Kun syntiä ei enää ole

”OLEMMEKO me syntyneet syntisinä?” Tämä kysymys vaivasi erästä korkeakouluopiskelijaa Yhdysvalloissa pian sen jälkeen, kun hän alkoi tutkia Raamattua. Perityn synnin ajatus oli hänelle vieras hänen hindutaustansa vuoksi. Hän kuitenkin päätteli, että jos synti tosiaan peritään, sen todellisuuden kieltäminen tai sivuuttaminen olisi hyödytöntä. Miten tähän kysymykseen voisi saada vastauksen?

Jos synti peritään, sen on täytynyt alkaa jostakin. Oliko ensimmäinen luotu ihminen paha, niin että hän antoi huonoja ominaisuuksia perinnöksi lapsilleen? Vai kehittyikö viallisuus myöhemmin? Milloin synti tarkalleen sai alkunsa? Toisaalta jos synti on vain ulkoinen, paha kokonaisuus tai periaate, niin onko meillä toivoa vapautua siitä joskus?

Hindujen käsityksen mukaan kärsimys ja pahuus kuuluvat erottamattomasti luomakuntaan. ”Kärsimys [tai pahuus] vain siirtyy paikasta toiseen niin kuin krooninen reumatismi, mutta sitä ei voi täysin poistaa”, sanoo muuan hinduoppinut. Pahuus on totisesti kuulunut ihmiskuntaan läpi muistiinmerkityn historian. Jos se on peräisin ajalta, jolloin ihminen ei vielä kirjoittanut muistiin historiaa, sen alkuperää koskevien luotettavien vastausten on välttämättä tultava jostakin ihmistä korkeammasta lähteestä. Vastausten on tultava Jumalalta (Psalmit 36:9).

Ihminen – luotu synnittömäksi

Veda-kirjojen kuvaukset ihmisen luomisesta ovat kuvaannollisia, myöntää hindufilosofi Nikhilananda. Samalla tavalla useimmat idän uskonnot antavat luomiselle vain mytologisia selityksiä. On kuitenkin sekä johdonmukaisia että tieteellisiä syitä uskoa ensimmäisen ihmisen luomista koskevaan Raamatun kertomukseen.a Raamatun ensimmäisessä luvussa sanotaan: ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Mooseksen kirja 1:27.)

Mitä ”Jumalan kuvaksi” luominen tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että ihminen tehtiin Jumalan kaltaiseksi ja hänelle annettiin jumalisia ominaisuuksia – esimerkiksi oikeudenmukaisuutta, viisautta ja rakkautta – jotka erottivat hänet eläimistä (vrt. Kolossalaisille 3:9, 10). Näiden ominaisuuksien avulla hän pystyi valitsemaan hyvän ja pahan toiminnan välillä, eli hänellä oli moraalinen tahdonvapaus. Ensimmäisessä ihmisessä ei ollut syntiä, eikä hänen elämässään ollut pahuutta eikä kärsimystä, kun hänet luotiin.

Jehova Jumala antoi tälle ihmiselle, Aadamille, seuraavan käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Jos Aadam ja hänen vaimonsa Eeva päättäisivät totella, he voisivat tuottaa ylistystä ja kunniaa Luojalleen ja pysyä vapaina synnistä. Toisaalta tottelemattomuus osoittaisi, etteivät he täyttäisi Jumalan asettamaa täydellistä mittaa, ja niin heistä tulisi epätäydellisiä – syntisiä.

Aadamia ja Eevaa ei luotu jumalallisiksi. Heillä oli kuitenkin jossain määrin jumalallisia ominaisuuksia sekä kyky tehdä moraalisia ratkaisuja. Koska Jumala oli luonut heidät, he olivat synnittömiä eli täydellisiä (1. Mooseksen kirja 1:31; 5. Mooseksen kirja 32:4). Heidän saattamisensa olemassaoloon ei rikkonut sopusointua, joka oli vallinnut Jumalan ja kaikkeuden välillä aina siihen asti. Miten synti sitten sai alkunsa?

