1, 2. Mitä voimme päätellä 1. Mooseksen kirjan 2:3:n sanoista, ja mitä kysymyksiä herää?

ENSIMMÄISEN MOOSEKSEN KIRJAN 1. luvussa kerrotaan, että Jumala valmisti maan ihmisten asuttavaksi kuudessa päivässä. Ne eivät olleet 24-tuntisia päiviä vaan paljon pitempiä ajanjaksoja. Kunkin tällaisen ajanjakson loppu ilmaistaan Raamatussa sanoilla: ”Tuli ilta ja tuli aamu.” (1. Moos. 1:5, 8, 13, 19, 23, 31.) Seitsemännestä päivästä kuitenkin sanotaan: ”Jumala ryhtyi siunaamaan seitsemättä päivää ja pyhittämään sitä, koska sinä päivänä Jumala on levännyt kaikesta työstään, jonka hän sen tehdäkseen on luonut.” (1. Moos. 2:3.)

² Huomaa aikamuoto ”on levännyt”. Se ilmaisee, että seitsemäs päivä – Jumalan lepopäivä – oli edelleen menossa vuonna 1513 eaa., jolloin Mooses kirjoitti ensimmäisen kirjansa.

 5. Mikä oli seitsemännen päivän tarkoitus, ja milloin tuo tarkoitus toteutuu täysin?

⁵ Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen meidän täytyy muistaa seitsemännen päivän tarkoitus. Se esitetään 1. Mooseksen kirjan 2:3:ssa seuraavasti: ”Jumala ryhtyi siunaamaan seitsemättä päivää ja pyhittämään sitä.” Jehova pyhitti tuon päivän eli asetti sen erilleen toteuttaakseen maata koskevan tarkoituksensa. Hänen tarkoituksensa on, että tottelevaiset miehet ja naiset asuttavat maan sekä huolehtivat siitä ja kaikesta sen päällä olevista elollisista. (1. Moos. 1:28.) Sekä Jehova Jumala että Jeesus Kristus, ”sapatin Herra”, ovat ”tehneet jatkuvasti työtä tähän asti” tuon tarkoituksen toteuttamiseksi (Matt. 12:8). Jumalan lepopäivä jatkuu, kunnes hänen tarkoituksensa sen suhteen on täysin toteutunut Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa.