Naisen kunnioitettava osa
”MIKSI naisen pitäisi olla enemmän miehen kaltainen?” Tämä jokseenkin epäselvä kysymys oli psykologi Carol Gilliganin otsikkona kirjoituksessa, jossa hän sanoi: ”Naisen paikka miehen elämässä on ollut ruokkijan, hoitajan ja auttajan paikka, niiden ihmissuhdeverkkojen punojan paikka, joista nainen puolestaan on riippuvainen. Mutta naisten pitäessä tällä tavoin huolta miehistä miehet – – ovat olleet taipuvaisia vähättelemään tämän huolenpidon arvoa.” – Psychology Today.
Nykyään monista naisista tuntuu, että heillä on oikeus valittaa eräistä eriarvoisuuksista ja heidän sukupuoltaan kohtaan osoitetusta syrjinnästä. Itsekkäät miehet ovat eittämättä käyttäneet hyväkseen naisia kaikissa osissa maailmaa – joissakin maissa ja kulttuureissa enemmän kuin toisissa. Jotkut selittävät tämän johtuvan yhteiskunnallisista järjestelmistä, jotka määräävät naiset toisarvoiseen asemaan. Toiset viittaavat Raamattuun ainakin osasyyllisenä ja väittävät, että sekä Raamatun heprealaisissa että kreikkalaisissa kirjoituksissa (joita yleisesti kutsutaan Vanhaksi ja Uudeksi testamentiksi) suhtaudutaan ankarasti naisiin. Pitääkö se paikkansa?
Jumalan tarkoitus naisen suhteen
Raamattu sanoo: ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, – – mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Mikä oli tämän sukupuolten välisen eron tarkoitus? Vastaus on selvä. Sen ansiosta ensimmäinen ihmispari voisi toteuttaa heti seuraavassa jakeessa esitetyn Jumalan antaman käskyn: ”Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa – – kaikki maan päällä liikkuvat eläimet [”jokainen elävä luomus, joka liikkuu maan päällä”, UM].’” – 1. Mooseksen kirja 1:27, 28.
Huomaa, että tämä käsky annettiin ”heille”, sekä miehelle että naiselle. Heidän kummankin piti osallistua sekä maan täyttämiseen muilla ihmisillä että sen alistamiseen valtaansa ja alempien luomusten vallitsemiseen sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tämän tekemiseksi heillä kummallakin täytyi olla älyllisiä ja hengellisiä ominaisuuksia, ja heillä oli samat mahdollisuudet niiden kehittämiseen.
Jumala määräsi kuitenkin miehelle ja naiselle erilaiset osat ja vastuut. Sinä aikana, jonka Aadam käytti eläinlajien tutkimiseen ja niiden nimeämiseen, hän toimi kuten täydellinen mies. Häneltä ei puuttunut mitään, mitä tarvittiin tämän tehtävän hoitamiseen. (1. Mooseksen kirja 2:19, 20) Mutta kun miehen tuli aika aloittaa maan täyttäminen jälkeläisillä, hän tarvitsi selvästikin vaimon. Sen vuoksi ”Herra Jumala sanoi: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva [”auttajan hänen täydennyksekseen”, UM].’” – 1. Mooseksen kirja 2:18.
Raamattu sanoo, että Jumala teki naisen ”hänelle auttajaksi hänen täydennyksekseen”. Se heprealainen sana, joka tässä on käännetty ”täydennykseksi”, voidaan myös kääntää ”vastineeksi”, joka on määritelty ”sellaiseksi, mikä vastaa toista täydellisesti”. Jumalan tarkoitus naisen suhteen oli, että hänestä tulisi miehen sopiva täydennys, jotta he voisivat toteuttaa yhteisen tehtävänsä ’täyttää maan ja tehdä sen itselleen alamaiseksi’.
Jumalan alkuperäinen järjestely vääristyy
Raamattu todellakin sanoo, että ”Aadam muodostettiin ensin, sitten Eeva”. (1. Timoteukselle 2:13) Se kuvailee naisen ”heikommaksi astiaksi, naispuoliseksi”, ja sanoo, että samoin kuin miehellä on pää (Kristus), samoin ”mies on naisen pää”. – 1. Pietari 3:7; 1. Korinttolaisille 11:3.
