IISAK

(’nauru’).

Ainoa poika, jonka Abraham sai vaimostaan Saarasta. Näin ollen tärkeä lenkki sukuhaarassa, joka johti Kristukseen (1Ai 1:28, 34; Mt 1:1, 2; Lu 3:34). Iisak vieroitettiin noin 5-vuotiaana, hänet lähes uhrattiin teurasuhriksi ehkä 25-vuotiaana, hän meni naimisiin 40-vuotiaana, sai kaksospojat 60-vuotiaana ja kuoli 180-vuotiaana (1Mo 21:2–8; 22:2; 25:20, 26; 35:28).

Iisak syntyi varsin epätavallisissa olosuhteissa. Sekä hänen isänsä että äitinsä olivat hyvin vanhoja, ja hänen äitinsä kuukautiset olivat lakanneet jo aikoja sitten (1Mo 18:11). Kun Jumala siis kertoi Abrahamille, että Saara synnyttäisi pojan, Abraham nauroi ajatukselle ja sanoi: ”Syntyykö satavuotiaalle miehelle lasta, ja synnyttääkö Saara, niin, synnyttääkö yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen nainen?” (1Mo 17:17.) Saarakin nauroi kuullessaan mitä tapahtuisi. (Ks. NAURU.) ”Määräaikana” seuraavana vuonna lapsi sitten syntyi, mikä osoitti, ettei mikään ole ”liian poikkeuksellista Jehovalle” (1Mo 18:9–15). Silloin Saara huudahti: ”Jumala on valmistanut minulle naurun”, ja hän lisäsi: ”Jokainen, joka kuulee siitä, nauraa minulle.” Ja niin pojalle annettiin sattuvasti Jehovan sanojen mukaan nimi Iisak, joka merkitsee ’naurua’. (1Mo 21:1–7; 17:19.)

Koska Iisak kuului Abrahamin huonekuntaan ja oli lupausten perillinen, hänet ympärileikattiin kahdeksantena päivänä (1Mo 17:9–14, 19; 21:4; Ap 7:8; Ga 4:28).

Minkä ikäisenä Iisak vieroitettiin?

Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. Ilmeisesti Saara huomasi tuolloin, että Ismael ”ilvehti” nuoremmalle velipuolelleen Iisakille. (1Mo 21:8, 9.) Jotkin käännökset (JB, Mo, RS) sanovat, että Ismael vain ”leikki” Iisakin kanssa jonkinlaista lasten leikkiä. Heprealaiseen sanaan tsa·ḥaqʹ voi kuitenkin liittyä myös loukkaava sävy. Niinpä kun tämä sama sana esiintyy muissa raamatunkohdissa (1Mo 19:14; 39:14, 17), se käännetään noissa käännöksissä vastineilla ”pilailu” tai ”leikinlasku” ja ”loukkaus”.

Joissakin targumeissa ja syyrialaisessa Pešittassa annetaan 1. Mooseksen kirjan 21:9:ssä esitetylle Ismaelin huomautukselle merkitys ’pilkata’. Cookin Commentaryssa todetaan sanasta tsa·ḥaqʹ: ”Se merkitsee luultavasti tässä kohdassa, niin kuin sen on yleensä ymmärretty merkitsevän, ’ivanaurua’. Abraham oli nauranut Iisakin vuoksi ilosta, Saara oli nauranut epäuskosta, ja Ismael nauroi nyt pilkaten ja luultavasti vainoavassa ja tyrannimaisessa hengessä.” Henkeytetty apostoli Paavali ratkaisee asian osoittaessaan selvästi, että se, miten Ismael kohteli Iisakia, oli ahdistusta, vainoa, ei lasten leikkiä (Ga 4:29). Saara esitti seuraavassa jakeessa (1Mo 21:10) vaatimuksen, että ”tuon orjattaren poika ei tule olemaan perillinen minun poikani Iisakin kanssa”, ja jotkut kommentaattorit arvelevat tämän perusteella, että Ismael (14 vuotta Iisakia vanhempi) ehkä riiteli Iisakin kanssa perillisen asemasta ja pilkkasi häntä sen vuoksi.

