ollakseen yksin ja hiljaisuudessa. Hän keskittyi siellä muistiinsa varastoidun tiedon harkitsemiseen. Hän kertasi, mitä Jumala oli sanonut ja tehnyt, ja painoi sen siten syvemmälle mieleensä. Daavidkin teki näin. ”Minä olen muistellut kauan sitten olleita päiviä, minä olen miettinyt kaikkea sinun toimintaasi. Minä pysyttelin halusta kiinnostuneena sinun omien kättesi töistä.” – Ps. 143:5, Um.

Jumalan palvelijoitten pitäisi nyt noudattaa näiden uskollisten miesten esimerkkiä. Heidän pitäisi kerrata mielessään silloin tällöin sitä, mitä he oppivat Luojasta ja hänen Sanastaan. Harkitse erityisiä asioita kerraten jokaisen pienen yksityiskohdankin.

Kun olet konventissa, niin totuttaudu kertaamaan myöhemmin päivällä, mitä olet oppinut pidetyistä puheista. Yritä saada selvä vaikutelma ja luja ote niistä. Se panee ne pysymään muistissasi. Kertaaminen on keskittymisen jälkeen tärkeä. Keskittyminen panee mieleesi sen, mitä sinä haluat muistaa, ja kertaus kiinnittää sen sinne.

On yhtä tärkeätä muistaa, mitä sinä luet, kuin sekin, mitä sinä kuulet. Paras tutkimismenetelmä on käydä läpi kirjoitus lukemalla ensin vain alaotsikot tai lukujen otsikot saadaksesi yleiset ääriviivat aineistosta. Lue se sitten kohdistaen koko huomiosi siihen, mitä luet. Etsi ajatuksia ja pysähdy tavan takaa kerrataksesi ne. Kun olet lukenut aineiston läpi, niin palaa tutkimaan se huolellisesti. Kertaa se lopetettuasi painaaksesi sen mieleesi.

Vaaditaan ponnisteluja, jotta muistaisit lukemasi samoin kuin minkä tahansa muunkin, mitä varastoit mieleesi tulevaa käyttöä varten. Sinä et voi odottaa muistavasi mitään yrittämättä painaa sitä lujasti ja elävästi mieleesi. Ponnistelu saattaa olla alussa tuskallista, mutta juuri tämä ponnistelu vahvistaa muistamiskykyäsi ja auttaa lopulta paljon helpommin palauttamaan asiat mieleesi.

Jumalan antama muistamislahja on kunniaksi Hänelle, joka antoi sen meille. Se on ihme ja siunaus ja ansaitsee kaikki ponnistelut sen kehittämiseksi. Käytä sitä viisaasti, niin se palvelee sinua hyvin.

Pitää veretöntä hoitoa parempana

Toht. J. D. Thomson sanoo toukokuun Southern Medical Journal-lehdessä 1957, että on parempi käyttää suun kautta rautasulfaattia kuin verensiirtoa aneemisten naispotilaitten hemoglobiinin lisäämiseksi, kun heitä valmistetaan heidän sukupuolelleen ominaisiin leikkauksiin. Hän sanoo, että tämä pitää erityisesti paikkansa niiden ”onnettomien kohtalokkaitten seuraamusten takia, joita on sattunut verensiirron tähden”.

Hän mainitsee viisi vakavaa anemiatapausta, joissa tällainen hoito auttoi, ”osoitukseksi siitä, että huomattavasti aneeminenkaan henkilö ei tarvitse aina verensiirtoa anemian parantamiseksi ennen leikkausta, jos aikaa on riittävästi. Monille muillekin potilaille, joilla on ollut lievempi anemia, on annettu rautaa suun kautta ja siten on vältetty yhden tai useamman verensiirron vaarat.” Suun kautta suoritetun raudan antamisen haitat ovat harvat ja lievät.

Ei ole aikaa

”Puhuin eräänä päivänä miehelle, joka on matkustellut laajalti”, kirjoittaa Ronald K. Ross. ”Kun hän saapui New Yorkiin, niin tullivirkailija, joka havaitsi Raamatun hänen salkussaan, sanoi hänelle: ’Kuulkaahan, veli, Teillä ei ole aikaa lukea tätä Valloissa. Meillä on aivan liian kiire hankkia dollareita. Arvelen, että kaikkivaltias dollari on meidän jumalamme.” – Treasury of the Christian World.