Raamatun näkökanta:

Päätettiinkö kunakin luomispäivänä se toiminta, joka tuon päivän aikana aloitettiin?

AIKA ajoin Jehovan todistajille lähetetään kysymyksiä, jotka koskevat heidän kirjassaan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? esitettyä luomistekojen järjestystä. Jotkut näistä kysymyksistä kohdistavat huomion siihen näiden tapahtumien järjestystä koskevaan eroon, joka vallitsee tämän kirjan esityksen ja useimpien geologien väitteiden välillä.

On esimerkiksi huomautettu, että geologien luetteloissa lintujen ilmaantuminen sijoitetaan nisäkkäiden ilmaantumisen jälkeen, kun taas Luomisen tulos -kirjan sivulla 37 lintujen esitetään tulleen olemassaoloon ennen nisäkkäitä.

On kiinnostavaa, että vaikka monet geologit ajattelevat lintujen ilmaantuneen nisäkkäiden jälkeen, toiset taas uskovat, että nisäkkäät tulivat olemassaoloon lintujen jälkeen. Esimerkki jälkimmäisestä ajattelutavasta löytyy Colin Pattersonin kirjasta Evolution, sivulta 132. Tämä osoittaa sen, etteivät fossiilistosta löytyvät todisteet ole ratkaisevia.

Mutta saatettiinko kunakin 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainittuna luomispäivänä vireille pantu luomisprosessi päätökseen tuon päivän aikana, vai jatkuivatko luomistapahtumat sen päivän yli, jona ne aloitettiin? Luomisen tulos -kirjassahan sanotaan Raamattuun perustuen, että siivekkäiden luominen aloitettiin ennen kuin nisäkkäät ilmaantuivat. 1. Mooseksen kirjan 1:20:ssä (UM) siivekkäiksi eli ”lentäviksi luomuksiksi” käännetty heprealainen sana on ’ōf, ja se voi sisältää siivekkäät hyönteiset ja lentävät matelijat, esimerkiksi lentoliskot (Pterosauria). Ensimmäiset hyönteiset ovat voineet edeltää sellaisia luontokappaleita kuin kalvosiipisiä lentoliskoja, jotka taas ovat voineet ilmaantua ennen lintuja ja nisäkkäitä.

Raamatun luomiskertomus ei kerro seikkaperäisesti kaikista Jehova Jumalan luomisteoista. Se yksinkertaisesti mainitsee peräkkäin joitakin suurimpia kehitysvaiheita maan valmistamisessa elämää varten ja esittää järjestyksessä suurien kasvi- ja eläinryhmien ilmaantumisen. Tämän tarkastelutavan mukaisesti 1. Mooseksen kirja ei tee erotusta siivekkäiden hyönteisten, lentävien matelijoiden ja lintujen välillä, vaan niputtaa ne yhteen ja sijoittaa ne ”lentäviksi luomuksiksi” käännetyn hepreankielisen yläkäsitteen alle.

Raamatussa 1. Mooseksen kirjan hepreankielisten verbien imperfekti, joka ei tarkoita mennyttä aikaa vaan päättymätöntä tilaa, ilmaisee, että luomiseen liittyi etenevää Jumalan toimintaa. 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainitut luomispäivät eivät myöskään olleet 24 tunnin mittaisia, vaan ne ulottuivat monien tuhansien vuosien päähän. – Ks. Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?, s. 26, 27.

Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 1:3 puhuu valon luomisesta ensimmäisenä päivänä. Tuo jae kuuluu J. W. Wattsin käännöksen mukaan: ”Jälkeenpäin Jumala sanoi: ’Olkoon valoa’; ja vähitellen valoa tuli.” Benjamin Wills Newtonin käännöksessä hahmottuu samanlainen kuva kerran alkaneen tapahtumasarjan jatkuvasta etenemisestä: ”Ja Jumala sanoi [imperfekti]: ’Tulkoon valoa’, ja valoa alkoi tulla [imperfekti].” (Hakasulkeet Newtonin; kursivointi meidän molemmissa lainauksissa.) Maan pinnalle tunkeutuneessa valossa tapahtui vähitellen voimistumista, ja tämä kehitys jatkui tulevaisuuteen. – Ks. Jehovan todistajien julkaisemasta englanninkielisestä Uuden maailman käännöksen viitelaitoksesta liitettä 3C sivuilta 1572, 1573.

Maahan nähden valon ”luomista” ei saatettu päätökseen ensimmäisenä päivänä. Valon lähteet olivat tietenkin olemassa ennen ensimmäistä päivää, mutta niitä ei voitu nähdä maan pinnalta katsoen. (1. Mooseksen kirja 1:1) Vain hajavaloa voitiin nähdä tunkeutuvan maan pinnalle ensimmäisenä päivänä, minkä teki mahdolliseksi maata kapalon tavoin ympäröivien pimentävien kerrosten oheneminen. (Job 38:9) Kun valoa läpäisemättömät kerrokset ohenivat, valon määrä maan pinnalla lisääntyi vähitellen.

Toisena luomispäivänä Jumala pani alulle maan pinnalla olevien vesien erottamisen maan pinnan yläpuolella olevista vesistä, ja näiden ylhäällä ja alhaalla olevien vesien väliin jätettiin laajuus eli ilmakehä. 1. Mooseksen kirjan 1:6, 7 Wattsin kääntämänä ilmaisee asian näin: ”Sitten Jumala jatkoi sanoen: ’Olkoon laajuus vesien keskellä, ja erottukoot vedet toisistaan.’ Niin Jumala ryhtyi jakamaan laajuuden alla olevia vesiä laajuuden yläpuolella olevista vesistä; ja vähitellen tapahtui niin.” (Kursivointi meidän.) Aivan kuten valo ilmaantui maan pinnalle ensimmäisenä päivänä, mutta sen määrä ei tullut lopulliseksi tuona päivänä, samoin laajuuden muodostuminen alkoi toisena päivänä. Lopullista tilaa ei saavutettu heti.

