Potilaan oikeudet asetetaan kyseenalaiseksi!

Herätkää-lehden Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajalta

”Jollei verensiirtoa tehdä kuuden tunnin kuluessa, potilas voi kuolla.” Nämä sanat sisältyivät kiireelliseen vetoomukseen, joka esitettiin Etelä-Afrikan korkeimmalle oikeudelle Pretoriassa 26. huhtikuuta vuonna 1982.

KENEN henki oli vaarassa? Miksi korkeinta oikeutta pyydettiin päättämään, pitäisikö mainitunlaista lääketieteellistä hoitokeinoa käyttää vai ei? Mikä vielä tärkeämpää, mikä oli lopputulos?

Kymmenen päivää aiemmin oli, johannesburgilainen sähköinsinööri Malcolm John Phillips joutunut vakavan liikenneonnettomuuden uhriksi noin 300 kilometrin päässä kotoaan. Poliisi tuli pian paikalle, ja runsaan kahden tunnin kuluttua hänet saatiin irti romuttuneesta autosta ja vietiin ambulanssilla lähimpään sairaalaan Pietersburgiin. Vaikka Malcolmin tila oli vakava ja hänen molemmat säärensä olivat murtuneet pahasti, hän oli silti sairaalaan saapuessaan tajuissaan. Hän ilmoitti henkilökunnalle, ettei hänelle saanut missään tapauksessa tehdä verensiirtoa. Edelleen hän tarjoutui laatimaan kirjallisen lausunnon, joka vapauttaisi lääkärin laillisesta vastuunalaisuudesta siinä tapauksessa, että tällaisella kieltäytymisellä olisi huonoja seurauksia. Jehovan todistajana Malcolm oli kiinnostunut seuraavan raamatullisen käskyn tottelemisesta: ’Karttakaa verta.’ – Apostolien teot 15:19, 20, 28, 29.

Niin kauan kun hänelle annettiin sairaalassa ensiapua, hänen tahtoaan noudatettiin. Muutaman päivän kuluttua hänelle kuitenkin kehittyi keuhkotulehdus, ja häntä vaadittiin muuttamaan suhtautumistaan veren käyttöön. Kun hän ei antanut periksi, häntä hoitava ortopedian alalle erikoistunut kirurgi vei asian korkeimpaan oikeuteen. Tämä tapahtui Malcolmin ja hänen vaimonsa Veronican tietämättä, vaikka vaimo oli ollut koko ajan miehensä vierellä. Ei edes keuhkotulehdusta hoitanut tri Pierre du Toit Burger tiennyt koko asiasta mitään.

Vaimo kertoo: ”Menin 26. huhtikuuta katsomaan miestäni sairaalaan kuten aina ennenkin. Hänen tilansa oli pysynyt muutaman päivän muuttumattomana. Ei ollut merkkiäkään siitä, että se olisi huonontunut 26. päivästä alkaen, eikä kukaan antanut minun ymmärtää, että niin olisi käynyt.”

Myöhemmin tuona päivänä eräs Rand Daily Mailin toimittaja kuitenkin soitti Veronicalle asiasta, joka sai hänet tolaltaan. Toimittaja halusi tietää, mitä mieltä hän oli korkeimman oikeuden päätöksestä, jonka perusteella kuka tahansa tuon sairaalan lääkäreistä voisi väkipakolla tehdä hänen miehelleen verensiirron. Ortopedi, joka oli onnistunut hankkimaan tällaisen oikeudenpäätöksen, ei ollut tuona päivänä sairaalassa. Hän soitti tri Burgerille ja neuvoi tätä tekemään niin kuin oikeuden päätöksessä sanottiin. Tri Burger kuitenkin kieltäytyi, sillä hän oli jo vakuuttanut Malcolmille, että hän pitäisi sanansa ja noudattaisi tämän tahtoa.

Malcolmille ei missään vaiheessa tehty verensiirtoa. Ja samana päivänä ryhdyttiin vaimon myötävaikutuksella oikeudellisiin toimiin hänen oikeuksiensa turvaamiseksi. Seuraavana päivänä Malcolmin työnantaja järjesti ystävällisesti niin, että hän pääsi erääseen toiseen sairaalaan lähelle kotiaan.

