Juutalaiset, kristityt ja messiastoivo

”Uskon täysin vakaumuksellisesti, että Messias tulee, ja vaikka hän voi viipyäkin, odotan silti joka päivä hänen tuloaan.” – Moses Maimonides (Rambam), (1135–1204).¹

MESSIAS! Juutalaiset jaksoivat vuosisatojen ajan uskoa siihen, että hän ilmaantuu. Kun Jeesus Nasaretilainen sitten tuli, useimmat juutalaiset lopulta hylkäsivät hänet Messiaana. Jeesus ei sopinut juutalaisten tarkoitusperiin, ei täyttänyt heidän odotuksiaan.

”Messias” tarkoittaa ”voideltua”. Juutalaisten keskuudessa tämä sana alkoi tarkoittaa sellaista kuningas Daavidin jälkeläistä, joka perustaisi ihannehallituksen. (2. Samuelin kirja 7:12, 13) Jeesuksen päiviin mennessä juutalaisilla oli ollut jo vuosisatojen ajan herroinaan joukko kovakätisiä ei-juutalaisia vallanpitäjiä. He kaipasivat poliittista vapauttajaa.² Kun Jeesus Nasaretilainen sitten esittäytyi kauan odotetuksi Messiaaksi, se luonnollisesti herätti aluksi suurta innostusta. (Luukas 4:16–22) Juutalaisten suureksi pettymykseksi Jeesus ei kuitenkaan osoittautunut poliittiseksi sankariksi. Päinvastoin hän sanoi, että hänen valtakuntansa ’ei ollut osa maailmasta’. (Johannes 18:36) Sitä paitsi Jeesus ei silloin pannut alulle ihanteellista, messiaanista aikakautta, jonka tulemisen profeetta Jesaja oli ennustanut. (Jesaja 11:4–9) Kun Jeesus oli surmattu rikollisena, he menettivät kansana kiinnostuksen häneen.

Jeesuksen seuraajat eivät antaneet tällaisten tapahtumien säikyttää itseään, vaan he tekivät jatkuvasti häntä tunnetuksi Messiaana. Mistä heidän epätavallinen intonsa johtui? Uskosta siihen, että Jeesuksen kuolema täytti ennustuksia, eritoten Jesajan 52:13 – 53:12:ssa olevan profetian. Siinä sanotaan muun muassa näin:

”Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava – –. Hän kasvoi – – niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. – – Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. – – Hän on – – runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. – – Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, – – hänet temmattiin pois elävien maasta – –. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa.”

Kärsivä Messias?

Esittikö Jesaja tässä ennustuksen kärsivästä ja kuolevasta Messiaasta? Useimmat modernin juutalaisuuden kommentaattorit vastaavat kieltävästi. Jotkut väittävät, että Kärsivällä Palvelijalla tarkoitettiin Israelin kansaa sen ollessa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Toiset yhdistävät kärsimisen esimerkiksi ristiretkien tai natsi-Saksan juutalaisvainojen aikaan.³ Kestääkö tällainen selitys huolellisen tarkastelun? On totta, että joissakin Jesajan kirjan kohdissa asiayhteys osoittaa Jesajan puhuvan Israelista Jumalan ”palvelijana”. Hän kuitenkin puhuu Israelista uppiniskaisena, syntisenä palvelijana. (Jesaja 42:19; 44:21, 22) Tietosanakirja Encyclopaedia Judaica erottaakin kaksi asiaa toisistaan: ”Todellinen Israel on syntinen ja [Jesajan 53:n] Palvelija synnitön.”⁴

Jotkut sanovatkin, että Palvelija kuvaa Israelin ’vanhurskasta parhaimmistoa’, joka kärsi syntisten juutalaisten puolesta.⁵ Jesaja ei kuitenkaan missään puhu tällaisesta parhaimmistosta. Hän oli päinvastoin ennustanut, että koko kansa olisi syntinen. (Jesaja 1:5, 6; 59:1–4; vrt. Daniel 9:11, 18, 19.) Sitä paitsi aina kun juutalaiset ovat joutuneet kärsimään, kärsimykset kohtasivat heitä riippumatta siitä, olivatko he vanhurskaita tai eivät.

