2. luku

Salaisuuksien kirjakäärön avaaja

 1. Mitä voimme odottaa saavamme tietää Jumalan salaisuuden kirjakäärön avaamisen yhteydessä?

SALAISUUKSIEN kirjakäärö avataan ja sen salaperäistä sisällystä, joka koskee meidän päiviämme, paljastetaan. Se ilmaistaan dramaattisena toimintana, joka pannaan heräämään eloon tällä ihmeellisellä 20. vuosisadallamme. Joku arvollinen on havaittu päteväksi ja sopivaksi avaamaan tämän salaisuuksien kirjakäärön ja selittämään meille sen salaisuudet, joihin liittyy maailmannäyttämöllä nähtäviä jännittäviä tapahtumia. Kuka on tuo kirjakäärön pätevä avaaja, ja miten hän sai sen käsiinsä? Miksi hänelle uskottiin sen täytäntöönpano? Nämä samat kysymykset askarruttivat suuresti myös kristittyä apostoli Johannesta 1900 vuotta sitten. Nämä kysymykset ansaitsevat kiinnostuksemme ennen kaikkia muita nykyajan kiinnostavia ihmeitä, ja me saamme ruhtinaallisen palkkion, jos otamme asiaksemme löytää vastaukset niihin. Liittykäämme apostoli Johanneksen seuraan saadaksemme vastaukset.

 2. Mitä Johannes näki seuraavaksi katsellessaan näkyä taivaallisesta valtaistuimesta?

² Näky, jota Johannes kutsuttiin hengessä katsomaan taivaaseen, ei päättynyt pelkästään Jehova Jumalan, Kaikkivaltiaan, näkemiseen hänen taivaallisella valtaistuimellaan, millä hän istui kirkkaudessa taivaan luomusten ylistäessä häntä. Sen kauniin valon hehkun keskeltä, joka edusti Jumalaa istumassa välkkyvällä valtaistuimellaan, ojentui käsi. Se oli oikea käsi ja se piteli jotakin! Apostoli Johannes, jolle oli annettu tehtäväksi selostaa ilmestys meille, kertoo asiasta seuraavin sanoin: ”Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: ’Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?’ Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.” – Ilm. 5:1–4.

 3. a) Kuka kirjoitti kirjakäärön, jonka Johannes näki, ja mitä vertauskuvattiin sillä, että Jumala piti sitä oikeassa kädessään? b) Merkitsivätkö seitsemän sinettiä sitä, ettei Jumala antaisi salaisuuden koskaan paljastua, vai mitä ne merkitsivät?

³ Kukaan ei voinut riistää väkisin kirjakääröä kaikkivaltiaan Jumalan oikeasta kädestä eikä murtaa sen sinettejä ja katsoa sitä. Vain Jumalan omasta tahdosta saattoi Jumalan oikea käsi, joka on nimenomaan voiman vertauskuva, ojentaa kirjakäärön sille, jota Hän piti arvollisena ja soveliaana. Hän itse oli kirjoittanut tuon kirjakäärön sisällyksen, sisältä ja päältä. Näin hän merkitsi muistiin jännittäviä ennustuksia tapahtumista, jotka liittyivät Jumalan salaisuuden täyttymiseen. Nämä profeetalliset asiat oli sinetöity täydellisesti, niin ettei kukaan arvoton luomus taivaassa eikä maan päällä voinut päästä niistä selville, sillä seitsemän sinettiä kuvaavat juuri tätä. Mutta ärsyttäisikö kaikkivaltias Jumala kaikkia niitä, jotka näkevät kirjakäärön, sallimalla heidän vain nähdä sen hänen oikeassa kädessään ja varaamatta koskaan ketään arvollista murtamaan kaikkia seitsemää sinettiä ja julkistamaan käärön profeetallista sisältöä? Ei! Hän ei olisi näyttänyt salaperäistä kirjakääröä luomuksilleen, ellei hän olisi päättänyt tyydyttää heidän asianmukaista kiinnostustaan ja paljastaa heille tahtonsa pyhää salaisuutta. Omana määräaikanaan hän oli paljastava salaisuutensa arvollisensa välityksellä.