Jehova oli sanonut Abrahamille, että tämän siementä ahdistettaisiin muukalaisasukkaina 400 vuotta, ja tuo ahdistus päättyi, kun Israel vapautettiin Egyptistä 1513 eaa. (1Mo 15:13; Ap 7:6). Kun lasketaan 400 vuotta siitä taaksepäin, tuon ahdistuksen alkamisajankohdaksi saadaan vuosi 1913 eaa. Näin ollen Iisak vieroitettiin 1913 eaa., koska nuo kaksi tapahtumaa, se että Iisak vieroitettiin ja se että Ismael kohteli häntä huonosti, yhdistetään kertomuksessa ajan puolesta läheisesti toisiinsa. Iisak oli siis noin 5-vuotias, kun hänet vieroitettiin, koska hän oli syntynyt 1918 eaa. Hänen syntymänsä merkitsi muuten Apostolien tekojen 13:17–20:ssä mainittujen 450 vuoden alkua, ja tuo ajanjakso päättyi n. 1467 eaa., kun Joosuan Kanaanin valloitus loppui ja maa jaettiin eri heimoille.

Nykyään monet länsimaiset naiset kieltäytyvät imettämästä vauvojaan tai imettävät niitä vain 6–9 kuukautta, ja siksi viisi vuotta voi tuntua käsittämättömän pitkältä ajanjaksolta. Tri D. B. Jelliffen raportin mukaan lapset kuitenkin vieroitetaan monissa osissa maailmaa vasta puolentoista tai kahden vuoden ikäisinä, ja Arabiassa äiti imettää pienokaistaan tavallisesti 13–32 kuukautta. Lääketieteelliseltä kannalta imettäminen ja maidoneritys voivat normaalisti jatkua, kunnes seuraavaa raskautta on kestänyt muutaman kuukauden. (Infant Nutrition in the Subtropics and Tropics, Geneve 1968, s. 38.)

Keskiajalla keskimääräinen vieroitusikä oli Euroopassa kaksi vuotta, ja makkabilaisaikana (1. ja 2. vuosisadalla eaa.) naiset imettivät poikiaan kolme vuotta (2. Makkabilaiskirja 7:27). Neljätuhatta vuotta sitten ihmiset elivät kiireetöntä elämää eikä heillä ollut nykyajan paineita eikä tarvetta ahtaa niin paljoa lyhyeen elinikään, joten on helppo ymmärtää, että Saara saattoi imettää Iisakia viisi vuotta. Sitä paitsi hän oli Saaran ainoa lapsi vuosikausien hedelmättömyyden jälkeen.

Halukas uhrattavaksi. Iisakin lapsuudesta ei kerrota sen enempää sen jälkeen, kun hänet oli vieroitettu. Seuraavan kerran hänet mainitaan, kun Jumala sanoi hänen isälleen Abrahamille: ”Ole hyvä ja ota ainokainen poikasi, jota niin rakastat, Iisak, ja tee matka Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi.” (1Mo 22:1, 2.) Kolmen päivän matkan jälkeen he tulivat Jumalan valitsemaan paikkaan. Iisak kantoi puita, hänen isänsä tulta ja teurastusveistä. ”Mutta missä on lammas polttouhriksi?” kysyi Iisak. ”Jumala katsoo itselleen lampaan”, kuului vastaus. (1Mo 22:3–8, 14.)

Saavuttuaan paikalle he rakensivat alttarin ja panivat puut paikoilleen. Sen jälkeen Iisak asetettiin kädet ja jalat sidottuina puiden päälle. Abrahamin kohottaessa veitsensä Jehovan enkeli pysäytti hänen kätensä. Abrahamin usko ei ollut ollut turhaa; Jehova järjesti pässin, joka oli takertunut vuorella tiheikköön ja joka voitiin uhrata polttouhriksi Iisakin sijasta. (1Mo 22:9–14.) Näin Abraham, joka laski, ”että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin”, sai Iisakin ”kuvaannollisella tavalla” takaisin kuolleista (Hpr 11:17–19).

Tämä dramaattinen tapahtuma oli osoitus sekä Abrahamin että hänen poikansa Iisakin uskosta ja tottelevaisuudesta. Josefuksen muistiinmerkitsemän juutalaisen perimätiedon mukaan Iisak oli tuohon aikaan 25-vuotias. Hän oli joka tapauksessa riittävän vanha ja vahva kantamaan melkoisen määrän puita ylös vuorelle. Jos hän siis olisi halunnut kapinoida Jehovan käskyjä vastaan, hän olisi voinut vastustaa 125-vuotiasta isäänsä, kun koitti aika sitoa hänet. (Jewish Antiquities, I, 227 [xiii, 2].) Sen sijaan Iisak antoi alistuvaisesti isänsä ryhtyä uhraamaan häntä teurasuhriksi Jumalan tahdon mukaisesti. Tämän Abrahamin uskon osoituksen vuoksi Jehova sitten toisti liittonsa Abrahamin kanssa ja laajensi sitä, ja Iisakin isän kuoltua Jumala siirsi tuon liiton koskemaan Iisakia (1Mo 22:15–18; 26:1–5; Ro 9:7; Ja 2:21).