Toinen ongelma: keiden puolesta Palvelija kärsi? Juutalaisen Soncino-raamatunselitysteoksen mukaan babylonialaisten puolesta. Jos tämä olisi totta, niin ketkä tunnustivat, että Palvelija kärsi ”meidän pahain tekojemme tähden”? (Jesaja 53:5) Onko järkevää ajatella, että babylonialaiset (tai ketkään muutkaan ei-juutalaiset) olisivat joskus esittäneet sellaisen hämmästyttävän tunnustuksen, että juutalaiset ovat kärsineet heidän puolestaan?⁶

On kuitenkin kiintoisaa havaita, että jotkut ensimmäisen vuosisadan rabbiinit (ja monet muut heidän jälkeensä) tunnistivat Kärsivän Palvelijan Messiaaksi.⁷ (Tästä enemmän sivulla 11.) Tuhannet juutalaiset tulivat siihen käsitykseen, että Kärsivän Palvelijan ja Jeesus Nasaretilaisen välillä on kiistattomia yhtäläisyyksiä. Jeesus oli Palvelijan tavoin alhaista syntyperää. Lopuksi häntä halveksittiin ja kartettiin. Vaikka hän ei saavuttanut poliittisia voittoja, hän otti kantaakseen toisten sairaudet sillä tavoin, että teki heidät terveiksi ihmeen avulla. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään rikollista, hän kuoli väärän tuomion saaneena – tyytyen nurkumatta kohtaloonsa.

Kuoleva Messias?

Miksi Messiaan täytyisi kuolla? Jesajan 53:10 selittää: ”Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.” Tässä viitataan siihen, miten leeviläiset aikoinaan uhrasivat eläinuhreja syntien eli syyllisyyden sovitukseksi. Messias kokisi häpeällisen kuoleman, mutta uhritoimituksissa käytettyjen uhrien tavoin hänenkin kuolemallaan olisi synnit sovittava arvo.

Mutta jos Messias kuolisi, niin miten hän voisi täyttää ne profetiat, jotka koskivat hänen ihannehallitustaan, saati ”nähdä jälkeläisiä ja elää kauan”? Johdonmukaisesti ajatellen sillä tavoin, että hänet herätettäisiin kuolleista. (Vrt. 1. Kuningasten kirja 17:17–24.) Messiaan kuolleista herättäminen ratkaisisi myös sen ristiriidan, joka näyttää olevan Danielin 7:13:n ja Sakarjan 9:9:n välillä, kun edellisessä ennustettiin, että Messias saapuisi riemusaatossa taivaan pilvissä, ja jälkimmäisessä sanottiin, että hän saapuisi vaatimattomasti aasilla ratsastaen. Talmud koetti selittää tätä nurinkurisuutta seuraavasti: ”Jos he ovat kelvollisia, hän tulee taivaan pilvissä; jos eivät ole, hän tulee vaatimattomasti ja aasilla ratsastaen.” (Sanhedrin 98a)⁸ Tämä merkitsisi sitä, että joko Danielin 7:13 tai Sakarjan 9:9 jäisi toteutumatta. Kuolleista herättämisensä ansiosta Messias voisi kuitenkin toteuttaa molemmat profetiat. Ensimmäisellä kerralla hän tulisi vaatimattomasti kärsimään ja kuolemaan. Kuolleista herättämisensä jälkeen hän tulisi takaisin, tällä kertaa loistossaan, ja perustaisi taivaaseen messiaanisen hallituksen.

Sadat juutalaiset olivat sen todistajia, että Jeesus oli herätetty kuolleista. (1. Korinttolaisille 15:6) Voidaanko heidän todistuksensa sivuuttaa kevyesti?

Juutalaisuus ja Jeesus

Useimmat ensimmäisen vuosisadan juutalaiset eivät pitäneet Jeesusta Messiaana. Silti hänellä on ollut syvällinen vaikutus juutalaisuuteen. Vaikka Jeesus tuskin mainitaan Talmudissa, niin sekin vähä, mikä hänestä sanotaan, pyrkii ”väheksymään Jeesusta persoonana lukemalla hänen syykseen aviottoman syntyperän, taikuuden ja häpeällisen kuoleman”.a – The Jewish Encyclopedia.⁹

Juutalainen oppinut Joseph Klausner myöntää, että näistä teksteistä ”saa sen vaikutelman, että niillä on tietoisesti pyritty vähentämään evankeliumeihin kirjattujen tapahtumien uskottavuutta”.¹¹ Siihen on selityksensä. Katolinen kirkko oli näet antisemitismillään pahentanut juutalaisten Jeesusta kohtaan tuntemaa vastenmielisyyttä. Se lisäsi juutalaisten vieraantuneisuutta selittämällä Jeesuksen olevan ’Poikajumala’, osa käsittämätöntä kolminaisuutta, vaikka Jeesus itse oli opettanut aivan toisin. Markuksen 12:29:ssä Jeesus lainasi Tooraa sanoessaan: ”Kuule Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa.” – 5. Mooseksen kirja 6:4; Kirkkoraamattu.