 4. Miten Jehova koetteli Johanneksen kiinnostusta salaisuuteen, ja miten tämä on täyttynyt nykyaikana?

⁴ Julistamalla suurella äänellä vaikuttavan kysymyksen ”Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?” väkevä enkeli toimeenpani etsinnän taivaan ja maan asukkaitten sekä maan alla olevien kuolleitten keskuudessa löytääkseen jonkun Jumalan silmissä arvollisen. Apostoli Johannes ei itse ollut arvollinen, ja kun hänelle selvisi, ettei kukaan toinenkaan luomus ollut arvollinen, hän puhkesi kyyneliin. Hänen suuri intonsa saada kirjakäärön salaisuus selvitetyksi kuvasi täsmällisesti Raamattua tutkivien 20. vuosisatamme tosi kristittyjen palavaa halua ymmärtää, mitä tarkoittivat ne vertauskuvalliset asiat, jotka Johannes näki, kun nuo seitsemän sinettiä sinetti toisensa jälkeen lopulta murrettiin. Ne selitykset, jotka annettiin näille vakaville kristityille Raamatun tutkijoille ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä vuonna 1918, eivät tyydyttäneet heitä. Mutta samalla tavalla kuin Jumala koetteli Johanneksen kiinnostuksen määrää, hän koetteli myös 20. vuosisadan kristittyjen kiinnostuksen määrää.

 5, 6. Miten se, joka on arvollinen avaamaan sinetit, ilmaistiin ainakin osittain apostoli Johannekselle?

⁵ Meidän kauan koetellun kiinnostuksemme ja hartaan halumme kyyneleet voidaan kuivata niin kuin Johanneksen polttavat kyyneleet 1900 vuotta sitten. Kenen välityksellä? Eräs niistä kahdestakymmenestäneljästä vanhimmasta, jotka olivat heittäneet kultaiset kruununsa Jumalan jalkoihin, auttoi Johannesta ilmoittamalla hänelle tärkeän paljastuksen: ”Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: ’Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä’.” (Ilm. 5:5) Juutalaiskristitty apostoli Johannes tiesi hyvin, kuka tämä ”jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa,” on. Johannes muisti ennustuksen, jonka kuoleva patriarkka Jaakob lausui taannoin vuonna 1711 eaa. neljännelle pojalleen, Juudalle, kuten on kerrottu 1. Moos. 49:9, 10:ssä:

⁶ ”Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän [Siilo, Um], jonka se on ja jota kansat tottelevat.”

 7. a) Mitä Jaakobin ennustus osoitti ”jalopeurasta Juudan sukukunnasta” ja Jumalan tarkoituksesta hänen suhteensa? b) Mitä nimi Siilo merkitsee, ja mihin se viittaa?

⁷ Tämän salaisuuden eli Jumalan pyhän salaisuuden paljastuvan osan mukaan ”jalopeura Juudan sukukunnasta” oli oleva oikeudenmukainen kuningas, kuningas, joka oli peloton kuin leijona toteuttaessaan Jumalan oikeutta. Kuninkaallisen vallan valtikan piti lopulta varmasti tulla hänelle; Jumala itse ei koskaan siirtäisi sitä pois eikä hän sallisi tältä Jalopeuralta siirrettävän pois maailmanhallinnon kuninkaallista valtikkaa, sillä hänelle kuuluu maan kaikkien kansojen tottelevaisuus. Hänelle on siirtyvä ”hallitsijansauva”, joka on lepäävä hänen polviensa ja jalkojensa välissä hänen istuessaan maailmanhallinnon valtaistuimella. Kun hän tulee, niin ”Siilo” tulee, sillä tämä nimi viittaa hänen jumalalliseen hallitsemisoikeuteensa ja merkitsee (hepreassa) ’kenelle se kuuluu’, ’sitä, jonka se on’. Juudan sukukunta oli olemassa vuodesta 1711 eaa. 1743 vuotta eteenpäin eli vuoteen 33 ya., mutta kuitenkaan ei valtikka eikä hallitsijansauva siirtynyt syrjään siltä, vaan se joutui erehtymättömästi ’Juudan suvun jalopeuran’ haltuun pysyvästi. Se oli Jumalan tahto.

 8. a) Mitä sukuhaaraa kuningas Daavid oli, ja milloin Jumala teki liiton hänen kanssaan? b) Miten ”jalopeura Juudan sukukunnasta” olisi myös ”Daavidin juurivesa”?

