Seitsemäs luku

Mitä eräs kirja voi opettaa sinulle Luojasta?

TODENNÄKÖISESTI olet yhtä mieltä siitä, että valistavalla, mielenkiintoisella kirjalla on todellista arvoa. Raamattu on sellainen kirja. Siitä voi löytää kiehtovia elämäkertoja, joista ilmenee korkeita moraaliarvoja. Siinä myös valaistaan vaikuttavalla tavalla tärkeitä totuuksia. Yksi sen kirjoittajista, joka oli kuulu viisaudestaan, sanoi, että hän ”yritti löytää ilahduttavat sanat ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen” (Saarnaaja 12:10).

Kirja, jota sanomme Raamatuksi, koostuu todellisuudessa 66 pienemmästä kirjasta, jotka kirjoitettiin yli 1500 vuoden aikana. Esimerkiksi Mooses kirjoitti ensimmäiset viisi kirjaa vuosina 1513–1473 eaa., kun taas Johannes, yksi Jeesuksen apostoleista, oli viimeinen raamatunkirjoittaja. Hän kirjoitti muistiin Jeesuksen elämänvaiheet (Johanneksen evankeliumin) sekä lyhyempiä kirjeitä ja Ilmestyskirjan, joka on useimmissa Raamatuissa viimeisenä.

Näinä 1500 vuotena Mooseksesta Johannekseen noin 40 henkilöä osallistui Raamatun kirjoittamiseen. He olivat vilpittömiä, antaumuksellisia miehiä, jotka halusivat auttaa toisia saamaan tietoa Luojastamme. Heidän kirjoituksistaan voimme saada selvän käsityksen Jumalan persoonallisuudesta ja päästä perille siitä, miten voimme miellyttää häntä. Raamatun avulla voimme myös ymmärtää, miksi pahuus on yleistä ja miten siitä tehdään loppu. Raamatunkirjoittajat viittasivat eteenpäin aikaan, jolloin ihmiskunta elää suoranaisemmin Jumalan hallitusvallan alaisuudessa, ja kuvailivat niitä ihastuttavia oloja, joista voimme silloin nauttia (Psalmit 37:10, 11; Jesaja 2:2–4; 65:17–25; Ilmestys 21:3–5).

Luultavasti olet selvillä siitä, että monet heittävät Raamatun pois mielestään ikivanhana ihmisviisautta sisältävänä kirjana. Miljoonat ihmiset ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että sen todellinen Tekijä on Jumala, että hän ohjasi sen kirjoittajien ajatuksia (2. Pietarin kirje 1:20, 21). Miten voit päästä selville siitä, onko se, mitä raamatunkirjoittajat kirjoittivat, todella peräisin Jumalasta?

On monia toisiaan täydentäviä todistusketjuja, joita voisit tarkastella. Monet ovat harkinneet niitä ennen kuin he ovat päätelleet, että Raamattu on enemmän kuin vain ihmisen kirja, että se on peräisin yli-inhimillisestä lähteestä. Otetaanpa esimerkiksi vain yksi todistusketju. Tämä voi opettaa meille lisää maailmankaikkeuden Luojasta, ihmiselämän Lähteestä.

Toteen käyneitä ennustuksia

Monet raamatunkirjoittajat merkitsivät muistiin ennustuksia. He eivät suinkaan väittäneet kykenevänsä itse ennustamaan tulevaisuutta vaan antoivat kunnian Luojalle. Esimerkiksi Jesaja osoitti Jumalan olevan se, ”joka kertoo alusta asti lopun” (Jesaja 1:1; 42:8, 9; 46:8–11). Kyky kertoa ennalta tapahtumista, joiden oli määrä sattua kymmenien tai jopa satojen vuosien kuluttua, tekee Jesajan Jumalasta ainutlaatuisen; hän ei ole pelkkä epäjumala, jollaisia ihmiset ovat menneisyydessä ja nykypäivänä palvoneet. Ennustukset antavat meille vakuuttavan todisteen siitä, että Raamattu ei ole lähtöisin ihmisistä. Pane merkille, miten Jesajan kirja vahvistaa tämän.

