SIMEON

(sanajuuresta, jonka merkitys on ’kuulla, kuunnella’).

1. Toinen Jaakobin 12 pojasta; hänen nimensä johtui hänen äitinsä Lean sanojen mukaan siitä, että ”Jehova on kuunnellut, koska minua vihattiin, ja niin hän antoi minulle myös tämän” (1Mo 29:32, 33; 35:23–26; 48:5; 2Mo 1:1–4; 1Ai 2:1, 2).

Kun Simeonin isä Jaakob oli leiriytynyt lähelle Sikemiä, Simeon ja hänestä seuraava nuorempi veli Leevi ilmaisivat kohtuuttoman ankaraa ja julmaa kostonhimoista suuttumusta. He ryhtyivät mielivaltaisesti isänsä tietämättä ja ilman hänen suostumustaan kostamaan nuoremman sisarensa Dinan kunnian menetystä surmaamalla sikemiläiset, mikä saattoi koko Jaakobin perheen eristyksiin. (1Mo 34:1–31.)

Myöhemmin Simeon oli mukana väärinteossa, kun hän ja hänen veljensä suunnittelivat Joosefin tappamista (1Mo 37:12–28, 36). Sitä, oliko Simeon toiseksi vanhimpana tämän Joosefin henkeä uhanneen vehkeilyn alullepanija, ei kerrota. Kun Joosef vuosia myöhemmin Egyptin elintarvikevirkamiehenä koetteli veljiään, hän valitsi Simeonin sidottavaksi ja vangittavaksi, kunnes muut veljet olisivat tuoneet Benjaminin Egyptiin. (1Mo 42:14–24, 34–36; 43:15, 23.)

Kun Jaakob vähän ennen kuolemaansa siunasi poikansa, hän muisteli paheksuen sitä väkivaltaa, jota Simeon ja Leevi olivat vuosia aikaisemmin tehneet sikemiläisille, ja sanoi: ”Heidän surma-aseensa ovat väkivallan välineitä. Heidän lähipiiriinsä älä tule, oi sieluni. Heidän seuraansa älä yhdy, oi mieleni, sillä suuttumuksessaan he tappoivat miehiä ja omavaltaisuudessaan he katkoivat sonnien kinnerjänteitä. Kirottu olkoon heidän suuttumuksensa, sillä se on julma, ja heidän vimmansa, sillä se riehuu raa’asti. Minä jakelen heidät Jaakobiin ja hajotan heidät Israeliin.” (1Mo 49:5–7.) Näin Jaakob karisti kaikki Simeonin mahdollisesti elättelemät toiveet vanhemman veljensä Ruubenin menettämän esikoisoikeuden saamisesta. Simeonilla oli kuusi poikaa, joista yhden äiti oli kanaanilainen. Profetian mukaisesti Simeonin heimoperintöä ei yhdistetty Leevin perintöön vaan nuo kaksi heimoa ’hajotettiin’; Simeonin perintö jaettiin erilliskaupungeiksi Juudan alueelle. (1Mo 46:10; 2Mo 6:15; 1Ai 4:24; Jos 19:1.)

2. Israelin heimo, joka polveutui Simeonin kuuden pojan, Jemuelin, Jaminin, Ohadin, Jakinin, Soharin ja Saulin, muodostamista suvuista (1Mo 46:10; 2Mo 6:15). Israelin erämaavaelluksen aikaan Simeon leiriytyi Ruubenin ja Gadin ohella tabernaakkelin eteläpuolelle, ja tuota kolmenheimonosastoa johti Ruuben. Tämä sama järjestys säilytettiin heimojen liikkuessa, ja sekä Simeonin leirin että Simeonin armeijan johtomiehenä toimi Selumiel. (4Mo 1:4, 6; 2:10–15; 10:18–20.)

