RINTAKILPI

Pyhä koruompelein koristeltu tasku, jota Israelin ylimmäinen pappi kantoi sydämensä päällä aina, kun hän meni temppelin pyhään osastoon. Rintakilven (hepr. ḥoʹšen) oli määrä olla ”muisto”, ja sitä sanottiin ”tuomion rintakilveksi” ilmeisesti sen vuoksi, että sen sisällä olivat urim ja tummim, joiden kautta Jehovan tuomiot paljastettiin. (2Mo 28:15, 29, 30.)

Efodin tavoin rintakilpikin oli tehty parhaista materiaaleista: kullasta, sinisestä langasta, purppuranpunaiseksi värjätystä villasta, karmosiininpunaisesta materiaalista sekä hienosta kerratusta pellavalangasta (2Mo 28:15). Näistä samoista aineista tehtiin ne kymmenen telttakangasta, joihin oli kirjailtu kerubeja, sekä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välinen esirippu ja teltan sisäänkäyntiin asetettu verho. Tarpeet oli saatu vapaaehtoisina lahjoituksina israelilaisilta, ja varsinaisen työn tekivät joko Besalel ja Oholiab itse tai se tehtiin heidän johdollaan. (2Mo 26:1, 31, 36; 31:2–6; 35:21–29.)

Rintakilpeen käytetty kangas oli ilmeisesti kyynärän pituinen ja vaaksan levyinen, jotta se olisi taitettuna ollut neliön muotoinen ja muodostanut taskun, johon urim ja tummim voitiin panna. Rintakilven etuosa oli koristeltu 12 kallisarvoisella kivellä, jotka upotettiin kultakiinnityksiin ja pantiin neljään riviin, kolme kiveä kuhunkin. Jokaiseen kiveen kaiverrettiin yhden Israelin heimon nimi. (2Mo 28:15–21, 28; 39:8–14; 3Mo 8:8.) Kunkin rivin jalokivet kiinnitettiin mahdollisesti luetellussa järjestyksessä oikealta vasemmalle (niin kuin hepreaa luetaan). Sitä, mikä kallisarvoinen kivi vastasi mitäkin heimoa, ei voida sanoa täysin varmasti. (Ks. tietoja kallisarvoisista kivistä niiden nimien kohdalta.)

Rintakilpi kiinnitettiin efodin päälle tukevasti seuraavalla tavalla: Kaksi puhtaasta kullasta tehtyä punosta kiinnitettiin rintakilven kummassakin yläkulmassa olleeseen kultarenkaaseen. Nämä punokset puolestaan kiinnitettiin efodin olkakappaleiden päällä olleisiin kultakehyksiin. Myös rintakilven molempiin alakulmiin kiinnitettiin kultarenkaat kilven efodinpuoleiselle sisäsivulle. Nämä renkaat sidottiin sitten sinisellä nauhalla niihin kahteen kultarenkaaseen, jotka olivat efodin olkakappaleiden alaosassa aivan sen vyön yläpuolella. (2Mo 28:22–28; 39:15–21.)