Periaatteen ymmärtäminen heijastaa kypsyyttä

HUONO seura turmelee hyödylliset tavat. Sitä ihminen niittää, mitä hän kylvää. (1. Korinttilaisille 15:33; Galatalaisille 6:7.) Kumpikin lausuma on joko konkreettisesti tai hengellisesti esimerkki perustotuudesta – periaatteesta – ja kumpikin on pohjana laeille. Mutta lakeja tulee ja menee, ja ne ovat yleensä yksityiskohtaisia. Toisaalta periaatteet ovat yleisluonteisia, ja ne voivat kestää ikuisesti. Siksi Jumalan sana kehottaa meitä ajattelemaan periaatteiden pohjalta aina kun mahdollista.

Suomen kielen perussanakirja määrittelee periaatteen ”toiminnan, menettely- t. ajattelutavan perusajatukseksi, – – ohjenuoraksi, perussäännöksi, -laiksi”. Periaatteen pohjalta voidaan luoda tai siitä voidaan johtaa lakeja, oppeja tai väittämiä. Esimerkiksi lapselle voitaisiin antaa käsky, laki: ”Älä koske lieteen.” Mutta aikuiselle riittäisi toteamus ”liesi on kuuma”. Huomaa, että jälkimmäinen on perusluonteisempi. Koska se ohjaa tekemistä – ehkäpä keittämistä, paistamista tai lieden sammuttamista – siitä tulee tavallaan periaate.

Elämän tärkeimmät periaatteet ovat tietenkin hengellisiä; ne ohjaavat Jumalan palvontaamme ja onnellisuuttamme. Jotkut kuitenkin karttavat sitä vaivannäköä, jota periaatteiden pohjalta ajatteleminen vaatii. Päätöksen hetkellä he valitsevat sääntöjen noudattamisen mukavuuden. Tämä on epäviisasta ja eroaa jyrkästi muinoin Raamatun aikoina eläneiden uskollisten miesten esimerkistä (Roomalaisille 15:4).

Jumalisen periaatteen miehiä

Abelia voitaisiin sanoa ensimmäiseksi jumalisen periaatteen mieheksi epätäydellisten ihmisten joukossa. Hän mietti todennäköisesti paljon ”siementä” koskevaa lupausta ja tajusi, että syntien sovittamiseen tarvittaisiin veriuhria (1. Mooseksen kirja 3:15). Siksi hän uhrasi Jumalalle ”katraansa esikoisia”. Lause ”vieläpä niiden rasvaisia osia” osoittaa, että Abel antoi Jehovalle parhaansa. Jumala tekisi kuitenkin ensimmäistä kertaa selväksi uhreja koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset yli kahdentuhannen vuoden kuluttua Abelin kuolemasta. Toisin kuin Jumalaa pelkäävä periaatteen mies Abel hänen veljensä Kain uhrasi Jumalalle muodon vuoksi. Hänen asenteessaan oli kuitenkin paljon toivomisen varaa – jokin hänen uhrissaan kertoi periaatteettomasta sydämestä. (1. Mooseksen kirja 4:3–5.)

Nooakin oli jumalisen periaatteen mies. Vaikka Raamatun kertomus osoittaa, että Jumala käski häntä nimenomaan rakentamaan arkin, siinä ei sanota, että hänelle olisi annettu käsky saarnata muille. Silti Nooaa sanotaan ”vanhurskauden saarnaajaksi” (2. Pietarin kirje 2:5). Vaikka Jumala todennäköisesti antoi Nooalle tehtävän saarnata, epäilemättä myös hänen periaatteen tajunsa ja rakkautensa lähimmäistä kohtaan saivat hänet tekemään niin. Koska elämme samanlaista aikaa kuin Nooa, jäljitelkäämme hänen erinomaista asennettaan ja esimerkkiään.

