Etsiessäni kuoleman syitä löysin elämän
Patologin kertomus
”MINULLA on toivo etten koskaan kuole”, sanoi ystäväni. Hymyilin ironisesti. Kuitenkin tuo väite herätti minussa myös voimakasta uteliaisuutta. Tunsin ystäväni erittäin hyvin. Olimme käyneet koulua yhdessä, eikä hän ollut koskaan antanut minulle mitään aihetta epäillä järjenjuoksuaan. Kuolema ja monet sen syyt olivat minulle patologina tuttuja, mutta ajatus loputtomasta elämästä ei ollut koskaan tullut mieleeni.
Keskustelun jälkeen ystäväni antoi minulle kirjat Totuus joka johtaa ikuiseen elämään ja Onko Raamattu todella Jumalan sana? Se oli ensimmäinen kosketukseni sanomaan, jota Jehovan todistajat julistavat Raamatusta. Nuo kaksi kirjaa merkitsivät myöhemmin suurta muutosta elämässäni ja jopa suunnan muutosta lääketieteellisessä tutkimustyössäni.
Olin jo monien vuosien ajan syventynyt onkologiaan eli kasvainten tutkimiseen. Patologina olin kiinnostunut sairauksien synnystä ja syistä. Kohtasin nuo kaksi suuretta, elämän ja kuoleman, joka päivä. Olin lumoutunut elämän ihmeestä ja kuoleman arvoituksesta. Ja nyt kuulin odottamatta jonkun väittävän, ettei hän ehkä koskaan kuolisi, koska hän odotti Jumalan valtakunnan tulevan elinaikanaan. – Matteus 6:9, 10.
Lääketieteellinen urani
Kotini ei ollut kovinkaan uskonnollinen. Isäni oli älykäs mies ja innokas lukija, ja hän tiesi tarpeeksi Espanjan katolisen kirkon johtajista ollakseen juurruttamatta heidän käsityksiään meihin. Siihen aikaan katolinen uskonnonopetus oli pakollista koulussa. Kun täytin 15 vuotta ja aloin pohdiskella katolisia opinkappaleita, päätin erota kirkosta.
Jossakin vaiheessa ajattelin sotilasuraa, mutta bachilleraton (lukion) käytyäni päätin valita joko teknisen alan tai lääketieteen. Olin lukenut paljon lääkäreistä ja kuullut isäni usein puhuvan arvostaen huomattavista espanjalaisista lääkäreistä, kuten lääketieteen Nobelin palkinnon saaneesta Santiago Ramón y Cajalista. Niinpä valitsin lopulta kiehtovan lääketieteen.
Katolinen teologi yrittää käännyttää minut
Ajan kuluessa kantani katolisuutta vastaan muodostui yhä jyrkemmäksi, kunnes minusta lopulta tuli agnostikko. Kolminaisuus, helvetti ja paavin erehtymättömyys olivat oppeja, joita vastaan esitin jatkuvasti vastaväitteitä.
Eräänä päivänä, kun keskustelin ystävieni kanssa Madridin kansalliskirjastossa, eräs heistä kutsui minut tapaamaan tunnettua katolista teologia, joka kuulemma pystyisi poistamaan epäilykseni ja todistamaan väitteeni vääriksi. Otin haasteen vastaan, ja samana päivänä vierailimme tuon papin talossa.
Kun saavuimme, hän oli hyvin ystävällinen ja kertoi, että hänellä oli iltapäivä vapaa meitä varten. Hän auttaisi minua erittäin mielellään palaamaan katoliseen kirkkoon. Puolen tunnin väittelyn jälkeen hän yhtäkkiä muisti, että hänellä oli tapaaminen! Ystäväni oli pettynyt nähdessään teologinsa peräytyvän.
En voinut hyväksyä Jumalasta ihmisfilosofialla koristeltuja puolitotuuksia, jotka uskalsivat tehdä hänestä persoonattoman kolminaisuuden osan ja esittää, että hän olisi julmasti ja pahansuovasti suunnitellut helvetin piinan, jossa ihmisiä pidettäisiin ikuisesti. En voinut hyväksyä sellaista Jumalaa.
Lääketieteellinen tutkimustyö kiehtoo minua
Vuodet kuluivat nopeasti, ja valmistuin lääkäriksi. Erikoistuin sisätautioppiin ja olin hyvin innostunut luomaan itselleni uran. Halusin auttaa sairaita ihmisiä. Eräänä päivänä minut kutsuttiin katsomaan nuorta tyttöä, joka sairasti leukemiaa. Kun näin, että tyttö kuolisi pian, liikutuin syvästi. Tuo kauhea tauti, jonka takia niin monet kuolevat ennen aikojaan, alkoi askarruttaa minua.
