”Kaikkien kansakuntien rukoushuone”
”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huonettani tullaan kutsumaan kaikkien kansakuntien rukoushuoneeksi’?” (MARKUS 11:17)
1. Millainen suhde Aadamilla ja Eevalla oli alun perin Jumalaan?
KUN Aadam ja Eeva luotiin, heillä oli läheinen suhde taivaalliseen Isäänsä. Jehova Jumala kommunikoi heidän kanssaan ja esitti pääpiirteittäin ihmeellisen tarkoituksensa ihmissuvun suhteen. Varmaankin hänen suurenmoiset luomistekonsa herättivät heissä usein vastustamatonta halua ylistää Jehovaa. Jos Aadam ja Eeva kaipasivat opastusta miettiessään osaansa ihmisperheen tulevana isänä ja äitinä, he saattoivat kääntyä Jumalan puoleen missä tahansa paratiisikotinsa alueella. He eivät tarvinneet temppelissä toimivan papin palveluksia. (1. Mooseksen kirja 1:28.)
2. Millainen muutos tapahtui, kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä?
2 Tilanne muuttui, kun eräs kapinallinen enkeli vietteli Eevan ajattelemaan, että Jehovan suvereeniuden hylkääminen parantaisi tämän osaa elämässä; Panettelija sanoi, että tästä tulisi ”niin kuin Jumala”. Niinpä Eeva söi sen puun hedelmää, josta Jumala oli kieltänyt syömästä. Sitten Saatana kiusasi Eevan avulla hänen aviomiestään. Murheellista kyllä Aadam kuunteli syntistä vaimoaan ja osoitti näin arvostavansa enemmän suhdettaan häneen kuin suhdettaan Jumalaan. (1. Mooseksen kirja 3:4–7.) Oikeastaan Aadam ja Eeva valitsivat Saatanan jumalakseen (vrt. 2. Korinttilaisille 4:4).
3. Mitä huonoja seurauksia Aadamin ja Eevan kapinasta oli?
3 Tämän menettelyn vuoksi ensimmäinen ihmispari menetti paitsi kallisarvoisen suhteensa Jumalaan myös odotteen elää ikuisesti maallisessa paratiisissa (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Aikanaan heidän syntinen ruumiinsa rappeutui, kunnes he kuolivat. Heidän jälkeläisensä perivät tämän syntisen tilan. Raamatussa selitetään, että ”näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin” (Roomalaisille 5:12).
4. Minkä toivon Jumala tarjosi syntiselle ihmiskunnalle?
4 Tarvittiin jotain sovittamaan syntinen ihmiskunta pyhän Luojansa kanssa. Lausuessaan tuomion Aadamille ja Eevalle Jumala antoi heidän tuleville jälkeläisilleen toivoa lupaamalla ”siemenen”, joka pelastaisi ihmiskunnan Saatanan kapinan vaikutuksilta (1. Mooseksen kirja 3:15). Jumala paljasti myöhemmin, että tuo siunauksen Siemen tulisi Abrahamin välityksellä (1. Mooseksen kirja 22:18). Tämä rakkaudellinen tarkoitus mielessään Jumala valitsi Abrahamin jälkeläiset, israelilaiset, valituksi kansakseen.
5. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita Jumalan Israelin kanssa tekemän lakiliiton yksityiskohdista?
5 Vuonna 1513 eaa. israelilaiset astuivat liittosuhteeseen Jumalan kanssa ja sitoutuivat tottelemaan hänen lakejaan. Tuon lakiliiton pitäisi kiinnostaa suuresti kaikkia niitä, jotka haluavat palvoa Jumalaa nykyään, koska se viittasi luvattuun Siemeneen. Paavali sanoi, että siihen sisältyi ”tulevan hyvän varjo” (Heprealaisille 10:1). Hän puhui näiden sanojensa yhteydessä siitä, miten Israelin papit palvelivat siirrettävässä tabernaakkelissa eli palvontateltassa. Sitä kutsuttiin ”Jehovan temppeliksi” tai ”Jehovan huoneeksi” (1. Samuelin kirja 1:9, 24). Tarkastelemalla sitä pyhää palvelusta, jota suoritettiin Jehovan maallisessa huoneessa, voimme oppia ymmärtämään paremmin sitä armollista järjestelyä, jonka välityksellä nykyajan syntiset ihmiset voivat tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa.
