AARON

Leevin heimoon kuuluneiden Amramin ja Jokebedin poika, joka syntyi Egyptissä 1597 eaa. Leevi oli Aaronin isoisän isä. (2Mo 6:13, 16–20.) Mirjam oli hänen vanhempi sisarensa ja Mooses hänen kolme vuotta nuorempi veljensä (2Mo 2:1–4; 7:7). Aaron otti vaimokseen Eliseban, Amminadabin tyttären, ja sai neljä poikaa, Nadabin, Abihun, Eleasarin ja Itamarin (2Mo 6:23). Hän kuoli 1474 eaa. 123-vuotiaana (4Mo 33:39).

Koska Mooseksen oli vaikea puhua sujuvasti, hän suhtautui tehtäväänsä vastahakoisesti, ja siksi Jehova määräsi Aaronin toimimaan Mooseksen puolestapuhujana faraon edessä ja sanoi Aaronista: ”Minä tiedän, että hän todella osaa puhua.” Aaron meni tapaamaan Moosesta Siinainvuoren luo ja sai siellä tietää siitä kauaskantoisesta toimintasuunnitelmasta, joka Jumalalla oli Israelin ja Egyptin varalle, minkä jälkeen veljekset matkasivat takaisin Egyptiin. (2Mo 4:14–16, 27–30.)

Aaron alkoi nyt palvella Mooseksen ”suuna” puhumalla hänen puolestaan Israelin vanhimmille. Hän suoritti myös ihmetekoja todisteeksi heidän sanomiensa jumalallisesta alkuperästä. Kun heidän tuli aika mennä faraon hoviin, 83-vuotias Aaron joutui Mooseksen puolestapuhujana rohkeasti kohtaamaan tuon kopean hallitsijan. Jehova sanoi sen jälkeen Moosekselle: ”Katso, olen pannut sinut Jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.” (2Mo 7:1, 7.) Aaron suoritti ensimmäisen ihmeteon faraon ja tämän taikuutta harjoittavien pappien edessä, ja myöhemmin Aaron ojensi Mooseksen käskystä Mooseksen sauvan merkiksi kymmenen vitsauksen alkamisesta (2Mo 7:9–12, 19, 20). Näiden vitsausten aikana hän toimi jatkuvasti kiinteässä yhteistyössä Mooseksen kanssa ja totteli Jumalaa, kunnes vapautus vihdoin koitti. Hän oli siten hyvä esimerkki kristityille, jotka toimivat ’lähettiläinä Kristuksen sijasta, ikään kuin Jumala pyytäisi hartaasti heidän välityksellään’. (2Mo 7:6; 2Ko 5:20.)

Aaronin toiminta Mooseksen puolestapuhujana ilmeisesti väheni 40 vuotta kestäneen erämaavaelluksen aikana, sillä Mooses näyttää puhuneen yhä enemmän itse (2Mo 32:26–30; 34:31–34; 35:1, 4). Myös sauva palasi Mooseksen käsiin kolmannen vitsauksen jälkeen, ja taistelussa Amalekia vastaan Aaron vain kannatti Mooseksen käsivarsia yhdessä Hurin kanssa (2Mo 9:23; 17:9, 12). Yleensä Jehova kuitenkin edelleen asetti Aaronin Mooseksen rinnalle antaessaan ohjeita, ja heidän kerrotaan toimineen ja puhuneen yhdessä aina Aaronin kuolemaan saakka (4Mo 20:6–12).

Alempiarvoisen asemansa vuoksi Aaron ei mennyt Mooseksen kanssa Siinainvuoren huipulle vastaanottamaan lakiliittoa, mutta hänen sallittiin kahden poikansa ja kansakunnan 70 vanhimman kanssa nousta vuorelle ja katsella suurenmoista näkyä Jumalan kirkkaudesta (2Mo 24:9–15). Aaron ja hänen huoneensa saivat kunniakkaan maininnan lakiliiton yhteydessä, ja Jumala nimitti Aaronin ylimmäisen papin asemaan (2Mo 28:1–3).

Ylimmäinen pappi. Jumalan edustajana Mooses asetti seitsemän päivää kestänein virkaanasetusmenoin Aaronin suorittamaan pyhiä velvollisuuksiaan, ja myös hänen neljä poikaansa asetettiin alipapeiksi. Mooses puki Aaronin kauniisiin vaatteisiin, jotka oli valmistettu kullasta sekä sinisistä, purppuranvärisistä ja helakanpunaisista materiaaleista ja joihin kuuluivat myös olkakappaleet sekä erivärisin kallisarvoisin kivin koristeltu rintakilpi. Hänen päähänsä pantiin hienosta pellavasta valmistettu turbaani. Siihen oli kiinnitetty puhdasta kultaa oleva levy, johon oli kaiverrettu sanat: ”Pyhyys kuuluu Jehovalle.” (3Mo 8:7–9; 2Mo 28.) Sitten Aaron voideltiin psalmissa 133:2 kuvaillulla tavalla, minkä jälkeen hänestä voitiin käyttää nimitystä ma·šiʹaḥ eli messias (khri·stosʹ, LXX), ts. ”voideltu” (3Mo 4:5, 16; 6:22).