Jehovan alkuperäisen järjestelyn mukaan yksiavioisuus oli avioliiton mittapuu. (1. Mooseksen kirja 2:24) Mies luotiin ensin, ja hänen piti ottaa johto kaikissa palvontaa ja jumalisia toimia koskevissa asioissa, joista huolehdittiin silmämääränä maan täyttäminen ja sen alistaminen valtaansa. Tähän kuuluivat myös perheasiat. Isän piti olla huonekunnan pää, mutta siitä ei koituisi mitään vahinkoa vaimolle. Se olisi hänelle pikemminkin hyödyksi, sillä hänellä olisi joku, joka tukisi häntä hänen käyttäessään Jumalalta saamaansa valtaa lapsiinsa nähden. – Efesolaisille 6:1–4.
Kuten muillakin aloilla, joilla ihmiset ponnistelevat, synti ja epätäydellisyys ovat turmelleet tämän miehen ja naisen välisen oikean suhteen. (Roomalaisille 7:14–20) Itsekkäät miehet ovat käyttäneet väärin heille laillisesti kuuluvaa johtoasemaa ja aiheuttaneet paljon kärsimystä naisille kautta aikojen. Jehova, joka näki ennalta tämän synnin seurauksena olevan erityispiirteen, sanoi Eevalle tämän kapinoitua: ”Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (1. Mooseksen kirja 3:16) Tämä vääränlainen hallitseminen ei ole johtoaseman käyttämistä oikein. Se kuvastaisi miehen, ja myös naisen, syntistä tilaa, sillä joskus se olisi seurausta siitä, että nainen yrittäisi anastaa miehensä vallan.
Naiset Mooseksen lain alaisuudessa
Jehovan Israelille antama laki suojeli neitsyitten oikeuksia. (2. Mooseksen kirja 22:16) Se turvasi ”tyttärien oikeuden”. (2. Mooseksen kirja 21:9) Vaimoja tuli ’rakastaa’, eikä heille saanut olla ”uskoton”. (5. Mooseksen kirja 13:6, UM; Malakia 2:14, 15) Vaimojen arvoa tuli kunnioittaa sukupuoliasioissa. (3. Mooseksen kirja 18:19) Naisten seksuaalinen hyväksikäyttö oli kiellettyä. – 3. Mooseksen kirja 18:8–17.
Teologian tohtori Phyllis Bird kirjoittaa kirjassa Religion and Sexism: ”Israelin lait eroavat merkittävimmin muista tunnetuista lakikokoelmista siinä, että ne ovat epätavallisen ankaria seksuaalirikosten alueella – –. Israelilaisten näkemys sukupuoliasioiden oikeasta paikasta ja seksuaalirikoksista langetetut ankarat rangaistukset ilmaisevat todennäköisesti tarkoituksellista asettumista vastakohdaksi ympäröivien kansojen (etenkin kanaanilaisten) tavoille – –. Seksuaalirikokset ovat uskonnollisia rikoksia Israelissa. Ne eivät ole yksityisasioita vaan koko yhteisöä koskevia tärkeitä huolenaiheita.” Sellaiset ankarat lait suojelivat varmasti naisten oikeuksia.
Israelissa miehet ja naiset olivat Lain edessä tasavertaisia, jos heidät todettiin syyllisiksi haureuteen, sukurutsaukseen, eläimiin sekaantumiseen tai muihin rikoksiin. (3. Mooseksen kirja 18:6, 23; 20:10–12) Sapatista koituvia hyötyjä, juhlia, nasiirilupauksia ja muita järjestelyjä koskevat lait soveltuivat yhtäläisesti miehiin ja naisiin. – 2. Mooseksen kirja 20:10; 4. Mooseksen kirja 6:2; 5. Mooseksen kirja 12:18; 16:11–14.
Sananlaskujen kirjassa Raamattu ylistää ”hyvää vaimoa”, ”kelpo vaimoa”, ”toimellista vaimoa” ja ”vaimojen viisautta”. (Sananlaskut 18:22, UM; 12:4; 19:14; 14:1) Sananlaskujen kirjan 31. luvussa kuvaillaan sellaista ”kelpo vaimoa” ja osoitetaan, kuinka paljon hänen aviomiehensä luotti häneen ja kuinka monia etuuksia hän antoi tälle tärkeiden kotia koskevien asioiden hoitamisessa. Kun Israelissa noudatettiin Lakia, naisia ei epäilemättä kohdeltu huonosti.
