Muistatko?

Oletko lukenut huolellisesti tämän vuoden Vartiotornin numerot? Jos olet, niin sinun pitäisi tuntea seuraavat kohdat. Tutki itseäsi.

● Mikä tosi kristittyjen omaksuma nimi erottaa heidät kristikunnan nimikristityistä?

Heidän Jumalansa nimi Jehova. – S. 10.a

● Mikä velvollisuus kaikilla kristityillä on ”elämän sanan” suhteen?

Heidän velvollisuutensa on julistaa sitä, viedä sitä toisille, Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä noudattaen. – S. 35.

● Mitä henkilöltä vaaditaan, jotta hänellä voisi olla järkkymätön rohkeus näinä päivinä?

Hänen täytyy tuntea Jehova Jumala ja luottaa Häneen, ja hänen täytyy tuntea Jumalan sanassa Raamatussa olevat neuvot ja lupaukset ja arvostaa niitä. – S. 54.

● Mikä on se ”yksi”, mitä kristityt pyytävät Jehovalta kuningas Daavidin tavoin, ja miten he todistavat pyyntönsä vilpittömyyden?

He pyytävät, että he saisivat asua Jehovan huoneessa kaikki elämänsä päivät, ja he osoittavat pyyntönsä olevan vilpitön käyttämällä hyväkseen jokaisen tilaisuuden olla Jehovan seurakunnan yhteydessä sen palvonnassa sekä kokouksissa että saarnaamalla talosta taloon. – S. 62.

● Miksi Jeesus oli rohkea niiden edessä, jotka tavoittelivat hänen henkeään?

Hän luotti Jehova Jumalaan, elämän Lähteeseen. – S. 76.

● Onko oikein jatkaa Raamatun saarnaamista maassa, missä hallitsijat kieltävät sen ehkä siksi, että heillä on valtionkirkko?

On. Kun apostolit joutuivat tällaisen juutalaisten hallitusmiesten kiellon alaisiksi, niin he sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Ss. 82, 83.

● Miten profeetta Jooelin ennustama heinäsirkkavitsaus on täyttynyt?

Kun ensimmäisen vuosisadan kristityt saarnasivat hellittämättä helluntain jälkeen Jumalan valtakuntaa ja ”nurjalle sukupolvelle” tulevaa tuhoa, niin katumattomista juutalaisista tuntui siltä, kuin Jerusalem olisi ollut näiden kristittyjen todistajien, ikään kuin heinäsirkkojen, vitsaama. Nykyään Jehovan voideltujen todistajien suorittama Jehovan tuomiosanomien saarnaaminen, varsinkin vuodesta 1926 lähtien, on ollut kristikunnalle yhtä kiduttavaa kuin heinäsirkkavitsaus. – Ss. 104, 106, 111.

● Mitä kuvataan Jooelin 3:14:nnessä mainitulla ”ratkaisulaaksolla”?

Harmagedonia, missä Jehova toimeenpanee tuomionsa kansoille. – Ss. 113, 114.

● Onko miehen tai naisen sukupuolielinten sterilointi raamatullisesti oikein?

Ei. – S. 117.

● Miten Jeesus on tullut Betlehemistä, kuten Miikan 5:1:sessä on ennustettu?

Hän syntyi siellä yli 1 900 vuotta sitten. Sen lisäksi on kiinnostavaa panna merkille, että Betlehem merkitsee ”Leipähuonetta” tai ”Leipävarastoa”. Jeesus vertasi omaa lihaansa leipään, ja hän esitti taivaaseen kohottuaan ihmisuhrinsa ansion ihmiskunnan edestä. Kun hänet on vuonna 1914 asetettu Kuninkaaksi, niin hän tulee nyt, kuten voitaisiin sanoa, taivaallisesta Leipähuoneesta (Leipävarastosta) siten, että hän jakaa taivaasta sitä, mikä auttaa ihmisiä iankaikkiseen elämään. – Ss. 126, 129.

● Miten Kristuksen voidellut seuraajat ovat ”kuin kaste Jehovalta” ja ”kuin jalopeura”?

