietoisesti asioita sanomalla ”Poika-Jumala”. Mutta me otamme Johanneksen selityksen sillä tavalla kuin hän sen sanoo, nimittäin ”Kristus, Jumalan Poika”. Me seuraamme Johannesta samaan johtopäätökseen, mihin hänkin tuli, että Jeesus on Hänen Poikansa, josta Jeesus sanoo ”minun Isäni” ja ”minun Jumalani” samassa Johanneksen 20. luvussa. Tuomas ei palvonut siis ”Isä-Jumalaa” ja ”Poika-Jumalaa” samalla kertaa ”kolmiyhteisen Jumalan” tasavertaisina persoonina.

57. a) Mitä Tuomas tunnusti Jeesuksen Isästä lausuessaan Jeesukselle sanansa ”minun Jumalani”? b) Mitä Ilmestyskirjan 4. ja 5. luku valaisevat Johanneksen 14:28:nnen merkitsevän?

⁵⁷ Tuomas palvoi samaa Jumalaa, jota Jeesus Kristuskin palvoi, nimittäin Jehova Jumalaa, Isää. Jos Tuomas puhutteli Jeesusta sanoilla ”minun Jumalani”, niin hänen oli siis tunnustettava Jeesuksen Isä erään Jumalan Jumalaksi, siis Jeesusta Kristusta korkeammaksi Jumalaksi, Jumalaksi, jota Jeesus itsekin palvoi. Ilmestyskirjan 4:1–11 esittää vertauksellisen kuvauksen tästä Jumalasta, ”Herrasta Jumalasta, Kaikkivaltiaasta”, joka istuu taivaallisella valtaistuimella ja elää iankaikkisesta iankaikkiseen, mutta seuraava luku, Ilmestyskirjan 5:1–8 kuvaa Jeesuksen Kristuksen Jumalan Karitsaksi, joka tulee valtaistuimellaan olevan Herran Jumalan, Kaikkivaltiaan, luo ja ottaa kirjakäärön Jumalan kädestä. Tämä valaisee Jeesuksen Tuomaalle ja toisille apostoleille lausumien sanojen merkitystä: ”Minä menen Isäni tykö, sillä Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Jeesus tunnusti täten Isänsä Herraksi Jumalaksi, Kaikkivaltiaaksi, jolla ei ole vertaista ja joka on suurempi kuin hänen Poikansa.

[Alaviitteet]

Kreikkalaisessa Septuagintassa, Sananlaskujen 8:22 kuuluu näin: ”Kyrios éktisen me arkhèn hodôn autoû eis érga autoû.” Katso myös S. Bagster and Sons, Limited, -yhtymän julkaisua ”The Septuagint Version – Greek & English”.

Esimerkiksi osoituksena siitä, että kreikan kielen vokatiivilla on tavallisesti määräävä artikkeli edessä, me huomaamme, että 1. Pietarin 2:18:nnen; 3:1, 7:nnen sananmukainen käännös kuuluu: ”[Artikkeli] palvelijat, olkaa . . . alamaiset . . . Samoin te, [artikkeli] vaimot, olkaa . . . [artikkeli] miehet, eläkää.” Kolossalaiskirjeen 3:18–4:1: ”[Artikkeli] vaimot, . . . [Artikkeli] miehet, . . . [Artikkeli] lapset, . . . [Artikkeli] isät, . . . [Artikkeli] palvelijat, . . . [Artikkeli] isännät.”

Me emme kuitenkaan pidä oikeana tällaista olettamusta.