Lainopillisen vyyhden purkaminen

Onko sinun vaikea uskoa, että aikuisen potilaan oikeudet voitaisiin näin helposti polkea maahan? Selitystä tapahtuneelle on ehkä etsittävä viimeaikaisista ajatussuunnista. Maaliskuussa 1982 Geneeskunde-nimisessä lääketieteellisessä aikakauslehdessä oli artikkeli nimeltä ”Verensiirrot Jehovan todistajille”. Sen mukaan lääkärin ei pitäisi välittää siitä, että potilas mahdollisesti kieltäytyy verensiirrosta. Kirjoittajat professori T. Verschoor ja N. J. Grobler väittivät myös, että jos tällaisesta kieltäytymisestä olisi seurauksena kuolema, hoitavaa lääkäriä voitaisiin pitää syyllisenä tapahtuneeseen. Artikkeli julkaistiin kuukautta ennen Malcolmin onnettomuutta.

Korkeimman oikeuden edustaja professori Smit kirjoitti noin vuotta myöhemmin vastaukseksi:

”Tämä Groblerin ja Verschoorin selviönä pitämä periaate, joka muka sisältyy Etelä-Afrikan lakiin, olisi lopullisesti seuraavanlainen: Lääkärillä on ammatillinen velvollisuus parantaa! – – Ensinnäkin tällainen laillinen velvollisuus loukkaisi vakavasti henkilökohtaisia oikeuksia, kuten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen, yksityiselämään jne. – – Toiseksi jos lääkärille sälytettäisiin tällainen oletettu (koska eihän sitä voida pitää minään muuna kuin olettamuksena) ammatillinen velvollisuus, sillä olisi tämän ammattikunnan jäsenten kannalta täysin kestämättömiä ja epärealistisia seurauksia. – – Grobler ja Verschoor rajoittuvat vain Jehovan todistajiin ja verensiirtoihin. – – Oikeusperiaatteet eivät kuitenkaan sovellu vain ihmisryhmiin ja vain joissakin olosuhteissa vaan ovat yleispäteviä. – – Juristien tulee harkita vakavasti asiaa, ennen kuin he määräävät jollekin ihmisryhmälle yhteiskunnassa ylettömän ankaria ja täysin epärealistisia velvollisuuksia.” – South African Medical Journal, 19.2.1983.

Yhtäpitävästi tämän kanssa monet, joiden joukossa oli myös lääkäreitä ja lakimiehiä, olivat sitä mieltä, että Malcolm Phillipsin tapauksessa oli tapahtunut vakava lainopillinen erehdys. Ei siksi ole ihme, että toivuttuaan riittävästi Malcolm ryhtyi oikeudellisiin toimiin korkeimmassa oikeudessa saadakseen itseään koskevan päätöksen kumotuksi. Kun juttua puitiin 9. maaliskuuta 1983, kirurgi, joka oli tehnyt alkuperäisen ”kiireellisen” vetoomuksen, ei noussut väittämään kannetta vääräksi. Malcolmin puolustusta johti professori Strauss, kirjan Doctor, Patient and the Law (Lääkäri, potilas ja laki) tekijä. Hänen oikeudelle jättämänsä kannekirjelmä sisälsi seuraavanlaisia erinomaisia periaatteita:

”Muutoksenhakija [Malcolm Phillips] kykeni täysin ilmaisemaan tahtonsa ja kieltäytymään veren ottamisesta huolimatta siitä, että hän oli loukkaantunut vakavasti onnettomuudessa. Laissamme ei ole sellaista periaatetta, jonka nojalla tuomioistuin voisi tällaisessa tapauksessa tehdä ratkaisunsa vastoin potilaan tahtoa. – – Jonkin lääketieteellisen toimenpiteen suorittaminen tai hoidon antaminen ihmiselle vastoin hänen tahtoaan tai edes ilman hänen suostumustaan on väkivallanteko, josta lääkäri voidaan rikoslain mukaan asettaa syytteeseen – –. Käsityksenämme on, että kun lääkärillä on järkevät syyt uskoa, että potilas on Jehovan todistaja ja tämä on jo varhaisessa vaiheessa kieltäytynyt lujasti verensiirrosta, ja asia tulee myöhemmin uudelleen harkittavaksi, lääkärillä ei ole oikeutta toimia vastoin potilaan tahtoa, eikä tuomioistuimillakaan – haluamatta tällä mitenkään loukata niitä – ole oikeutta siihen.” – Kursivointi meidän.

