KIELTO, KIELTORAJOITUS

Tällaisia sanoja käytetään joissakin uudemmissa käännöksissä (UM, JB, NE) heprealaisen sanan ḥeʹrem vastineena; Uuden maailman käännöksessä sana käännetään myös ilmauksella ”tuhon omaksi vihitty” tai ”se, mikä oli vihitty tuhon omaksi”. Tämä hepreankielinen sana tarkoittaa sellaista, mikä on peruuttamattomasti, ilman takaisinlunastusmahdollisuutta, vihitty Jumalalle ja siten erotettu pyhään käyttöön, mutta useimmiten tuota sanaa käytetään sellaisesta, mikä on tällä tavoin erotettu täydellistä tuhoa varten. Se voi tarkoittaa ihmistä (2Mo 22:20; JB sanoo tässä: ”Joka uhraa muille jumalille, joutuu kiellon alaiseksi [”tulee vihkiä tuhon omaksi”, UM]”; 3Mo 27:29). Se voi tarkoittaa myös hänen omaisuuttaan (Esr 10:8), jotakin eläintä, peltoa tai mitä tahansa pyhään käyttöön vihittyä esinettä (3Mo 27:21, 28) tai kokonaista kaupunkia ja kaikkea siinä olevaa (5Mo 13:15–17; Jos 6:17).

Joissakin profetioissa esitettiin pyhiä kieltoja tai kieltorajoituksia (Mi 4:13; Sak 14:11). Tätä aihetta käsitellään perusteellisesti artikkelissa VIHITTY.