KAIN

(’jokin aikaansaatu’).

Ensimmäinen maan päälle syntynyt lapsi; ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, esikoinen.

Eeva sanoi Kainin syntymän jälkeen: ”Olen saanut aikaan miehen Jehovan avulla.” (1Mo 4:1.) Ajatteliko hän kenties olevansa se nainen, joka ennustuksen mukaisesti saisi aikaan siemenen, jonka kautta vapautus tulisi? (1Mo 3:15.) Jos ajatteli, niin hän erehtyi suuresti. Hän saattoi kuitenkin aiheellisesti sanoa, että Kain saatiin aikaan ”Jehovan avulla”, koska Jumala ei ollut ottanut pois syntisen Aadamin ja Eevan lisääntymiskykyä ja koska Jumala oli Eevaa tuomitessaan sanonut, että tämä ’synnyttäisi lapsia’, joskin siihen liittyisivät synnytyskivut (1Mo 3:16).

Kainista tuli maanviljelijä, ja ”jonkin ajan kuluttua” sekä hän että hänen nuorempi veljensä Abel toivat uhrilahjoja Jehovalle, sillä he tunsivat tarvitsevansa Jumalan hyväksyntää. Mutta Jumala ”ei katsonut lainkaan suopeasti” Kainin uhraamiin ”maan hedelmiin”. (1Mo 4:2–5; vrt. 4Mo 16:15; Am 5:22.) Se että Kainin uhri oli veretön, ei näytä olleen ratkaisevaa, kun otetaan huomioon se, että lakiliiton alaisuudessa oli mahdollista uhrata sekä eläin- että viljauhreja. Vaikka jotkut viittaavatkin siihen, että Kainin uhrin ei sanota olleen parhaita hedelmiä, kun taas Abelin uhrin sanotaan nimenomaan olleen hänen ”katraansa esikoisia, vieläpä niiden rasvaisia osia”, niin ongelman ydin ei ollut Kainin uhraamien tuotteiden laatu. Kuten Heprealaiskirjeen 11:4:ssä osoitetaan, Kainilla ei uhratessaan ollut vaikuttimena usko, kun taas juuri tuo vaikutin teki Abelin uhrista otollisen.

Sitä, miten ero uhrien hyväksymisen ja hylkäämisen välillä tehtiin, ei mainita, mutta epäilemättä se oli selvä sekä Kainille että Abelille. Jehova, joka lukee ihmisen sydämen (1Sa 16:7; Ps 139:1–6), tiesi Kainin väärän asenteen, ja se, että Hän hylkäsi Kainin uhrin, johti tuon väärän asenteen selvään ilmenemiseen. Kain alkoi nyt avoimesti tehdä ”lihan tekoja”, joita ovat ”vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat” (Ga 5:19, 20). Jehova osoitti tuolle äkeälle miehelle, että hänet korotettaisiin, jos hän vain kääntyisi tekemään hyvää. Hän olisi voinut nöyrtyä jäljittelemään veljensä hyväksyttyä esimerkkiä, mutta hän päätti olla piittaamatta Jumalan neuvosta eikä pyrkinyt saamaan yliotetta ’ovella väijyvästä’ syntisestä himosta, joka halusi saada hänet valtaansa. (1Mo 4:6, 7; vrt. Ja 1:14, 15.) Tämä epäkunnioittava menettely oli ”Kainin tie” (Ju 11).

Kain sanoi sitten veljelleen: ”Mennään kedolle.” (1Mo 4:8.) (Vaikka näitä sanoja ei olekaan masoreettisessa tekstissä, niin joissakin heprealaisissa käsikirjoituksissa on tässä kohdassa merkki, joka osoittaa, että jotakin on jätetty pois, ja nämä Kainin Abelille lausumat sanat ovat niin samarialaisessa Pentateukissa, kreikkalaisessa Septuagintassa, syyrialaisessa Pešittassa kuin vanhoissa latinalaisissa teksteissäkin.) Kedolla Kain hyökkäsi Abelin kimppuun ja tappoi hänet, ja näin hänestä tuli ensimmäinen ihminen, joka oli murhaaja. Sen vuoksi hänestä voitiin sanoa, että hän ”oli paholaisesta”, joka on tappajien ja valheen isä (1Jo 3:12; Joh 8:44). Kainin tunteeton vastaus Jehovan tiedusteluun Abelin olinpaikasta oli lisätodiste hänen asenteestaan; se ei kertonut katumuksesta eikä tunnonvaivoista, vaan se oli valheellinen tiuskaisu: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” (1Mo 4:9.)

Se että Jumala tuomitsi Kainin maanpakoon siltä maaperältä, merkitsi ilmeisesti hänen häätämistään pois Eedenin puutarhan läheisyydestä, ja maalle jo aiemmin langetettu kirous olisi Kainin tapauksessa vieläkin raskaampi, niin että hänen olisi vaikea saada maata tuottamaan satoa, kun hän viljelisi sitä. Kain pahastui rangaistuksensa ankaruudesta ja pelkäsi, että Abelin murha voitaisiin kostaa hänelle, mutta hän ei silti katunut vilpittömästi tekoaan. Jehova ”asetti Kainia varten merkin” estämään hänen tappamisensa, mutta kertomus ei mainitse, että tämä merkki olisi millään tavoin pantu Kainiin itseensä. ”Merkki” oli todennäköisesti juuri tämä Jumalan antama juhlallinen säädös, jonka toiset tunsivat ja jota he noudattivat. (1Mo 4:10–15; vrt. jakeeseen 24, jossa Lemek viittaa tuohon säädökseen.)

Kain meni maanpakoon ”Pakolaisuudenmaahan, Eedenin itäpuolelle”, ja vei mukanaan vaimonsa, Aadamin ja Eevan nimeltä mainitsemattoman tyttären tai pojan- tai tyttärentyttären (1Mo 4:16, 17; vrt. 5:4:ään ja paljon myöhempään esimerkkiin Abrahamin avioliitosta sisarpuolensa Saaran kanssa, 1Mo 20:12). Poikansa Hanokin syntymän jälkeen Kain ”ryhtyi rakentamaan kaupunkia” ja antoi sille poikansa nimen. Tämä kaupunki on voinut olla nykynormien mukaan pelkkä linnoitettu kylä, eikä kertomus mainitse, milloin se tuli valmiiksi. Joitakin Kainin jälkeläisiä luetellaan, ja heidän joukossaan oli miehiä, jotka olivat huomattavia paimentolaisia ja karjanhoitajia, erilaisten soittimien soittajia ja metallityökalujen takojia, sekä sellaisia, jotka olivat tunnettuja moniavioisuudestaan ja väkivaltaisuudestaan. (1Mo 4:17–24.) Nooan päivien maailmanlaajuinen vedenpaisumus teki lopun Kainin sukuhaarasta.