Kun Jesajan kirjan sisältöä verrataan historiallisiin tosiasioihin, voidaan havaita, että tämä kirja kirjoitettiin noin vuonna 732 eaa. Jesaja ennusti, että Jerusalemin ja Juudan asukkaita kohtaisi tuho, koska he olivat syyllistyneet verenvuodatukseen ja epäjumalanpalvontaan. Jesaja ennusti, että maa hävitettäisiin, Jerusalem ja sen temppeli tuhottaisiin ja eloon jääneet vietäisiin vankeuteen Babyloniin. Mutta Jesaja ennusti lisäksi, että Jumala ei unohtaisi vankeudessa olevaa kansaansa. Kirjassa kerrottiin ennalta, että ulkomainen kuningas nimeltä Kyyros valloittaisi Babylonin ja vapauttaisi juutalaiset, jotta he voisivat palata kotimaahansa. Jesaja kuvailee Jumalaa, että tämä on se, ”joka sanoo Kyyroksesta: ’Hän on minun paimeneni, ja kaiken, mistä iloitsen, hän panee täysin täytäntöön’, vieläpä sanoessani Jerusalemista: ’Se rakennetaan uudelleen’ ja temppelistä: ’Sinun perustuksesi lasketaan’”. (Jesaja 2:8; 24:1; 39:5–7; 43:14; 44:24–28; 45:1.)

Jesajan päivinä, 700-luvulla eaa., tällaiset ennustukset ovat voineet tuntua uskomattomilta. Tässä vaiheessa Babylonia ei ollut edes merkittävä sotilasmahti. Se oli silloisen maailmanvallan, Assyrian, alaisuudessa. Yhtä oudolta olisi tuntunut se ajatus, että valloitettu kansa, joka oli viety kaukaiseen maahan pakkosiirtolaisuuteen, voisi vapautua ja saada maansa takaisin. ”Kuka on kuullut tällaisesta?” kirjoitti Jesaja (Jesaja 66:8).

Mitä kuitenkin havaitsemme, kun siirrymme kaksi vuosisataa ajassa eteenpäin? Muinaisten juutalaisten myöhemmät vaiheet osoittavat, että Jesajan ennustus täyttyi yksityiskohtia myöten. Babylonia kasvoi mahtavaksi ja tuhosi Jerusalemin. Persialaisen kuninkaan nimi (Kyyros), hänen myöhemmin suorittamansa Babylonin valloitus sekä juutalaisten paluu ovat kaikki yleisesti hyväksyttyjä historiallisia tosiasioita. Nämä ennustetut yksityiskohdat täyttyivät niin tarkasti, että arvostelijat väittivät 1800-luvulla Jesajan kirjaa väärennökseksi. He sanoivat, että Jesaja on saattanut kirjoittaa ensimmäiset luvut, mutta kuningas Kyyroksen aikainen myöhempi kirjoittaja sepitti loput kirjasta näyttämään ennustukselta. Joku saattaa esittää tällaisia hylkääviä väitteitä, mutta mitä tosiasiat sanovat?

Todellisia ennustuksia?

Jesajan kirjan ennustukset eivät rajoitu Kyyrosta ja juutalaisia pakkosiirtolaisia koskeviin tapahtumiin. Jesaja ennusti myös Babylonin lopullisen tilan, ja hänen kirjassaan kerrottiin monia yksityiskohtia tulevasta Messiaasta eli Vapauttajasta, joka kärsisi ja sitten kirkastettaisiin. Voimmeko saada selville, kirjoitettiinko nämä ennustukset kauan etukäteen ja olivatko ne siten ennustuksia, jotka kävisivät toteen?

Harkitse seuraavaa näkökohtaa. Jesaja kirjoitti Babylonin lopullisesta tilasta: ”Babylonin, valtakuntien kaunistuksen, kaldealaisten ihanan ylpeyden kaunistuksen, on käyvä niin kuin Jumalan hävittäessä Sodoman ja Gomorran. Sitä ei koskaan asuta, eikä se jää olemaan sukupolvesta sukupolveen.” (Jesaja 13:19, 20; 47. luku.) Miten tapahtumat todellisuudessa kehittyivät?

