Oletko päässyt Jumalan lepoon?
”Se, joka on päässyt jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan.” (HEPREALAISILLE 4:10)
1. Miksi lepo on hyvin toivottavaa?
LEPO. Miten miellyttävä, miten suloinen sana! Nykymaailman kiihkeässä ja nopeatempoisessa elämänmenossa useimmat meistä ovat varmaan samaa mieltä siitä, että pieni lepohetki on erittäin tervetullut. Olemmepa nuoria tai vanhoja, naimisissa olevia tai naimattomia, saatamme jo arkielämässämme joutua lujille ja tuntea itsemme lopen uupuneiksi. Huonokuntoisille tai fyysisistä vajavuuksista kärsiville ihmisille jokainen päivä on haaste. Kuten Raamatussa sanotaan, ”koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka” (Roomalaisille 8:22). Lepäävä ihminen ei välttämättä ole laiska. Lepo on inhimillinen tarve, joka täytyy täyttää.
2. Mistä saakka Jehova on levännyt?
2 Jehova Jumala itse on levännyt. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Näin tulivat valmiiksi taivaat ja maa ja koko niiden armeija. Ja seitsemänteen päivään mennessä Jumala sai tekemänsä työn valmiiksi, ja hän ryhtyi lepäämään seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt.” Jehova liitti ”seitsemänteen päivään” erikoismerkityksen, sillä henkeytetyssä kertomuksessa jatketaan: ”Jumala ryhtyi siunaamaan seitsemättä päivää ja pyhittämään sitä.” (1. Mooseksen kirja 2:1–3.)
Jumala lepäsi työstään
3. Mitkä seikat eivät ole voineet olla syynä siihen, että Jumala lepäsi?
3 Miksi Jumala lepäsi ”seitsemäntenä päivänä”? Hän ei tietenkään levännyt siksi, että olisi ollut väsynyt. Koska Jehovalla on ”dynaamisen energian runsaus”, ”hän ei väsy eikä uuvu” (Jesaja 40:26, 28). Jumala ei myöskään ryhtynyt lepäämään siksi, että hän olisi tarvinnut hengähdystaukoa tai tahdinvaihdosta, sillä Jeesus sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Johannes 5:17.) Joka tapauksessa ”Jumala on Henki”, eivätkä häntä sido aineellisten luomusten fyysiset jaksot ja tarpeet (Johannes 4:24).
4. Millä tavoin ”seitsemäs päivä” erosi kuudesta edellisestä ”päivästä”?
4 Miten voimme ymmärtää paremmin, miksi Jumala lepäsi ”seitsemäntenä päivänä”? Panemalla merkille sen, että vaikka Jumala oli hyvin tyytyväinen siihen, mitä hän oli saanut aikaan luomisensa kuuden edellisen ”päivän” pitkänä ajanjaksona, hän nimenomaan siunasi ”seitsemännen päivän” ja julisti sen ”pyhäksi”. Suomen kielen perussanakirja määrittelee sanan ”pyhä” yhdeksi merkitykseksi ”Jumalalle, jumalanpalvelukseen omistettu”. Niinpä se, että Jehova siunasi ”seitsemännen päivän” ja julisti sen pyhäksi, osoittaa, että sillä ja hänen ”levollaan” täytyy olla jokin yhteys pikemminkin hänen pyhään tahtoonsa ja tarkoitukseensa kuin hänen omiin tarpeisiinsa. Millaisesta yhteydestä on kysymys?
5. Mitä Jumala käynnisti ja saattoi voimaan ensimmäisinä kuutena luomispäivänä?
5 Tuota päivää edeltäneinä kuutena luomispäivänä Jumala oli tehnyt ja saattanut käyntiin kaikki kiertokulut ja saattanut voimaan kaikki lait, jotka hallitsevat sitä, mitä tapahtuu maapallolla ja sen ympäristössä. Tiedemiesten tutkimukset paljastavat nykyään, miten suurenmoisella tavalla ne on suunniteltu. ”Kuudennen päivän” lopulla Jumala loi ensimmäisen ihmisparin ja asetti heidät ”puutarhaan Eedeniin, itään päin”. Lopuksi Jumala ilmoitti ihmisperhettä ja maata koskevan tarkoituksensa seuraavin profeetallisin sanoin: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28, 31; 2:8.)
