Raamatun maininnat kuvista liittyvät usein epäjumalanpalvelukseen, mutta eivät aina. Luodessaan ihmisen Jumala sanoi ensin: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme [tai: varjoksemme, näköiseksemme], kaltaiseksemme.” (1Mo 1:26, 27, Rbi8, alav.) Koska Jumalan Poika sanoi, että hänen Isänsä on ”Henki”, niin kyseessä ei voi olla Jumalan ja ihmisen fyysinen samankaltaisuus (Joh 4:24). Sen sijaan ihmisellä on ominaisuuksia, jotka heijastavat eli peilaavat hänen taivaallisen Tekijänsä ominaisuuksia ja jotka erottavat ihmisen ehdottomasti eläinkunnasta (ks. AADAM). Vaikka ihminen olikin Luojansa kuva, häntä ei tehty palvonnan, uskonnollisen kunnioituksen, kohteeksi.

Aadamin oma poika Set (joka syntyi hänelle hänen ollessaan jo epätäydellinen) oli ”hänen kaltaisensa, hänen kuvansa” (1Mo 5:3), ja myös Aadamin samankaltaisuus Jumalan kanssa merkitsi alun perin sitä, että hän oli maan päällä elävä Jumalan poika (Lu 3:38). Vaikka ihminen vajosikin epätäydellisyyteen, se että ihmiskunta oli alkujaan tehty Jumalan kuvaksi, mainittiin Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen perusteeksi Jumalan laille, joka valtuutti ihmiset toimimaan murhaajien teloittajina (1Mo 9:5, 6; ks. VERENKOSTAJA). Kun kristityille annettiin ohjeita naisten päänpeitteestä, kristittyjä miehiä kiellettiin käyttämästä sellaista peitettä, koska mies ”on Jumalan kuva ja kunnia”, kun taas nainen on miehen kunnia (1Ko 11:7).

Tuo Poika oli ilmeisesti se, jolle Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”, joten tämä Poika oli samankaltainen kuin Isänsä, Luoja, siitä lähtien kun Poika luotiin (1Mo 1:26; Joh 1:1–3; Kol 1:15, 16).