Synnin alkuperä

Synti ilmaantui ensin henkimaailmaan. Jumala oli ennen maapallon ja ihmisen luomista luonut älyllisiä henkiolentoja, enkeleitä (Job 1:6; 2:1; 38:4–7; Kolossalaisille 1:15–17). Yksi näistä enkeleistä piti kovin suuressa arvossa omaa kauneuttaan ja älykkyyttään (vrt. Hesekiel 28:13–15). Kun Jumala käski Aadamia ja Eevaa tuottamaan lapsia, tämä enkeli saattoi nähdä, että pian koko maapallo olisi täynnä vanhurskaita ihmisiä, jotka kaikki palvoisivat Jumalaa (1. Mooseksen kirja 1:27, 28). Tämä henkiolento halusi saada heidät palvomaan häntä itseään (Matteus 4:9, 10). Tämän halun vaaliminen johti siihen, että hän lähti kulkemaan väärään suuntaan (Jaakobin kirje 1:14, 15).

Tuo kapinallinen enkeli puhui Eevalle käärmeen välityksellä ja sanoi, että kieltämällä hedelmän syömisen hyvän ja pahan tiedon puusta Jumala pidätti naiselta tietoa, joka tälle kuului (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Tämän väittäminen oli vihamielinen valhe – syntiä. Esittämällä tämän valheen enkeli teki itsestään syntisen. Sen vuoksi häntä alettiin kutsua Panettelijaksi ja Saatanaksi, Jumalan vastustajaksi (Ilmestys 12:9).

Saatanan vakuuttelulla oli huono vaikutus Eevaan. Tämä luotti Kiusaajan sanoihin ja antoi vietellä itsensä syömään kielletyn puun hedelmää. Hänen miehensä Aadam liittyi häneen ja söi hedelmää, ja näin heistä molemmista tuli syntisiä. (1. Mooseksen kirja 3:6; 1. Timoteukselle 2:14.) Valitsemalla tottelemattomuuden Jumalaa kohtaan ensimmäiset vanhempamme jäivät selvästikin vajaiksi täydellisyyden mitasta ja tekivät itsestään syntisiä.

Entä Aadamin ja Eevan jälkeläiset? Raamatussa selitetään: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Perinnöllisyyslait olivat jo voimassa. Aadam ei voinut siirtää lapsilleen sellaista, mitä hänellä ei ollut (Job 14:4). Koska ensimmäinen pari oli menettänyt täydellisyyden, he olivat syntisiä heidän lastensa saadessa alkunsa. Sen johdosta me kaikki – poikkeuksetta – olemme perineet synnin (Psalmit 51:5; Roomalaisille 3:23). Synti vuorostaan on tuottanut pelkkää pahuutta ja kärsimystä. Sen takia me kaikki myös vanhenemme ja kuolemme, ”sillä synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23).

Omatunto ’syyttää’ tai ’puolustaa’

Ajattelehan myös, miten synti vaikutti ensimmäisen ihmisparin käyttäytymiseen. He verhosivat ruumiinosiaan ja yrittivät kätkeytyä Jumalalta (1. Mooseksen kirja 3:7, 8). Synti siis sai heidät tuntemaan syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää. Nämä tuntemukset ovat tuttuakin tutumpia nykyajan ihmisille.

Kukapa ei olisi kärsinyt epämiellyttävistä tuntemuksista sen vuoksi, että ei ilmaissut huomaavaisuutta tarpeessa olevaa kohtaan, tai ei olisi tuntenut tunnonvaivoja sen johdosta, että sanoi jotakin sellaista, mitä ei olisi koskaan pitänyt? (Jaakobin kirje 4:17.) Miksi meillä on tällaisia epämiellyttäviä tunteita? Apostoli Paavali selittää, että ’laki on kirjoitettu meidän sydämeemme’. Ellei omatuntomme ole turtunut, tunnemme sisäistä levottomuutta joka kerta, kun rikomme tuota lakia. Tällä tavalla omantunnon ääni ’syyttää’ tai ’puolustaa’ meitä. (Roomalaisille 2:15; 1. Timoteukselle 4:2; Titukselle 1:15.) Tajuammepa sitä tai emme, meillä on sisäinen väärän, synnin, taju!

Paavali tunsi hyvin syntiset taipumuksensa. ”Kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein, niin minussa on sitä, mikä on pahaa”, hän myönsi. ”Minä todella tunnen iloa Jumalan laista sen ihmisen mukaan, joka olen sisäisesti, mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” Siksi Paavali kysyi: ”Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” (Roomalaisille 7:21–24.)

Miten synnistä päästään vapaaksi?

”Hinduperinteessä vapautus on vapautumista syntymän ja kuoleman kiertokulusta”, sanoo eräs oppinut. Buddhalaisuuden mukaan ratkaisu on vastaavasti nirvana, tila jossa ulkoinen todellisuus on unohdettu. Koska hindulaisuus ei ole ymmärtänyt perisynnin käsitettä, se lupaa vain poispääsyn olemassaolosta.

