Hengellisen tyytyväisyyden löytäminen Tanskassa
TANSKA sijaitsee Itämeren suulla. Tämän niemimaasta ja saarista muodostuvan valtion pinta-ala on noin 43 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 5 000 000.
Satoja vuosia sitten tämän kuningaskunnan vaikutusvalta ulottui hyvin paljon sen nykyisten rajojen ulkopuolelle. Vuosina 800–1000 viikingit halkoivat lohikäärmekeulaisissa laivoissaan meriä, ryöstelivät ja valloittivat laajoja alueita Tanskan länsipuolelta. Kun maa oli kääntynyt ”kristillisyyteen”, myös pohjois-, itä- ja eteläpuolella oli alueita, jotka ajoittain joutuivat Tanskan kuninkaitten vallan alaisuuteen. Kaksi näistä alueista, Färsaaret ja Grönlanti, on edelleen Tanskan kruunun alaisuudessa.
Tanska ei ole yli sataan vuoteen ollut aktiivisesti mukana sodassa, vaikkei se voinutkaan välttää kahden maailmansodan vaikutuksia. Kehittyneen maanviljelyksensä ansiosta maa kuuluu Euroopan vilja-aittoihin. Elintaso on korkea, ja tanskalaiset nauttivat melko suurta turvallisuudentunnetta sosiaalilainsäädäntönsä vuoksi.
Kuitenkin jossain määrin totta ovat edelleenkin sanat, jotka englantilainen näytelmäkirjailija William Shakespeare pani tanskalaisen prinssin Hamletin suuhun: ”Jotakin mätää on Tanskanmaassa.” Rahataloudellisten ongelmien olemassaolo voidaan havaita työttömyydestä ja maksutasevajauksista, ja verisuonitukosten ja syövän runsas esiintyminen on ilmeinen merkki terveysongelmien yleisyydestä. Ihmisten nauttima vapaus ja vauraus eivät ole tehneet heitä onnellisemmiksi niin kuin ei myöskään hyväksymystä saanut höllä sukupuolimoraali. Tanska kuuluu tilastojen mukaan niihin maailman maihin, joissa tehdään eniten itsemurhia. Tämä osoittaa selvästi seuraavien Jeesuksen sanojen totuudellisuuden: ”Vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” (Luuk. 12:15) Jotta ihmiset voisivat olla todella onnellisia ja tyytyväisiä osaansa elämässä, on välttämätöntä, että heidän hengelliset tarpeensa täytetään. – 1. Tim. 6:6–8.
JEHOVAN TODISTAJIEN TOIMINNAN ALKU
Kiinnostus tällaista hengellistä tarvetta kohtaan sai C. T. Russellin, Vartiotorni-seuran ensimmäisen presidentin, käymään Tanskassa vuonna 1891. Hän totesi maan olevan kuin elonkorjuuseen kypsä pelto. Olosuhteet olivat myös ihanteelliset Raamatun sanoman levittämiseen.
Yli 40 vuotta aikaisemmin, vuonna 1849, entisestä itsevaltaisesta kuningaskunnasta oli tullut perustuslaillinen kuningaskunta. Siihen saakka evankelis-luterilainen valtionkirkko harjoitti baptistivanhempien pikkulasten pakkokastamista. Mutta perustuslaillisen hallitusmuodon myötä valtionkirkosta tuli kansankirkko, jonka jäsenyys oli vapaaehtoista. Kun sitä paitsi oli jonkin aikaa vallinnut aikakausi, jolloin Raamattuun suhtauduttiin melko välinpitämättömästi, muutamat uskonnolliset herätysliikkeet lisäsivät kiinnostusta hengellisiin asioihin. 1800-luvun puolivälissä myös tunnettu tanskalainen teologi ja filosofi Søren Kierkegaard hyökkäsi hyvin voimakkain sanoin kirkkoa vastaan. Hän syytti sitä elämään johtavaa ’ahdasta tietä’ koskevien Jeesuksen sanojen vesittämisestä ja sanoi, että kirkko oli tallannut tien niin leveäksi, että jokainen voi kulkea sitä pitkin. – Matt. 7:13, 14.
Näin ollen oli useasta näkökulmasta katsottuna sopivaa, että ensimmäinen ”raamatuntutkija”, joka oli tanskalais-amerikkalainen, lähetettiin Tanskaan vuonna 1894. Vuodesta 1897 lähtien julkaistiin Vartiotornin artikkeleita pienessä aikakausjulkaisussa, jonka nimi oli Tusindaars-rigets Budbærer (Tuhatvuotisvaltakunnan Sanansaattaja), ja Vartiotorni-lehteä on julkaistu tanskaksi vuodesta 1900 lähtien. Tällä lehdellä on ollut tärkeä osuus monien hengellisen ruokahalun kiihottamisessa.
