Suuria leikkauksia ilman verta
VAIN vähän aikaa sitten verensiirtoa pidettiin suurten leikkausten vakituisena toimenpiteenä. Lähes kaikista lääkäreistä tuntui, että heidän oli käytettävä verta.
Nykyään näin ei enää ole asian laita. Yhä useammat lääkärit tunnustavat nykyään, että he voivat suorittaa onnistuneen leikkauksen antamatta verta. He ovat kehittäneet uusia menetelmiä sellaisten leikkauksien suorittamiseksi. Näitä uusia menetelmiä arvostavat suuresti ne yhä useammat potilaat, jotka eivät halua verensiirtoja.
Lääkärit ovat lisäksi havainneet, että uudet menetelmät ovat eräissä tärkeissä suhteissa parempia kuin vanhat. Niinpä he nykyään usein suosittelevat näitä uusia menetelmiä potilailleen.
Mistä suuntaus johtuu?
Mistä tämä suuntaus kohti veretöntä kirurgiaa johtuu? Associated Press -tietotoimiston uutisessa mainitaan joitakin syitä: ’Verettömän kirurgian kaksi tavoitetta ovat välttää verensiirtojen mahdollisia vaaroja, kuten maksasairauden, hepatiitin, siirtymistä, ja vähentää verenluovuttajien tarvetta.”
Verensiirron vaarat tunnustetaan nyt laajalti. Kuten Herätkää!-lehden marraskuun 8. päivän numerossa 1974 kerrottiin, joka vuosi kuolee tuhansia ihmisiä ja kymmeniä tuhansia sairastuu verensiirtojen tähden. Tämä johtuu mm. veren mukana kulkeutuvista saasteista ja taudeista (erityisesti maksatulehdus), teknisistä virheistä (esimerkiksi yhteensopimaton veri) ja allergisista reaktioista. Asiantuntijat myöntävät avoimesti, ettei mikään tunnettu koe voi täysin poistaa näitä vaaroja. Tämän tähden erään philadelphialaisen sairaalan pääkirurgi tri Stanley Dudrick sanoo: ”Me emme enää työnnä veripulloa väkisin joka paikkaan.”
On kuitenkin vielä eräs syy, jonka tähden on kehitetty uusia menetelmiä verensiirtojen välttämiseksi kirurgiassa. Kaliforniassa ilmestyvä Palo Alto Times -lehti mainitsee siitä: ”Tarve kehittää leikkausmenetelmiä, jotka eivät vaadi verensiirtoja, heräsi osaltaan niiden rajoitusten vuoksi, jotka Jehovan todistajien usko, joka vastustaa verensiirtoja, asetti tavallisille leikkausmuodoille.”
Jehovan todistajat eivät ota verta. He hylkäävät tämän hoitomenetelmän, koska Jumalan sana, Pyhä Raamattu, vaatii kristittyjä ’karttamaan verta’. (Apt. 15:20) Siksi he leikkausta tarvitessaan etsivät lääkärin, joka käyttää jotakin vaihtoehtoista hoitomenetelmää.
Aluksi lähes kaikki lääkärit, jotka eivät olleet Jehovan todistajia, kieltäytyivät suorittamasta vaikeampia leikkauksia ilman verta. Mutta vähitellen jotkut alkoivat käsittää, että heidän oli tarpeellista auttaa Jehovan todistajia niin hyvin kuin voivat, ja he ottivat vastaan haasteen etsiä keinoja leikkausten suorittamiseksi ilman verta. Kun uudet menetelmät osoittautuivat menestyksellisiksi, yhä useammat lääkärit alkoivat käyttää niitä.
Monet näistä lääkäreistä ovat hyvin tunnettuja yhdyskunnissaan. Yhdysvalloissa monien sellaisten lääkäreitten nimet ovat nykyään luettelossa, jota pidetään Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissa. Luetteloa ei pidetä siksi, että näitä lääkäreitä erityisesti suosittaisiin, vaan niiden henkilöitten mukavuudeksi, jotka tarvitsevat leikkausta, mutta eivät tiedä kirurgia, joka suorittaisi sen ilman verta.