⁸ Tästä Juudan sukukunnasta tuli Daavid, Juudan Beetlehemin kaupungista kotoisin olevan Iisain nuorin poika. Daavidin ollessa vielä paimenpoika profeetta Samuel voiteli hänet Jumalan käskystä Israelin kaikkien kahdentoista sukukunnan tulevaksi kuninkaaksi. Vuonna 1077 eaa. Daavid voideltiin Hebronin kaupungissa Juudan sukukunnan kuninkaaksi. Seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin eli vuonna 1070 eaa. hänet vihdoin voideltiin kaikkien Israelin kahdentoista sukukunnan kuninkaaksi. Hän muutti pääkaupunkinsa Jerusalemiin, missä Jehova Jumala teki juhlallisen liiton hänen kanssaan siitä, että hänen valittua kansaansa hallitseva Jumalan valtakunta pysyisi aina Daavidin sukuhaarassa. (2. Sam. 7:8–29) Tämä kuningas Daavidin sukuhaara oli päättyvä kuninkaallisen valtaistuimen pysyvään perilliseen, ja tämä iankaikkinen perillinen oli oleva ”jalopeura Juudan sukukunnasta”. Jumala oli käyttävä häntä Daavidin valtakunnan ennallistamiseen, valtakunnan, jonka pakanalliset babylonialaiset olivat kukistaneet vuonna 607 eaa. Sen jälkeen tästä lopullisesta perillisestä oli tuleva ”Daavidin juurivesa”. ”Juurivesana” hän antaisi uutta eloa Daavidin valtakunnalle ja pitäisi sen voimassa ikuisesti.

 9, 10. a) Mitä vaadittiin siltä, joka olisi pätevä avaamaan kirjakäärön ja sen sinetit? b) Minkä näköinen arvollinen oli Johanneksen näyssä?

⁹ Osoittautuakseen arvolliseksi saamaan salaperäisen kirjakäärön Jumalan kädestä ja avaamaan sen seitsemän sinettiä tämän ”jalopeuran Juudan sukukunnasta” täytyi ensin voittaa. Voittaako? Mitä ja miten? Hänen esi-isänsä Daavid oli voittanut ja siten Jumalan avulla valloittanut koko Luvatun maan Israelin kansalle. Miten hänen pysyvä perillisensä voittaisi ja osoittautuisi arvolliseksi? Meitä auttaa ymmärtämään, miten ”hän on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä”, kun varmistaudumme siitä, kuka tämä pysyvä perillinen on. Tuo arvollinen on löydetty! Apostoli Johannes sai näyn, missä hän tulee taivaalliselle näyttämölle jännittävällä hetkellä. Minkä näköinen hän on? Leijonanko? Kerro meille, Johannes! Vastauksena pyyntöömme Johannes kirjoittaa:

¹⁰ ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon [elävän luomuksen, Um] ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.” – Ilm. 5:6, 7.

11. Miten Johannes kykeni ymmärtämään täysin, ketä Karitsa vertauskuvasi?

¹¹ Sen sijaan, että apostoli Johannes olisi nähnyt kuvaannollisen leijonan, hän näki, mahdollisesti yllätyksekseen, kuvaannollisen karitsan, joka oli ”teurastettu”, mutta jonka ”valtaistuimella-istuvan” kaikkivaltiaan Jumalan voima oli herättänyt uudelleen henkiin. Nyt voidaan ”jalopeura Juudan sukukunnasta” tunnistaa erehtymättä. Vuonna 29 apostoli Johannes oli kuullut sanansaattajan, Johannes Kastajan, sanovan viitatessaan lähellä seisovaan Jeesukseen, joka oli kastettu vedessä ja sitten voideltu Jumalan taivaasta tulleella hengellä: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Edellisenä päivänä Johannes Kastaja oli sanonut todistajien kuullen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! . . . Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” – Joh. 1:29–36.

”KARITSA” JOKA VOITTI

12. a) Miten ja mitä tarkoitusta varten ”Jumalan Karitsa” teurastettiin? b) Mitkä tosiseikat auttoivat Johannesta havaitsemaan, että tämä oli myös voittaja?