Toisin kuin aikansa papit Jeesus opetti ihmisiä ajattelemaan periaatteiden pohjalta. Siitä on esimerkkinä hänen vuorisaarnansa. Sen koko perussävynä on kannustus periaatteiden soveltamiseen. (Matteus, luvut 5–7.) Jeesus opetti tällä tavoin, koska hän todella tunsi Jumalan samoin kuin Abel ja Nooa häntä ennen. Jo poikasena hän kunnioitti sitä perustotuutta, jonka mukaan ”ihminen [ei] elä yksistään leivästä, vaan – – jokaisesta Jehovan suun ilmauksesta” (5. Mooseksen kirja 8:3; Luukas 2:41–47). Jotta voisi olla jumalisen periaatteen ihminen, on todellakin tunnettava Jehova, se mihin hän on mieltynyt ja mitä kohtaan hän tuntee vastenmielisyyttä sekä hänen tarkoituksensa. Kun nämä Jumalaa koskevat perusasiat ohjaavat elämäämme, niistä tulee todellakin eläviä periaatteita. (Jeremia 22:16; Heprealaisille 4:12.)

Periaatteet ja sydän

Lakia voi noudattaa pelkästään haluttomasti, kenties tottelemattomuudesta koituvan rangaistuksen pelosta. Periaatteeseen mukautuminen sulkee tuollaisen asenteen kuitenkin pois, sillä periaatteiden perusolemukseen kuuluu se, että kun ne hallitsevat ihmistä, vastakaiku lähtee sydämestä. Ajatellaanpa Joosefia, joka Abelin ja Nooan tavoin eli ennen Lakiliiton muodostamista. Kun Potifarin vaimo yritti vietellä Joosefin, tämä sanoi: ”Miten minä – – voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?” Joosef tosiaan tunsi periaatteen, jonka mukaan mies ja vaimo ovat ”yhtä lihaa”. (1. Mooseksen kirja 2:24; 39:9.)

Nykyään maailmassa ei ole vanhurskaita periaatteita. Se suorastaan mässäilee väkivallalla ja moraalittomuudella. Vaarana on se, että kristitty voi tuntea kiusausta napostella, ehkä salaa, tuota samaa roskaruokaa – elokuvina, videoina tai kirjoina. Miten suositeltavaa onkaan siis, että Joosefin tavoin periaatteen vuoksi hylkäämme pahan ja muistamme, että Jumala varjelee ainoastaan uskolliset tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi (Matteus 24:21). Todellisen minämme paljastaa tosiaan pääasiassa se, millaisia olemme yksityisesti, ei se, millaisia olemme julkisesti (Psalmit 11:4; Sananlaskut 15:3).

Tästä seuraa, että jos Raamatun periaatteet ohjaavat elämäämme, emme etsi Jumalan laeista oletettuja aukkoja emmekä kokeile, miten pitkälle voimme mennä rikkomatta varsinaisesti jotain lakia. Tällainen ajattelu on tuhoisaa: viime kädessä se vahingoittaa meitä.

Katso lain taakse

Laeilla on tietenkin tärkeä osa kristityn elämässä. Ne ovat kuin meitä suojelevia vartijoita, ja ne pohjautuvat moniin tärkeisiin periaatteisiin. Jos emme näe näitä periaatteita, rakkautemme niihin liittyviä lakeja kohtaan voi viiletä. Tästä oli esimerkkinä muinainen Israelin kansa.

Jumala antoi Israelille kymmenen käskyä, joista ensimmäinen kielsi palvomasta mitään muuta jumalaa kuin Jehovaa. Tämän lain takana oleva perustotuus on se, että Jehova on luonut kaiken. (2. Mooseksen kirja 20:3–5.) Mutta noudattiko tuo kansa tätä periaatetta? Jehova itse vastaa: ”’Sinä olet meidän isämme’, he [israelilaiset] sanovat puupölkylle, ja ’Äiti’, he huutavat kivelle. Mutta minulle [Jehovalle] he ovat kääntäneet selkänsä ja kasvonsa he ovat kääntäneet minusta pois.” (Jeremia 2:27, The New English Bible.) Millaista paatunutta ja periaatteetonta hulluutta! Ja miten se murehduttikaan Jehovan sydäntä! (Psalmit 78:40, 41; Jesaja 63:9, 10.)