6. a) Mitä Jumala ajatteli ”kuudennen päivän” päättyessä kaikesta siitä, mitä hän oli luonut? b) Missä merkityksessä ”seitsemäs päivä” on pyhä?
6 Raamatussa kerrotaan, että kun kuudes luomispäivä oli lopuillaan, ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:31). Jumala oli tyytyväinen kaikkeen, mitä hän oli tehnyt. Niinpä hän lepäsi maata koskevasta luomistyöstä eli lakkasi tekemästä sitä. Mutta vaikka paratiisipuutarha oli täydellinen ja kaunis, se käsitti vain pienen alueen, ja maan päällä oli vain kaksi ihmistä. Veisi aikaa, ennen kuin maapallo ja ihmisperhe tulisivat tilaan, johon Jumala oli ne tarkoittanut. Tästä syystä hän asetti ”seitsemännen päivän”, jonka kuluessa kaikki, mitä hän oli luonut edellisinä kuutena ”päivänä”, voisi kehittyä sopusoinnussa hänen pyhän tahtonsa kanssa (vrt. Efesolaisille 1:11). ”Seitsemännen päivän” lopulla koko maapallosta on tullut paratiisi, jossa asuu ikuisesti täydellisten ihmisten perhe (Jesaja 45:18). ”Seitsemäs päivä” asetetaan erilleen eli omistetaan maata ja ihmiskuntaa koskevan Jumalan tahdon toteuttamiseen ja täyttämiseen. Siinä merkityksessä se on ”pyhä”.
7. a) Missä mielessä Jumala lepäsi ”seitsemäntenä päivänä”? b) Millaiseksi kaikki osoittautuu siihen mennessä, kun tuo ”seitsemäs päivä” päättyy?
7 Jumala siis lepäsi luomistyöstään ”seitsemäntenä päivänä”. Hän ikään kuin astui taaksepäin ja antoi sen, minkä hän oli pannut käyntiin, kulkea omaa rataansa. Hän luottaa täysin siihen, että ”seitsemännen päivän” loppuun mennessä kaikki on osoittautunut täsmälleen sellaiseksi kuin hän on tarkoittanut. Vaikka tiellä olisi ollut esteitäkin, ne on voitettu. Jumalan tahdon täydellinen toteutuminen hyödyttää koko tottelevaista ihmiskuntaa. Mikään ei estä tätä, koska ”seitsemännellä päivällä” on Jumalan siunaus ja hän teki tuon päivän ”pyhäksi”. Miten loistava tulevaisuus odottaakaan tottelevaista ihmiskuntaa!
Israel ei päässyt Jumalan lepoon
8. Milloin ja miten israelilaiset alkoivat viettää sapattia?
8 Israelin kansakunta hyötyi Jehovan järjestelystä, joka koski työtä ja lepoa. Jo ennen kuin Jumala antoi israelilaisille Lain Siinainvuorella, hän sanoi heille Mooseksen välityksellä: ”Huomatkaa, että Jehova on antanut teille sapatin. Siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Pysytelköön kukin omassa paikassaan. Älköön kukaan lähtekö alueeltaan seitsemäntenä päivänä.” Tuloksena oli, että ”kansa alkoi viettää sapattia seitsemäntenä päivänä”. (2. Mooseksen kirja 16:22–30.)
9. Miksi sapattilaki oli epäilemättä tervetullut muutos israelilaisille?
9 Tämä järjestely oli uutta israelilaisille, jotka oli juuri vapautettu Egyptin orjuudesta. Vaikka egyptiläiset ja muut laskivat aikaa 5–10 päivän jaksoissa, orjuutettujen israelilaisten ei todennäköisesti annettu pitää lepopäivää (vrt. 2. Mooseksen kirja 5:1–9). Siksi on järkevää päätellä, että israelilaiset olivat iloisia tästä muutoksesta. Heidän olisi pitänyt noudattaa sapattivaatimusta mielellään, sen sijaan että he olisivat katsoneet sen taakaksi tai rajoitukseksi. Todellisuudessa Jumala sanoi heille myöhemmin, että sapatin piti olla muistutuksena siitä, että he olivat olleet Egyptin orjuudessa ja että hän oli vapauttanut heidät (5. Mooseksen kirja 5:15).