¹² Noin kolme ja puoli vuotta myöhemmin, niisankuun 14. päivänä, pääsiäispäivänä, vuonna 33, apostoli Johannes näki itse ”Jumalan Karitsan” teurastuksen, murhan, kun hänet naulattiin kuolemaan kidutuspaaluun Jerusalemin muurien ulkopuolella, ulkonaisesti ikään kuin kirottuna rikollisena, mutta todellisuudessa vertauskuvallisena pääsiäislampaana, ”joka ottaa pois maailman synnin”. Apostoli Johannes, joka seisoi lähellä Jeesuksen kidutuspaalua, kertoo meille, että aivan niin kuin kirjaimellisen pääsiäislampaan ollessa kysymyksessä Jeesukselta ei murrettu yhtään luuta, ennen kuin hänen kuollut ruumiinsa otettiin alas kidutuspaalusta haudattavaksi. (Joh. 19:25–37; 2. Moos. 12:43–46) Edellisenä yönä apostoli Johannes oli kuullut Jeesuksen sanovan uskollisille apostoleilleen: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Kolmantena päivänä tämän maailman voittajan teurastamisen ja hautaamisen jälkeen apostoli Johannes näki hänet jälleen elävänä, kaikkivaltiaan Jumalan voiman kuolleista herättämänä. Neljäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen Johannes näki tämän ylösnousseen Jeesuksen kohoavan Öljymäeltä taivasta kohti ja sitten katoavan näköpiiristä pilven taakse. – Joh. 20:19–25; Luuk. 24:36–53; Apt. 1:1–12.

13. Miten Karitsasta tuli jalopeura, ja mitä hänen seitsemän sarveaan kuvaavat?

¹³ Palkinnoksi pahan maailman voittamisesta ja uskolliseksi osoittautumisesta kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan kidutuspaalussa tapahtuneeseen kuolemaansa asti tämä kuvaannollinen Jumalan Karitsa on tullut ”jalopeuraksi Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesaksi”. Kaikkivaltias Jumala on antanut hänelle täyden vallan, kaiken vallan, mitä tämä kerran teurastettu Karitsa tarvitsee toteuttaakseen täysin Jumalan häntä koskevan päätöksen. Tätä täyttä valtaa kuvaavat Karitsan päässä olevat ”seitsemän sarvea”.

14. Mitä osoitetaan sillä, että Karitsalla on seitsemän silmää?

¹⁴ Hänellä ei ole ainoastaan vallan täysi määrä, vaan hänellä on lisäksi täydellisen havaintokyvyn ja tiedon täysi määrä, mikä sopivasti täydentää hänelle annettua suunnatonta valtaa ja mitä kuvataan tämän epätavallisen Karitsan ”seitsemällä silmällä”. Tämän havaintokyvyn ja tiedon täyden määrän Karitsa sai kaikkivaltiaalta Jumalalta, mistä syystä noiden seitsemän silmän sanotaan olevan ”ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan”. Henki (kreikaksi pneuma) on toimiva voima, ja nuo ”seitsemän silmää” eli ”seitsemän henkeä” edustavat Jumalan toimivan voiman täyttä määrää. Tätä voimaa Karitsa voi käyttää havaitsemalla kaukaisesta taivaasta kaiken koko maan päällä tapahtuvan ja tajuamalla sen merkityksen. – Vrt. Sak. 4:10.

15. a) Mitä Johannes näki Karitsan ryhtyvän tekemään? b) Mitä sillä ilmaistiin, että hänen sallittiin ottaa kirjakäärö Jumalan kädestä?

¹⁵ Tämä kerran teurastettu mutta maailman voittanut Karitsa oli kiistattomasti ”arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit”. Niinpä Karitsa meni kahdenkymmenenneljän vanhimman takaa, joiden valtaistuimet olivat kehässä Jumalan valtaistuimen ympärillä, ja niiden neljän elävän kerubiluomuksen takaa, jotka olivat valtaistuimen kunkin sivun keskikohdalla ja leijonan kaltaisen elävän luomuksen takaa suoraan Jumalan valtaistuimelle ja sai hänen oikeasta kädestään salaperäisen kirjakäärön. Se, että hänen sallittiin ottaa kirjakäärö Jumalan kädestä, merkitsi sitä, että hänelle annettiin tehtäväksi paljastaa kirjakääröön kirjoitetut asiat taivaan ja maan luomuksille. Se merkitsi myös sitä, että hänet valtuutettiin tekemään kaikki, mikä voisi olla välttämätöntä siitä huolehtimiseksi, että kirjakääröön kirjoitetut ennustukset täyttyisivät. Tässä Karitsan ”seitsemän silmää”, ”seitsemän henkeä” ja ”seitsemän sarvea” osoittautuisivat tarpeellisiksi.

16. a) Kuvaile, mitä Daniel näki ennustuksensa 7. luvussa kerrotussa näyssään? b) Milloin tämä näky täyttyi? c) Mikä on yksi ero näissä kahdessa tässä vertaillussa ennustuksessa?