Kaikkeinpyhin
6. Mitä kaikkeinpyhimmässä oli, ja mikä edusti siellä Jumalan läsnäoloa?
6 ”Korkein ei – – asu käsillä tehdyissä huoneissa”, sanotaan Raamatussa (Apostolien teot 7:48). Jumalan läsnäoloa hänen maallisessa huoneessaan edusti kuitenkin pilvi, joka oli kaikkeinpyhimmäksi kutsutussa sisimmässä osastossa (3. Mooseksen kirja 16:2). Ilmeisesti tämä pilvi loisti kirkkaasti ja valaisi kaikkeinpyhintä. Se oli ”todistuksen arkuksi” sanotun pyhän arkun yläpuolella. Tuossa arkussa oli kivitauluja, joihin oli kaiverrettu joitakin Jumalan Israelille antamista käskyistä. Arkun kannen päällä oli kaksi kultaista kerubia siivet levällään. Ne kuvasivat sellaisia henkiluomuksia, joilla on korkea asema Jumalan taivaallisessa järjestössä. Ihmeellinen valopilvi oli kannen yläpuolella ja kerubien välissä (2. Mooseksen kirja 25:22). Tämä välitti ajatuksen Kaikkivaltiaan Jumalan istumisesta valtaistuimella taivaallisten vaunujen yläpuolella, joita elävät kerubit kannattelevat (1. Aikakirja 28:18). Se selittää, miksi kuningas Hiskia rukoili: ”Oi armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, joka istut kerubien yllä.” (Jesaja 37:16.)
Pyhä
7. Mitä kalusteita oli pyhässä?
7 Tabernaakkelin toista osastoa kutsuttiin pyhäksi. Tässä osastossa oli sisäänkäynnistä vasemmalla kaunis seitsenhaarainen lampunjalka ja oikealla näkyleipäpöytä. Suoraan edessä oli alttari, jolta nousi palavan suitsukkeen tuoksu. Se oli esiripun edessä, joka erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä.
8. Mitä tehtäviä papit toimittivat säännöllisesti pyhässä?
8 Joka aamu ja ilta papin oli mentävä tabernaakkeliin polttamaan suitsuketta suitsutusalttarilla (2. Mooseksen kirja 30:7, 8). Aamulla piti suitsukkeen palaessa lisätä öljyä kultaisessa lampunjalassa oleviin seitsemään lamppuun. Illalla lamput sytytettiin valaisemaan pyhää. Joka sapatti papin piti panna 12 tuoretta leipää näkyleipäpöydälle. (3. Mooseksen kirja 24:4–8.)
Esipiha
9. Mihin vesiallasta käytettiin, ja mitä voimme oppia tästä?
9 Tabernaakkeliin kuului myös esipiha, jota ympäröi telttakankainen aita. Tässä esipihassa oli suuri allas, jossa papit pesivät kätensä ja jalkansa ennen kuin menivät pyhään. Lisäksi heidän täytyi peseytyä ennen kuin he uhrasivat teurasuhreja esipihassa olevalla alttarilla. (2. Mooseksen kirja 30:18–21.) Tämä puhtautta koskeva vaatimus muistuttaa nykyisiä Jumalan palvelijoita painokkaasti siitä, että jos he haluavat palvontansa olevan otollista Jumalalle, heidän täytyy pyrkiä olemaan fyysisesti, moraalisesti, henkisesti ja hengellisesti puhtaita (2. Korinttilaisille 7:1). Myöhemmin ei-israelilaiset temppeliorjat toimittivat polttopuita alttaria varten ja vettä altaaseen (Joosua 9:27).