1. Mooseksen kirjan 1:9, 11 sanovat Wattsin kääntämänä kolmannesta päivästä: ”Sitten Jumala jatkoi sanoen: ’Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva maa esiin’; ja vähitellen tapahtui niin. Sitten Jumala jatkoi sanoen: ’Tuottakoon maa ruohoa, siementä tekeviä kasveja, ja hedelmäpuita, joissa on siemen ja jotka kantavat hedelmää lajinsa mukaan maan päällä; ja vähitellen tapahtui niin.” (Kursivointi meidän.) Sanan ”vähitellen” käyttö on osoitus etenevästä luomistoiminnasta, minkä vastakohtana on yhtenä ajanvirran hetkenä sattunut yksittäinen tapahtuma.

Neljäntenä päivänä sattui dramaattisia muutoksia: ”Sitten Jumala jatkoi sanoen: ’Olkoon taivaan laajuudella valoja erottamassa päivää yöstä, ja ne tulevat olemaan merkkeinä sekä osoittamassa vuodenaikoja ja päiviä ja vuosia. Ne tulevat olemaan myös valoina taivaan laajuudella antamassa valoa maan päälle’; ja vähitellen tapahtui niin. Niin Jumala ryhtyi tekemään kahta suurta valoa, suurempaa valoa hallitsemaan päivää ja vähäisempää valoa hallitsemaan yötä, samoin tähtiä.” – 1. Mooseksen kirja 1:14–16, Watts, kursivointi meidän.

Keskittyneempi auringonvalo saavutti nyt ensimmäistä kertaa maapallon pinnan. Valon lähteet – aurinko ja kuu ja tähdet – voitiin nähdä maan päältä. Ensimmäistä luomispäivää koskevassa kuvauksessa valoa vastaava heprealainen sana on ’ōr, joka tarkoittaa valoa yleismerkityksessä, mutta neljännen päivän kuvauksessa se on ma·’ōr, joka tarkoittaa valon lähdettä.

Viidennen päivän eräs tunnuspiirre oli vedessä elävien elämänmuotojen luominen, ja näihin olentoihin ilmeisesti sisältyivät suuret vedessä elävät matelijat. 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa sanotaan: ”Ja Jumala sanoi edelleen: ’Viliskööt vedet eläviä sieluja parvittain, ja lentäköön maan yllä lentäviä luomuksia taivaan laajuudessa.’ Ja Jumala ryhtyi luomaan suuria merihirviöitä ja kaikkia liikkuvia eläviä sieluja, joita vilisi vesissä lajiensa mukaan, ja kaikkia siivekkäitä lentäviä luomuksia lajiensa mukaan. Ja Jumala saattoi nähdä, että niin oli hyvä.” (1. Mooseksen kirja 1:20, 21, UM) Tämä oli siis myös se ajanjakso, jolloin lentäviä luomuksia alettiin saattaa olemassaoloon. ”Kaikkien siivekkäiden lentävien luomusten” luominen ”lajiensa mukaan” jatkui viidennen luomisjakson alun jälkeen tuon päivän aikana.

1. Mooseksen kirjan 2:19 näyttää viittaavan siihen, että lentäviä luomuksia luotiin etenevästi, sillä se sanoo: ”Jahve Jumala muodosti jatkuvasti maasta kaikkia kedon villieläimiä ja kaikkia taivaan lintuja [”lentäviä luomuksia”, UM] ja toi niitä ihmisen luo nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi.” – Watts, kursivointi meidän.a

Raamatun 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kertomus osoittaa näin ollen, että Jumala aloitti suurten kasvi- ja eläinryhmien luomisen, kun maapallo oli saatettu siihen kehitysvaiheeseen, että se oli sopiva elinpaikka tietyntyyppisille elämänmuodoille. ”Lentävien luomusten” kaltaisten suurten ryhmien täydentäminen monilla yksittäisillä eliölajeilla oli etenevää, jatkuvaa Jumalan toimintaa. Tämä etenevä Jumalan toiminta on voinut jatkua sen luomispäivän yli, jona tuo toiminta pantiin vireille.

Geologiset aikakirjat ovat epätäydellisiä ja alttiina niiden teoreettisiin mieltymyksiin perustuville tulkinnoille, jotka etsivät ratkaisua näiden aikakirjojen sotkuiseen vyyhtiin. Kuten Luomisen tulos -kirjassa osoitetaan, Raamattu on johdonmukaisesti täsmällinen käsitellessään tieteellisiä kysymyksiä, joihin luomisjärjestystä koskevat kysymykset myös kuuluvat.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 13]

Sanan ”vähitellen” käyttö viittaa etenevään luomistoimintaan

[Huomioteksti s. 14]

Erilaisten eliölajien luominen oli etenevää Jumalan toimintaa

[Kuvat s. 15]

Ensimmäisen kerran valoa ilmaantui maan pinnalle ensimmäisenä päivänä, mutta valon määrä lisääntyi seuraavina päivinä

1. päivä

2. päivä

3. päivä

4. päivä

[Kuvan lähdemerkintä s. 12]

The Bettman Archive