ISMAEL

(’Jumala kuulee [kuuntelee]’).

1. Poika, jonka Abraham sai Saaran egyptiläisestä orjattaresta Hagarista; syntyi 1932 eaa., jolloin hänen isänsä oli 86-vuotias (1Mo 16:1–4, 11–16).

Kun Abrahamille kerrottiin, että myös Saara saisi pojan, josta tulisi ”kansojen kuninkaita”, hän anoi Jumalalta esikoisensa puolesta: ”Oi kunpa Ismael saisi elää sinun edessäsi!” Julistettuaan, että tuo tuleva poika, Iisak, olisi liiton perillinen, Jumala vastasi: ”Ismaelin suhteen olen kuullut sinua. Katso! Olen siunaava häntä ja tekevä hänet hedelmälliseksi ja erittäin lukuisaksi. Hänestä tulee kahdentoista johtomiehen isä, ja minä annan hänen tulla suureksi kansakunnaksi.” (1Mo 17:16, 18–20.) Sitten Ismael ympärileikattiin 13-vuotiaana yhdessä isänsä ja tämän palvelijoiden kanssa (1Mo 17:23–27).

Vuotta myöhemmin syntyi Iisak, ja Ismael oli silloin 14-vuotias (1Mo 16:16; 21:5). Viisi vuotta sen jälkeen, 1913 eaa., Ismaelin huomattiin Iisakin vieroituspäivänä ’ilvehtivän’ nuoremmalle velipuolelleen (1Mo 21:8, 9). Se ei ollut Ismaelilta mitään viatonta lasten leikkiä. Kertomuksen seuraavan jakeen perusteella siihen on sen sijaan saattanut liittyä Iisakin pilkkaamista hänen perillisen asemansa vuoksi. Apostoli Paavali sanoo, että nämä tapahtumat olivat ”vertauskuvallinen näytelmä”, ja osoittaa, että puoliksi egyptiläinen Ismael vainosi Iisakia. Tämä oli siis sen Israelille ennustetun 400-vuotisen ahdistuksen alku, joka päättyi sen vapautuessa Egyptin orjuudesta 1513 eaa. (Ga 4:22–31; 1Mo 15:13; Ap 7:6; ks. IISAK.)

Ismaelin Iisakia kohtaan osoittama ylenkatse johti siihen, että hänet ja hänen äitinsä lähetettiin pois Abrahamin huonekunnasta, mutta heille annettiin kuitenkin matkalleen evästä. Abraham ”otti leipää ja nahkaisen vesileilin ja antoi ne Hagarille, pannen ne hänen olalleen, sekä lapsen ja lähetti hänet pois”. (1Mo 21:14.) Jotkut ovat tulkinneet tämän siten, että myös Ismael, joka oli nyt 19-vuotias, pantiin Hagarin selkään, ja näin joissakin käännöksissä tosiaan lukee (JB, Mo, Bagsterin LXX). Joidenkin tutkijoiden mielestä ilmaus ”pannen ne hänen olalleen” on kuitenkin vain lisähuomautus, joka selittää, miten leipää ja vettä kannettiin, ja jos tämä ilmaus siis pannaan sulkeisiin tai erotetaan pilkuilla, ongelmaa ei ole. Professorit Keil ja Delitzsch vakuuttavat, että ilmaus ”sekä lapsen” riippuu virkkeen pääverbistä ”otti” eikä verbistä ”antoi” tai sanasta ”pannen”. Sana ”lapsen” liitetään sanaan ”otti” konjunktion ”sekä” avulla. Ajatus on siis tämä: Abraham otti leipää ja vettä ja antoi ne Hagarille (asettaen ne hänen olalleen) ja otti lapsen ja antoi myös sen hänelle. (Commentary on the Old Testament, 1973, I osa, The First Book of Moses, s. 244, 245.)

Hagar ilmeisesti eksyi Beerseban erämaahan, ja kun vesi sitten loppui ja Ismael uupui, ”hän heitti lapsen erään pensaan alle” (1Mo 21:14, 15). Ilmaus ”heitti lapsen” ei merkitse sitä, että Ismael oli sylivauva. Heprealainen sana jeʹled (lapsi) ei välttämättä tarkoita pienokaista, vaan sitä käytetään usein keskenkasvuisesta pojasta tai nuoresta miehestä. Nuoresta Joosefista (tuolloin 17-vuotias) sanottiin, että hänet myytiin orjaksi vaikka Ruuben vastusti: ”Älkää tehkö syntiä poikaa vastaan [vaj·jeʹled].” Myös Lemek puhui ”nuoresta miehestä [jeʹled]”, joka oli haavoittanut häntä. (1Mo 42:22; 4:23; ks. myös 2Ai 10:8.)