Naiset kristillisessä seurakunnassa
Patriarkaalisen ja Mooseksen lain alaisuudessa sallittiin moniavioisuutta ja jalkavaimoja, mutta niistä oli omat säädöksensä ja sekä vaimojen että jalkavaimojen oikeuksia suojeltiin. (1. Mooseksen kirja 16:3; 29:23–29; 2. Mooseksen kirja 21:7, 8; 5. Mooseksen kirja 21:14–17) Kristus kuitenkin ennallisti Jumalan alkuperäisen avioliittonormin, nimittäin sen että olisi yksi mies yhdelle naiselle. (Matteus 19:4–6) Hän teki myös lopun millä tahansa perusteella annetusta avioerosta ja salli ainoastaan yhden pätevän syyn eroon: haureuden. – Matteus 19:7–9.
Se että Kristus lujitti avioliittojärjestelyä hyödytti tietenkin sekä kristillisessä seurakunnassa olevia miehiä että naisia. Mutta on ilmeistä, että naiset hyötyivät eniten.
Kristillisten periaatteiden mukaan vaimoja tuli rakastaa ja vaalia. (Efesolaisille 5:28, 29, 33) Seurakuntaan kuuluvien miesten tuli kohdella nuorempia naisia ”kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. (1. Timoteukselle 5:1, 2) Kristityt naiset saivat pyhän hengen ja ”profetoivat” eli puhuivat rohkeasti ”Jumalan suurenmoisuuksista”. (Apostolien teot 2:11–18) Vanhempien kristittyjen naisten tuli olla ”hyvän opettajia” nuoremmille hengellisille sisarilleen. (Tiitukselle 2:3, 4) Kaikkien, nuorten ja vanhojen, tuli osallistua aktiivisesti ’opetuslasten tekemiseen kaikkien kansojen ihmisistä’. – Matteus 28:19, 20.
Jumalan alkuperäinen avioliittojärjestely ennallistettiin kristillisessä seurakunnassa. Tällöin miehen johtoaseman periaatetta tuli kunnioittaa. (1. Korinttolaisille 11:3) Kristittyjen naisten tuli olla alamaisia miehelleen. (Efesolaisille 5:22–24) Heidän piti myös kunnioittaa seurakunnan nimitettyjä vanhimpia, jotka kaikki olivat miehiä, olivatpa nämä sitten naimattomia tai ’yhden vaimon miehiä’. (1. Timoteukselle 3:2) Kristittyjen naisten tuli jättää julkinen opettaminen seurakunnassa näiden nimitettyjen ”vanhinten” huoleksi ja pidättyä julkisten vastaväitteiden esittämisestä sellaisille opettajille. (Tiitukselle 1:5–9; 1. Timoteukselle 2:11–15; 1. Korinttolaisille 14:34, 35) Tämä edistäisi rauhaa jokaisessa seurakunnassa. (1. Korinttolaisille 14:33, 40) Millainen tahansa naisten sopimaton puuttuminen seurakunnan asioihin aiheuttaisi Kristuksen epäsuotuisan tuomion. – Ilmestys 2:20–23.
Jehovan kiinnostus naisia kohtaan
Suhtautuuko Raamattu ankarasti naisiin? Ei. Kaikkialta sen sivuilta paljastuu Jehovan syvä kiinnostus tämän ”heikomman astian, naispuolisen”, jonka Luoja hän on, onnellisuutta ja hyvinvointia kohtaan. Heille käsketään osoittamaan kunniaa. (1. Pietari 3:7) Hän tietää parhaiten mikä osa sopii kummallekin sukupuolelle heidän molemminpuoliseksi hyödykseen. Hän on antanut johtoaseman miehille, mutta monia arvokkaita etuja naispuolisille palvelijoilleen. Näihin etuihin kuuluu suuri kunnia palvella hänen todistajanaan. ”Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko.” – Psalmi 68:12.
Psykologi Carol Gilligan esitti kysymyksen: ”Miksi naisen pitäisi olla enemmän miehen kaltainen?” Raamattu vastaa: Siihen ei ole mitään hyvää syytä. Nainen itse on onnellisempi ja tekee toiset onnelliseksi, kun hän täyttää Jumalalta saamansa osan.