Palvontavapaus voittaa

Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta

MILTÄ sinusta tuntuisi, jos olisit kokouksessa toisten Jumalan palvojien kanssa ja yhtäkkiä poliisi ryntäisi sisään ja määräisi sulkemaan tuon palvontapaikan? Juuri näin tapahtui Jehovan todistajille Cachoeiras de Macacussa ja Japuibassa Rio de Janeiron osavaltiossa Brasiliassa sunnuntaina 13. kesäkuuta 1976.

Miksi sellaista tapahtui? Koska eräät todistajat käyttivät hyväkseen raamatullista ja laillista oikeuttaan kieltää antamasta verensiirtoa loukkaantuneelle pojalleen.

Mitä oli tapahtunut

Perjantaina 11. kesäkuuta 17-vuotias César de Souza Corrêa ampui vahingossa itseään metsästyskiväärillä. Hänen vanhempansa veivät hänet Cachoeiras de Macacussa sijaitsevaan sairaalaan, jonne hän saapui noin kello 8 saamaan lääkärinhoitoa.

Sairaanhoitajat ja päivystävä lääkäri havaitsivat, että nuori César oli saanut sisäisen verenvuodon ja oli menettänyt hyvin paljon verta. Césarin isä, Octávio Luiz Corrêa, pyysi erästä kirurgia ja henkilökohtaista ystäväänsä, jonka hän oli kutsunut paikalle, tekemään kaiken voitavansa pelastaakseen hänen poikansa. Kuitenkin omantuntonsa vuoksi isä vastusti verensiirtojen käyttämistä pojan elämän pidentämiskeinona. Samalla Octávio ei kuitenkaan estänyt asianmukaista lääkärinhoitoa. Hän ei myöskään astunut leikkaussaliin. Surullista kyllä César kuoli leikkauksen aikana huolimatta siitä, että hänelle annettiin verensiirto hänen isänsä vastustuksesta huolimatta.

Kuten yleensä käy tällaisissa tapauksissa, tilanne kiihdytti ihmisten tunteita, ja kuultiin syytöksiä tietämättömyydestä, fanaattisuudesta ja muusta sen kaltaisesta. Mahdollisesti yleisön mielipiteen painostamana ja siksi, että hän kunnioitti syvästi ihmiselämää, mitä hän katsoi tässä tapauksessa halveksitun, tuomari Celso F. Panza langetti tuomion (päätös n:o 5/76) 13. kesäkuuta 1976 ja sulki sen nojalla kaksi Jehovan todistajien valtakunnansalia ja kielsi heidän saarnaamisensa Jumalan valtakunnasta sen paikkakunnan alueella.

Pian lehdistössä osoitettiin, että oikeuden toimenpide oli perustuslain vastainen. Esimerkiksi Rio de Janeiron yliopiston rikostieteen professori Benjamin de Moraes sanoi O Globo -lehdelle antamassaan lausunnossa, että tuomari ”meni liian pitkälle perustuslain näkökulmasta katsoen”. Lainattuaan 153. artiklan Brasilian perustuslaista, jossa taataan omantunnonvapaus, hän vakuutti: ”Tämä oikeudellinen toimenpide tullaan aivan varmasti kumoamaan ylemmässä oikeusasteessa.”

Kriminologi ja rikostieteen professori José H. Dutra sanoi: ”Ylittämällä valtuutensa tuomari [Celso] Felício Panza . . . näyttää tunkeutuneen kahden muun vallan, lainsäädännöllisen ja toimeenpanovallan, alueelle ja asettuneen ristiriitaan Montesquieun jo kauan sitten määrittelemien valtuuksien kanssa. . . . Ilmeisesti on annettava kieltotuomio, koska oikeus on aivan ilmeisesti ja ehdottomasti Jehovan todistajien puolella.”

Muiden asianajajien ohella tri Themístocles Cavalcanti ilmaisi luottavansa siihen, että jos kysymys annettaisiin ylemmän oikeusasteen käsiteltäväksi, niin se ratkaistaisiin Jehovan todistajien hyväksi. (O Globo, 15. ja 21.6.1976) Ja näin todella tapahtui kaikkien niiden iloksi, jotka rakastavat vapautta ja oikeutta.