Babylon oli pitkään ollut riippuvainen Tigris- ja Eufratjoen välisestä patoja ja kanavia käsittävästä kastelujärjestelmästä. Näyttää siltä, että noin vuonna 140 eaa. tämä vesijärjestelmä vaurioitui parthialaisten suorittamassa tuhoisassa valloituksessa, ja sen perusrakenteita luhistui. Mitä tästä seurasi? Eräs tietosanakirja selittää: ”Maaperä muuttui suolapitoiseksi, ja sen pinnalle muodostui emäksinen kuori, mikä teki maanviljelyn mahdottomaksi.” (The Encyclopedia Americana.) Noin kaksisataa vuotta myöhemmin Babylon oli edelleen väekäs kaupunki mutta ei kovin kauan (vrt. 1. Pietarin kirje 5:13). Historioitsija Dio Cassius (n. 150–235) kertoi 200-luvulla, että muuan Babylonissa käynyt henkilö ei nähnyt siellä muuta kuin ”kumpuja, kiviä ja raunioita” (LXVIII, 30). Merkittävää on se, että tähän mennessä Jesaja oli ollut kuolleena ja hänen koko kirjansa oli kiertänyt ihmisten keskuudessa jo vuosisatojen ajan. Ja jos kävisit Babylonissa nykyään, et näkisi muuta kuin tämän aiemmin loisteliaan kaupungin raunioita. Vaikka monia muinaisia kaupunkeja – esimerkiksi Rooma, Jerusalem ja Ateena – on säilynyt meidän päiviimme asti, Babylon on autio, asumaton rauniokaupunki, juuri sellainen kuin Jesaja oli ennalta kertonut. Ennustus kävi toteen.

Kohdistetaanpa nyt huomio Jesajan kuvaukseen tulevasta Messiaasta. Jesajan 52:13:n mukaan tämä Jumalan erikoispalvelija tulisi lopulta olemaan ”korkeassa asemassa” ja hänet korotettaisiin ”hyvin suuresti”. Seuraavassa luvussa (Jesaja 53) kuitenkin ennustettiin, että ennen korottamistaan Messias kokisi jotain yllättävän erilaista. Voit hämmästyä niistä yksityiskohdista, joita tuo yleisesti messiaaniseksi profetiaksi hyväksytty luku sisältää.

Siinä kerrotaan, että Messiaan maanmiehet halveksisivat häntä. Varmana siitä, että näin kävisi, Jesaja kirjoitti ikään kuin se olisi jo tapahtunut: ”Hän oli halveksittu ja ihmisten karttama.” (Jae 3.) Tällainen väärä kohtelu olisi täysin epäoikeudenmukaista, koska Messias tekisi hyvää ihmisille. ”Meidän sairautemme hän itse kantoi”, kuvaili Jesaja Messiaan parannustekoja (jae 4). Siitä huolimatta Messiasta kuulusteltaisiin oikeudessa ja hänet tuomittaisiin epäoikeudenmukaisesti, kun taas hän pysyisi vaiti syyttäjiensä edessä (jakeet 7 ja 8). Hän antaisi luovuttaa itsensä rikollisten vierellä surmattavaksi; hänen teloituksensa aikana hänen ruumiinsa lävistettäisiin (jakeet 5 ja 12). Vaikka hän kuolisi kuin rikollinen, hänet haudattaisiin kuin rikas mies (jae 9). Ja Jesaja sanoi toistuvasti, että Messiaan epäoikeudenmukaisella kuolemalla olisi sovittavaa voimaa, niin että se peittäisi toisten ihmisten synnit (jakeet 5, 8, 11 ja 12).

Kaikki tämä kävi toteen. Jeesuksen aikalaisten – Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen – muistiin merkitsemät tapahtumat vahvistavat, että se, mitä Jesaja oli ennustanut, tosiaankin toteutui. Jotkin niistä sattuivat Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten hänellä ei ollut mahdollisuutta ohjailla tapahtumia itse. (Matteus 8:16, 17; 26:67; 27:14, 39–44, 57–60; Johannes 19:1, 34.) Sillä että Jesajan messiaaninen profetia täyttyi kokonaan, on ollut voimakas vaikutus vilpittömiin Raamatun lukijoihin vuosisatojen aikana, myös joihinkuihin, jotka aiemmin eivät hyväksyneet Jeesusta. Oppinut William Urwick sanoo: ”Monet juutalaiset, jotka merkitsivät muistiin kristillisyyteen kääntymisensä syyn, tunnustivat, että juuri tämän luvun [Jesaja 53] huolellinen tutkiminen oli saanut heidän uskonsa aiempiin uskonkäsityksiin ja opettajiin järkkymään.” (The Servant of Jehovah.)a