10, 11. a) Mistä israelilaiset olisivat saaneet nauttia, jos he olisivat olleet tottelevaisia? b) Miksi israelilaiset eivät päässeet Jumalan lepoon?
10 Jos israelilaiset, jotka tulivat Egyptistä Mooseksen kanssa, olisivat olleet tottelevaisia, he olisivat saaneet astua luvattuun ”maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa” (2. Mooseksen kirja 3:8). Siellä he olisivat nauttineet todellisesta levosta, eivät vain sapattina vaan läpi elämänsä (5. Mooseksen kirja 12:9, 10). Näin ei kuitenkaan käynyt. Apostoli Paavali kirjoitti heistä: ”Ketkä kuulivat ja silti ärsyttivät katkeraan suuttumukseen? Eivätköhän kaikki, jotka lähtivät Egyptistä Mooseksen alaisuudessa? Keihin Jumala oli lisäksi tympääntynyt neljänkymmenen vuoden ajan? Eikö niihin, jotka tekivät syntiä, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Mutta keille muille hän vannoi, etteivät he pääsisi hänen lepoonsa, kuin niille, jotka menettelivät tottelemattomasti? Näemme siten, etteivät he voineet päästä siihen epäuskon vuoksi.” (Heprealaisille 3:16–19.)
11 Tässä on vakava opetus meille! Koska tuohon sukupolveen kuuluvilla ei ollut uskoa Jehovaan, he menettivät mahdollisuuden päästä hänen lupaamaansa lepoon. Sen sijaan he saivat surmansa erämaassa. He eivät tajunneet, että Abrahamin jälkeläisinä he liittyivät läheisesti Jumalan tahtoon tuottaa siunauksia kaikille maan kansakunnille (1. Mooseksen kirja 17:7, 8; 22:18). He eivät toimineet sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, vaan heidän maalliset ja itsekkäät halunsa hajottivat täysin heidän huomionsa. Älkäämme me koskaan langetko tällaiseen menettelyyn! (1. Korinttilaisille 10:6, 10.)
Lepo jää
12. Mikä mahdollisuus oli yhä ensimmäisen vuosisadan kristityillä, ja miten he saattoivat saavuttaa sen?
12 Osoitettuaan, että Israel ei epäuskon vuoksi päässyt Jumalan lepoon, Paavali käänsi huomionsa uskonveljiinsä. Kuten Heprealaiskirjeen 4:1–5:ssä kerrotaan, hän vakuutti heille, että ”lupaus hänen [Jumalan] lepoonsa pääsemisestä on jäljellä”. Paavali kehotti heitä uskomaan ”hyvään uutiseen”, sillä ”me, jotka olemme uskoneet, pääsemme siihen lepoon”. Koska Laki oli jo otettu pois tieltä Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä, Paavali ei tässä viitannut sapatin tarjoamaan fyysiseen lepoon (Kolossalaisille 2:13, 14). Lainaten 1. Mooseksen kirjan 2:2:ta ja psalmia 95:11 Paavali kehotti heprealaiskristittyjä astumaan Jumalan lepoon.
13. Miksi Paavali lainatessaan psalmia 95 kiinnitti huomion sanoihin ”tänä päivänä”?
13 Mahdollisuuden päästä Jumalan lepoon olisi pitänyt olla ”hyvä uutinen” heprealaiskristityille, samoin kuin sapatinlevon olisi pitänyt olla ”hyvä uutinen” ennen heitä eläneille israelilaisille. Siksi Paavali varoitti uskonveljiään tekemästä samaa erehdystä kuin Israel teki erämaassa. Lainaten kohtaa, joka nykyään tunnetaan psalmina 95:7, 8, hän kiinnitti huomion sanoihin ”tänä päivänä”, vaikka Jumala oli jo pitkään levännyt luomisesta (Heprealaisille 4:6, 7). Mitä Paavali halusi tuoda esiin? Sen, että ”seitsemäs päivä”, jonka Jumala oli varannut maata ja ihmiskuntaa koskevan tarkoituksensa täydelliseen toteutumiseen, oli yhä menossa. Siksi hänen kristittyjen veljiensä oli kiireellisen tärkeää toimia tuon tarkoituksen mukaisesti eikä keskittyä itsekkäisiin pyrkimyksiin. Hän julisti jälleen kerran varoituksen: ”Älkää paaduttako sydäntänne.”