Søren Kierkegaardin sanat pitävät kuitenkin edelleen paikkansa. Uskontoon suhtaudutaan yleensä passiivisesti. Tämä voidaan todeta ulkoministeriön julkaisemassa lehdessä Danish Journal olleesta kirjoituksesta. Vuoden 1978 tammikuun numerossa esitettiin seuraava maininta: ”Jos se vanha tanskalainen sananlasku pitää paikkansa, että on parempi istua kapakassa ja ajatella kirkkoa kuin istua kirkossa ja ajatella kapakkaa, niin tanskalaiset menettelevät aivan oikein.” Vaikka yli 93 prosenttia väestöstä kuuluu edelleenkin kirkkoon, niin vain 2 prosenttia käy kirkossa joka sunnuntai. Neljä prosenttia käy siellä kerran pari kuussa, kun sen sijaan ”51 prosenttia aikuisväestöstä ei sano käyvänsä kirkossa koskaan”. Viime vuosina yhä useammat kirkon jäsenet varsinkin nuorison keskuudesta ovat eronneet kirkosta.
KIINNOSTUSTA NUORTEN KESKUUDESSA
Toisen maailmansodan jälkeinen hyvinvointi on saanut monet nykyisin keski-ikäiseen sukupolveen kuuluvista työskentelemään materialististen päämäärien hyväksi. Mutta senkaltaiset ongelmat kuin atomisodan uhka, saastuminen ja työttömyys ovat karistaneet monilta nuorilta uskon materialismiin. Nämä nuoret etsivät tyytyväisyyttä muualta.
Ottakaamme esimerkiksi eräs nuori mies, joka suoritti puolen vuoden kurssin eräässä uskonnollisessa opistossa löytämättä ratkaisua ongelmiinsa. 18-vuotiaana hän alkoi etsiä ratkaisua muualta – hindulaisuudesta, okkultismista, astrologiasta, spiritismistä, skientologiasta ja huumeista. Hän sanoi myöhemmin: ”Luulin, että kaiken tämän tuloksena olisin tajunnut Jumala-käsitteen.” Lopputuloksen aiheuttaman pettymyksen vuoksi hän ryhtyi käyttämään huumeita ja joutui vähitellen demonivoimien vaikutukseen siinä määrin, että hän pelkäsi henkensä olevan vaarassa. Hänellä oli kuitenkin jossain määrin uskoa rakkauden Jumalaan ja Kristukseen. Etsintänsä jatkamisesta hän sanoi: ”Otin yhteyttä kristillisiksi tunnustautuviin uskontoihin – helluntailaisiin, Apostoliseen kirkkoon, baptisteihin, kristillisiin nuorisoryhmiin ja Jehovan todistajiin. Kyselin, sain ristiriitaisia vastauksia, ihmettelin, rukoilin ja tutkin Raamattua.”
22-vuotiaana tämä nuori mies oli vakuuttunut siitä, että Jehovan todistajilla oli totuus. Hän onnistui pääsemään eroon huumeista oltuaan puolitoista vuotta niistä riippuvainen. Vaikka hänen vanhempansa vastustivat kovasti, hänestä tuli kastettu todistaja, ja nyt hän kertoo innokkaasti Raamatun totuuksia toisille. Hän on löytänyt hengellisen tyytyväisyyden.
ENNAKKOLUULOTTOMUUTTA KOULUISSA
Myös Tanskan kouluissa esiintyy voimakasta tyytymättömyyttä yhteiskunnan käyttäytymisnormeihin. Yksi myönteinen seuraus tästä on halukkuus etsiä vastauksia muista lähteistä. Monet opettajat esimerkiksi sisällyttävät tunteihinsa tietoja Jehovan todistajista. Varsinkin viime vuosina on ilmennyt yhä enemmän kiinnostusta todistajien koulutunneilla käymistä kohtaan.
Miten sellaisilla käynneillä menetellään? Eräs nuori pariskunta, joka on käynyt kouluissa 64–70 kertaa, kertoo: ”Esitämme alustuksen, jossa käsittelemme muutamia uskomme peruskohtia – esimerkiksi saarnaamistyötämme, jossa teemme tunnetuksi Jumalan valtakuntaa ja paratiisin tulemista maan päälle, uskoamme luomiseen, suhtautumistamme Raamattuun, lähimmäisen rakastamista koskevaa käskyä ja sen yhteyttä puolueettomuuskysymykseen, historiaamme ja järjestömuotomme vertailua varhaiskristilliseen seurakuntaan. Loppuaika käytetään luokan esittämiin kysymyksiin vastaamiseen. Olemme huomanneet, että oppilaitten kiinnostuksen kohteet ovat viime aikoina muuttuneet. Pari kolme vuotta sitten luokkakeskustelut usein keskittyivät yhteiskunnallisiin ongelmiin ja poliittiseen puolueettomuuteemme. Nyt kiinnostus kohdistuu enemmän luonteeltaan inhimillisiin, moraalisiin tai puhtaasti raamatullisiin asioihin.” Kerran kun todistajat olivat pitäneet tunnin eräälle neljänkymmenen oppilaan ryhmälle, opettaja ilmaisi olevansa jonkin verran hämmästynyt ja ylpeä sen johdosta, että oppilaat olivat olleet niin tarkkaavaisia ja tehneet niin asiallisia kysymyksiä.