Myöskään se, että Hagar ”heitti” lapsen maahan, ei tarkoita sitä, että hän kantoi sitä sylissään tai selässään, vaikka hän ilmeisesti tukikin väsynyttä poikaansa. Ilmeisesti hän lakkasi yhtäkkiä tukemasta poikaa, samoin kuin ne, jotka toivat rampoja ja vammaisia Jeesuksen luo ja ”suorastaan heittivät heidät hänen jalkoihinsa” (Mt 15:30).

Ismaelin nimen merkityksen mukaisesti ”Jumala kuuli” hänen avunhuutonsa, järjesti tarpeellista vettä ja antoi hänen elää ja tulla jousiampujaksi. Ollessaan paimentolaisena Paranin erämaassa Ismael täytti hänestä lausutun profetian: ”Hänestä tulee ihmisenä kuin seepra. Hänen kätensä on jokaista vastaan, ja jokaisen käsi on häntä vastaan, ja hän asettuu asumaan kaikkien veljiensä kasvojen eteen.” (1Mo 21:17–21; 16:12.) Hagar löysi pojalleen egyptiläisen vaimon, ja Ismael sai ajan mittaan 12 poikaa, joista tuli ismaelilaisten luvatun ”suuren kansakunnan” johtomiehiä ja suvun päämiehiä. Lisäksi Ismaelilla oli ainakin yksi tytär, Mahalat, joka meni naimisiin Esaun kanssa. (1Mo 17:20; 21:21; 25:13–16; 28:9; ks. ISMAELILAINEN.)

Ismaelin ollessa 89-vuotias hän ja Iisak hautasivat isänsä Abrahamin. Sen jälkeen hän eli vielä 48 vuotta ja kuoli sitten 1795 eaa. 137-vuotiaana. (1Mo 25:9, 10, 17.) Missään ei mainita, että Ismael olisi haudattu Makpelan luolaan, joka oli Abrahamin ja Iisakin sekä heidän vaimojensa hautapaikka (1Mo 49:29–31).

2. Saulin jälkeläinen Jonatanin kautta; Benjaminin heimoon kuuluneen Aselin poika (1Ai 8:33–38, 40; 9:44).

3. Sebadjan isä; Josafat nimitti Sebadjan palvelemaan kuninkaan edustajana oikeusasioissa; Juudan heimoa (2Ai 19:8, 11).

4. Yksi niistä ”sadanpäälliköistä”, jotka solmivat liiton ylimmäisen papin Jehojadan kanssa jumalattoman Ataljan kukistamiseksi ja Joasin asettamiseksi valtaistuimelle; Jehohananin poika (2Ai 23:1, 12–15, 20; 24:1).

5. Niiden johtaja, jotka tappoivat käskynhaltija Gedaljan vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun Jerusalem oli kukistunut 607 eaa.; kuninkaallista sukuhaaraa olevan Netanjan poika. Siihen aikaan kun Nebukadnessar nimitti käskynhaltijan, Ismael, Netanjan poika, joka oli yksi sotapäälliköistä, oli kedolla. Myöhemmin hän tuli Gedaljan luo ja solmi ilmeisesti valalla vahvistetun rauhan ja avunannon liiton tuon käskynhaltijan kanssa. Ismael teki kuitenkin salaliiton ammonilaisten kuninkaan Baalisin kanssa Gedaljan surmaamiseksi. Muut sotapäälliköt, mm. Johanan, varoittivat Gedaljaa Ismaelin pahasta hankkeesta, mutta käskynhaltija ei uskonut heitä eikä sen vuoksi antanut Johananille lupaa surmata Ismaelia. (2Ku 25:22–24; Jer 40:7–16.)

Kun Ismael ja hänen kymmenen miehen joukkonsa sitten olivat Gedaljan vieraina aterialla, he nousivat ja tappoivat isäntänsä sekä hänen kanssaan olleet juutalaiset ja kaldealaiset. Seuraavana päivänä nämä salamurhaajat ottivat kiinni 80 miestä, jotka olivat tulleet Sikemistä, Silosta ja Samariasta, ja tappoivat heidät kaikki 10:tä lukuun ottamatta ja heittivät heidän ruumiinsa suureen kuningas Asan rakentamaan vesisäiliöön. Sen jälkeen Ismael ja hänen miehensä ottivat Mispaan jäljelle jääneet vangeiksi ja lähtivät kohti ammonilaisten aluetta. Matkalla Johanan ja hänen joukkonsa tavoittivat vangit ja vapauttivat heidät, mutta Ismael ja kahdeksan hänen miestään pääsivät pakoon turvapaikkaansa Ammoniin. (2Ku 25:25; Jer 41:1–18.)

6. Yksi niistä Pashurin isänhuoneen papeista, jotka lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa Esran päivinä (Esr 10:22, 44).