Palvontavapaus voittaa

Jehovan todistajat käyttivät hyväkseen oikeuttaan ’puolustaa ja laillisesti vahvistaa hyvää uutista’. (Fil. 1:7) He pyysivät oikeuden kieltotuomiota erään paikallisen valvojan, L. Lehkyn, kautta. (N:o 188/76) Neljä asianajajaa allekirjoitti sen.

Asianajaja tri Antônio Augusto de Vasconcelos Neto sanoi huomattavassa yhteenvedossa: ”Tuomio [joka määräsi valtakunnansalit suljettaviksi] ylitti tuomarille annettujen valtuuksien rajan, joihin valtuuksiin kuuluu erityisten tapauksien käsitteleminen nuorten etujen hyväksi. En tunne mitään lakia, joka valtuuttaisi tuomarin antamaan poliiseille määräyksen sulkea kaikki salit, joissa jokin uskonnollinen lahko harjoittaa toimintaa, jonka asianomaiset viranomaiset ovat asianmukaisesti hyväksyneet. . . . Määräys sulkea kaikki Jehovan todistajien kokouspaikat on vastoin perustuslaillista uskonnonvapauden periaatetta ja tuomarin tuomiovaltaa koskevia rajoja.”

Asiakirja n:o 274/76 oli myös merkittävä, koska siinä selvästi puolustettiin palvontavapautta. Sen antoi oikeusministeriön puolesta tri José Antonio Marques, ja se kuuluu:

”Kirkko, joka aiotaan julistaa lainsuojattomaksi, toimii maailmanlaajuisesti ja kaikkialla Brasiliassa.

”Seuraavaksi tulee huomata, että kirkkojen sulkeminen ei merkitse kultin lakkaamista, Jehovan todistajien noudattamien uskonnollisten sääntöjen loppua. Kristillistä uskontoa harjoitettiin jopa roomalaisissa katakombeissa, ja mitä enemmän sen seuraajia vainottiin sitä enemmän se levisi kaikkialle maailmaan.

”Perustuslain näkökulmasta katsoen tri Celso Felício Panzan antama asiakirja n:o 5/76 on perusteeton, koska se on vastoin liittovaltion perustuslain artiklaa n:o 153 §5.”

Ratkaiseva tuomio langetettiin iltapäivällä 26. lokakuuta 1976. Rio de Janeiron oikeuspalatsin siviilioikeuden oikeussalissa vallinnut synkkä ilmapiiri antoi aihetta vakaviin mietteisiin. Istunto alkoi noin kello 16. Useita Jehovan todistajien edustajia oli läsnä, mukaan luettuina kaksi asianajajaa, H. S. Silva ja O. do N. Paula.

Kun päätuomari kysyi, oliko ketään Jehovan todistajien asianajajaa läsnä, O. do N. Paula pyysi tulla kuulluksi ja esitti lyhyen suullisen puolustuksen, joka perustui puolustusasianajajan yhteenvetoon. Siviilioikeuden tuomarit vuorostaan antoivat yksimielisen päätöksen anomuksen hyväksi ja julistivat tri Panzan tuomion pätemättömäksi. Samalla he antoivat luvan avata jälleen valtakunnansalit ja saarnata valtakunnan sanomaa Cachoeiras de Macacun alueella. Jälleen kerran palvontavapaus voitti. – Ks. Rio de Janeiron osavaltion Diário Oficialia, 11.11.1976, osa III.

Asiaan liittyviä tärkeitä kysymyksiä

Sellaisten vilpittömien ihmisten hyödyksi, jotka haluavat eritellä tarkemmin tällaista tapausta, me luettelemme seuraavassa joitakin tämän tapauksen yhteydessä esiin tulleita tärkeitä kysymyksiä.

K. Mikä on Jehovan todistajien näkemys elämästä?

V. ”Jehova on elämän lähteenä säätänyt, että ihmiselämä on kallisarvoinen, pyhä. (1. Moos. 9:5; Ps. 36:10) . . . Me, jotka rakastamme elämää ja pidämme elämän jokaista päivää pyhänä, pyrimme hoitamaan jokapäiväiset asiamme ja suhteemme toisiin tavalla, joka ansaitsee Hänen hyväksymyksensä, joka antoi ihmiskunnalle elämän.” – Vartiotorni, 15.9.1975, s. 432.