TAISTELEMINEN USKON PUOLESTA EDELLEEN TARPEEN
Tanskassa on kuitenkin eräs asia kiihdyttänyt tunteita ehkä enemmän kuin muualla. Se liittyy Jehovan todistajien verensiirtoihin omaksumaan kantaan. Tämä kysymys tuli dramaattisella tavalla julkiseksi maaliskuussa 1975, kun eräs nuori pariskunta otti kolmivuotiaan poikansa pois lastensairaalasta Kööpenhaminassa. Syynä oli se, että lääkäri oli riistänyt lapsen vanhempien holhouksesta antaakseen hänelle verensiirron vastoin heidän toiveitaan.
Koska vanhemmat tiesivät, että poliisi todennäköisesti ryhtyisi ajamaan heitä takaa, he etsivät turvapaikan eräitten uskonveljiensä luota. Samaan aikaan he yrittivät löytää lääkäriä, joka olisi halunnut hoitaa lapsen käyttämättä verta. Seurasi valtionpoliisin toimeenpanema takaa-ajo, ratsioita, kotietsintöjä ja rajatarkastuksia. Tämän lisäksi tuli sanomalehdistön aikaansaama todellinen vainoaalto otsikoiden julistaessa: ”Lapsen surmaajia”, ”Uskonkiihkoilijoita” ja ”Säälimättömiä vanhempia”. Esiintyi jopa pommiuhkauksia ja suoranaista väkivaltaa. Pari pappia ja eräs kansanedustuslaitoksen jäsen nostivat esiin kysymyksen, eikö viranomaisten pitäisi ryhtyä toimiin Jehovan todistajia vastaan. Sillä välin vanhemmat löysivät lääkärin, joka oli halukas kunnioittamaan heidän uskoaan ja käyttämään vaihtoehtoisia hoitokeinoja. Poika on nykyään elossa ja terve.
VIELÄ TYÖTÄ TEHTÄVÄNÄ
Tanskalainen yhteiskunta on kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Se on jopa vaikuttanut niihin tiloihin, joita Jehovan todistajat käyttävät kokouksiaan pitäessään. Takavuosina todistajat käyttivät urheilutaloja puolivuosittaisten kierroskonventtiensa pitämiseen. Mutta nopeasti kohonneiden vuokramenojen takia heidän on ollut viisasta rakentaa omia konventtisaleja.
Ensimmäisen konventtisalin vihkiäistilaisuus 17. maaliskuuta 1979 oli todella iloinen tapahtuma. Tämä vapaaehtoisilla lahjoituksilla rahoitettu ja vapaaehtoisen työvoiman avulla rakennettu sali palvelee Jyllantia ja Fyniä. Maan itäosaa varten, johon kuuluu Sjællandin saari ja pääkaupunki Kööpenhamina, suunnitellaan parhaillaan samanlaista salia. Toisen konventtisalin yhteyteen on suunniteltu pystytettäväksi uusi ja paljon nykyistä suurempi Vartiotorni-seuran haaratoimisto.
Niiden lähes 90 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet C. T. Russellin Tanskan-matkasta, työ toisten auttamiseksi saamaan täsmällistä tietoa Raamatusta on edistynyt jatkuvasti, kun väliin on ollut nopeita kasvukausia ja sitten taas vakiintumisaikoja. Kansankirkon jälkeen Jehovan todistajat muodostavat maan suurimman uskonnollisen yhteisön – lukuun ottamatta mahdollisesti katolista kirkkoa, joka ei ole julkaissut numerotietoja jäsenistään moneen vuoteen. Hyvin harvassa maassa, jossa on yhtä paljon asukkaita kuin Tanskassa, todistajien suhde asukaslukuun on yhtä hyvä – 1:388.
Nykyään huomattava osa hengellisen ravinnon jakamistyöstä muodostuu monien aktiivisten todistajien opettamisesta ja vahvistamisesta. Samanaikaisesti he itse valmistautuvat antamaan vielä suurempaa todistusta Jumalan valtakunnasta. Niin kauan kuin Jehova tahtoo, he julistavat tanskalaisille ”hyvää uutista” ja osoittavat heille, kuinka hengellinen tyytyväisyys voidaan löytää.
[Kartta s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
TANSKA KÖÖPENHAMINA RUOTSI
[Kuva s. 10]
JEHOVAN TODISTAJIEN KOULUTUNNEILLA KÄYNNIT OVAT HERÄTTÄNEET YHÄ ENEMMÄN KIINNOSTUSTA