10. Muun muassa mitä uhrilahjoja uhrialttarilla uhrattiin?
10 Joka aamu ja ilta alttarilla poltettiin nuori uhripässi vilja- ja juomauhrin ohella (2. Mooseksen kirja 29:38–41). Muita teurasuhreja uhrattiin erikoispäivinä. Joskus oli uhrattava teurasuhri jonkin nimenomaisen henkilökohtaisen synnin vuoksi (3. Mooseksen kirja 5:5, 6). Toisinaan israelilainen saattoi uhrata vapaaehtoisen yhteysteurasuhrin, josta papit ja uhraaja söivät osuuksia. Tämä viittasi siihen, että syntisillä ihmisillä saattoi olla rauha Jumalan kanssa, kun he ikään kuin aterioivat hänen kanssaan. Muukalaisasukkaallakin oli mahdollisuus tulla Jehovan palvojaksi ja esittää vapaaehtoisia uhrilahjoja Hänen huoneessaan. Mutta asianmukaisesta kunnioituksesta Jehovaa kohtaan papit saattoivat ottaa vastaan vain parhaanlaatuisia uhrilahjoja. Viljauhrien jauhon piti olla hienoksi jauhettua, ja teurasuhreiksi tarkoitettujen eläinten piti olla virheettömiä. (3. Mooseksen kirja 2:1; 22:18–20; Malakia 1:6–8.)
11. a) Mitä tehtiin eläinuhrien verellä, ja mihin tämä viittasi? b) Miten Jumala suhtautuu sekä ihmisten että eläinten vereen?
11 Näiden teurasuhrien veri tuotiin alttarille. Se muistutti kansakuntaa päivittäin siitä, että he olivat syntisiä ja tarvitsivat lunastajaa, jonka vuodatettu veri voisi sovittaa pysyvästi heidän syntinsä ja pelastaa heidät kuolemasta (Roomalaisille 7:24, 25; Galatalaisille 3:24; vrt. Heprealaisille 10:3). Tällainen veren pyhä käyttö muistutti israelilaisia myös siitä, että veri edustaa elämää ja että elämä kuuluu Jumalalle. Jumala on aina kieltänyt ihmisiä käyttämästä verta millään muulla tavalla. (1. Mooseksen kirja 9:4; 3. Mooseksen kirja 17:10–12; Apostolien teot 15:28, 29.)
Sovituspäivä
12, 13. a) Mikä oli sovituspäivä? b) Mitä ylimmäisen papin piti tehdä ennen kuin hän saattoi tuoda verta kaikkeinpyhimpään?
12 Koko Israelin kansakunnan, myös Jehovaa palvovien muukalaisasukkaiden, piti kerran vuodessa niin sanottuna sovituspäivänä lakata kokonaan tekemästä työtä ja paastota (3. Mooseksen kirja 16:29, 30). Tänä tärkeänä päivänä kansakunta puhdistettiin kuvaannollisesti synnistä, niin että se saattoi olla taas vuoden rauhaisissa suhteissa Jumalaan. Kuvitellaanpa tuota tapahtumaa ja tarkastellaan joitakin sen kohokohtia.
13 Ylimmäinen pappi on tabernaakkelin esipihalla. Hän on peseytynyt vesialtaan ääressä ja teurastaa sonnin uhriksi. Sonnin verta vuodatetaan maljaan; se käytetään erikoistavalla Leevin pappisheimon syntien sovittamiseksi. (3. Mooseksen kirja 16:4, 6, 11.) Mutta ennen kuin ylimmäinen pappi jatkaa teurasuhrin toimittamista, hänen täytyy tehdä jotain. Hän ottaa hyvänhajuista suitsuketta (todennäköisesti kauhaan) sekä palavia hiiliä alttarilta tuliastiaan. Sitten hän menee pyhään ja kävelee kohti kaikkeinpyhimmän esirippua. Hän menee hitaasti esiripun toiselle puolelle ja seisoo liitonarkun edessä. Seuraavaksi hän poissa kaikkien muiden ihmisten näkyvistä kaataa suitsuketta tulisten hiilien päälle, ja kaikkeinpyhimmän täyttää suloiselta tuoksuva pilvi. (3. Mooseksen kirja 16:12, 13.)
