JUUTALAISUUS on satojen vuosien ajan opettanut, että Jumalan nimi Jehova on liian pyhä lausuttavaksi (Psalmit 83:18).a Monet teologit ovat järkeilleet, että on epäkunnioittavaa puhutella loistoisaa Luojaa näin tuttavallisesti tai että se peräti rikkoo kolmatta käskyä, joka kieltää lausumasta ’Herran nimeä turhaan’ (2. Mooseksen kirja 20:7, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Mišnassa julistettiin 200-luvulla, että ”sillä, joka lausuu Jumalan Nimen niin kuin se kirjoitetaan”, ei ole ”mitään osaa tulevassa maailmassa” (Sanhedrin 10:1).

Kolmas käsky

Entä sitten kolmannessa käskyssä esitetty kielto? 2. Mooseksen kirjan 20:7:ssä sanotaan painokkaasti: ”Et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.”

Mitä oikeastaan tarkoittaa Jumalan nimen käyttäminen ”arvottomalla tavalla”? Juutalaisten julkaisemassa raamatunselitysteoksessa The JPS Torah Commentary selitetään, että se heprealainen sana (laš·šawʼʹ), joka on edellä käännetty ilmauksella ”arvottomalla tavalla”, voi tarkoittaa ’väärin’ tai ’tyhjän vuoksi, turhaan’. Samassa hakuteoksessa jatketaan: ”[Tämän heprealaisen termin] moniselitteisyys antaa mahdollisuuden myös seuraaville tulkinnoille: tekemällä oikeusjutussa väärän valan tai käyttämällä Jumalan Nimeä tarpeettomasti tai kevytmielisesti.”

Tämä juutalainen selitysteos on oikeassa tähdentäessään, että ’Jumalan nimen käyttö arvottomalla tavalla’ käsittää tuon nimen käytön sopimattomalla tavalla. Mutta voisiko Jumalan nimen lausumista sanoa aiheellisesti ”tarpeettomaksi” tai ”kevytmieliseksi” silloin, kun hänestä kerrotaan toisille opetustarkoituksessa tai kun taivaallisen Isämme puoleen käännytään rukouksessa? Jehova ilmaisee oman kantansa psalmin 91:14 sanoissa: ”Koska hän on kiintynyt minuun, niin minä myös avaan hänelle pääsyn turvaan. Minä suojelen häntä, koska hän on tullut tuntemaan nimeni.”