Voidaanko uusia menetelmiä käyttää kaikenlaisissa leikkauksissa? Kyllä voidaan. Sellaiset tärkeisiin elimiin kohdistuvat leikkaukset saattavat olla erittäin monimutkaisia ja vaatia mitä suurinta tarkkuutta.
Avoimia sydänleikkauksia ilman verta
Erääseen aikaan lääkärit pitivät avoimen sydänleikkauksen suorittamista ilman veren käyttämisen mahdollisuutta mahdottomana ajatellakaan. On sen tähden kiinnostavaa nähdä, miten veretön sydänkirurgia kehittyi vuosien mittaan.
Alan uranuurtajia olivat Houstonissa Texasissa työskentelevät lääkäriryhmät. Nämä lääkärit käsittivät, että oli järjetöntä kieltäytyä leikkaamasta Jehovan todistajia, koska joissakin tapauksissa tämä kieltäytyminen olisi automaattisesti merkinnyt kuolemantuomiota.
Niinpä vuonna 1962 nämä lääkärit alkoivat kehittää menetelmiä sellaisten Jehovan todistajien leikkaamiseksi, joita toiset lääkärit olivat kieltäytyneet leikkaamasta. Eräs raportti näistä varhaisista leikkauksista oli The American Journal of Cardiology -julkaisussa kesäkuussa 1964. Kirjoituksessa nimeltä ”Avoimia sydänleikkauksia Jehovan todistajille” lääkärit Denton A. Cooley, E. Stanley Crawford, James F. Howell ja Arthur C. Beall j:r selittivät joitakin verettömissä leikkauksissa käyttämiään menetelmiä.
Jotta kirurgiryhmä voisi suorittaa leikkauksen, sydän saatetaan todellisuudessa pysäyttää joksikin aikaa. Sydämen pumppuamistehtävä siirretään sydänkeuhkokoneelle, joka ylläpitää veren ja siinä olevan elintärkeän hapen kiertoa kaikkialla ruumiissa. Tavallisesti oli käytetty noin puolitoista litraa verta koneen pumppujen käynnistämiseksi ja sen putkistojen ja verisäiliön täyttämiseksi, ennen kuin kone yhdistettiin potilaaseen. Mitä nämä lääkärit sen sijaan käyttivät? He kertoivat:
”Klinikallamme kehitetty menetelmä sallii myös käytettävän 5 prosenttia dekstroosia [rypälesokeria] tislatussa vedessä ruumiin ulkopuolisen yksikön käynnistämiseksi lisäämättä verta. Liuos sisältää 25 mg hepariinia 1000 nestemillilitraa kohti fibriinin saostumisen estämiseksi hapettimessa. Käynnistykseen tarvitaan 20–30 ml dekstroosiliuosta yhtä ruumiin kiloa kohti [noin kaksi litraa 70-kiloiselle ihmiselle].”
Koska verta ei voitu käyttää leikkauksen aikana, kirurgien täytyi lisäksi olla huolellisempia ja kiinnittää tavallista suurempaa huomiota hemostaasiin, joka tarkoittaa leikkauksessa vaurioituneista verisuonista virtaavan veren tyrehdyttämistä. Sitä varten on kehitetty lukuisia uusia menetelmiä jotka ovat nykyään laajassa käytössä.