Urwick esitti tämän ajatuksen 1800-luvun lopulla, jolloin jotkut ovat edelleen saattaneet epäillä, kirjoitettiinko Jesajan 53. luku satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Sen jälkeiset löydöt ovat vieneet epäilyltä kaikki perusteet. Vuonna 1947 beduiinipaimen löysi läheltä Kuolluttamerta ikivanhan kirjakäärön, jossa oli koko Jesajan kirja. Vanhojen kirjoitustapojen tuntijat ajoittivat käärön vuosille 125–100 eaa. Sitten vuonna 1990 kirjakäärön ikä määritettiin radiohiiliajoituksella vuosien 202–107 eaa. välille. Tämä kuuluisa Jesajan kirjakäärö oli tosiaan jo melko vanha Jeesuksen syntyessä. Mitä sen vertaaminen nykyajan Raamattuihin paljastaa?

Jerusalemin-kävijä voi nähdä katkelmia Kuolleenmeren kirjakääröistä. Professori Yigael Yadin selittää eräässä äänitteessä: ”Jesajan sanojen esittämisestä kului vain noin viisi- tai kuusisataa vuotta siihen, kun tämä kirjakäärö jäljennettiin 100-luvulla eaa. On hämmästyttävää, että vaikka museossa oleva alkuperäinen kirjakäärö on yli 2000 vuotta vanha, niin se on silti hyvin lähellä sitä Raamattua, jota luemme nykyään joko heprean kielellä tai käännöksinä, jotka tehtiin alkuperäisestä.”

Tämän pitäisi selvästikin vaikuttaa näkemykseemme. Näkemykseemme mistä? Sen pitäisi poistaa kaikki kriittiset epäilykset, joiden mukaan Jesajan kirja olisi vain jo tapahtuneiden asioiden mukaan laadittu ennustus. Nyt voidaan tieteellisesti todistaa, että Jesajan kirjoituksista tehtiin jäljennös toistasataa vuotta ennen kuin Jeesus edes syntyi ja kauan ennen Babylonin autioitumista. Voiko näin ollen olla minkäänlaista epäilystä siitä, että Jesajan kirjoituksissa ennustettiin se, miten Babylonille loppujen lopuksi kävisi, samoin kuin Messiaan epäoikeudenmukainen kärsiminen, kuolintapa ja kohtelu? Ja historialliset tosiasiat vievät perusteet väittää sitä vastaan, että Jesaja ennusti täsmällisesti juutalaisten vankeuden ja heidän vapauttamisensa Babylonista. Tällaiset täyttyneet ennustukset ovat vain yksi monista tavoista todistaa, että Raamatun todellinen Tekijä on Luoja ja että Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16).

On monia muitakin todisteita Raamatun jumalallisesta alkuperästä. Niihin sisältyvät Raamatun tähtitieteellinen, geologinen ja lääketieteellinen tarkkuus; sen kirjojen keskinäinen sopusointu, vaikka niiden kirjoittamiseen osallistui lukuisia miehiä satojen vuosien aikana; sen yhtäpitävyys monien maalliseen historiaan ja arkeologiaan liittyvien tosiasioiden kanssa; ja sen moraalinormit, jotka veivät voiton silloisten ympäröivien kansojen normeista ja joiden edelleenkin tunnustetaan olevan vailla vertaa. Nämä ja monet muut todistusketjut ovat saaneet lukemattomat uutterat ja vilpittömät ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että Raamattu todella on Luojalta saatu kirja.b

Tämä voi auttaa myös meitä tekemään joitakin aiheellisia päätelmiä Luojasta ja ymmärtämään hänen ominaisuuksiaan. Eikö hänen kykynsä nähdä eteenpäin ajassa todistakin, että hän on paljon havaintokykyisempi kuin me ihmiset? Ihmiset eivät voi tietää eivätkä määrätä, mitä kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuu. Luoja voi. Hän voi sekä nähdä ennalta tulevaisuuden että järjestää tapahtumat siten, että hänen tahtonsa toteutuu. Jesaja kuvailee Luojaa, että tämä on se, ”joka kertoo alusta asti lopun ja muinaisuudesta saakka sen, mitä ei vielä ole tehty, joka sanoo: ’Minun päätökseni pysyy, ja kaiken, mihin olen mieltynyt, minä teen’”. (Jesaja 46:10; 55:11.)