Toisaalta Raamatun vapautuskeino johtaa siihen, että syntisyys todella poistetaan. Kun apostoli Paavali oli kysynyt, miten hän voi pelastua synnistä, hän vastasi: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:25.) Pelastus tulee tosiaan Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Matteuksen evankeliumin mukaan ”Ihmisen Poika”, Jeesus Kristus, tuli ”antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Paavali kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen 2:6:ssa, että Jeesus ”antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. Sana ”lunnaat” merkitsee hintaa, joka maksetaan vankien vapauttamisesta. Se että ne ovat vastaavat lunnaat, korostaa tuon hinnan voimaa saattaa oikeuden vaaka tasapainoon. Mutta miten yhden miehen kuolemaa voitiin pitää ”vastaavina lunnaina kaikkien puolesta”?

Aadam myi koko ihmiskunnan, myös meidät, synnin ja kuoleman alaisuuteen. Hän maksoi siitä hintana eli rangaistuksena oman täydellisen ihmiselämänsä. Tämän peittämiseksi oli maksettava toinen täydellinen ihmiselämä – vastaavat lunnaat (2. Mooseksen kirja 21:23; 5. Mooseksen kirja 19:21; Roomalaisille 5:18, 19). Koska epätäydellinen ihminen ei voinut antaa näitä lunnaita, Jumala avasi äärettömässä viisaudessaan tien pois tästä ahdingosta (Psalmit 49:6, 7). Hän siirsi ainosyntyisen Poikansa täydellisen elämän taivaista maan päälle erään neitsyen kohtuun ja antoi hänen syntyä täydelliseksi ihmiseksi (Luukas 1:30–38; Johannes 3:16–18).

Jotta Jeesus olisi voinut suorittaa tehtävänsä ja lunastaa ihmiskunnan, hänen täytyi säilyttää nuhteettomuus koko sen ajan, jonka hän oli maan päällä. Tämän hän tekikin. Sitten Jeesus kuoli uhrikuoleman. Tällä tavalla hän varmisti, että täydellisen ihmiselämän – hänen omansa – arvolla voitaisiin maksaa lunnaat ihmiskunnan vapauttamiseksi. (2. Korinttilaisille 5:14; 1. Pietarin kirje 1:18, 19.)

Miten Kristuksen lunnaat voivat hyödyttää meitä?

Jeesuksen lunastusuhri voi hyödyttää meitä jo nyt. Uskomalla siihen voimme saada puhtaan aseman Jumalan edessä ja päästä Jehovan rakkaudellisen ja hellän huolenpidon alaisuuteen (Apostolien teot 10:43; Roomalaisille 3:21–24). Sen sijaan että syyllisyys mahdollisista synneistämme lannistaisi meidät, voimme vapaasti etsiä anteeksiantoa Jumalalta lunnaiden perusteella (Jesaja 1:18; Efesolaisille 1:7; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2).

Tulevaisuudessa lunnaat mahdollistavat sen, että synnistä johtuva ihmiskunnan sairaalloisuus parannetaan kokonaan. Raamatun viimeisessä kirjassa kuvaillaan ”elämän veden virtaa”, joka lähtee Jumalan valtaistuimesta. Virran rannalla on tuottoisia hedelmäpuita, joiden lehdet ovat ”kansakuntien parannukseksi”. (Ilmestys 22:1, 2.) Raamattu puhuu tässä kuvakielellä Luojan suurenmoisesta järjestelystä ihmiskunnan vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta ikuisiksi ajoiksi Jeesuksen lunastusuhrin perusteella.

Ilmestyskirjan profeetalliset näyt täyttyvät pian (Ilmestys 22:6, 7). Silloin kaikki vanhurskassydämiset ihmiset tulevat täydellisiksi, koska heidät ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta” (Roomalaisille 8:20, 21). Eikö tämän pitäisi saada meidät hankkimaan enemmän tietoa Jehova Jumalasta ja hänen uskollisesta Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta, joka uhrasi elämänsä lunnaiksi? (Johannes 17:3.)

[Alaviite]

[Kuva s. 6]

Aadam toi ihmiskuntaan synnin ja kuoleman

[Kuva s. 7]

Jeesuksen lunastusuhri vapauttaa synnistä ja kuolemasta