14. Miksi ylimmäisen papin piti mennä kaikkeinpyhimpään kahden eri eläimen verta mukanaan?
14 Nyt Jumala on halukas osoittamaan armoa, ja häneltä voidaan kuvaannollisesti etsiä sovitusta. Tästä syystä arkun kantta sanottiin ”armoistuimeksi” tai ”sovituskanneksi” (Heprealaisille 9:5, engl. viitelaitoksen alaviite). Ylimmäinen pappi lähtee ulos kaikkeinpyhimmästä, ottaa sonnin veren ja menee jälleen kaikkeinpyhimpään. Kuten Laissa käsketään, hän kastaa sormensa vereen ja pirskottaa sitä seitsemän kertaa arkun kannen eteen. (3. Mooseksen kirja 16:14.) Seuraavaksi hän menee takaisin esipihalle ja teurastaa vuohen, joka on syntiuhri ”kansaa varten”. Hän tuo vuohen verta kaikkeinpyhimpään ja toimii sen suhteen samoin kuin hän teki sonnin veren suhteen (3. Mooseksen kirja 16:15). Sovituspäivänä suoritettiin muitakin tärkeitä palveluksia. Ylimmäisen papin piti muun muassa laskea kätensä toisen vuohen pään päälle ja tunnustaa sen yllä ”Israelin poikien erheet”. Tämä elävä vuohi johdatettiin sitten erämaahan, jotta se veisi kuvaannollisessa mielessä pois kansakunnan synnit. Näin toimitettiin joka vuosi sovitus ”papeille sekä kaikelle seurakunnan väelle”. (3. Mooseksen kirja 16:16, 21, 22, 33.)
15. a) Miten Salomon temppeli oli samanlainen kuin tabernaakkeli? b) Mitä Heprealaiskirjeessä sanotaan niin tabernaakkelissa kuin temppelissäkin suoritetusta pyhästä palveluksesta?
15 Kun Israelista tuli Jumalan liittokansa, siirrettävä tabernaakkeli toimi 486 vuotta paikkana, jossa sen Jumalaa Jehovaa palvottiin. Sitten israelilainen Salomo sai rakentaa pysyvän rakennuksen. Vaikka tästä temppelistä oli määrä tulla tabernaakkelia suurempi ja hienompi, Jumalalta saatu suunnitelma noudatti samaa mallia. Temppeli kuvasi tabernaakkelin tavoin suurempaa ja tehokkaampaa palvontajärjestelyä, jonka ’pystyttäisi Jehova eikä ihminen’ (Heprealaisille 8:2, 5; 9:9, 11).
Ensimmäinen ja toinen temppeli
16. a) Minkä rakkaudellisen pyynnön Salomo esitti vihkiessään temppelin? b) Miten Jehova osoitti hyväksyneensä Salomon rukouksen?
16 Vihkiessään tuon loistavan temppelin Salomo esitti seuraavan henkeytetyn pyynnön: ”Vierasmaalaista, joka ei ole kansaasi Israelia ja joka todella tulee kaukaisesta maasta suuren nimesi – – tähden – ja he todella tulevat ja rukoilevat tätä huonetta kohti – niin kuuntelethan sinä taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi, ja varmasti teet kaiken sen mukaan, minkä vuoksi vierasmaalainen huutaa puoleesi, jotta kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua samoin kuin kansasi Israel ja tietäisivät, että tämä huone, jonka olen rakentanut, on otettu sinun nimiisi.” (2. Aikakirja 6:32, 33.) Jumala osoitti selvästi, että hän hyväksyi Salomon vihkiäisrukouksen. Taivaasta lankesi tuli, joka kulutti alttarilta eläinuhrit, ja Jehovan kirkkaus täytti temppelin. (2. Aikakirja 7:1–3.)