Vaikka juutalaisuus kesti käännytysyritykset, ”kristillisyys vaikutti juutalaisuuteen merkittävästi. Se pakotti rabbiinit muuttamaan painotuksiaan ja joissain tapauksissa myös käsityksiään.”¹² Aiempien sukupolvien rabbiinit uskoivat koko Raamatun olevan messiastoivon läpitunkema. He näkivät tuon toivon pilkahtavan sellaisistakin raamatunkohdista kuin 1. Mooseksen kirjan 3:15:stä ja 49:10:stä. Palestiinalainen targum sanoi edellisen jakeen toteutuvan ”Messias-kuninkaan päivänä”.¹³ Midraš Rabbah -niminen teos sanoi jälkimmäisestä jakeesta: ”Tämä tarkoittaa kuninkaallista Messiasta.”¹⁴ Samoin Talmud sovellutti monet Jesajan, Danielin ja Sakarjan profetiat Messiaaseen.¹⁵ ”Kaikki profeetat ovat profetoineet ainoastaan Messiaan päivistä”, sanoi Talmud. – Sanhedrin 99a.¹⁶

Kristikunnan käännytyspyrkimysten aiheuttamassa ahdinkotilassa juutalaisuus kuitenkin arvioi käsityksiään uudelleen. Monet raamatunkohdat, joiden jo pitkään oli ymmärretty tarkoittavan Messiasta, saivat uuden selityksen.¹⁷ Uusimman ajan sarastaessa tulivat jotkut juutalaiset oppineet historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen vaikutuksesta siihen tulokseen, että Raamatussa ei esiinny messiastoivoa laisinkaan!¹⁸

Messiastoivo koki jonkinlaisen elpymisen vuonna 1948, jolloin syntyi Israel-niminen valtio. Harold Ticktin kirjoittaa: ’Useimmat juutalaisten ryhmäkunnat pitävät Israelin valtion syntyä suurena profeetallisena tapahtumana.’¹⁹ Siitä huolimatta kysymys siitä, milloin kauan odotettu Messias on saapuva, on jäänyt ratkaisematta juutalaisessa ajattelussa. Talmud sanoo: ”Kun näet sukupolven, jota monet ahdistukset ovat musertamassa kuin joki, odota [Messiasta].” (Sanhedrin 98a)²⁰ Juutalaisten Messias ei kuitenkaan tullut natsi-Saksan juutalaisvainojen synkeässä yössä eikä Israelin valtion melskeisten syntyvaiheitten aikana. Joku voikin nyt kysyä: ’Millaisia vastoinkäymisiä juutalaiskansan täytyy vielä kokea, ennen kuin Messias tulee?’

Messiaan etsiminen

Messiastoivo syntyi ja eli vahvana juutalaisten parissa. Heidän keskuudessaan tämä toivo on hämärtynyt. Vuosisataiset kärsimykset ja pettymykset ovat lähes tyystin sammuttaneet sen säihkyn. On jotensakin nurinkurista, että miljoonat kansoihin eli pakanoihin kuuluvat ovat ruvenneet etsimään Messiasta ja lopulta ottaneet hänet halukkaasti vastaan. Onko pelkkä yhteensattuma, että Jesaja sanoi Messiaasta: ”Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta”? (Jesaja 11:10) Eikö myös juutalaisten pitäisi etsiä Messiasta? Miksi heidän pitäisi kieltää itseltään tämä toivo, jota he niin kauan ovat vaalineet?

On kuitenkin hyödytöntä pitää Messiasta tulevaisuuden asiana. Jos hänen tuloaan pitäisi vielä odottaa, miten hän siinä tapauksessa tullessaan voisi todistaa olevansa kuningas Daavidin jälkeläinen? Eikö ole niin, että sukuluettelot tuhoutuivat Jerusalemin toisen temppelin mukana? Koska Jeesuksen päivinä oli tällaisia luetteloita, kukaan ei pystynyt kiistämään, etteikö hän ollut Daavidin laillinen jälkeläinen.b Voisiko kukaan enää koskaan tulevaisuudessa samalla tavoin todistaa omaa messiaanisuuttaan? On siis pakko etsiä sitä Messiasta, jonka tulo tapahtui jo kauan sitten.