He ovat kasteen tavoin siunaus Jehovalta hyväntahtoisille ihmisille. Ja he ovat jalopeuran tavalla vuodesta 1919 lähtien vieneet pelottomasti eteenpäin hänen työtänsä kansoissa, vastustuksesta lannistumatta. – Ss. 137–139.

● Miten ohjeitten tai neuvojen antamisessa voidaan osoittaa järkevyyttä?

Sen sijaan että käskemme, voimme hartaasti pyytää. Sen sijasta että olisimme mielivaltaisia ja taipumattomia, voimme selittää ja harkita syntyneitä pulmia. – S. 156.

● Miten järkevä ihminen suhtautuu, kun häntä oikaistaan erehdyksestä?

Hän on valmis kuuntelemaan, halukas muuttamaan menettelyään, jos erehdys todetaan, kiitollinen, että häntä oikaistaan ennen kuin erehdys kasvaa suuremmaksi. – S. 158.

● Mitä tulee kristikunnan loputtua?

Jumalan vanhurskas uusi maailma, missä tosi kristityt jatkavat iankaikkisesti puhdasta palvontaa. – S. 184.

● Miten rikkauksia voidaan käyttää Jumalan tekemisessä ystäväksi?

Jumalan suosiota ei voida ostaa. Mutta jos rakkaus panee meidät käyttämään omistamaamme hänen kirkastamisekseen, niin että me kulutamme sekä itseämme että omaisuuttamme hänen palvontansa edistämisessä, niin se miellyttää häntä. – S. 205.

● Vastaako Jumala kaikkiin rukouksiin?

Ei, ainoastaan niihin, jotka on esitetty uskossa ja jotka ovat hänen tahtonsa kanssa sopusoinnussa. – S. 213.

● Mitä esikuvattiin israelilaisten esikoisten vapautuksella Egyptistä? Entä Israelin vapautuksella ja ”sekakansan” vapautuksella Punaisella merellä?

Esikoiset kuvasivat Kristuksen hengestä siinneitten seurakunnan jäseniä, jotka, vaikka ovat vielä maan päällä, on vapautettu sen hengellisestä pimeydestä uskon perusteella Kristukseen, vastakuvalliseen pääsiäislampaaseen. Punaisella merellä kuvattiin niiden vapautus Harmagedonissa, jotka maan päällä palvovat Jehovaa. – Ss. 223, 224.

● Mitä kuvataan Ilmestyskirjan 6:1–8:ssa kerrotulla ratsastajaryhmällä?

Että Kristuksen läsnäoloon, mitä ensimmäinen ratsastaja esittää, liittyy sotaa, nälänhätää ja ruttotauteja, jotka täyttävät ihmiskunnan yhteisen haudan; näitä seikkoja kuvaavat toiset ratsastajat. – S. 236.

● Miksi on tärkeätä tutkia alati, mitä olemme?

Koska me kaikki olemme syntyneet synnissä, elämme moraalittomassa maailmassa ja – vaikka tuntisimmekin Jumalan vaatimukset – liiallinen itsevarmuus tai välinpitämättömyys puoleltamme voi saada meidät harhaantumaan pois elämän tieltä. – S. 246.

● Millä tavalla uskova vaimo voi usein tehdä enimmän hyvää epäuskoisen miehen voittamiseksi totuudelle?

Jumalisella alistuvaisuudellaan miehelleen, hiljaisen ja lempeän hengen leimaamalla käytöksellään ynnä uskollisuudellaan Jumalaa kohtaan hän voi tehdä enemmän kuin sillä, mitä hän sanoo auttaakseen miestään näkemään totuuden. – S. 282.

● Onko kristillisyys ”henkilökohtainen asia”?

On todellakin. Se vaatii henkilökohtaisia ratkaisuja ja henkilökohtaista vakaumusta. Mutta sitä ei saa kätkeä toisilta, koska on olemassa henkilökohtainen velvollisuus puhua uskostaan uskoville tovereille ja eriuskoisille. – Ss. 305–307.

[Alaviitteet]