Vielä tärkeämpää on se, että näin näyteltiin suuri profeetallinen esikuva, joka kuvasi sitä, miten Kristus Jeesus, Suurempi Iisak, aikanaan luovuttaisi halukkaasti ihmiselämänsä Jumalan Karitsana ihmiskunnan pelastukseksi (Joh 1:29, 36; 3:16).

Avioliitto ja perhe. Iisakin äidin kuoltua hänen isänsä päätti, että pojan oli aika mennä naimisiin. Abraham piti kuitenkin päättäväisesti kiinni siitä, ettei Iisak menisi naimisiin kenenkään kanaanilaisen pakanan kanssa. Patriarkaalisen järjestelyn mukaisesti Abraham siis lähetti huonekuntaansa kuuluvan luotettavan palvelijan takaisin hänen Mesopotamiassa olevien sukulaistensa luo hakemaan seemiläistä syntyperää olevaa naista, joka myös palvoi Abrahamin Jumalaa Jehovaa. (1Mo 24:1–9.)

Tehtävä ei voinut epäonnistua, sillä koko valinta jätettiin alusta lähtien Jehovan käsiin. Iisakin serkun tytär Rebekka osoittautui Jumalan valinnaksi, ja hän jätti puolestaan halukkaasti sukulaisensa ja perheensä lähteäkseen karavaanin mukana takaisin Negevin maahan, jossa Iisak asui. Raamatussa kerrotaan noiden kahden ensimmäisestä kohtaamisesta, ja sanotaan sitten: ”Sen jälkeen Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan. Näin hän otti Rebekan ja tästä tuli hänen vaimonsa, ja Iisak rakastui häneen ja sai lohdutuksen menetettyään äitinsä.” (1Mo 24:10–67.) Koska Iisak oli 40-vuotias, avioliitto solmittiin 1878 eaa. (1Mo 25:20).

Iisakin historiasta tiedämme, että Rebekka pysyi hedelmättömänä 20 vuotta. Näin Iisak sai tilaisuuden osoittaa, uskoiko hän isänsä tavoin Jehovan lupaukseen siunata kaikki maan suvut vielä syntymättömän siemenen välityksellä, ja hän ilmaisi uskonsa pyytämällä jatkuvasti Jehovalta hartaasti poikaa. (1Mo 25:19–21.) Jälleen osoitettiin, kuten hänen omassa tapauksessaankin, että lupauksen siemen ei tulisi luonnollisten tapahtumien kautta vaan vasta Jehovan puututtua asiaan voimallaan (Jos 24:3, 4). Vuonna 1858 eaa., Iisakin ollessa 60-vuotias, hän sai lopulta kaksinkertaisen siunauksen, kaksoset Esaun ja Jaakobin (1Mo 25:22–26).

Nälänhädän vuoksi Iisak muutti perheineen filistealaisten alueella sijaitsevaan Gerariin Jumalan kiellettyä häntä menemästä Egyptiin. Tässä yhteydessä Jehova vahvisti, että hänen tarkoituksensa oli toteuttaa Abrahamille annettu lupaus Iisakin kautta, ja hän toisti sen ehdot: ”Minä lisään siemenesi, niin että se on kuin taivaiden tähdet, ja annan siemenellesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenesi välityksellä kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä.” (1Mo 26:1–6; Ps 105:8, 9.)

Iisak käytti tässä filistealaisten maassa, joka ei ollut kovinkaan ystävällinen, samaa taktiikkaa kuin isänsä Abraham ja väitti, että hänen vaimonsa oli hänen sisarensa. Jonkin ajan kuluttua filistealaiset alkoivat kadehtia sitä, että Jehova siunasi Iisakia, ja hänen piti muuttaa ensin Gerarin purolaaksoon ja sitten Beersebaan, rutikuivan Negevin alueen laidalle. Siellä aiemmin vihamieliset filistealaiset yrittivät saada aikaan ”velvoittavan valan” eli rauhansopimuksen Iisakin kanssa, sillä kuten he myönsivät: ”Sinä olet nyt Jehovan siunattu.” Tässä paikassa Iisakin miehet löysivät vettä, ja hän antoi paikalle nimen Sibea. ”Siksi kaupungin nimenä on Beerseba [merk. ’valan kaivo’ tai ’seitsemän kaivo’] vielä tänäkin päivänä.” (1Mo 26:7–33; ks. BEERSEBA.)