Aaronia ei ainoastaan asetettu koko papiston yläpuolelle, vaan Jumalan antaman julistuksen mukaisesti myös kaikkien tulevien ylimmäisten pappien piti polveutua hänestä eli tulla hänen huoneestaan. Aaron itse ei kuitenkaan ollut saanut pappeutta perintönä, ja sen vuoksi apostoli Paavali saattoi sanoa hänestä: ”Kukaan ei myöskään ota tätä kunniaa omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan Jumalan kutsumana niin kuin Aaronkin. Niinpä Kristuskaan ei kirkastanut itseään tulemalla ylimmäiseksi papiksi, vaan hänet kirkasti hän, joka sanoi hänestä: ’Sinä olet minun poikani; minusta, minusta on tänään tullut sinun isäsi.’” (Hpr 5:4, 5.) Sen jälkeen Paavali osoittaa, millä tavoin ensin Aaronin hallussa ollut papinvirka esikuvasi sitä virkaa, joka Kristuksella Jeesuksella on korkeampana, taivaallisena ylimmäisenä pappina. Näin Aaronin ylimmäisenä pappina suorittamat toimet saavat lisämerkitystä. (Hpr 8:1–6; 9:6–14, 23–28.)

Ylimmäisenä pappina Aaronin tehtävänä oli ohjata kaikkia palvonnan eri piirteitä tabernaakkelissa ja valvoa tuhansien tabernaakkelipalvelusta suorittavien leeviläisten työtä (4Mo 3:5–10). Vuotuisena sovituspäivänä hän esitti syntiuhrin pappien ja leeviläisten puolesta sekä Israelin kansan puolesta, ja vain hän sai mennä tabernaakkelin kaikkeinpyhimpään eläinten uhriveri mukanaan (3Mo 16). Päivittäinen suitsuttaminen, viljasadon ensi hedelmien esittäminen ja monet muut palvonnan piirteet olivat yksinomaan Aaronin ja hänen pappeina toimivien poikiensa etuoikeuksia (2Mo 30:7, 8; Lu 1:8–11; 3Mo 23:4–11). Hänen voitelunsa pyhitti hänet suorittamaan kansan puolesta uhraamisen lisäksi myös muita tehtäviä. Hänen vastuullaan oli opettaa kansalle Jumalan sanaa (3Mo 10:8–11; 5Mo 24:8; Mal 2:7). Hän ja hänen seuraajansa toimivat ylimpinä virkailijoina Kuninkaan, Jehovan, alaisuudessa. Juhlatilaisuuksissa hän käytti kallisarvoisia vaatteita ja kultaista ”kiiltävää levyä” pellavaturbaanissaan. Lisäksi hänen asuunsa kuului rintakilpi, joka sisälsi urimin ja tummimin. Näiden avulla hän saattoi saada Jehovalta myönteisen tai kielteisen vastauksen kansan ongelmiin. Tosin Mooseksen eläessä ja toimiessa välittäjänä tätä tapaa käytettiin varsin vähän. (2Mo 28:4, 29, 30, 36.) (Ks. YLIMMÄINEN PAPPI.)

Aaronin omistautuminen puhtaalle palvonnalle joutui varhain koetukselle hänen poikiensa Nadabin ja Abihun kuoleman takia, kun nämä kärsivät tuhon Jumalan käden kautta käytettyään papin asemaansa epäpyhällä tavalla. Kertomus sanoo: ”Ja Aaron pysyi vaiti.” Kun häntä ja hänen kahta eloon jäänyttä poikaansa kiellettiin suremasta kuolleita lainrikkojia, ”he tekivät Mooseksen sanan mukaan”. (3Mo 10:1–11.)