Tutustumme Raamatun Tekijään lähemmin

Tutustumme toiseen ihmiseen keskustelemalla hänen kanssaan ja tarkkailemalla, miten hän reagoi eri tilanteissa. Molemmat keinot ovat mahdollisia, kun tutustumme toisiin ihmisiin, mutta miten on Luojaan tutustumisen laita? Hänen kanssaan emme mitenkään voi keskustella suoraan. Kuten olemme kuitenkin osoittaneet, hän paljastaa monia asioita itsestään Raamatussa – sekä sanoillaan että teoillaan. Lisäksi tämä ainutlaatuinen kirja kannustaa meitä kehittämään suhteen Luojaan. Se kehottaa meitä: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakobin kirje 2:23; 4:8.)

Ota huomioon eräs tärkeä askel: jos haluaisit olla jonkun ystävä, varmasti ottaisit selvää, mikä on hänen nimensä. Mikä on sitten Luojan nimi, ja mitä hänen nimensä paljastaa hänestä?

Raamatun heprealaisesta osasta (jota sanotaan usein Vanhaksi testamentiksi) saamme tietää, mikä on Luojan ainutlaatuinen nimi. Muinaisissa käsikirjoituksissa sitä edustaa neljä heprealaista konsonanttia, jotka voidaan translitteroida JHWH tai JHVH. Luojan nimi esiintyy Raamatussa noin 7000 kertaa, paljon useammin kuin arvonimi Jumala tai Herra. Monien vuosisatojen ajan ne, jotka lukivat heprealaista Raamattua, käyttivät tätä persoonanimeä. Aikanaan monet juutalaiset alkoivat kuitenkin pelätä taikauskoisesti Jumalan nimen lausumista, ja niinpä he eivät säilyttäneet sen lausumistapaa.

”Lopulta alkuperäinen lausumistapa unohtui; nykyiset ennallistusyritykset ovat arvailun varassa”, sanotaan eräässä juutalaisessa 2. Mooseksen kirjan selitysteoksessa. On myönnettävä, ettemme voi olla varmoja siitä, miten Mooses lausui Jumalan nimen, joka esiintyy 2. Mooseksen kirjan 3:16:ssa ja 6:3:ssa. Mutta kukapa ajattelisi nykyään, että hänen pitäisi pyrkiä lausumaan Mooseksen tai Jeesuksen nimi käyttämällä juuri niitä äänteitä ja äänenpainoja, joita käytettiin näiden henkilöiden elinaikana? Me emme silti kaihda Moosekseen ja Jeesukseen viittaamista näillä nimillä. Asian ydin on tämä: sen sijaan että olisimme ylen määrin huolissamme siitä, miten jokin muinainen toista kieltä puhuva kansa lausui Jumalan nimen, miksemme käyttäisi kielessämme yleistä lausumistapaa? Esimerkiksi suomen kielessä ”Jehova” on ollut käytössä noin neljäsataa vuotta.

On kuitenkin jotain vielä merkittävämpää kuin nimen lausumistapaa koskevat yksityiskohdat, nimittäin nimen merkitys. Hepreassa tämä nimi on kausatiivimuoto verbistä ha·wahʹ, joka tarkoittaa ’tulla (joksikin)’ (1. Mooseksen kirja 27:29). Isossa Raamatun tietosanakirjassa sanotaan, että tämä ”nimi voisi merkitä ’Hän saattaa olemaan’”. Voimme näin ollen sanoa, että Luojan persoonanimi merkitsee kirjaimellisesti ’Hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Huomaa, että painoa ei panna niille teoille, joita Luoja teki kaukaisessa menneisyydessä ja jotka joillakuilla ovat saattaneet olla mielessä, kun he ovat puhuneet ”Alkusyystä”. Miksi ei?