Iisak oli aina pitänyt Esausta, koska tämä oli ulkoilmaihminen, metsästäjä ja kedon mies, ja se tiesi riistaa Iisakin suuhun (1Mo 25:28). Niinpä kun Iisakin näkö oli heikentynyt ja hänestä tuntui, ettei hän eläisi enää kauan, hän valmistautui antamaan Esaulle esikoisen siunauksen (1Mo 27:1–4). Sitä, tiesikö hän, että Esau oli myynyt esikoisoikeutensa veljelleen Jaakobille, ja oliko hän unohtanut ennen noiden kahden pojan syntymää annetun Jumalan säädöksen, jonka mukaan ”vanhempi tulee palvelemaan nuorempaa”, ei kerrota (1Mo 25:23, 29–34). Oli miten oli, Jehova muisti sen ja samoin Rebekka, joka nopeasti järjesti asiat niin, että Jaakob sai siunauksen. Kun Iisak sai tietää, miten tämän toteuttamiseksi oli juoniteltu, hän kieltäytyi muuttamasta sitä, mikä oli ilmiselvästi Jehovan tahto tässä asiassa. Iisak profetoi myös, että Esau ja hänen jälkeläisensä asuisivat kaukana hedelmällisistä pelloista, eläisivät miekan varassa ja murtaisivat lopulta Jaakobin palvelijoina olemisen ikeen niskastaan. (1Mo 27:5–40; Ro 9:10–13; ks. ESAU.)

Tämän jälkeen Iisak lähetti Jaakobin Paddan-Aramiin varmistaakseen, ettei tämä ottaisi itselleen kanaanilaista vaimoa, kuten hänen veljensä Esau oli tehnyt vanhempiensa mielipahaksi. Kun Jaakob vuosia myöhemmin palasi, Iisak asui Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, vuorimaassa. Täällä Iisak kuoli 180-vuotiaana, ”vanhana ja päivistä kylläisenä”, 1738 eaa. eli vuotta aikaisemmin kuin hänen pojanpojastaan Joosefista tehtiin Egyptin pääministeri. Iisak haudattiin Makpelan luolaan, johon hänen vanhempansa ja hänen vaimonsa oli haudattu ja johon myöhemmin haudattaisiin hänen poikansa Jaakob. (1Mo 26:34, 35; 27:46; 28:1–5; 35:27–29; 49:29–32.)

Muiden Iisakia koskevien mainintojen merkitys. Iisak mainitaan kautta Raamatun kymmeniä kertoja tutussa ilmauksessa ”Abraham, Iisak ja Jaakob”. Joskus ydin on se, että viitataan Jehovaan Jumalana, jota nuo patriarkat palvoivat ja palvelivat (2Mo 3:6, 16; 4:5; Mt 22:32; Ap 3:13). Toisinaan kyseessä on liitto, jonka Jehova teki heidän kanssaan (2Mo 2:24; 5Mo 29:13; 2Ku 13:23). Jeesus käytti tätä ilmausta myös kuvaannollisessa mielessä (Mt 8:11). Kerran Iisak, patriarkaalinen esi-isä, mainitaan heprealaisessa rinnakkaisilmauksessa jälkeläistensä, Israelin kansakunnan, ohella (Am 7:9, 16).

Abrahamin siemenenä Iisak kuvasi Kristusta, jonka välityksellä saadaan ikuiset siunaukset. Siitä onkin kirjoitettu: ”Lupauksethan puhuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Ei sanota: ’Ja siemenille’, niin kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” Ja laajemmassa mielessä Iisak kuvasi myös niitä, jotka ’kuuluvat Kristukselle’, jotka ’ovat todella Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen kannalta katsoen’. (Ga 3:16, 29.) Lisäksi nuo kaksi poikaa, Iisak ja Ismael, ja heidän äitinsä ovat ”vertauskuvallinen näytelmä”. Luonnollinen Israel (kuten Ismaelkin) ”syntyi todellisuudessa lihallisella tavalla”, mutta ne, jotka muodostavat hengellisen Israelin, ovat ”lupauksen lapsia, samoin kuin Iisak oli”. (Ga 4:21–31.)

Iisakin mainitaan myös kuuluvan ’ympärillämme olevaan suureen pilveen todistajia’, sillä hänkin ”odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala” (Hpr 12:1; 11:9, 10, 13–16, 20).