NAISPROFEETTA

Nainen, joka profetoi tai tekee profeetan työtä. Kuten artikkeleista PROFEETTA ja PROFETIA ilmenee, profetoiminen tarkoittaa pohjimmiltaan Jumalalta tulevien sanomien henkeytettyä kertomista, Jumalan tahdon paljastamista. Siihen saattoi sisältyä tulevien tapahtumien ennustamista, mutta ei välttämättä. Samoin kuin oli sekä oikeita että vääriä profeettoja, Jehova käytti myös joitakin naisprofeettoja, jotka hänen henkensä sai toimimaan, mutta jotkut olivat vääriä naisprofeettoja, joita hän ei hyväksynyt.

Mirjam on ensimmäinen nainen, jota Raamatussa sanotaan naisprofeetaksi. Ilmeisesti Jumala lähetti jonkin sanoman tai joitakin sanomia hänen kauttaan, kenties henkeytetyssä laulussa. (2Mo 15:20, 21.) Hänen ja Aaronin kerrotaankin sanoneen Moosekselle: ”Eikö hän [Jehova] ole puhunut myös meidän kauttamme?” (4Mo 12:2.) Jehova itse sanoi profeetta Miikan välityksellä, että hän oli lähettänyt ”Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin” israelilaisten edellä, kun hän vei nämä pois Egyptistä (Mi 6:4). Vaikka Mirjamilla olikin etu toimia Jumalan viestinnän välineenä, hänen asemansa oli Jumalan edessä alempi kuin hänen veljensä Mooseksen asema. Kun Mirjam ei pysynyt omalla paikallaan, Jumala kuritti häntä ankarasti. (4Mo 12:1–15.)

Tuomarien aikaan Debora toimi Jehovalta tulevan tiedon lähteenä, ilmoitti hänen tuomionsa joissakin asioissa ja välitti hänen ohjeitaan, esim. Jehovan Barakille antamat käskyt (Tu 4:4–7, 14–16). Hän toimi siten kansallisen heikkouden ja luopumuksen aikana kuvaannollisesti ”äitinä Israelissa” (Tu 5:6–8). Naisprofeetta Hulda toimi samalla tavoin kuningas Josian päivinä, ja hän kertoi tuomiosta, jonka Jumala oli langettanut kansalle ja sen kuninkaalle (2Ku 22:14–20; 2Ai 34:22–28).

Jesaja sanoo vaimoaan ”naisprofeetaksi” (Jes 8:3). Joidenkin kommentaattorien mukaan tuo nimitys johtui vain siitä, että Jesajan vaimo oli naimisissa profeetan kanssa, mutta tälle olettamukselle ei ole raamatullisia perusteita. On todennäköisempää, että hän oli saanut Jehovalta jonkinlaisen profeetan tehtävän, samoin kuin aiemmatkin naisprofeetat.

Nehemia puhuu kielteisesti naisprofeetta Noadjasta, joka ”muiden profeettojen” tavoin yritti pelotella häntä ja estää siten Jerusalemin muurien jälleenrakentamisen (Ne 6:14). Se että Noadja toimi vastoin Jumalan tahtoa, ei merkitse välttämättä sitä, ettei hänellä olisi ollut hyväksyttävää naisprofeetan asemaa ennen sitä.

Jehova puhui Hesekielille israelilaisnaisista, jotka ”toimivat naisprofeettoina omasta sydämestään”. Tämä viittaa siihen, ettei Jumala ollut valtuuttanut näitä naisprofeettoja vaan että he olivat itse tehneet itsestään pelkkiä naisprofeettojen jäljittelijöitä. (Hes 13:17–19.) Ansaan johtavilla ja sokaisevilla tavoillaan ja propagandallaan he ’metsästivät sieluja’, tuomitsivat vanhurskaita ja suvaitsivat jumalattomia, mutta Jehova vapauttaisi kansansa heidän käsistään (Hes 13:20–23).

Jeesuksen syntymän aikaan, kun juutalaiset olivat vielä Jehovan liittokansa, iäkäs Anna palveli naisprofeettana. ”Hän ei ollut koskaan poissa temppelistä ja suoritti pyhää palvelusta yötä päivää paastoin ja rukouksin.”’Puhumalla Jeesus-lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta’ hän toimi naisprofeettana siinä merkityksessä, että hän ’kertoi’ eli ’paljasti’ Jumalan tarkoituksen. (Lu 2:36–38.)

Profetoiminen oli yksi niistä hengen ihmelahjoista, joita annettiin vastamuodostetulle kristilliselle seurakunnalle. Jotkut kristityt naiset, esim. Filippoksen neljä neitsyttytärtä, profetoivat Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta. (Ap 21:9; 1Ko 12:4, 10.) Tämä täytti Joelin 2:28, 29:n, jossa ennustettiin, että ”teidän poikanne ja tyttärenne totisesti profetoivat” (Ap 2:14–18). Tällainen lahja ei kuitenkaan vapauttanut naista alamaisuudesta aviomiehensä johtoasemalle tai kristillisen seurakunnan miehille; hänen täytyi alamaisuutensa vertauskuvaksi käyttää profetoidessaan päänpeitettä (1Ko 11:3–6), eikä hän saanut toimia opettajana seurakunnassa (1Ti 2:11–15; 1Ko 14:31–35).

Tyatiran seurakunnassa oli Isebelin kaltainen nainen, joka väitti, että hänellä oli profeetan valtuudet, mutta joka toimi muinaisten väärien naisprofeettojen tavoin ja jonka Kristus Jeesus tuomitsi sanomassaan Johannekselle Ilmestyksen 2:20–23:ssa. Hän toimi sopimattomasti opettajana ja eksytti seurakunnan jäseniä vääriin tapoihin.