Koska Jumalan nimi liittyy siihen, mitä Luoja aikoo tehdä. Heprean kielen verbeillä on pohjimmiltaan vain kaksi aikamuotoa tai paremminkin tilaa, ja Luojan nimeen liittyvä tila ”ilmentää toimintaa – – joka on kehittymässä. Se ei ilmaise vain toiminnan jatkuvuutta – – vaan sen kehittymistä sen alusta kohti sen loppuun saattamista.” (A Short Account of the Hebrew Tenses.) Nimensä avulla Jehova tosiaan paljastaa olevansa aktiivinen tarkoituksen toteuttaja. Opimme siis, että hänestä tulee – edistyvän toiminnan avulla – lupausten Täyttäjä. Monista on tyydyttävää ja rauhoittavaa tietää, että Luoja toteuttaa aina tarkoituksensa.

Hänen tarkoituksensa – sinun tarkoituksesi

Vaikka Jumalan nimestä ilmenee tarkoitus, monien on vaikea nähdä omalla olemassaolollaan mitään todellista tarkoitusta. He havaitsevat, että ihmiskunta kompastelee kriisistä toiseen: on sotia, luonnonkatastrofeja, tautiepidemioita, köyhyyttä ja rikollisuutta. Nekin harvat onnelliset, jotka ovat jotenkin säästyneet tällaisilta onnettomilta tapahtumilta, usein myöntävät, että heillä on kalvavia epäilyksiä tulevaisuuden ja elämän tarkoituksen suhteen.

Raamatussa sanotaan: ”Aineellinen maailma alistettiin turhautuneisuuteen, ei omasta halustaan, vaan Luojan tahdosta, joka näin tehdessään antoi toivon, että se jonain päivänä vapautettaisiin – – ja tehtäisiin osalliseksi Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta.” (Roomalaisille 8:20, 21; J. W. C. Wand, The New Testament Letters.) Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa, että aikoinaan ihmisten ja heidän Luojansa välillä vallitsi rauha. Vastaukseksi ihmisen väärintekoon Jumala aiheellisesti alisti ihmiskunnan tilaan, joka eräässä mielessä aiheutti turhautuneisuutta. Katsotaanpa, miten tilanne kehittyi tällaiseksi, mitä tämä kertoo Luojasta ja mitä me voimme odottaa tulevaisuudelta.

Tämä kirjoitettu historia, joka on voitu näyttää toteen monilla tavoilla, sanoo, että ensimmäisille ihmisluomuksille annettiin nimiksi Aadam ja Eeva. Kertomus osoittaa, että heitä ei jätetty harhailemaan vailla tarkoitusta tai Jumalan tahtoa koskevaa opastusta. Luoja teki sen, mitä kuka tahansa rakkaudellinen, huomaavainen ihmisisäkin olisi tehnyt jälkeläistensä hyväksi: hän antoi ihmiskunnalle hyödyllisiä ohjeita. Hän sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.)

Ensimmäisten ihmisten elämällä oli siis antoisa tarkoitus. Heidän piti muun muassa huolehtia maan ekosysteemistä sekä siitä, että maapallo täytettäisiin vastuuntuntoisilla ihmisillä (vrt. Jesaja 11:9). Kukaan ei voi aiheellisesti syyttää Luojaa saastuneen planeettamme nykytilasta ikään kuin hän olisi antanut ihmisille oikeuden riistää ja turmella maapalloa. Sana ”alistaa” ei antanut lupaa riistää. Se tarkoitti, että ihmisten tuli viljellä heidän haltuunsa uskottua planeettaa ja huolehtia siitä (1. Mooseksen kirja 2:15). Lisäksi heillä oli pysyvä tulevaisuus, jonka aikana he voisivat toteuttaa tämän antoisan tehtävän. Heidän odotteensa olla kuolematta on sopusoinnussa sen kanssa, että ihmisillä on paljon suurempi aivokapasiteetti kuin minkä he voivat täysin hyödyntää 70, 80 tai edes 100 vuotta kestävän elämän aikana. Aivoja oli tarkoitus käyttää loputtomasti.