Kun palasin kotiin tuona päivänä, menin työhuoneeseeni, otin esille kaikki tuota sairautta käsittelevät kirjat ja julkaisut, ja aloin tutkia asiaa perusteellisesti. Halusin löytää sairauden perussyyn ja siltä pohjalta päästä käsiksi sen hoitoon. Tutkin koko yön.
Aamun koittaessa olin innoissani, koska olin kehittänyt tyhjentävän teorian leukemian mahdollisista syistä. Päätin julkaista teoriani, mutta muistin Santiago Ramón y Cajalin neuvon: on eri asia teorioida ja eri asia näyttää teoria toteen käytännössä. Pelkkä teoria ei riittänyt, vaan minun oli kokeellisesti todistettava se. Tämä johti lopulta siihen, että päätin omistaa elämäni lääketieteelliseen tutkimustyöhön. Näin päätin erikoistua kasvainoppiin, patologiseen anatomiaan ja muihin patologian eli tautiopin haaroihin.
Edistyin tutkimuksissani niin pitkälle, että minua pyydettiin soveltamaan eläinkokeissa saamiani tuloksia syöpäpotilaisiin. Kieltäydyin, koska olin tehnyt kokeita vain yhdellä kasvaintyypillä. Halusin ensin tehdä kokeita myös toisella hyvin tuntemallani tyypillä. Olin vakuuttunut, että jokainen kasvaintyyppi vaatii oman erityisen immunointikeinonsa.
Jatkoin tutkimustyötä Espanjan syöpäyhdistyksen ja Maailman terveysjärjestön, WHO:n, vuosittaisten apurahojen turvin. Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta. Minulle sanottiin, että saadakseni edelleen apurahaa, minun täytyisi luovuttaa tutkimustulokseni toiselle tutkimustyöryhmälle, joka ei ollut valvonnassani. En halunnut mukautua tuohon menettelyyn. Tällaisen lääketieteellisen taktikoinnin vuoksi minun oli keskeytettävä tutkimustyöni.
Uusi tutkimuskenttä
Tässä vaiheessa tapasin ensimmäisen kerran Jehovan todistaja -ystäväni. Vaimoni ja minä olimme vastikään hankkineet Raamatun ja olin lukenut osia Uudesta testamentista. Kiinnostukseni hengellisiä asioita kohtaan heräsi uudelleen. Sinä iltana aloin lukea kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään.
Aamu sarasti, kun rauhallisen, perusteellisen ja samalla jännittävän lukemisen jälkeen olin lukenut kirjan lähes kokonaan. Minun täytyi hieman nukkua. Mutta ensin rukoilin Jumalaa suuren ilon, kunnioituksen ja syvän liikutuksen vallassa. Ilmaisin kiitollisuuteni siitä mitä olin sinä yönä oppinut hänestä sekä Luojana että elävänä Jumalana, jolla on rakkauden, viisauden, oikeudenmukaisuuden ja voiman suurenmoiset ominaisuudet. Tämä oli Jumala, jota voisin kunnioittaa ja palvoa.
Luin edellä mainitun kirjan ja kirjan Onko Raamattu todella Jumalan sana? kahdessa päivässä. Seuraavana päivänä soitin Jehovan todistajille, ja pyysin heitä tuomaan lisää kirjoja, joita oli mainostettu edellisissä. Pian he toimittivatkin minulle ne, ja niiden lisäksi kehitysteoriaa käsittelevän kirjan. Suorastaan ahmin nuo kirjat läpi, ja tulin siihen tulokseen, että ainoastaan Jehovan todistajilla on tosi Jumalan, Jehovan, palvontaa ja palvelusta koskeva totuus. En ollut koskaan lukenut mitään tämän kaltaista uskonnollista aineistoa. Kaikki oli niin yksinkertaista ja selkeää.
Koska olin tottunut lukemaan tieteellisiä tutkielmia laajoine kirjaluetteloineen, minuun teki vaikutuksen todistajien osoittama taso. Julkaisussa Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? oli 248 lähdekirjan luettelo. Kirjaa valmistettaessa oli ilmiselvästi tehty paljon tutkimuksia.
Kerroin vaimolleni Raamattua ja Jehovan todistajia koskevista johtopäätöksistäni. Hän luki Totuus-kirjan itse ja suostui järjestelmälliseen Raamatun tutkimiseen Jehovan todistajien kanssa. Käytimme kahta Raamattua, katolista Nácar-Colungaa ja todistajien Uuden maailman käännöstä. Joskus meillä oli kolmekin tutkistelua viikossa. Aloimme pian käydä kokouksessa valtakunnansalilla Madridissa.