Tuomari sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että Malcolm Phillips oli ollut kantansa esittäessään täysissä sielunvoimissaan ja että hänellä oli ollut oikeus kieltäytyä verestä. Tuomari piti oikeuden aiempaa päätöstä virheellisenä, joten hän kumosi sen.

Onnellinen lopputulos

Oikeudenmukaisuuden kannattajat ovat Etelä-Afrikassa mielissään tällaisesta lopputuloksesta. Potilaan oikeus hyväksyä jokin hoitomenetelmä tai kieltäytyä siitä on tällä tavalla saanut vahvistuksen. Malcolm Phillips ei kuollut kuuden tunnin kuluessa, kuten aluksi väitettiin. Häntä siinä vaiheessa hoitanut tri Burger sanoi: ”Vaikka potilaan tila oli vakava ja hälyttävä, hän ei tehnyt kuolemaa.” Jehovan todistajat ovat hyvin kiitollisia sellaisten lääkäreitten palveluksista, jotka ovat halukkaita hoitamaan koko potilasta ja kunnioittavat rehellisiä, Raamattuun pohjautuvia näkemyksiä.a

Vaikka Malcolmin toipuminen oli hidasta, hän pystyi lopulta jälleen kävelemään. Hänen onnettomuudestaan on nyt kulunut jo toista vuotta, ja hän on iloinen siitä, että on voinut palata työelämään. Perheenpäänä ja yhtenä Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhimmista hänellä on paljon tekemistä. Etenkin siitä hän on iloinen, että hän voi jälleen osallistua talosta taloon suoritettavaan todistamiseen eli kertoa toisille Jumalan valtakunnan hyvää uutista.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 25]

Monet olivat sitä mieltä, että oli tapahtunut vakava lainopillinen erehdys

[Kuva s. 26]

Malcolm Phillips tutkimassa Raamattua perheensä kanssa vuosi onnettomuuden jälkeen

Sydänleikkauksia ilman verta

Tri Jacob Bergsland kertoi äskettäin Yhdysvaltain sydäntautiliiton 56. tieteelliselle vuosikokoukselle menetelmästä, jota käytetään tehtäessä vastasyntyneille ja lapsille avosydänleikkauksia ilman verta. Menetelmä ”kehitettiin alun perin Jehovan todistajia varten”, kertoo sanomalehti New York Daily News. ”Osaksi se perustuu siihen, että veren hukka pyritään pitämään leikkauksen aikana mahdollisimman vähäisenä. Aivan yhtä tärkeällä sijalla siinä ovat myös potilaan kehon jäähdyttäminen elintoimintojen hidastamiseksi ja niin sanottu ohennushoito.”

Ohennushoidossa potilaan verenkiertoon saatetaan laskimon kautta ”normaalia sairaalaliuosta, jossa on steriiliä vettä, kivennäisiä ja tärkkelystä tai muita ravintoaineita”, kertoo samainen lehti. ”Se vähentää happea kuljettavien punasolujen osuutta veressä, ja mikäli sitä ei anneta liikaa, sillä on suojaava vaikutus leikkauksen aikana.”

New York Daily Newsin mukaan ohennushoidolla on muitakin etuja: ”Ensinnäkin käsitelty veri kiertää helpommin kuin ohentamaton veri; toiseksi sitä voidaan käyttää silloin kun potilaan veri kuuluu johonkin niin harvinaiseen veriryhmään, että on vaikeaa tai mahdotonta löytää hänelle sopivaa verta. Lisäksi sen avulla vältytään komplikaatioilta siinä tapauksessa, että potilaalle annettu veri sopiikin huonosti yhteen hänen oman verensä kanssa tai veri on ollut keltatautiviruksen tai muiden virusten saastuttamaa kenenkään siitä tietämättä.”