Jehovan todistajilla saadut kokemukset vahvistivat näiden varhaisten uranuurtajien uskoa verettömään kirurgiaan. Kun oli suoritettu yli kymmenen vuoden ajan avoimia sydänleikkauksia ilman verta, näiden houstonilaisten lääkäreitten työstä julkaistiin raportti The American Journal of Cardiology -lehden helmikuun numerossa 1972. Siinä käsiteltiin erityisesti leikkauksia, jotka oli suoritettu St. Luke’s–Texasin lastensairaaloitten sydäninstituutissa Houstonissa Texasissa. Selonteossa, jonka olivat kirjoittaneet lääkärit John R. Zaorski, Grady L. Hallman ja Denton A. Cooley, sanottiin osaksi:
”Vuodesta 1962 pitäen tässä laitoksessa on suoritettu rutiininomaisesti yli 5000 leikkausta ilman käynnistämiseen tarvittavaa verta, ja tulokset ovat olleet erinomaisia. Useita satoja näistä leikkauksista suoritettiin valinnaisesti ilman verensiirtoja potilaille, joista useimmat eivät olleet Jehovan todistajia. . . .
”Tässä sarjassa olleet potilaat, jotka olivat Jehovan todistajia, saivat saman hoidon kuin kaikki muutkin potilaat, paitsi että kaikki todistajapotilaat saivat rautaa ruiskeena ennen leikkausta ja sen jälkeen eikä heidän varalleen pidetty verta veripankissa. Ainoa neste, jota he saivat, oli käynnistämisliuos ja suoneen annettu dekstroosi laimeassa suolaliuoksessa tai Ringerin laktaattiliuoksessa.”
Selonteko osoitti, että koko tuona aikana ainoastaan yhden Jehovan todistajan kuoleman ”aiheutti anemia”. Kuolema tapahtui kolme päivää leikkauksen jälkeen.
Tämän selonteon yleinen johtopäätös oli seuraava: ”Uskomme kokemuksemme osoittavan, että on mahdollista suorittaa avoin sydänleikkaus Jehovan todistajille, ja ennen kaikkea osoittavan, että verensiirtoa voidaan ja sitä tulisi käyttää säästeliäästi sairastumisen ja kuolleisuuden vähentämiseksi kaikkien potilaitten kohdalla.”
Toiset alkavat käyttää uusia menetelmiä
Kokemusten ja niiden saaman julkisuuden myötä toiset kirurgit alkoivat käyttää samanlaisia verettömiä (verensiirrottomia) menetelmiä Jehovan todistajille suoritettavissa avoimissa sydänleikkauksissa. Esimerkiksi tri Charles W. Pearce suoritti vuonna 1970 verettömän avoimen sydänleikkauksen eräälle Jehovan todistajalle New Orleansin Methodist Hospital -sairaalassa. Tri Pearcea, joka palveli useita vuosia Yhdysvaltain sydänliiton tutkijana, auttoi leikkauksessa tri White Gibson. Slidellissä Louisianassa ilmestyvän The Sentry News -lehden etusivulla oli kiinnostava selostus tästä leikkauksesta, ja siinä sanottiin:
”Monet sairaala-alueella asuvat lääkärit ja vierailevat lääkärit eivät voineet käsittää, miten se voitaisiin suorittaa, ja heidät päästettiin leikkaussaliin todistamaan tätä epätavallista leikkausta. Heitä oli itse asiassa niin monta, että kirurgien leikkausasut loppuivat sairaalasta.”
Se, että toiset lääkärit eivät voineet käsittää, miten leikkaus voitaisiin suorittaa, osoittaa, miten tärkeätä lääkäreitten on pysytellä tietoisina kirurgisten menetelmien edistymisestä. Se osoittaa myös, ettei heidän tulisi hylätä kaikkia menetelmiä, jotka eroavat niistä, joita pidetään ”tavallisina ja hyväksyttyinä” menetelminä.
Tämä potilas, jota niin monet lääkärit tarkkailivat, toipui heidän hämmästyksekseen tavattoman nopeasti. Eräs sairaala-apulainen antoikin hänelle lempinimen ”Speedy” (”Nopsa”). Hän pääsi pois sairaalasta jo kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta. Uutisraportissa mainittiin tri Pearcen verettömän kirurgian alalla saamista kokemuksista:
”Kirurgi sanoi uskovansa, että käytetty menetelmä on osoittautunut siunaukseksi ei ainoastaan Jehovan todistajille vaan useimmille potilaille, joille suoritetaan avoin sydänleikkaus.