¹⁶ Tämä taivaallinen näyttämö eroaa siis tietyissä suhteissa profeetta Danielin näystä, josta on kerrottu Dan. 7:13, 14:ssä. Siinä Daniel näki näyssä taivaallisen persoonan, ihmisen pojan kaltaisen, joka saatettiin Vanhaikäisen luo suuresti kunnioitettavaksi. Hänelle kaikkivaltias Jumala, Vanhaikäinen, antoi hallitusvallan, kunnian ja valtakunnan, joka ei koskenut ainoastaan Israelin kansan kahtatoista sukukuntaa vaan koko ihmiskuntaa, niin että ”kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä”. Tämän täyttymys tapahtui taivaissa pakanain aikojen päättyessä, noin tisrikuun 15. päivänä (lokakuun 4. tai 5. päivänä) vuonna 1914. Siitä lähtien hän on totellut Jumalan käskyä: ”Käy kukistaen vihollistesi keskellä.” (Ps. 110:1, 2, Um; Hepr. 10:12, 13) Danielin näky osoittaa, että kaikki sellaiset maanpäälliset viholliset lopulta tuhotaan tien raivaamiseksi ihmisen Pojan valtakunnalle, jotta se voisi hallita kaikkia kansoja, kansakuntia ja kieliä ilman kilpailevaa maallista hallitusta. (Dan. 7:11, 12, 17–26) Tässä Danielille annettu näky ei kuitenkaan esitä ihmisen Poikaa ottamassa Jumalan oikeasta kädestä vastaan salaperäistä kirjakääröä ja murtamassa sen seitsemää sinettiä paljastaakseen sen salaperäisen sisällyksen.

17. a) Kertooko näky, että Jumala ratkaisee sen, kuka on arvollinen, silloin kun Karitsa ilmaantuu ottamaan kirjakäärön? b) Mitä sellaista näky paljastaa, mistä kristityt ovat olleet erittäin kiinnostuneita?

¹⁷ Milloin siis Karitsa, joka on myös ”jalopeura Juudan sukukunnasta”, tuli ottamaan kirjakäärön Jumalan oikeasta kädestä ja alkoi avata sen seitsemää sinettiä? Kun tämä Karitsa todellisuudessa ilmaantuu Johanneksen näyn täyttymykseksi ja ottaa kirjakäärön Jumalan kädestä, niin se ei merkitse, että Jehova Jumala taivaallisella valtaistuimellaan vasta silloin tekee päätöksensä ja näyttää koko luomakunnalle, kuka on arvollinen ottamaan kirjakäärön ja murtamaan sen sinetit. Apostoli Johannekselle annettiin näky ilmeisesti vähän ennen ensimmäisen vuosisadan päättymistä, perimätiedon mukaan noin vuonna 96. Siihen aikaan näky paljasti tuon salaperäisen kirjakäärön olemassaolon ja että kunnia ja valtuus sen sinettien murtamiseen oli varattu kuvaannolliselle Karitsalle, ”jalopeuralle Juudan sukukunnasta”, nimittäin taivaassa kirkastetulle Jeesukselle Kristukselle. Raamattua tutkivat kristityt ovat siitä lähtien odottaneet taivaallisen Jeesuksen Kristuksen saavan tuon kirjakäärön Jumalan kädestä ja paljastavan heidän ymmärrykselleen sen profeetallisen sisällyksen täyttymyksen.

18, 19. a) Milloin seitsemän sinetin murtaminen näyttää tapahtuvan? b) Mitä tapahtuu näkymättömissä taivaissa, kun Jumalan Karitsa valmistautuu avaamaan sinetit?

¹⁸ Ottaen huomioon kaiken, mitä maan päällä on tapahtunut vuodesta 1914 lähtien, olisiko outoa tai käsittämätöntä, että salaperäisen kirjakäärön seitsemän sinetin murtaminen olisi tapahtunut tällä 20. vuosisadalla? Ei, ja tämän mahdollisuuden tulisi saada meidät innokkaasti tutkimaan, mitä tapahtuu taivaassa ja maan päällä sen jälkeen kun nuo seitsemän sinettiä toinen toisensa jälkeen murretaan auki. Tähän sisältyy myös ”Jumalan salaisuuden” täyttymys! Mutta mitä apostoli Johannes näki tapahtuvan, kun arvollinen Karitsa sai haltuunsa kirjakäärön näyssä, ja mitä meidän pitäisi odottaa tapahtuvan näkymättömissä taivaissa, kun tämä Jumalan Karitsa todella ottaa sen, mitä kirjakäärö kuvaa, ja seisoo valmiina avaamaan sen sinetit Jumalan luvalla. Kerro meille, Johannes:

¹⁹ ”Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa [elävää luomusta, Um] ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele [harppu, Um] kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä [laulavat uutta laulua, Um] sanoen: ’Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [maata, Um].’” – Ilm. 5:8–10.