14. Miten Paavali osoitti, että Jumalan ”lepo” oli yhä jäljellä?
14 Lisäksi Paavali osoitti, että luvattu ”lepo” ei merkinnyt vain asettumista Luvattuun maahan Joosuan johdolla (Joosua 21:44). Hän sanoi: ”Sillä jos Joosua olisi johdattanut heidät lepopaikkaan, niin Jumala ei olisi jälkeenpäin puhunut toisesta päivästä.” Sen vuoksi Paavali lisäsi: ”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo.” (Heprealaisille 4:8, 9.) Mitä tuo ”sapatinlepo” merkitsee?
Jumalan lepoon pääseminen
15, 16. a) Mitä termi ”sapatinlepo” merkitsee? b) Mitä se merkitsee, että ’lepää omista teoistaan’?
15 Ilmaus ”sapatinlepo” on käännetty kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee ’sapatin viettämistä’ (Kingdom Interlinear). Professori William Lane sanoo: ”Termi sai erikoisvivahteensa siitä, millaiseksi sapattiopetus kehittyi juutalaisuudessa 2. Moos. 20:8–10:n perusteella, jossa korostettiin sitä, että lepo ja ylistys kuuluivat yhteen – –. [Se] tähdentää erityisesti juhlamieltä ja iloa, jotka ilmenevät Jumalan palvomisena ja ylistämisenä.” Luvattu lepo ei siis ole vain vapautumista työstä. Se on muutos väsyttävästä, tarkoituksettomasta vaivannäöstä iloiseen palvelukseen, joka tuottaa kunniaa Jumalalle.
16 Tätä tukevat Paavalin seuraavat sanat: ”Sillä se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan niin kuin Jumala omistaan.” (Heprealaisille 4:10.) Jumala ei levännyt seitsemäntenä luomispäivänä siksi, että hän olisi ollut väsynyt. Ei, vaan hän pidättyi maallisesta luomistyöstä antaakseen kättensä työn kehittyä ja tulla täyteen loistoonsa hänen ylistyksekseen ja kunniakseen. Meidänkin pitäisi Jumalan luomakuntaan kuuluvina mukautua tuohon järjestelyyn. Meidän pitäisi ’levätä omista teoistamme’ toisin sanoen lakata yrittämästä vanhurskauttaa itsemme Jumalan edessä pelastuksen saamiseksi. Sen sijaan meidän tulee uskoa, että pelastuksemme riippuu Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrista, jonka välityksellä kaikki saatetaan jälleen sopusointuun Jumalan tarkoituksen kanssa (Efesolaisille 1:8–14; Kolossalaisille 1:19, 20).
Jumalan sana uhkuu voimaa
17. Mitä lihallisen Israelin noudattamaa menettelyä meidän täytyy välttää?
17 Tottelemattomuus ja epäusko estivät israelilaisia pääsemästä Jumalan luvattuun lepoon. Siksi Paavali kehotti heprealaiskristittyjä: ”Tehkäämme sen tähden kaikkemme päästäksemme siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi noudattamaan samaa tottelemattomuuden mallia.” (Heprealaisille 4:11.) Useimmat ensimmäisen vuosisadan juutalaisista eivät uskoneet Jeesukseen, ja monet heistä kärsivät suuresti, kun juutalainen asiainjärjestelmä tuli loppuunsa vuonna 70. Miten tärkeää onkaan, että me uskomme Jumalan lupaukseen nykyään!
18. a) Mitä syitä Paavali esitti Jumalan sanaan uskomiseen? b) Miten Jumalan sana on ”terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”?
