Lähesty Jumalaa

Tuomari joka toimii aina oikein

1. Mooseksen kirja 18:22–32

OIKEUDENMUKAISUUS. Rehellisyys. Puolueettomuus. Eivätkö tällaiset ylevät ominaisuudet tunnukin puoleensavetäviltä? Me ihmiset kaipaamme luonnostaan sitä, että meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Valitettavasti oikeus jää nykymaailmassa kovin usein toteutumatta. Eräs Tuomari kuitenkin ansaitsee luottamuksemme. Hän on Jehova Jumala. Hän toimii aina oikein. Tämä kävi selväksi Jehovan ja Abrahamin välisessä keskustelussa, joka on merkitty muistiin 1. Mooseksen kirjan 18:22–32:een.a

Kun Jehova kertoi Abrahamille päättäneensä ottaa selvää Sodomassa ja Gomorrassa vallitsevista olosuhteista, Abraham oli huolissaan siellä asuvien vanhurskaiden, muun muassa veljenpoikansa Lootin, turvallisuudesta. Abraham kysyi Jehovalta: ”Aiotko todellakin pyyhkäistä vanhurskaan pois jumalattoman mukana? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko silloin – – [olla] armahtamatta sitä paikkaa niiden viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka ovat sen sisäpuolella?” (Jakeet 23 ja 24.) Jumala sanoi säästävänsä kaupungit, jos niissä olisi 50 vanhurskasta. Abraham vetosi Jehovaan vielä viidesti ja vähensi lukumäärää, kunnes se oli vain kymmenen. Joka kerta Jumala lupasi, ettei hän hävittäisi kaupunkeja, jos vanhurskaita olisi mainittu määrä.

Väittelikö Abraham Jumalan kanssa? Ei missään nimessä! Se olisi ollut ylimielisyyden huippu. Abrahamin puhetavasta ja äänensävystä heijastui sopiva kunnioitus ja nöyryys. Hän sanoi olevansa pelkkää ”tomua ja tuhkaa”. (Jakeet 27, 30–32.) Lisäksi Abrahamin sanat paljastivat hänen luottavan Jehovan oikeudenmukaisuuteen. Abrahamista oli ”mahdotonta ajatella”, että Jumala tuhoaisi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, eikä hän tuonut sitä julki vain kerran vaan kahdesti. Tuo uskollinen patriarkka ilmaisi olevansa vakuuttunut, että ”kaiken maan Tuomari” tekisi ”sitä, mikä on oikein”. (Jae 25.)

Pitivätkö Abrahamin sanat paikkansa? Kyllä ja ei. Hän erehtyi kuvitellessaan, että Sodomassa ja Gomorrassa olisi ainakin kymmenen vanhurskasta. Mutta hän oli taatusti oikeassa sanoessaan, että Jumala ei koskaan ”pyyhkäise vanhurskasta pois jumalattoman mukana”. Kun Jumala myöhemmin tuhosi nuo jumalattomat kaupungit, enkelit auttoivat vanhurskasta Lootia ja hänen kahta tytärtään pakenemaan (2. Pietarin kirje 2:7–9).

Mitä tämä kertomus opettaa meille Jehovasta? Kun Jehova kertoi Abrahamille aikovansa tarkastaa Sodoman ja Gomorran kaupungit, hän todellisuudessa kannusti tätä esittämään ajatuksiaan. Sitten Jehova kuunteli kärsivällisesti, kun hänen ystävänsä Abraham puhui huolistaan (Jesaja 41:8). Tämä opettaa meille vetoavalla tavalla, että Jehova on nöyrä Jumala, joka arvostaa ja kunnioittaa maan päällä olevia palvelijoitaan. Meillä on selvästikin kaikki syyt luottaa täysin Jehovaan, Tuomariin joka toimii aina oikein.

[Alaviite]

[Kuva s. 24]

Abraham esitti Jehovalle Sodomaa ja Gomorraa koskevia pyyntöjä.