Se edellyttää sitä, että Jeesukseen aletaan suhtautua uudella tavalla ja luovutaan joistakin ennakkokäsityksistä. Kirkkomaalauksissa esiintyvä epämiehekäs askeesin harjoittaja ei juuri laisinkaan muistuta todellista Jeesusta. Evankeliumikertomukset – jotka ovat juutalaisten kirjoittamia – osoittavat hänet vahvaksi, voimaa uhkuvaksi mieheksi ja rabbiksi, joka omasi tavatonta viisautta. (Johannes 3:2) Jeesus on todellisuudessa paljon enemmän kuin kaikki ne unelmat, joita juutalaisilla koskaan on ollut poliittisesta vapauttajasta. Voittoisana kuninkaana hän ei tule perustamaan heikkoa poliittista valtiota, vaan näkymättömän taivaallisen Valtakunnan, joka muuttaa koko maapallon paratiisiksi ja jonka alaisuudessa ”susi asuu karitsan kanssa”. – Jesaja 11:6; Ilmestys 19:11–16.

Tulemmeko vielä näkemään tämän messiaanisen aikakauden? Maimonides neuvoi juutalaisia yksinkertaisesti ’odottelemaan Messiaan tuloa’.²² Me elämme nykyään kuitenkin niin sekasortoisia aikoja, ettei kenelläkään ole varaa ottaa sellaista riskiä, että Messiaan paluu jää huomaamatta. Koko ihmissuku tarvitsee kipeästi Messiasta, vapauttajaa, joka poistaa tältä planeetalta sitä vitsaavat ongelmat. Nyt on sen tähden aika etsiä häntä voimakkaasti ja innokkaasti. Jehovan todistajat mielellään auttavat sinua siinä. Tulee muistaa, ettei juutalainen Messiasta etsiessään ole uskoton juutalaiselle perinnölleen, sillä messiastoivo on olennainen osa juutalaisuutta. Ja etsiessäsi Messiasta saatat hyvinkin havaita, että hän on jo tullut.

Lähdeluettelo

 1. Nathan Ausubel, The Book of Jewish Knowledge, 1964, s. 286; Encyclopaedia Judaica, 1971, 11. osa, s. 754.

 2. Julius H. Greenstone, The Messiah Idea in Jewish History, 1973 (julkaistu ensi kerran 1906), s. 75.

 3. Encyclopaedia Judaica, 1971, 9. osa, s. 65; Soncino Books of the Bible – Isaiah, toim. A. Cohen, 1949, s. 260; Samuel Levine, You Take Jesus, I’ll Take God, 1980, s. 25.

 4. Encyclopaedia Judaica, 1971, 9. osa, s. 65.

 5. Encyclopaedia Judaica, 1971, 9. osa, s. 65; Christopher R. North, The Suffering Servant in Deutero-Isaiah, ensimm. painos, 1948, s. 9, 202–203.

 6. Soncino Books of the Bible – Isaiah, s. 261.

 7. The Book of Isaiah, Amos Chakhamin selitysteos, 1984, s. 575; The Targum of Isaiah, toim. J. F. Stenning, 1949, s. 178; Christopher R. North, The Suffering Servant in Deutero-Isaiah, ensimm. painos, 1948, s. 11–15; Encyclopaedia Judaica, 1971, 9. osa, s. 65.

 8. The Babylonian Talmud, käänt. H. Freedman, 1959, II osa, s. 664.

 9. The Jewish Encyclopedia, 1910, VII osa, s. 170.

10. Pinchas Lapide, Israelis, Jews, and Jesus, 1979, s. 73–74.

11. Joseph Klausner, Jesus of Nazareth – His Life, Times, and Teaching, 1947 (julk. ensi kerran Englannissa 1925), s. 19.

12. Jakób Jocz, The Jewish People and Jesus Christ, 1954 (julk. ensi kerran 1949), s. 153.

13. Neophyti 1, Targum Palestinense, Ms de la Biblioteca Vaticana, Génesis, 1968, 1. osa, s. 503–504; Samson H. Levey, The Messiah: An Aramaic Interpretation, 1974, s. 2–3.

14. Midrash Rabbah, kääntäneet ja toimittaneet H. Freedman ja Maurice Simon, 1961 (ensimm. painos 1939), II osa, s. 956; Chumash With Targum Onkelos, Haphtaroth and Rashi’s Commentary, kääntäneet A. M. Silbermann ja M. Rosenbaum, 1985, s. 245–246.