20. Mitä taivaalliset kerubit ja kaksikymmentäneljä vanhinta sopivasti tekevät tässä vaiheessa?

²⁰ Vieläpä taivaalliset kerubitkin, joita nuo neljä elävää luomusta kuvaavat, keskeyttävät jatkuvan toistamisensa: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka on tuleva”, tervehtiäkseen alamaisen kunnioittavasti Karitsaa ja tunnustaakseen tämän Jumalan Valitun arvollisuuden. (Ilm. 4:8, Um) Ne, joita kaksikymmentäneljä vanhinta kuvaavat, eivät heitä kruunujaan Karitsan eteen, kuten he heittivät valtaistuimellaan istuvan Jumalan edessä, mutta he yhtyvät tervehtimään alamaisen kunnioittavasti Karitsaa Jumalan arvollisena.

21. (ja alaviite). a) Miten kreikan kieli, jolla Ilmestyskirja kirjoitettiin, osoittaa, että harput ja kultaiset maljat olivat kahdellakymmenelläneljällä vanhimmalla, ja miten Ilm. 14:1–3 (Um) tukee tätä? b) Mitä suitsutusta sisältävät kultaiset maljat vertauskuvaavat?

²¹ Kreikan kielen mukaan, jolla Johannes kirjoitti näyn, noilla kahdellakymmenelläneljällä vanhimmalla – ei neljällä elävällä kerubiluomuksella – on kullakin harppu ja kultainen malja, joka on täynnä suitsutusta. ”Kullakin vanhimmalla oli harppu, ja he pitivät kultaisia maljoja”, kääntää New English Bible 5. luvun 8. jakeen.a Myöhemmin (Ilm. 14:1–3, Um) Jumalan Karitsan 144000 uskollisella askeleissa kulkijalla osoitetaan olevan harput, ja he laulavat uutta laulua. He ovat niitä ”pyhiä”, jotka esittävät Jumalalle ”rukouksia”, jotka ovat kuin kultaisista maljoista nousevia ”suitsutuksia”.

22. Keistä kaksikymmentäneljä vanhinta laulavat uutta laulua, ja ylistävätkö ja kunnioittavatko he itseään?

²² Nuo kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka kuvaavat 144000:ta, laulavat siis todellisuudessa ”uutta laulua” itsestään tunnustaessaan Karitsan arvollisuuden ja laulaessaan hänelle: ”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [maata, Um].” Nuo Karitsan seuraajat, joista tehdään pappeja ja jotka tulevat hallitsemaan maata, pääsevät ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” taivaan kirkkauteen, ja heitä sanotaan ”pyhiksi”. (Ilm. 20:4–6; 14:4, 5) Näin loistavasta tulevaisuudesta nuo 144000 (joista apostoli Johannes oli yksi) ovat suuressa kiitollisuudenvelassa kerran teurastetulle Karitsalle ja tunnustavat hänet aivan oikein arvolliseksi.

YLI-INHIMILLISET LUOMUKSET YLISTÄVÄT HÄNTÄ ARVOLLISENA

23. Minkä arvostuksen ilmaisun enkelit esittävät?

²³ Epäitsekäs arvostus panee taivaan pyhät enkelitkin, joita ei ole ostettu Karitsan verellä Jumalalle, yhtymään Karitsan arvollisuuden tunnustamiseen, hänen, joka on ”jalopeura Juudan sukukunnasta”. ”Ja minä näin”, sanoo apostoli Johannes, ”ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen [elävien luomusten, Um] ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: ’Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.’” – Ilm. 5:11, 12.

24. a) Millaisen vastaanoton Jeesus sai, kun hän jätti opetuslapsensa ja kohosi taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen? b) Mikä näyn piirre osoittaa sen täyttymisen ajan?