”’Käytimme hiljattain tätä menetelmää 100 peräkkäiseen avoimeen sydänleikkaukseen sellaisille, joilla oli synnynnäinen sydänvika’, hän selitti, ’ja vain yksi kuoli’.
”Kuuluisan kirurgin mukaan tämä menetelmä, jossa ei käytetä verta, poistaa käytännöllisesti katsoen kokonaan seerumikeltataudin mahdollisuuden. Hän sanoi, että se myös pienentää allergisen reaktion mahdollisuutta . . . että se vähentää vakavien šokkireaktioiden lukumäärää . . .
”Kun verta käytetään, niin joskus sydämen, keuhkojen ja munuaisten toiminta heikkenee pian avoimen sydänleikkauksen jälkeen, tri Pearce selitti. ’Mutta käytetyllä menetelmällä . . . näiden elinten toiminta on melkein aina tyydyttävää’, hän lisäsi.”
Menetelmän käyttö yleistyy
Kaikkialta maailmasta tulevat raportit osoittavat, että muutamana viime vuotena veretöntä kirurgiaa on käytetty vaikeimmissa leikkauksissa, kuten avoimissa sydänleikkauksissa, sangen laajalti ja se on hyväksytty suuresti arvostetuissa lääketieteen laitoksissa. Esimerkiksi Johannesburgissa Etelä-Afrikassa eräs sydänspesialisti suoritti leikkauksen 14-vuotiaalle tytölle, joka oli Jehovan todistaja. Siellä ilmestyvä Sunday Times -lehti kertoi, että tyttö ”toipui mielikuvituksellisen nopeasti”, sillä hänen tarvitsi olla vain yksi vuorokausi tehostetun hoidon osastolla.
Spokanessa Washingtonissa kirurgiryhmä suorittaa nykyään avoimia sydänleikkauksia Jehovan todistajille käyttämättä verta. Seattle Times -lehti kuvailee heidän menetelmäänsä: ”Lääkärit omaksuivat verettömän käynnistysmenetelmän ja käyttävät ainoastaan dekstroosin (sokerin) ja veden liuosta tai sokerivesiliuosta yhdessä Ringerin laktaattiliuoksen kanssa (yleinen terapeuttinen liuos, joka sisältää natrium-, kalium- ja kalsiumkloridia).” He huomauttivat, että mitään kielteisiä vaikutuksia ei esiintynyt.
Eräs sanfranciscolainen 54-vuotias potilas tarvitsi kipeästi sydänleikkausta. Hän oli Jehovan todistajia. Hänelle suoritettu avoin sydänleikkaus oli tri Elias Hannan ja hänen ryhmänsä ensimmäinen kokemus sentyyppisestä verettömästä kirurgiasta. Vajaat tunti 15 minuuttia kestäneen leikkauksen jälkeen tri Hanna sanoi potilaasta: ”Hän voi ilmiömäisen hyvin, kun otetaan huomioon kaikki se työ, mitä hänelle teimme.”
Herätkää!-lehdelle marraskuussa 1973 lähettämässään kirjeessä tri Jerome H. Kay Los Angelesista mainitsi, että hänen työryhmänsä suorittaa nykyään verettömiä avoimia sydänleikkauksia suurimmalle osalle kaikista hänen potilaistaan. Tri Kay lisäsi: ”On ollut ilo suorittaa leikkauksia potilaille, jotka ovat Jehovan todistajia. Me emme anna näille potilaille verta emmekä veren korvikkeita.”
On ilmeistä, että jos sellaisia sydämeen liittyviä monimutkaisia leikkauksia voidaan suorittaa menestyksellisesti ilman verta, niin voidaan muitakin leikkauksia. Näin onkin osoittautunut olevan. Kokemuksen ja toisten lääkäreitten menestyksen vahvistamina yhä useammat lääkärit tutkivat nykyään uusia menetelmiä ja soveltavat niitä käytännössä.