Jehova Jumala antoi luomustensa valmistajana ja ohjaajana ihmisille liikkumavapautta sen suhteen, miten he toteuttaisivat hänen maata ja ihmiskuntaa koskevan tarkoituksensa. Hän ei ollut liian vaativa eikä kohtuuttoman rajoittava. Esimerkiksi hän antoi Aadamille tehtävän, josta eläintieteilijä olisi ollut ihastuksissaan: Aadamin piti tarkkailla eläimiä ja antaa niille nimet. Kun Aadam oli havainnut niiden ominaispiirteet, hän antoi niille nimet, joista monet olivat kuvailevia (1. Mooseksen kirja 2:19). Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten ihmiset voisivat käyttää lahjojaan ja kykyjään Jumalan tarkoituksen mukaisesti.

Voit ymmärtää, että koko kaikkeuden viisas Luoja voisi helposti hallita minkä tahansa maan päällä syntyvän tilanteen, siinäkin tapauksessa, että ihmiset päättäisivät toimia typerällä tai vahingollisella tavalla. Tästä historiallisesta kertomuksesta saamme tietää, että Jumala antoi Aadamille vain yhden rajoittavan käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.)

Tämä käsky vaati ihmiskuntaa tunnustamaan sen, että Jumalalla on oikeus odottaa tottelevaisuutta. Aadamin ajoista meidän aikoihimme saakka ihmisten on täytynyt hyväksyä painovoimalaki ja elää sopusoinnussa sen kanssa; olisi typerää ja vahingollista menetellä toisin. Miksi sitten ihmisten pitäisi kieltäytyä elämästä sopusoinnussa jonkin muun lain eli käskyn kanssa, joka on peräisin hyvää tarkoittavalta Luojaltamme? Luoja teki selväksi, mitä hänen lakinsa hylkäämisestä seuraisi, mutta antoi Aadamille ja Eevalle mahdollisuuden totella häntä vapaaehtoisesti. Ihmisen varhaishistoriaa koskevasta kertomuksesta ei ole vaikea havaita, että Luoja sallii ihmisille valinnanvapauden. Silti hän haluaa, että hänen luomuksensa ovat täysin onnellisia, mikä on luonnollinen seuraus hänen hyviin lakeihinsa mukautumisesta.

Eräässä aiemmassa luvussa totesimme, että Luoja valmisti älyllisiä luomuksia, joita ei voi nähdä: henkiluomuksia. Ihmisen alkuvaiheita käsittelevä historia paljastaa, että yksi näistä hengistä alkoi ajatella kuumeisesti Jumalan aseman anastamista (vrt. Hesekiel 28:13–15). Hän käytti väärin Jumalan antamaa valinnanvapautta ja viekoitteli ensimmäiset ihmiset toimintaan, jota on sanottava avoimeksi kapinaksi. Syyllistymällä uhmakkaasti suoranaiseen tottelemattomuuteen – syömällä ”hyvän ja pahan tiedon puusta” – ensimmäinen aviopari vaati riippumattomuutta Jumalan hallitusvallasta. Mutta asiaan liittyi enemmän: heidän menettelynsä paljasti heidän asettuneen kannattamaan sitä väitettä, että Luoja pidätti ihmiseltä jotain hyvää. Aadam ja Eeva ikään kuin vaativat saada päättää itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa – olipa heidän Tekijänsä mitä mieltä hyvänsä.

Kuinka järjetöntä miesten ja naisten olisikaan tulla siihen tulokseen, että he eivät pidä painovoimalaista, ja toimia vastoin tuota lakia! Aadam ja Eeva toimivat yhtä järjenvastaisesti, kun he hylkäsivät Luojan moraalimittapuut. Ihmisten pitäisi totisesti odottaa, että Jumalan tottelevaisuutta vaativan peruslain rikkominen johtaa kielteisiin seurauksiin, aivan niin kuin painovoimalain uhmaamisestakin aiheutuu vahinkoa.

Historia kertoo, että sen jälkeen Jehova ryhtyi toimiin. Sinä ”päivänä”, jona Aadam ja Eeva hylkäsivät Luojan tahdon, he alkoivat rappeutua ja edetä kohti kuolemaa, kuten Jumala oli edeltä käsin varoittanut (vrt. 2. Pietarin kirje 3:8). Tämä paljastaa jälleen yhden piirteen Luojan persoonallisuudesta. Hän on oikeuden Jumala, joka ei osoita heikkoutta jättämällä huomiotta räikeän tottelemattomuuden. Hänellä on viisaat ja oikeudenmukaiset normit, ja hän myös pitää ne kunniassa.