²⁴ Tuon taivaallisen näyn perusteella voimme päätellä, millaisen vastaanoton Jeesus Kristus sai taivaassa, kun hän juutalaisen ijarkuun 25. päivänä vuonna 33 eli neljäntenäkymmenentenä päivänä ylösnousemuksensa jälkeen kohosi taivaaseen Öljymäeltä, Jerusalemin itäpuolelta, jättäen häntä katsovat opetuslapsensa alas taakseen. (Luuk. 24:50–52; Apt. 1:1–12; Joh. 6:62; 20:17; Hepr. 1:3, 4; 1. Piet. 3:22) Siinä taivaallisessa näyssä, jota apostoli Johannes katseli, ei nähdä Saatanaa eikä hänen demonejaan. Se näyttää merkitsevän, että Johanneksen näyn täyttymyksen aikaan Saatana demoneineen on heitetty ulos taivaasta ja niiden toiminta on rajoitettu maan läheisyyteen. (Ilm. 12:7–13) Tämän mukaan Johanneksen näky täyttyisi pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914 ja sitä seuranneen taivaassa käydyn sodan jälkeen, sodan, missä Karitsa, ”jalopeura Juudan sukukunnasta”, saavutti voiton. (Ilm. 5:5) Näin ollen kaikki henkiluomukset puhdistetussa taivaassa ylistävät kerran teurastettua mutta nyt ylösnoussutta Jumalan Karitsaa arvollisena saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja siunauksen palkintona Jehova Jumalalta.

25, 26. a) Miksi ihmisten maan päällä pitäisi osoittaa samaa arvostusta Karitsaa kohtaan kuin enkelitkin osoittavat? b) Minkä haluttavan asiaintilan Johanneksen näky kuvailee, ja milloin se toteutuu?

²⁵ Ihminen tehtiin vähän ”enkeleitä alhaisemmaksi”. (Hepr. 2:5–9, Um; Ps. 8:5, 6) Jos siis enkelit, jotka ovat meitä ihmisiä korkeampia, ylistävät itsensä uhrannutta Karitsaa, Jeesusta Kristusta, arvollisena saamaan Jumalalta siinä määrin suosiota ja kunniaa, niin eikö järkevästi ajatellen meidän täällä maan päällä pitäisi osoittaa samaa arvostusta Karitsaa kohtaan? Eikö meidän pitäisi yhtyä enkeleitten kanssa kannattamaan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kirkastamista taivaassa ja hyväksyä se? Meidän on ennen pitkää tehtävä niin, jos haluamme olla mukana Johanneksen näyn muun osan täyttymyksessä. Tämä Johanneksen näyn seuraava osa odottaa kaukaista tulevaisuutta, jopa aikaa tuhat vuotta eteenpäin, jolloin koko elävä luomakunta taivaassa ja maan päällä on koottu yhdeksi laumaksi Karitsan, Jehova Jumalan ylimmän edustajan, alaisuuteen. Tämä edellyttää Saatanan ja hänen demoniensa ja kaikkien niiden lopullista tulevaa tuhoa, jotka jumalattomasti valitsevat hänen palvelemisensa. Antaen meille varman lupauksen tästä toivotusta asiaintilasta Johannes kirjoittaa:

²⁶ ”Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ’Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!’ Ja ne neljä olentoa [elävää luomusta, Um] sanoivat: ’Amen’, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.” – Ilm. 5:13, 14.

27. Minkä suurenmoisen odotteen antaa lausunto, jonka mukaan jokainen ”maan alla” oleva luomus antaa ylistyksen ja kunnian Jehova Jumalalle ja Karitsalle?

²⁷ Minkä kihelmöivän tunteen herättävätkään meissä Johanneksen sanat, että hän näki ja kuuli, miten ”kaikki luodut, jotka ovat . . . maan alla”, antavat ylistyksen, kunnian, kirkkauden ja voiman Jehova Jumalalle, joka istuu taivaallisella valtaistuimella, ja Jumalan Karitsalle! Miksi tämä vaikuttaa meihin niin voimakkaasti? Koska sellainen ihme merkitsee kuolleitten ihmisten ylösnousemusta maallisista haudoistaan. Ollessaan maan päällä Jumalan Karitsa sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” – Joh. 5:28, 29.

28. Mikä tilaisuus avautuu ylösnousseille, ja mitä tapahtuu, jos he eivät osoita arvostusta Jumalaa ja hänen Karitsaansa kohtaan eivätkä anna ylistystä heille?