15. The Babylonian Talmud, käänt. H. Freedman, 1959, II osa, s. 663–665, 670–671 (Sanhedrin 98a, 98b).

16. New Edition of the Babylonian Talmud, toim. ja käänt. Michael L. Rodkinson, 1903, IV osa, VIII nidos, s. 312 (Tract Sanhedrin); The Babylonian Talmud, II osa, s. 670 (Sanhedrin 99a).

17. Christopher R. North, The Suffering Servant in Deutero-Isaiah, ensimm. painos, 1948, s. 18; Jakōb Jocz, The Jewish People and Jesus Christ, 1954 (julk. ensi kerran 1949), s. 205–207, 282; The Pentateuch and Haftorahs, toim. J. H. Hertz, 1929–1936, I osa, s. 202; Werner Förster, Palestinian Judaism in New Testament Times, käänt. Gordon E. Harris, 1964, s. 199–200.

18. Encyclopaedia Judaica, 1971, 11. osa, s. 1407; U.S. Catholic, December 1983, s. 20.

19. U.S. Catholic, December 1983, s. 21; Emil L. Fackenheim, What Is Judaism?, 1987, s. 268–269.

20. The Babylonian Talmud, käänt. H. Freedman, 1959, II osa, s. 663.

21. The Works of Josephus, käänt. William Whiston, 1987, ”The Life of Flavius Josephus,” 1:1–6, ja ”Flavius Josephus Against Apion,” alaviite kohdassa 7:31, 32.

22. Nathan Ausubel, The Book of Jewish Knowledge, 1964, s. 286.

23. The Targum of Isaiah, toim. J. F. Stenning, 1949, s. vii, 178; The Messiah: An Aramaic Interpretation, s. 63, 66, 67; Christopher R. North, The Suffering Servant in Deutero-Isaiah, ensimm. painos, 1948, s. 11.

24. S. R. Driver ja A. Neubauer, The Fifty-Third Chapter of Isaiah – According to the Jewish Interpreters, 1969, II osa, s. 7; New Edition of the Babylonian Talmud, toim. ja käänt. Michael L. Rodkinson, 1903, IV osa, VIII nidos, s. 310.

25. S. R. Driver ja A. Neubauer, The Fifty-Third Chapter of Isaiah – According to the Jewish Interpreters, 1969, II osa, s. 374–375.

26. S. R. Driver ja A. Neubauer, The Fifty-Third Chapter of Isaiah – According to the Jewish Interpreters, 1969, II osa, s. x, 99–100.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 11]

Kärsivä Palvelija rabbiinisessa kirjallisuudessa

Vuosisatojen kuluessa ovat arvostetut juutalaisuuden auktoriteetit selittäneet Jesajan 52:13 – 53:12:n profetian toteutuvan Messiaassa:

Jonathan ben Uzzielin Targum (ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta). Targumin käännös Jesajan 52:13:sta kuuluu: ”Katso, minun palvelijani, Voideltu (eli Messias) menestyy.”²³

Babylonialainen Talmud (Sanhedrin 98b) (n. 200-luvulta): ”Messias – mikä on hänen nimensä? – – Rabbiinit sanovat: spitaalitautinen; rabbiinien huoneesta [olevat sanovat: sairas], niin kuin on sanottu: ’Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi.’” – Vrt. Jesaja 53:4.²⁴

Moses Maimonides (Rambam) (1100-luvulta): ”Millä tavoin Messias saapuu, ja minne hän ensimmäiseksi ilmaantuu? – – Jesajan [52:15] sanoin ilmaistuna, kun hän kuvailee kuninkaitten käyttäytymistä näitten kuunnellessa häntä [Messiasta]: Hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.”²⁵

Moses ibn Crispin Cohen (1300-luvulta): ”Olen iloinen voidessani sopusoinnussa rabbiiniemme opetusten kanssa selittää Messias-kuningasta koskevaa [Jesajan 53:a], ja pyrin niin huolellisesti, siinä määrin kuin suinkin siihen pystyn, pitäytymään kirjaimelliseen merkitykseen: olen siksi mahdollisesti vapaa niistä väkinäisistä ja kaukaa haetuista selityksistä, joihin toiset [juutalaiset kommentaattorit] ovat syyllistyneet.”²⁶

[Kuvat s. 10]

Ajatus ”kärsivästä Messiaasta” oli useimmille juutalaisille vastenmielinen. He päinvastoin odottivat itselleen valloittajakuningasta

[Kuva s. 12]

Ainoastaan Messias voi saada aikaan Jesajan ennustamat ihanneolot