Mitä enemmän tutkin Raamattua sitä paremmin ymmärsin, ettei lääketiede pysty koskaan tarjoamaan todellisia ratkaisuja ihmiskunnan ongelmiin. Voimme ehkä edistyä joidenkin sairauksien suhteen, mutta lääkärinä törmäsin aina väistämättä siihen, etten koskaan saisi kuolemaa alistumaan. Mikään lääketieteen haara ei voisi lausua Raamatun voimakkaita sanoja: ”Kuolema on nielty iäksi” ja ”eikä kuolemaa ole enää oleva”. Vain Jumala, ’jonka on mahdotonta valehdella’, voi taata tämän monien kaipaaman toiveen täyttymisen. – 1. Korinttolaisille 15:54; Ilmestys 21:4; Heprealaisille 6:18.
Elämänkatsomukseni muuttui; päätin jättää syöpätutkimukseni ja otin vastaan Luoteis-Espanjassa sijaitsevan Orensen kaupungin patologisen laitoksen johtajan toimen. Tutkimustyöhön verrattuna tämä näytti lääketieteellisissä piireissä aseman alenemiselta. Mutta päätökseeni vaikutti myös se, että tiesin Jehovan todistajien Orensen seurakunnan tarvitsevan apua. Myöhemmin meidät kastettiin kristityiksi Jehovan todistajiksi 29. 5. 1971 Orensessa.
Kuningatar saa todistusta
Sen jälkeen minulla on ollut monia etuja seurakunnan yhteydessä. Olen toiminut vanhimpana muutaman vuoden ajan, ja olen myös ollut vastuussa ensiapuosastosta monissa kierros- ja piirikonventeissa. Lääkärinä ja patologina olen radion, television ja lehdistön kautta puolustanut Jehovan todistajien kantaa verensiirtoja vastaan. Raamatulliset perusteemme ovat vahvat, ja lääketieteelliset syyt verensiirrosta pidättymiseen lisääntyvät jatkuvasti. – 1. Mooseksen kirja 9:4; 3. Mooseksen kirja 17:14; Apostolien teot 15:28, 29.
Vuonna 1978 minut kutsuttiin Madridin tieteellisen tutkimustyön ylimpään neuvostoon pitämään puhe aiheesta: ”Veri, lääketiede ja Jumalan laki.” Yhdeksän vuotta aikaisemmin olin pitänyt samassa paikassa puheen syöpätutkimuksesta. Vastakohta oli melkoinen! Nyt minulla oli yleisönä lääkäreitä, pappeja ja Espanjan kuningatar Sofia, joka oli läsnä luennolla humanististen aineiden opiskelijana. Puheen piti kestää tunnin, mutta keskustelu jatkui lähes kolme tuntia. Saatoin vastata moniin kysymyksiin, ja lopuksi kuningatar Sofia onnitteli minua ystävällisesti. Olin onnellinen, että minulla oli mahdollisuus antaa todistusta Jehovan ylistykseksi.
Kun nyt kurkistan mikroskooppiin tutkiessani kuoleman ja sairauksien syitä, mikroskooppisen maailman hämmästyttävä monimutkaisuus panee minut ylistämään Jehovaa. Elämän ihme on yhä minulle ihastuksen ja hämmästyksen aihe, ja kuoleman arvoitus on ratkennut – kuolema on synnin palkka. – Roomalaisille 6:23.
Olen oppinut Raamattua tutkiessani, että kuolleiden todellinen toivo on ylösnousemuksessa, jota Jeesus opetti. Hän itse sanoi: ”Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” – Johannes 5:28, 29.
Olen syvästi kiitollinen Jehovalle siitä, että olen saanut oppia tuntemaan totuuden, tietämään, että pian elämä ja terveys palautetaan tottelevaiselle ihmiskunnalle. Lääkärin ja patologin työni loppuu, koska silloin kukaan ei sano: ”Minä olen vaivanalainen”; ”eikä kuolemaa ole enää oleva”. (Jesaja 33:24; Ilmestys 21:3, 4) Mutta jätän mielelläni tämänkaltaiset työt. Näin minäkin kertomukseni johdannossa mainitun ystäväni tavoin vaalin nyt toivoa olla kuolematta koskaan! – Kertonut tri Salvador González.
[Huomioteksti s. 26]
Olin lumoutunut elämän ihmeestä ja kuoleman arvoituksesta
[Huomioteksti s. 27]
Uusi päämäärä