²⁸ Kuolleitten ihmisten ylösnousemus Jumalan Karitsan ja hänen 144000 kirkastetun seuraajansa taivaallisen hallituksen alaisuudessa tekee kaikille näille ylösnousseille ihmisvainajille mahdolliseksi käyttää täysin hyväkseen Jumalan heitä koskevaa varausta hänen Karitsansa kautta. Ne ylösnousseet, jotka lopulta päättävät olla antamatta ylistystä, kunniaa, kirkkautta ja voimaa ikuisiksi ajoiksi Jumalalle ja hänen Karitsalleen, tuhotaan Saatanan ja hänen demonienkeleittensä kanssa. (Ilm. 20:7–15) Siten he todistavat, etteivät he käyttäneet oikealla tavalla hyväkseen ylösnousemustaan eivätkä arvostaneet sitä. He käyttivät väärin sitä loistavaa mahdollisuutta, minkä tämä ylösnousemus avasi heille Jumalan valtakunnan alaisuudessa. He tekivät sen lankeamalla lopulta takaisin pahuuden harjoittamiseen, mistä syystä Jehova toimeenpani heitä vastaan raskauttavan tuomionsa, joka johti heidän ikuiseen tuhoonsa.

29, 30. a) Puhdistetaanko kaikkeus ikuisiksi ajoiksi kaikesta pahuudesta? Miksi vastaat siten? b) Millaista vastakaikua taivaassa olevat osoittavat tälle Jehovan kaikkeuden suvereenisuuden ilmaukselle”?

²⁹ On täysin varmaa, että kaikki pahat, ovatpa he henkiä tai ihmisiä, kuuluvatpa he mihin elämäntasoon tai olemassaoloon tahansa, poistetaan. Sen jälkeen koko taivas ja kaikki maa on oleva ikuisesti ehdottoman vapaa kaikesta pahuudesta. Kaikkivaltias Jumala, Jehova, kykenee aikaansaamaan nämä halutut olosuhteet kaikkialla sekä näkyvässä että näkymättömässä luomakunnassaan, ja hän on luvannut sen. Hän on toteuttava sen määräaikanaan saattaen siten lupauksen sanansa ja voimansa ja valtansa kunniaan. Kaikki Jumalan valtaistuinta ympäröivät elävät kerubiluomukset yhtyvät uskollisesti tähän lopulliseen ylistyksen, kunnian, kirkkauden ja voiman antamiseen Jehova Jumalalle, joka on valtaistuimellaan, ja hänen Karitsalleen, sillä he sanovat tähän ”Amen”.

³⁰ Ne 144000 kirkastettua kristittyä, joita kaksikymmentäneljä vanhinta kuvaavat ja jotka tulevat olemaan elossa tänä voitokkaana hetkenä, ovat myös uskollisia Jehova Jumalan kaikkeuden suvereenisuudelle. He lankeavat maahan ja palvovat Jehova Jumalan valtaistuimen edessä. He tunnustavat hänen Karitsansa, ”jalopeuran Juudan sukukunnasta”, siksi rakkaaksi, jota kaikkivaltias Jumala on käyttänyt tämän suurenmoisen, yleismaailmallisen lopputuloksen aikaansaamiseksi, jotta se kestäisi ikuisesti.

31. Pitäisikö sen, että maapallon miljoonat ihmiset hylkäävät Karitsan, vaikuttaa meihin, vai mitä meidän pitäisi tehdä?

³¹ Valtava on siis taivaan antama hyväksymys Jumalan valitsemalle Karitsalle, ”jalopeuralle Juudan sukukunnasta”, jonka se tunnustaa arvolliseksi avaamaan Jumalan oikeassa kädessä olevan salaperäisen kirjakäärön. Näiden satojen miljoonien yli-inhimillisten enkelien ja kerubien painava hyväksymys on ylivoimaisena vastapainona kaikelle sille paheksunnalle ja välinpitämättömälle kannatuksen puutteelle, jota tuhannet miljoonat hämmentyneet ja harhaanjohdetut ihmiset ovat osoittaneet. Arvostammeko me tätä todellista asioiden arviointia? Siinä tapauksessa me käännämme apostoli Johanneksen kanssa katseemme toivorikkaina Jumalan kunnioittamaan Karitsaan. Me katsomme nähdäksemme, mitä tapahtuu, kun hän murtaa nuo seitsemän sinettiä yhden kerrallaan avatakseen Jumalan oikeasta kädestä saamansa kirjakäärön. Hengelliselle näkökyvyllemme paljastuu hämmästyttäviä ja uteliaisuutta kiihottavia asioita, kun profeetallinen kirjakäärö vähitellen avataan, kunnes se on lopulta täysin avoin ja ”Jumalan salaisuus” on täyttynyt.

[Alaviitteet]