18 Meillä on järkevät syyt uskoa Jehovan sanaan. Paavali kirjoitti: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Jumalan sana eli sanoma on tosiaan ”terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”. Heprealaiskristittyjen oli tarpeellista muistaa, mitä tapahtui heidän esi-isilleen. Nämä eivät välittäneet Jehovan tuomiosta, jonka mukaan he saisivat surmansa erämaassa, vaan yrittivät mennä Luvattuun maahan. Mooses kuitenkin varoitti heitä: ”Amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat – – siellä edessänne, ja te kaadutte varmasti miekkaan.” Kun israelilaiset jatkoivat itsepäisesti etenemistään, ”amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka asuivat sillä vuorella, tulivat alas ja löivät heidät ja hajottivat heidät aina Hormaan asti”. (4. Mooseksen kirja 14:39–45.) Jehovan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, ja jokainen, joka jättää sen tahallaan huomiotta, joutuu varmasti kohtaamaan seuraukset (Galatalaisille 6:7–9).
19. Miten voimakkaasti Jumalan sana ”tunkee lävitse”, ja miksi meidän pitäisi tunnustaa tilivelvollisuutemme Jumalalle?
19 Miten voimallisesti Jumalan sana tosiaankin ”tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen”! Se tunkeutuu ihmisten ajatuksiin ja vaikuttimiin, tunkee lävitse kuvaannollisesti aina luiden sisimmässä olevaan ytimeen saakka! Jehova tiesi, että vaikka Egyptin orjuudesta vapautetut israelilaiset olivat sitoutuneet pitämään Lain, he eivät sisimmässään arvostaneet hänen järjestelyjään ja vaatimuksiaan (Psalmit 95:7–11). He eivät tehneet hänen tahtoaan, vaan olivat sen sijaan kiinnostuneita lihallisten halujensa tyydyttämisestä. Siksi he eivät päässeet Jumalan luvattuun lepoon, vaan saivat surmansa erämaassa. Meidän täytyy suhtautua tähän vakavasti, sillä ei ”ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen [Jumalan] katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili” (Heprealaisille 4:13). Täyttäkäämme siksi Jehovalle vihkiytymisemme älkäämmekä ’vetäytykö pois tuhoon’ (Heprealaisille 10:39).
20. Mitä on edessä, ja mitä meidän täytyy nyt tehdä päästäksemme Jumalan lepoon?
20 Vaikka ”seitsemäs päivä”, Jumalan lepopäivä, on yhä meneillään, hän seuraa valppaasti, miten hänen tarkoituksensa maan ja ihmiskunnan suhteen etenee kohti päätöstä. Hyvin pian messiaaninen Kuningas, Jeesus Kristus, ryhtyy toimiin vapauttaakseen maan kaikista Jumalan tahdon vastustajista, myös Saatana Panettelijasta. Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana Jeesus ja hänen 144 000 hallitsijatoveriaan saattavat maan ja ihmiskunnan siihen tilaan, johon Jumala kaiken tarkoitti. (Ilmestys 14:1; 20:1–6.) Nyt meidän on aika osoittaa, että elämämme keskittyy Jehova Jumalan tahdon tekemiseen. Nyt ei ole aika yrittää vanhurskauttaa itseämme Jumalan edessä ja edistää omia etujamme vaan ’levätä omista teoistamme’ ja palvella koko sydämestämme Valtakunnan etuja. Kun toimimme näin ja pysymme uskollisina taivaalliselle Isällemme Jehovalle, saamme nauttia Jumalan levon tuomista siunauksista nyt ja ikuisesti.
Osaatko selittää?
◻ Mitä tarkoitusta varten Jumala lepäsi ”seitsemäntenä päivänä”?
◻ Mistä levosta israelilaiset olivat voineet nauttia, mutta miksi he eivät päässeet siihen?
◻ Mitä meidän täytyy tehdä päästäksemme Jumalan lepoon?
◻ Miten Jumalan sana on elävä, voimakas ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka?
[Kuva s. 16, 17]
Israelilaiset pitivät sapatin, mutta he eivät päässeet Jumalan lepoon. Tiedätkö miksi?