Lähes 40 vuotta Aaron edusti ylimmäisenä pappina 12:ta heimoa Jehovan edessä. Erämaavaelluksen aikana puhkesi vakava kapina Mooseksen ja Aaronin valtaa vastaan. Sitä johti Korah-niminen leeviläinen yhdessä ruubenilaisten Datanin, Abiramin ja Onin kanssa, jotka nousivat heidän johtoasemaansa vastaan. Jehova pani maan avautumaan Korahin, Datanin ja Abiramin telttojen alla ja nielaisemaan heidät huonekuntineen, ja tuli tuhosi Korahin ja hänen 250 salaliittolaistoveriaan. (4Mo 16:1–35.) Silloin seurakunta alkoi nurista Moosesta ja Aaronia vastaan, ja sitä seuranneen Jumalalta tulleen vitsauksen aikana Aaron ilmaisi suurta uskoa ja rohkeutta menemällä tottelevaisesti ulos tuliastioineen ja toimittamalla kansalle sovituksen, samalla kun ”hän seisoi kuolleiden ja elävien välissä”, kunnes vitsaus lakkasi (4Mo 16:46–50).

Tämän jälkeen Jumala käski viedä tabernaakkeliin 12 sauvaa, joista kukin edusti yhtä 12 heimosta, ja Leevin heimon sauvaan kirjoitettiin Aaronin nimi (4Mo 17:1–4). Seuraavana päivänä Mooses meni Todistuksen telttaan ja näki, että Aaronin sauva oli versonut, siihen oli puhjennut kukkia ja siinä kasvoi kypsiä manteleita (4Mo 17:8). Tämä vahvisti kiistattomasti sen, että Jehova oli valinnut Aaronin leeviläispojat pappispalvelukseen ja valtuuttanut Aaronin ylimmäiseksi papiksi. Sen jälkeen ei Aaronin huoneen oikeutta pappeuteen asetettu milloinkaan vakavassa mielessä kyseenalaiseksi. Aaronin versonut sauva pantiin liiton arkkuun ”merkiksi kapinallisuuden pojille”. Näyttää kuitenkin siltä, että näiden kapinallisten kuoltua ja kansakunnan saavuttua Luvattuun maahan sauva otettiin pois sen täytettyä tarkoituksensa. (4Mo 17:10; Hpr 9:4; 2Ai 5:10; 1Ku 8:9.)

Miksi Aaronia ei rangaistu kultaisen vasikan tekemisestä?

Vaikka Aaronille olikin annettu hyvin kunnioitettava asema, hänellä oli omat puutteensa. Kun Mooses viipyi ensimmäisen kerran 40 päivää Siinainvuorella, ”kansa kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ’Nouse, tee meille jumala, joka kulkee edellämme, sillä Mooseksesta, tästä miehestä joka johdatti meidät pois Egyptin maasta, emme todellakaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut.’” (2Mo 32:1.) Aaron suostui yhteistoimintaan heidän kanssaan ja teki kultaisen vasikkapatsaan (2Mo 32:2–6). Joutuessaan myöhemmin vastatusten Mooseksen kanssa hän esitti heikon puolustelun (2Mo 32:22–24). Jehova ei kuitenkaan katsonut häntä pääasialliseksi väärintekijäksi vaan sanoi Moosekselle: ”Siispä anna minun olla, jotta suuttumukseni syttyisi heitä kohtaan ja minä hävittäisin heidät perin pohjin.” (2Mo 32:10.) Mooses vetosi Jehovaan kansan ja erityisesti Aaronin puolesta ja ratkaisi sitten tilanteen huutamalla: ”Kuka on Jehovan puolella? Tulkoon minun luokseni!” (2Mo 32:11, 26; 5Mo 9:20.) Tähän kutsuun vastasivat kaikki Leevin pojat, heidän joukossaan epäilemättä myös Aaron. He surmasivat 3000 epäjumalanpalvojaa, jotka luultavasti olivat tässä tilanteessa pääsyyllisiä (2Mo 32:28). Mooses muistutti kuitenkin myöhemmin muuta kansaa, että sekin oli syyllinen (2Mo 32:30). Jumalan armoa ei siis osoitettu pelkästään Aaronille. Aaronin myöhemmät teot todistivat, ettei hän ollut sydämestään yhtä mieltä tämän epäjumalanpalvonnan kanssa, vaan yksinkertaisesti antoi perään kapinoitsijoiden painostukselle (2Mo 32:35). Jehova ilmaisi, että Aaron oli saanut häneltä anteeksi, pitämällä voimassa Aaronin nimityksen ylimmäiseksi papiksi (2Mo 40:12, 13).

