Voivatko kristityt hyväksyä palsamoinnin?

Kun uskollisen patriarkka Jaakobin elämä lähestyi loppuaan, hän esitti tämän viimeisen pyynnön: ”Haudatkaa minut isieni viereen siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin kedolla, luolaan joka on Makpelan kedolla, joka on Mamren edustalla Kanaanin maassa.” (1. Mooseksen kirja 49:29–31.)

JOOSEF kunnioitti isänsä pyyntöä ja hyödynsi erästä tapaa, joka oli tuolloin yleinen Egyptissä. Hän käski ”palvelijoitaan, lääkäreitä, palsamoimaan hänen isänsä”. 1. Mooseksen kirjan luvussa 50 olevan kertomuksen mukaan lääkärit käyttivät ruumiin käsittelemiseen tavanomaiset 40 päivää. Jaakobin palsamoimisen ansiosta suuri ja hitaasti liikkuva karavaani, joka koostui perheenjäsenistä ja egyptiläisistä arvohenkilöistä, saattoi kuljettaa hänen jäännöksensä haudattavaksi Hebroniin noin 400 kilometrin päähän. (1. Mooseksen kirja 50:1–14.)

Voisiko Jaakobin palsamoitu ruumis vielä joskus löytyä? Se on parhaassakin tapauksessa erittäin epätodennäköistä. Israel oli runsasvetistä seutua, minkä vuoksi siellä tehdään vain vähän tämäntyyppisiä arkeologisia löytöjä (2. Mooseksen kirja 3:8). Muinaisia metalli- ja kiviesineitä on runsaasti, mutta esimerkiksi kangas ja nahka sekä palsamoidut ruumiit, jotka ovat koostumukseltaan hauraampia, eivät useimmiten ole kestäneet kosteutta ja ajan kuluttavaa vaikutusta.

Niillä, jotka palsamoivat Jaakobin, oli erilaiset uskonkäsitykset kuin Jaakobilla itsellään. Silti voimme tuskin kuvitella, että luovuttaessaan isänsä ruumiin lääkäreille Joosef olisi pyytänyt heiltä niitä samoja rukouksia ja menoja, jotka ovat tuolloin ehkä yleensä liittyneet palsamointiin Egyptissä. Sekä Jaakob että Joosef olivat uskon miehiä (Heprealaisille 11:21, 22). Vaikka Jehova ei ilmeisesti käskenyt säilyttämään Jaakobin jäännöksiä, siitä ei puhuta Raamatussa paheksuvasti. Jaakobin palsamoimista ei tarkoitettu esikuvaksi Israelin kansalle eikä kristilliselle seurakunnalle. Itse asiassa Jumalan sanassa ei ole mitään erityisiä palsamointia koskevia ohjeita.