ETAM
Toinen leiripaikka, jonka Mooses mainitsee Israelin Egyptistä lähdön jälkeen (2Mo 13:20; 4Mo 33:3–7). Juuri Etamissa, ”erämaan laidalla”, israelilaiset muuttivat kulkusuuntaansa ja ”kääntyivät takaisin” kohti Pi-Hahirotia, mistä he lähtivät meren poikki (4Mo 33:7, 8). Tämän mukaan israelilaiset olisivat voineet jättää Egyptin taakseen Etamissa, ellei Jumala olisi ohjannut heitä muuttamaan suuntaansa.
Tämä takaisin kääntyminen sai faraon järkeilemään, että israelilaiset ’harhailivat erämaassa sekasorron vallassa’, ja antoi hänelle yllykkeen lähteä ajamaan heitä takaa, mikä johti siihen, että Jumala pani tuomionsa täytäntöön egyptiläisille Punaisellamerellä (2Mo 14:1–4).
Jotkut tutkijat yrittävät sijoittaa Etamin Wadi Tumilatin itäpäähän Katkerajärvien pohjoispuolelle. Syynä tähän on se, että he yhdistävät heprean sanan Etam (ʼE·tamʹ) ’linnoitusta’ tarkoittavaan muinaisegyptiläiseen sanaan (htm). Vaikka sellainen yhteys todella olisikin, tuota egyptiläistä nimeä käytettiin useista paikoista. Koska Etam ei sijainnut Egyptistä pohjoiseen johtavan reitin varrella, joka olisi mennyt ”filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä” (2Mo 13:17), sen voidaan vain sanoa olleen jossain Punaisenmeren pohjoispuolella, ilmeisesti Siinain niemimaan luoteisosassa sijaitsevan erämaa-alueen reunamilla.
Kun verrataan 4. Mooseksen kirjan 33:8:aa 2. Mooseksen kirjan 15:22:een, näyttäisi siltä, että Etamin tienoilla oleva erämaa-alue on sama kuin ”Surin erämaa”. Tai jos nimet eivät merkitsekään samaa, Surin erämaa on voinut sisältyä Etamin erämaahan tai Etamin erämaa on voinut olla osa Surin erämaata sen mukaan, kumpi alue oli laajempi. (Ks. SUR.)