Heimon väkimäärän vähentyminen. Kun väestö laskettiin ensimmäisen kerran vuosi Egyptistä lähdön jälkeen, Simeonin heimossa oli 20-vuotiaista alkaen 59300 voimakasta, sotapalveluskelpoista miestä (4Mo 1:1–3, 22, 23). Noin 39 vuotta myöhemmin suoritetussa toisessa väestönlaskennassa ilmeni kuitenkin, että Simeonin heimo oli kärsinyt suuria menetyksiä, sillä samanlaisia sotapalveluskelpoisia miehiä oli enää vain 22200. Simeonin väkimäärä oli siis vähentynyt yli 62 prosenttia, paljon enemmän kuin minkään muun heimon väkimäärä. (4Mo 26:1, 2, 12–14.)

Mooses ei maininnut Simeonia nimeltä, kun hän siunasi Israelin jäähyväispuheessaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei tuota heimoa olisi siunattu, sillä se sisältyi Mooseksen lopuksi esittämään yleiseen siunaukseen. (5Mo 33:6–24, 29.) Simeon mainittiin ensimmäisenä niistä heimoista, jotka määrättiin seisomaan Garisiminvuorella julistamassa siunauksia (5Mo 27:11, 12).

Simeonin väkimäärän väheneminen otettiin epäilemättä huomioon määrättäessä alueita Luvatusta maasta; tuolle heimolle ei annettu omaa yhtenäistä aluetta vaan kaupunkeja, jotka olivat kokonaan Juudan alueen sisäpuolella. Näin täyttyi Jaakobin kuolinvuoteellaan yli 200 vuotta aikaisemmin esittämä profetia. (4Mo 34:16–20; Jos 19:1–9; vrt. 1Mo 49:5–7.) Simeon otti tuon alueen kanaanilaisilta yhdessä Juudan kanssa (Tu 1:1–3, 17). Simeonin perintöosasta annettiin myös erilliskaupunkeja Leevin heimolle (Jos 21:4, 9, 10; 1Ai 6:64, 65).

Myöhempiä mainintoja Raamatun historiassa. Simeonilaiset mainitaan silloin tällöin Israelin myöhemmässä historiassa: Daavidin aikana (1Ai 4:24–31; 12:23, 25; 27:16), Asan päivinä (2Ai 15:8, 9) ja Josian hallituskaudella (2Ai 34:1–3, 6, 7). Kuvaus Josian uudistuksista osoittaa, että vaikka Simeon kuului maantieteellisesti Juudan alueeseen, se oli poliittisesti ja uskonnollisesti liittynyt pohjoiseen valtakuntaan. Hiskian päivinä nähtävästi 500 simeonilaista löi maahan amalekilaisten jäännöksen ja asettui asumaan sen paikalle (1Ai 4:41–43).

Profeetallisessa Hesekielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa Simeonin nimi esiintyy muiden Israelin heimojen nimien rinnalla. Hesekielin näyssä näkemässä Luvatun maan kuvauksessa Simeonille määrätty maakaistale oli Benjaminin ja Isaskarin osuuksien välissä, ”pyhän annin” eteläpuolella. Simeonille pyhän kaupungin eteläsivulta määrätty portti oli kuitenkin Isaskarin ja Sebulonin mukaan nimettyjen porttien joukossa. (Hes 48:21–25, 28, 33.) Ilmestyksen 7. luvun 144000:ta sinetöityä koskevassa näyssä Simeon mainitaan seitsemäntenä heimona (Il 7:7).

3. Yksi niistä Harimin kahdeksasta pojasta, joita Esra kehotti lähettämään pois pakanavaimonsa ja poikansa (Esr 10:10, 11, 31, 32, 44).

4. Vanhurskas, jumalaapelkäävä iäkäs mies, joka meni temppeliin samana päivänä, jona Joosef ja Maria toivat sinne Jeesus-lapsen. Jumala oli paljastanut Simeonille, että tämä näkisi Kristuksen ennen kuolemaansa. Niinpä Simeon otti pienokaisen syliinsä, siunasi Jehovaa ja julisti pyhän hengen vaikutuksesta lapsen äidille: ”Tämä on pantu monille lankeemukseksi ja uudelleennousemukseksi Israelissa.” Simeon ennusti myös, että Maria tulisi suuresti murehtimaan, ikään kuin hänet lävistettäisiin pitkällä miekalla, tämän poikansa tuskallisen kuoleman vuoksi. (Lu 2:22, 25–35.)