Kristitytkin ovat saaneet Jumalalta lakeja. Heidän täytyy esimerkiksi karttaa epäjumalanpalvelusta, sukupuolista moraalittomuutta ja veren väärinkäyttöä (Apostolien teot 15:28, 29). Kun ajattelemme asiaa, näemme taustalla olevat periaatteet, esimerkiksi että Jumala ansaitsee yksinomaisen antaumuksemme, että meidän on oltava uskollisia puolisollemme ja että Jehova on Elämänantajamme (1. Mooseksen kirja 2:24; 2. Mooseksen kirja 20:5; Psalmit 36:9). Jos sekä havaitsemme näiden toimintaohjeiden takana olevat periaatteet että syvästi arvostamme niitä, ymmärrämme, että ne ovat meidän omaksi parhaaksemme (Jesaja 48:17). Meille ’Jumalan käskyt eivät ole rasittavia’ (1. Johanneksen kirje 5:3).

Vaikka israelilaiset jättivät yhteen aikaan Jumalan käskyt huomiotta, Jeesuksen päiviin tultaessa heidän ’lainoppineensa’, kirjanoppineet, olivat menneet toiseen äärimmäisyyteen. He olivat laatineet valtavan määrän sääntöjä ja perinteitä, jotka peittivät näkyvistä puhtaan palvonnan ja hautasivat alleen jumalisia periaatteita. (Matteus 23:2, NEB.) Ihmiset tunsivat olevansa alistettuja epäonnistumiseen, toivottomuuteen ja ulkokultaisuuteen. (Matteus 15:3–9.) Lisäksi monet ihmistekoisista säännöistä olivat epäinhimillisiä. Ollessaan parantamaisillaan miehen, jolla oli kuivettunut käsi, Jeesus kysyi paikalla olleilta fariseuksilta: ”Onko sapattina luvallista tehdä hyvää?” Heidän vaikenemisensa oli paljonpuhuva merkki kielteisestä vastauksesta, minkä vuoksi Jeesus oli ”perin pohjin murheissaan heidän sydämensä tunnottomuudesta” (Markus 3:1–6). Fariseukset saattoivat sapattina tulla kiinni juuttuneen tai vahingoittuneen (rahallisesti arvokkaan) kotieläimen apuun, mutta eivät koskaan miehen tai naisen apuun – ellei ollut kyse elämästä ja kuolemasta. He olivat todellakin niin ihmistekoisten sääntöjen ja muotoseikkojen lumoissa, että aivan kuin maalauksella juoksentelevilta muurahaisilta heiltä jäi huomaamatta kokonaiskuva: jumaliset periaatteet. (Matteus 23:23, 24.)

Kuitenkin myös nuoret voivat tuoda kunniaa Jehovalle, kun he ovat vilpitönsydämisiä, osoittamalla arvostusta Raamatun periaatteita kohtaan. 13-vuotiaan Rebeccan opettaja kysyi luokalta, kuka oppilaista pelaisi uhkapelejä. Useimmat sanoivat, etteivät he tekisi niin. Mutta kun mainittiin erilaisia tilanteita, kaikki muut paitsi Rebecca myönsivät, että he pelaisivat uhkapeliä tavalla tai toisella. Opettaja kysyi Rebeccalta, ostaisiko tämä 20 sentin (noin markan) arvoisen arpalipun jonkin arvokkaan asian hyväksi. Rebecca vastasi kieltävästi ja esitti raamatulliset perusteet sille, miksi se olisi eräänlaista uhkapeliä. Silloin hänen opettajansa sanoi koko luokalle, että hänen mielestään Rebecca oli ainoa, jolla oli sanan varsinaisessa merkityksessä ”periaatteita”, siinä mielessä kuin hän asian ymmärsi. Rebecca olisi tosiaan voinut vastata yksinkertaisesti: ”Uskontoni kieltää sen”, mutta hän ajatteli syvällisemmin; hän saattoi vastata, miksi uhkapelien pelaaminen on väärin ja miksi hän kieltäytyi ottamasta siihen osaa.

Abelin, Nooan, Joosefin ja Jeesuksen kaltaiset esimerkit osoittavat, miten me hyödymme siitä, että käytämme ’ajattelukykyämme’ ja ’järjenkykyjämme’ palvoessamme Jumalaa (Sananlaskut 2:11; Roomalaisille 12:1). Kristittyjen vanhinten on hyvä jäljitellä Jeesusta ’paimentaessaan huolenpidossaan olevaa Jumalan laumaa’ (1. Pietarin kirje 5:2). Kuten Jeesus osoitti hyvin esimerkillään, juuri jumalisia periaatteita rakastavat ihmiset kukoistavat Jehovan suvereeniuden alaisuudessa (Jesaja 65:14).