Kuolema ei ole siunaus Jehovan todistajille. Se on ”vihollinen”, jonka Jumala tulee pian poistamaan. – 1. Kor. 15:26, 54; Ilm. 21:4.

K. Koska kysymyksessä ei ollut Octávion oma elämä vaan toisen ihmisen elämä, niin mitkä näkökohdat saivat hänet Jehovan todistajana kieltämään antamasta verensiirtoa pojalleen?

V. Jokainen todistaja rakastaa lapsiaan syvästi. Tässä tapauksessa Octávio ja hänen vaimonsa ovat aina huolehtineet hyvin kahdeksasta lapsestaan ja yhdestä adoptoidusta tyttärestään. Näin ollen kun Octávio teki päätöksensä, hän otti huomioon: 1) vastuunsa isänä Jumalan edessä, minkä vastuun Pyhä Raamattu ja tämän maan laki selvästi määrittelee; 2) poikansa henkilökohtaisen toivomuksen.

Nuorisotuomarien kansainvälisen yhdistyksen kunniapresidentin tri Jean Chazalin mukaan ”lasta, koska se on persoona, täytyy aina kohdella yksilönä eikä esineenä”. (Les droits de l’enfant, lainattu A. Cavallierin kirjaan Rights of Juveniles s. 20) Tämä pitää varmasti paikkansa tämänhetkisen tapauksemme alaikäisestä pojasta, joka oli todistaja. Tuomari, joka kunnioittaisi alaikäistä persoonana näin suuresti, ei koskaan pakottaisi verensiirtoa hänelle vastoin hänen tahtoaan ja omaatuntoaan.

K. Miksi Octávio Corrêa kielsi verensiirron antamisen?

V. Pohjimmiltaan siksi, että Raamattu kieltää veren käytön ravinnoksi tai elämän pidentämiseksi. Portugalilainen tietosanakirja Delta Larousse sanoo: ”Veri on elävää kudosta, joka virtaa verenkiertojärjestelmässä ja jonka päätehtävät ovat: 1) kuljettaa tarvittavia ravinteita ja happea kaikkiin ruumiin kudoksiin; 2) kerätä ja kuljettaa solujen toiminnalle tarpeettomia tai vaarallisia jätteitä erityselimiin (munuaisiin, keuhkoihin, ihoon jne.).” (S. 6079) Veri siis ravitsee ja puhdistaa ruumista.

Jehova Jumala, joka tietää verestä enemmän kuin kukaan muu, kielsi sen syömisen. Hänen Sanansa Raamattu sanoo: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” – 1. Moos. 9:4.

Jeesuksen apostolit ja varhaiskristityt vanhimmat tottelivat tätä Jumalan käskyä. Jumalan pyhän hengen ohjauksen alaisuudessa vaadittiin, että kristittyjen tuli ’karttaa epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta’. – Apt. 15:20; 21:25.

K. Kun Octávio Corrêa kielsi verensiirron, niin eikö hän rajoittanut kirurgin ammattiin kuuluvaa vapautta valita potilaalleen paras hoitomenetelmä?

V. ”Lääketieteen etiikka” osoittaa 48. artiklassaan, että lääkärin etuoikeus on valita hoitomenetelmä potilaalleen. Mutta 31. artiklassa osoitetaan myös, että lääkärin velvollisuus on kertoa potilaalle diagnoosistaan ja prognoosista (taudin ennusteesta) samoin kuin myös hoidon tarkoituksesta. On ilmeistä, että sellainen tieto kerrotaan potilaan suostumuksen saamiseksi. Kuka loppujen lopuksi maksaa hoidosta? Kuka todella päättää potilaasta ja hänen hyvinvoinnistaan?

Lääketieteen etiikan artikla 32 §f on rajoittava, kun siinä sanotaan: ”Lääkäri ei saa käyttää valtaansa tavalla, joka rajoittaisi potilaan oikeuksia päättää itsestään tai hyvinvoinnistaan.” Tämä eettinen periaate on vahvistettu sekä siviili- että rikoslain säädöksissä, ja se osoittaa, että lääkäri on velvollinen vastaamaan mistä tahansa potilailleen aiheutuneesta vahingosta.

Ajattelehan lääkäriä, jota hoitaa hänen kollegansa, ehkä jonkin alan spesialisti. Eikö hän käytä ’potilaan oikeuttaan’ ja päätä, hyväksyykö hän vai hylkääkö hän ehdotetun hoitomenetelmän?