Vaikka Aaron oli uskollisesti tukenut nuorempaa veljeään monissa vaikeissa kokemuksissa ja vaikka Mooses oli Jumalan edustajana juuri asettanut hänet ylimmäisen papin virkaan, niin Aaron ryhtyi tyhmästi sisarensa Mirjamin kanssa arvostelemaan Moosesta sen vuoksi, että tämä oli ottanut vaimokseen kuusilaisen naisen, ja he asettivat myös kyseenalaiseksi Mooseksen ainutlaatuisen suhteen Jehova Jumalaan ja hänen asemansa tämän edessä sanoessaan: ”Ainoastaan Mooseksenko kautta Jehova on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?” (4Mo 12:1, 2.) Jehova ryhtyi nopeasti toimintaan, kokosi kaikki kolme eteensä kohtaamisteltan edustalle ja nuhteli voimakkaasti Aaronia ja Mirjamia, koska nämä olivat osoittaneet epäkunnioitusta Jumalalta tullutta nimitystä kohtaan. Se että vain Mirjamia lyötiin spitaalilla, osoittaa hänen kenties olleen teon alkuunpanija ja ilmaisee myös sen, että Aaron oli ehkä jälleen osoittanut heikkoutta antamalla taivuttaa itsensä liittymään sisareensa. Mutta jos Aaronia olisi samalla tavoin lyöty spitaalilla, niin Jumalan lain mukaan hänen nimityksensä ylimmäiseksi papiksi olisi tehty pätemättömäksi (3Mo 21:21–23). Hänen oikea sydämentilansa kävi ilmeiseksi, kun hän heti tunnusti heidän tekonsa tyhmyyden ja pyysi sitä anteeksi sekä anoi tuskissaan, että Mooses toimisi välittäjänä spitaalisen Mirjamin puolesta (4Mo 12:10–13).

Vielä kerran Aaron oli osavastuussa väärinteosta, kun hän ja Mooses eivät pyhittäneet Jumalaa eivätkä antaneet hänelle kunniaa seurakunnan edessä, kun piti hankkia vettä Meribassa Kadesissa. Tämän teon vuoksi Jumala sääti, ettei kumpikaan heistä saisi etua viedä kansakuntaa Luvattuun maahan. (4Mo 20:9–13.)

Abkuun ensimmäisenä päivänä 40. vuonna Egyptistä lähdön jälkeen Israelin kansa oli leiriytyneenä Edomin rajalle Horinvuoren juurelle. Vain muutaman kuukauden kuluttua se ylittäisi Jordanin, mutta 123-vuotias Aaron ei olisi sen mukana. Jehovan käskystä Aaron ja hänen poikansa Eleasar sekä Mooses nousivat Horinvuoren laelle koko leirin katsellessa. Siellä Aaron antoi veljensä riisua papin vaatteet hänen yltään ja pukea ne hänen poikansa Eleasarin ylle, joka seuraisi häntä ylimmäisenä pappina. Sitten Aaron kuoli. Hänen veljensä ja poikansa hautasivat hänet luultavasti sinne, ja Israel suri hänen kuolemaansa 30 päivää. (4Mo 20:24–29.)

On huomionarvoista, että kaikissa kolmessa harha-askeleessaan Aaron ei näytä olleen ensisijainen väärinteon alkuunpanija, vaan pikemminkin hän näyttää sallineen painostavien olosuhteiden tai toisten vaikutuksen taivuttaa itsensä poikkeamaan oikealta tieltä. Varsinkin ensimmäisen hairahduksensa yhteydessä hän olisi voinut soveltaa periaatetta, joka sisältyy käskyyn: ”Et saa seurata joukkoa pahoissa tavoitteissa.” (2Mo 23:2.) Hänen nimeään käytetään kuitenkin sen jälkeen Raamatussa kunnioittavasti, ja Jumalan Poika tunnusti maallisen elämänsä aikana Aaronin huoneen pappeuden laillisuuden (Ps 115:10, 12; 118:3; 133:1, 2; 135:19; Mt 5:17–19; 8:4).

Aaronin pappisjälkeläiset. Vuoden 1913 väliaikainen raamatunkäännös ja vuoden 1776 kirkkoraamattu käyttävät ilmausta ”Aaronilaiset” 1. Aikakirjan 27:17:ssä (KR-1776: ”Aronilaiset”). Kuningas Jaakon käännöksessä ja Moffattin käännöksessä se esiintyy myös 1. Aikakirjan 12:27:ssä. (Heprealainen masoreettinen teksti käyttää yksinkertaisesti nimeä Aaron. LXX [Lagarden laitos, 1Ai 12:27] sanoo ”Aaronin poikien”.) On ilmeistä, että sanaa ”Aaron” käytetään tässä yhteydessä kollektiivisessa merkityksessä samaan tapaan kuin nimeä Israel ja että se edustaa Aaronin huonetta tai hänen Daavidin aikoihin eläneitä miespuolisia jälkeläisiään, jotka kuuluivat Leevin heimoon ja palvelivat pappeina (1Ai 6:48–53). Uuden maailman käännöksessä sanotaan: ”Ja Jehojada oli Aaronin poikien johtaja, ja hänen kanssaan oli kolmetuhatta seitsemänsataa.” (1Ai 12:27.) Sana ”poikien” on lisätty täydentämään ajatusta.