Toisia leikkauksia ilman verta
Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa 15-vuotiaalta tytöltä poistettiin aivokasvain monimutkaisen leikkauksen avulla – eikä yhtään verta käytetty. Leikkaus onnistui täydellisesti, ja tytön sallittiin palata kotiin vain viikkoa myöhemmin!
Milwaukeessa lääkärit leikkasivat 16-vuotiaan pojan, jonka rintakehän päävaltimo oli repeytynyt. Hän oli menettänyt litran verran verta ja menettäisi sitä lisää leikkauksen aikana. Detroit Free Press -lehti kertoi, että lääkärit ”käyttivät suolavettä korvaamaan hänen menettämäänsä verta, samalla kun he panivat hänen aorttansa repeytyneen osan tilalle dacronputken”. Leikkauksen päättyessä potilaan veren punasolujen määrä oli vain kolmannes normaalista. Mutta lääkärit sanoivat, että rautavalmisteitten ja runsaasti proteiinia sisältävän ruokavalion avulla nuorukaisen elimistö korvaisi menettämänsä veren muutamassa viikossa.
New York State Journal of Medicine -lehdessä oli kirjoitus nimeltä ”Suuria virtsateiden leikkauksia ilman verensiirtoa”. Sen olivat kirjoittaneet lääkärit Philip R. Roen ja Francesca Velcek New Yorkin St. Barnabas -sairaalan urologian osastolta. Lääkärit sanoivat:
”Kokemuksemme Jehovan todistajilla, jotka tarvitsivat leikkaushoitoa, ovat osoittaneet meille, että verensiirrot eivät ole ehdottoman välttämättömiä, vaikka hemoglobiinipitoisuus olisi alhainen – eräällä potilaallamme jopa 5 g 100 ml:ssa!
”Tämä osoittaa, että tätä verensiirron välttämisestä saatua kokemusta voidaan soveltaa ylivoimaisesti suurimpaan osaan tapauksista, vaikka potilas salliikin verensiirron. Vaaditaan ainoastaan huolellista ja tavallista tarkempaa leikkaustekniikkaa. Olemme alkaneet soveltaa tätä menetelmää kaikkiin leikkauksiimme, ja verensiirron käyttö on meillä mitä epätavallisinta. . . .
”Vaikka toiset ovat käyttäneet verenvuodon ja leikkauksen vaarojen vähentämiseksi erityismenetelmiä, kuten keinotekoista hypotermiaa [ruumiinlämmön alentamista], keinotekoista hypotensiota [verenpaineen alentamista], kolloidisia veren tilavuuden kohottajia ja niin edelleen, me emme ole turvautuneet sellaisiin menetelmiin. Leikkausmenetelmämme perustuu mitä suurimpaan huolellisuuteen, jokaisen mahdollisen verimillilitran säästämiseen ja verenhukan korvaamiseen yksinkertaisella kristalloidiliuoksella, nimittäin Ringerin laktaattiliuoksella. Tulokset ovat olleet mitä tyydyttävimmät.
”On lisäksi ilahduttavaa, että ei tarvitse olla huolissaan sellaisista kokoveren siirtojen komplikaatioista kuin allergiset ja hemolyyttiset reaktiot, munuaisten toiminnan pysähtyminen ja maksatulehdus.”
Minkä erityisen ”kaavan” mukaan nämä lääkärit korvaavat verenhukkaa ennen leikkausta ja sen aikana? He sanovat:
”Näiden potilaitten kohdalla käytämme ainoana hoitomenetelmänä Ringerin laktaattiliuosta korvaamaan verta. Emme käytä mitään erityistä kaavaa, mutta annamme yleensä tätä nestettä tilavuusmitoissa kolme kertaa niin paljon kuin verta kokonaisuudessaan menetettiin. . . .
