-
Ruumiinharjoitus oli elämäni tärkein asiaHerätkää! 1974 | 8. tammikuuta
-
-
En etsi enää kuuluisuutta Mr. Universumina. Raamattu on muuttanut elämännäkemykseni. Totuus on vapauttanut minut kerran hellimieni turhien toiveitten kahleista. Nyt tiedän, kuten 1. Tim. 4:8 sanoo, että ”ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudella . . . on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen”.
Nyt ilo ja onnellisuus ovat päivittäinen osani elämässä. Vilpitön haluni on käyttää ruumiilliset voimani ja kykyni tehdäkseni Jehovan, kaikkeuden Kaikkivoivan, sydämen iloiseksi. – Lähetetty.
-
-
Verensiirrot ja merivesiHerätkää! 1974 | 8. tammikuuta
-
-
Verensiirrot ja merivesi
LET’S LIVE -lehden maaliskuun 1970 numerossa on tri Giovanni Bonin ja tri Pierre Lafargen kirjoitus, missä he puhuvat ”elimistön ja sen oman veren välisen suhteen ainutlaatuisuudesta”. Sitten lääkärit mainitsevat, että on esiintynyt pitkäaikaista aivopesua ihmisten saamiseksi uskomaan, että he voivat ”jättää turvallisesti huomioon ottamatta tämän ainutlaatuisen suhteen ja että verensiirto toisesta ihmisestä on ollenkaan mahdollinen”.
Myönnettyään, että lääketieteellinen kirjallisuus ”on täysin yksimielinen verensiirtojen vaaroista”, lääkärit sanovat: ”Ei voi muuta kuin kysyä itseltään, miten voi olla mahdollista, että niin vaarallista, järjetöntä ja ’alkukantaista’ menetelmätapaa yhä käytetään ja tavallaan pakotetaan nykyään.” He kysyvät: ”Miksi asettua hyödyttömästi vaaralle alttiiksi, kun on olemassa vaihtoehto?” Mikä on heidän suosittelemansa vaihtoehto?
He jatkavat: ”Tämä vaihtoehto on siirtojen suorittaminen nesteellä, joka on täysin vaaraton, jonka elimistö täysin hyväksyy, jota on helppo hankkia ja helppo säilyttää ja joka on yhtä elävää kuin suonissamme virtaava veri. Puhumme ’merivedestä’.” He selittävät sen olevan luonnollista merivettä, joka on kerätty ja käsitelty erityisellä tavalla. ”Ranskassa sitä käytetään sangen laajalti (jopa armeijan sairaaloissa), ja sitä kutsutaan siellä nimellä Plasma de Quinton.”
Lääkärit selostavat koetta, jonka R. Quinton suoritti erään huomattavan ranskalaisen fysiologin laboratorioissa, seuraavasti: Koira ”vuodatettiin ’kuiviin’ reisivaltimosta, so. veren vuodattamista jatkettiin, kunnes vuoto lakkasi itsestään”. ”Merivettä” ruiskutettiin heti koiraan. Vaikka eläin oli äärimmäisen heikko eikä kyennyt liikkumaan, niin 21 tuntia myöhemmin ”koira juoksenteli ympäriinsä”. Noin viikon kuluttua eläin oli ’tavattoman toimelias ja pirteä’, itse asiassa paljon pirteämpi kuin ennen koetta. Viisi vuotta myöhemminkin koira oli hyvin eloisa.
Nämä lääkärit pitävät käsiteltyä luonnollista merivettä keinotekoista suolaliuosta parempana. He uskovat, että näiden kahden välillä on ero, jota ”mittausjärjestelmällämme emme pysty havaitsemaan. He kiinnittävät huomion siihen, että veri on koostumukseltaan ”hämmästyttävän samanlainen kuin ’merivesi’”. On ilmeisen selvää, että vaaralliselle verensiirrolle on olemassa vaihtoehtoja.
-
-
Verensiirto, biologinen ”synti”Herätkää! 1974 | 8. tammikuuta
-
-
Verensiirto, biologinen ”synti”
TRI Charles P. Bailey on Yhdysvaltain johtavia avoimia sydänleikkauksia suorittavia kirurgeja ja toimii St. Barnabas -sairaalan yhteydessä New Yorkin kaupungissa. Amerikan lääkäriliitto myönsi hänelle kultamitalin kesällä vuonna 1971 siitä, että hän teki potilaalle uuden sydänläpän tämän reisikudoksesta.
Herätkää!-lehden toimituskunnan jäsenen suorittamassa haastattelussa tri Bailey esitti seuraavia kiinnostavia huomautuksia:
”Veri on nestemäinen elin. Toisen henkilön veren antaminen toiselle tuo mukanaan biologisen hylkimisen monet ongelmat, jotka ajan mittaan ovat tehneet tyhjäksi sydämen ja muiden elinten siirrot.
”Koska verisolut tuhoutuvat normaalisti 60 vuorokaudessa ja nestesisältö vaihtuu sitäkin nopeammin, verensiirto on väliaikainen eli ohimenevä nestemäisen elimen siirto. Tämä on epäilemättä syy sen yleiseen hyväksymiseen aikana, jolloin elintensiirtoja pidetään kokeiluasteella olevina.
”Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että verensiirron antaminen on jossakin määrin biologinen ’synti’. Tavallisessa hoidossa yhdestä verensiirrosta seurauksena olevan maksatulehduksen vaara on yli 5 prosenttia, mikä voidaan todistaa. Annettaessa monta verensiirtoa määrä on vastaavasti suurempi. Vaikka yhteensoveltumattomuudesta aiheutuvat vauriot ja siirtojen aiheuttamat munuaisvauriot ovat suuressa määrin vähentyneet, niiden mahdollisuutta ei voida koskaan täysin poistaa, ’sovitettiinpa’ veret yhteen miten huolellisesti tahansa. On olemassa muitakin vaaroja, kuten syfiliksen, malarian ja tiettyjen veressä asuvien loisten siirtyminen, jota ei voida täysin estää nykyisillä tarkastusmenetelmillä.
”Näistä ja muista erityisongelmiimme liittyvistä syistä me käytämme St. Barnabasissa niin vähän verensiirtoja kuin mahdollista suorittaessamme avoimia ja muita sydänleikkauksia. Käyttämällä erittäin huolellista verenvuotoa tyrehdyttävää tekniikkaa ja plasman tilavuuden kohottajia on lähes aina mahdollista viedä yhteistoiminnallinen potilas näiden toimenpiteitten läpi vereen turvautumatta.”
Tri Bailey on muuten havainnut, että potilaat, jotka ovat Jehovan todistajia, ovat hyvin yhteistoiminnallisia näissä kirurgisissa hoitotoimenpiteissä.
-