Jehovan todistajat eivät rajoita lääkärin ammattiin kuuluvaa vapautta, kun he pyytävät häntä kunnioittamaan omaa etiikkaansa ja pyytävät, ettei hän liioittelisi tapauksen vakavuutta eikä julistaisi verensiirtoa ehdottoman varmaksi parannuskeinoksi, joka se ei ole. – Ks. 32. artikla, §d ja 5. artikla, §e.

K. Eikö Octávio Corrêa vastustanut tiedettä ja toiminut tietämättömästi, kun hän kielsi verensiirron antamisen?

V. Kanadan lääkäriliiton entinen sihteeri tri Arthur D. Kelly julisti: ”Kukaan lääkäri ei voi olla ehdottoman varma, että potilas kuolee, ellei hän saa verensiirtoa, tai että hän jää eloon, jos hän saa sen. . . . Minä valitan menetelmiä, joilla yritetään pakottaa verensiirtoa tai mitä tahansa hoitoa. Te asetatte itsenne Jumalan asemaan.” – Religion, Medicine and Law.

Kukaan valistunut lääkäri ei kiellä sitä, että pätevät lääketieteen oppikirjat sisältävät vakavia varoituksia verensiirroista. Joissakin sairaaloissa jopa neuvotellaan verensiirtojen vaaroista. – Ks. Ernesto Dornelles Hospital -sairaalan lehteä HED, maaliskuu 1972, s. 87–108, ja lääkärilehteä Iamspe, loka-joulukuu 1975, s. 28.

Ovatko seuraavat julistukset epätieteellisiä?

Brasilian terveysministeri tri Almeida Machado sanoi: ”Potilaalla täytyy olla vähimmäismäärä turvallisuutta, kun hän saa verensiirron. . . . Häntä ei pitäisi asettaa alttiiksi malarian, hepatiitin, syfiliksen tai Chagasin taudin tartunnalle.” (Veja, 31.3.1976, s. 54) Esittäessään todisteita kuluttajan oikeuksia käsittelevän parlamentin tutkimuskomitean edessä edustajainhuoneessa tri Machado sanoi, että saastunut veri ”aiheuttaa enemmän haittoja kuin kaikki kielletyt lääkkeet yhteensä”. – O Estado de São Paulo, 26.11.1976.

K. Mitä järkeviä vaihtoehtoja Jehovan todistajat tarjoavat verensiirtojen tilalle lääketieteelliseltä kannalta katsoen?

V. Jehovan todistajat ovat kiitollisia niille tiedemiehille, jotka keksivät niin kutsutut plasman korvikkeet, ja myös lääkäreille, jotka ovat halukkaita käyttämään niitä erityisesti plasman tilavuuden kohottajina. Octávio Corrêa kertoi kirurgille, että hän sallisi plasman tilavuuden kohottajien, kuten keittosuolaliuoksen, Ringerin laktaattiliuoksen, Haemaccel-liuoksen, dekstraaniliuoksen, PVP:n ja muiden käytön.

Ei fanaattisia, mutta lujia

Tämä lyhyt tarkastelu korostaa seuraavaa: Jehovan todistajat eivät ole fanaatikkoja, vaan heidän vakaumuksensa veren käytöstä perustuu lujasti Jumalan erehtymättömään sanaan. He katsovat, että heidän on ehdottoman tärkeätä noudattaa Hänen Sanansa valmentamaa kristillistä omaatuntoaan silloinkin, kun heidän oma elämänsä on vaakalaudalla. Lisäksi he arvostavat lääkäreiden ja tiedemiesten ponnisteluja elämän pidentämiseksi, kunhan nuo ponnistelut eivät riko kristityn raamatullista velvollisuutta ’karttaa verta’. – Apt. 15:20, 29.

Joka tapauksessa Jehovan todistajat ovat lujia päättäväisyydessään totella Kaikkivaltiasta Jumalaa ja hänen Sanaansa. He siis edelleenkin karttavat verta. Lisäksi he jatkavat hellittämättä ponnistelujaan palvontavapauden puolustamisessa. Tämän vuoksi Jehovan todistajat noudattavat tosi kristittyinä Raamatun kehotusta rukoilla ”kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. – 1. Tim. 2:1–5.