”Vaikka isotonista dekstroosiliuosta ja isotonista suolaliuosta käytetään laajalti, ’tasapainotettu’ kaava on parempi – Ringerin liuos sisältää natriumkloridin lisäksi kaliumia ja kalsiumia. On todettava, että kalsiumin ja kaliumin pitoisuus on ainoastaan ’fysiologinen’, eikä tätä valmistetta ole tarkoitettu korvaamaan näiden ionien vajausta.
”’Parannettu’ Ringerin liuos sisältää natriumlaktaattia. Tavanomaisella Ringerin liuoksella on lievästi hapottava vaikutus; Ringerin laktaattiliuos estää tämän hapottavan vaikutuksen, ja sitä pidetään sen tähden parempana laskimoon annettavana kristalloidiliuoksena.”
Myös suuria vatsaleikkauksia, kuten pahanlaatuisten kasvainten poistamisia mahalaukusta ja suolistosta, on nyt suoritettu monia kertoja käyttämättä verta.
Tutkivia kysymyksiä
Tällaisten onnistuneitten leikkausten valossa tri Roenin ja tri Velcekin lausunto on huomionarvoinen. He sanoivat: ”Useimmissa tapauksissa lääkärit ja sairaalaviranomaiset ovat kieltäytyneet leikkaamasta Jehovan todistajia verensiirto-ongelman tähden. Me olemme sitä mieltä, että on väärin kieltää leikkaus näiltä ihmisiltä, olipa aiottu leikkaus miten suuri tahansa.”
Nämä lääkärit mainitsevat tapauksen toisensa jälkeen, jossa todistajia on kieltäydytty leikkaamasta muualla, minkä jälkeen he ovat tulleet St. Barnabas -sairaalaan ja heille on suoritettu onnistunut leikkaus ilman verta. Toisten taitavien lääkäreitten eri puolilla maailmaa verettömän kirurgian alalla saama menestys vahvistaa heidän johtopäätöksensä.
Täytyy todellakin sanoa, että lääkärit, jotka vielä nykyään kieltäytyvät leikkaamasta Jehovan todistajia, ellei verta saa käyttää, pettävät itseään. Vaikka he epäilemättä ovat vilpittömiä, herää varmasti kysymys: Miksi he kieltäytyvät? Eivätkö he tiedä, mitä johtavat, suuresti arvostetut kirurgit tekevät muualla maailmassa tai heidän omassa maassaan, jopa heidän omassa osavaltiossaan tai kaupungissaan? Onko mahdollista, että heidän aikaisempi koulutuksensa ja valmennuksensa on tehnyt heistä ahdasmielisiä, haluttomia pysyttelemään lääketieteen viimeaikaisimman kehityksen tasalla? Saattaako joissakin tapauksissa olla niin, että heiltä yksinkertaisesti puuttuu luottamusta omaan taitoonsa? Vai saattaisiko asiaan liittyä jopa uskonnollista ennakkoluuloa?
Nykyisen lääketieteellisen kehityksen valossa kenelläkään lääkärillä ei ole mitään syytä yrittää pakottaa verensiirtoja potilaille, jotka eivät niitä halua.
Muita menetelmiä
Edellä kerrotut menetelmät eivät ole ainoita, joita nykyään käytetään tai tutkitaan verettömän kirurgian alalla. Eräs hyödylliseksi osoittautunut menetelmä on se, että potilaan verta vahvistetaan ennen leikkausta, jos aika sallii, sekä leikkauksen jälkeen. Potilaalle annetaan erilaisia ravintoaineita, kuten rautaa, vitamiineja ja aminohappoja. Niinpä vaikka potilas saattaa leikkauksen aikana menettää verta, jäljelle jäävä veri kykenee suorittamaan tehtävänsä paremmin. Ravintoaineet auttavat lisäksi elimistöä korvaamaan menetetyn veren. Eräs lääkäri, joka käyttää tätä menetelmää varsinaisen leikkauksen yhteydessä, mainitsi, että ”on hämmästyttävää, miten nopeasti potilaat toipuvat”, kun verta on vahvistettu.