Huomattavien ominaisuuksiensa mukaisesti hän oli armollinen eikä heti tehnyt loppua ihmiselämästä. Miksei? Koska hän oli kiinnostunut Aadamin ja Eevan jälkeläisistä, joita ei ollut vielä siitetty ja jotka eivät olleet suoranaisesti vastuussa esivanhempiensa syntisestä menettelystä. Jumalan kiinnostus sitä elämää kohtaan, jota ei ollut vielä siitetty, kertoo meille, millainen Luoja on. Hän ei ole säälimätön, tunteeton tuomari. Sen sijaan hän on puolueeton ja haluaa antaa jokaiselle tilaisuuden. Hän myös kunnioittaa ihmiselämän pyhyyttä.

Tämä ei tarkoita sitä, että seuraavat ihmissukupolvet nauttisivat yhtä ihastuttavista oloista kuin ensimmäinen aviopari oli nauttinut. Kun Luoja antoi Aadamin jälkeläisten tulla näyttämölle, ”aineellinen maailma alistettiin turhautuneisuuteen”. Se ei kuitenkaan ollut ehdotonta turhautuneisuutta tai toivottomuutta. Palauta mieleesi, että Luojan sanotaan Roomalaiskirjeen 8:20, 21:ssä myös antaneen ”toivon, että se jonain päivänä vapautettaisiin”. Tästä meidän tulisi haluta tietää enemmän.

Voitko löytää hänet?

Vihollista, joka johti ensimmäisen ihmisparin kapinaan, nimitetään Raamatussa Saatanaksi eli ’Vastustajaksi’ ja Panettelijaksi. Lausuessaan tuomion tälle kapinan päälietsojalle Jumala leimasi hänet viholliseksi mutta antoi tuleville ihmisille perusteen toivoon. Jumala sanoi: ”Minä panen vihollisuuden sinun [Saatanan] ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Se murskaa sinun pääsi, ja sinä murskaat sen kantapään.” (1. Mooseksen kirja 3:15.) Tämä on selvästikin kuvakieltä. Mitä se tarkoittaa, että tulisi jokin ”siemen”?

Muut Raamatun osat luovat valoa tähän kiinnostavaan jakeeseen. Niiden mukaan se liittyy siihen, että Jumala elää nimensä mukaisesti ja ’tulee’ sellaiseksi kuin on tarpeen, jotta hän voisi täyttää maan päällä olevia ihmisiä koskevan tarkoituksensa. Näin toimiessaan hän käytti erästä kansaa, ja se historia, joka käsittelee hänen ja tämän muinaisen kansan välistä kanssakäymistä, muodostaa merkittävän osan Raamatusta. Tarkastellaanpa lyhyesti tätä tärkeää historiaa. Voimme tällä tavalla oppia lisää Luojamme ominaisuuksista. Voimme tosiaan oppia monia mittaamattoman arvokkaita asioita hänestä tutkimalla lisää sitä kirjaa, jonka hän on antanut ihmiskunnalle: Raamattua.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 107]

Mahtavasta Babylonista tuli hylätty rauniokaupunki satoja vuosia sen jälkeen, kun Raamattu oli ennustanut, että näin kävisi, ja tuo kaupunki on edelleenkin tässä tilassa

[Kuvat s. 110]

Tämä 100-luvulla eaa. jäljennetty Jesajan kirjakäärö löydettiin Kuolleenmeren lähistöllä olevasta luolasta. Siinä kerrottiin etukäteen yksityiskohtaisesti tapahtumista, jotka sattuivat satoja vuosia sen kirjoittamisen jälkeen

[Kuva s. 115]

Tämä kirje, joka kirjoitettiin ruukunkappaleeseen muinaishepreaksi, kaivettiin esiin Lakisista. Jumalan nimi (ks. nuolia) esiintyy siinä kahdesti, mikä osoittaa, että Luojan nimi tunnettiin ja että sitä käytettiin yleisesti

[Kuva s. 117]

Isaac Newton esitti painovoimalain. Luojan lait ovat järkeviä, ja niihin mukautuminen on meidän parhaaksemme