Tri James E. Eckenhoff, joka on Northwestern-yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, on kehittänyt toista menetelmää. Siihen sisältyy verenhukan vähentämiseksi hypotensio, verenpaineen alentaminen. Sen sanotaan olevan hyödyllinen leikkauksissa, jotka kohdistuvat päähän, niskaan ja yläraajoihin, sekä neurokirurgiassa ja plastiikkakirurgiassa.
Sitten on ”kylmäkirurgiaksi” kutsuttu verettömän kirurgian muoto. Siinä käytetään erittäin alhaisia lämpötiloja verenhukan vähentämiseksi. Sen avulla on poistettu pahanlaatuisia kasvaimia ja hoidettu joitakin muita sairaustiloja. Yksi tämän menetelmän parissa työskennellyt lääkäri on tri Irving S. Cooper St. Barnabas -sairaalasta New Yorkista.
Newyorkilainen lääkäri Lewis Balamuth kehitti oman menetelmänsä. Hän sai patentin leikkausveitselle, joka värähtelee erittäin nopeasti, yli 30000 kertaa sekunnissa. Värähdys on vain runsaan kymmenesosamillimetrin pituinen. Värähtelevän terän synnyttämän kitkan kuumuus polttaa samalla katkaistut verisuonet kiinni. Tämän menetelmän sanotaan olevan hyödyllinen sen tähden, että se tekee tarpeettomaksi joidenkin vaurioituneitten laskimoitten ja valtimoitten sitomisen ja se saattaa olla parempi kuin monien kirurgien viime vuosina käyttämä polttaminen sähkön avulla.
Hiilen fluoriyhdisteet
Eräs kiinnostava menetelmä on yhä kokeiluvaiheessa. Se liittyy elimistön hapentarpeeseen. Normaalisti tästä tarpeesta huolehtivat veren punasolut, jotka ottavat hapen keuhkoista. Sydän pumppuaa hapettuneen veren kaikkialle ruumiiseen, missä happi siirtyy miljardeihin soluihin, jotka tarvitsevat sitä toimiakseen normaalisti. Nykyään käytetyt plasman tilavuuden kohottajat eivät kuitenkaan kykene kuljettamaan happea. Niinpä kun verenhukka on suuri, elimistön hapenkuljetuskyky heikkenee.
Kokeiluja suoritetaan hiilen fluoriyhdisteillä, jotka kykenevät kuljettamaan happea. Ne ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa kaikki vetyatomit on korvattu fluorilla. Eräänä haittana on ollut se, että niillä on taipumus kerääntyä ihmisen kudoksiin ja aiheuttaa ennalta aavistamattomia seurauksia. Science-lehti kertoo kuitenkin, että on kehitetty uusia hiilen fluoriyhdisteitä, jotka poistuvat nopeasti koe-eläinten ruumiista.
Tiedemiehet varoittavat kuitenkin, että tällä hetkellä ei ole mahdollista yhdistää näitä eläimillä tehtyjä kokeita ihmisessä tapahtuviin käytännön vaikutuksiin. He toteavat lisäksi, että nämä hiilen fluoriyhdisteet eivät suinkaan ole täydellisiä veren korvikkeita. Veri sisältää satoja muitakin kemikaaleja ja yhdisteitä happea kuljettavien punasolujen lisäksi. Todistettavaksi vielä siis jää, koituuko tästä tutkimuksesta koskaan käytännöllistä apua ihmisille.
Kaikista edellä kerrotuista ja muista ponnisteluista voidaan siis nähdä, että lääkärit ja tutkijat tekevät hyvää työtä kunnioittaakseen niiden potilaitten toivomuksia, jotka eivät halua verensiirtoja. Erittäin taitavat kirurgit ovat jo kehittäneet menetelmiä, jotka tekevät veren käyttämisen leikkauksissa tarpeettomaksi, ja tulokset ovat olleet ilahduttavia. Kun työtä jatketaan samaan suuntaan, voidaan odottaa lisää hyödyllisiä tuloksia.