17. Mitä lopulta tapahtui Salomon rakentamalle temppelille ja miksi?
17 Surullista kyllä israelilaiset menettivät terveen pelkonsa Jehovaa kohtaan. Aikaa myöten he häpäisivät hänen suuren nimensä syyllistymällä verenvuodatukseen, epäjumalanpalvelukseen, aviorikoksiin ja sukurutsaukseen sekä kohtelemalla huonosti orpoja, leskiä ja vierasmaalaisia (Hesekiel 22:2, 3, 7, 11, 12, 26, 29). Siksi Jumala pani täytäntöön tuomion vuonna 607 eaa. tuomalla Babylonian armeijan tuhoamaan temppelin. Eloon jääneet israelilaiset vietiin vankeina Babyloniin.
18. Mitä vastuutehtäviä avautui toisessa temppelissä joillekin ei-israelilaisille miehille, jotka tukivat kokosydämisesti Jehovan palvontaa?
18 Katuva juutalainen jäännös palasi 70 vuoden kuluttua Jerusalemiin, ja se sai rakentaa uudelleen Jehovan temppelin. On kiinnostavaa, että ilmeni pulaa papeista ja leeviläisistä, jotka palvelisivat tässä toisessa temppelissä. Ei-israelilaisista temppeliorjista polveutuville netineille annettiin siksi suurempia vastuutehtäviä Jumalan huoneen palvelijoina. Heistä ei kuitenkaan tullut pappien eikä leeviläisten vertaisia. (Esra 7:24; 8:17, 20.)
19. Minkä lupauksen Jumala esitti toisesta temppelistä, ja miten nämä sanat toteutuivat?
19 Aluksi näytti siltä, ettei toinen temppeli olisi mitään verrattuna edelliseen (Haggai 2:3). Jehova kuitenkin lupasi: ”Minä järkytän kaikki kansakunnat, ja kaikkien kansakuntien haluttujen täytyy tulla, ja minä täytän tämän huoneen kunnialla – –. Suuremmaksi tulee tämän myöhemmän huoneen kunnia kuin aikaisemman.” (Haggai 2:7, 9.) Näiden sanojen mukaisesti toinen temppeli tosiaan sai suuremman kunnian. Se säilyi 164 vuotta pitempään, ja sen esipihoihin virtasi paljon enemmän palvojia paljon useammista maista (vrt. Apostolien teot 2:5–11). Toista temppeliä alettiin peruskorjata kuningas Herodeksen päivinä, ja sen esipihoja laajennettiin. Tuo rakennus, joka seisoi ylväänä massiivisella kivitasanteella ja jota ympäröivät kauniit pylväskäytävät, kilpaili loistossaan alkuperäisen, Salomon rakentaman temppelin kanssa. Siihen sisältyi suuri ulompi esipiha niitä kansakuntien ihmisiä varten, jotka halusivat palvoa Jehovaa. Kiviaita erotti tämän pakanoiden esipihan ainoastaan israelilaisille tarkoitetuista sisemmistä esipihoista.
20. a) Minkä huomattavan kunnian uudelleen rakennettu temppeli sai? b) Mikä osoitti, että juutalaiset suhtautuivat temppeliin väärin, ja mitä Jeesus tämän vuoksi teki?
20 Tämä toinen temppeli sai sen suuren kunnian, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, opetti sen esipihoissa. Mutta samoin kuin kävi ensimmäisen temppelin yhteydessä, juutalaiset yleensä eivät suhtautuneet oikein etuunsa palvella Jumalan huoneen vartijoina. He jopa antoivat kauppiaiden hoitaa liiketoimiaan pakanoiden esipihalla. Lisäksi ihmiset saivat oikaista temppelialueen halki kulkiessaan kantamuksineen eri puolille Jerusalemia. Neljä päivää ennen kuolemaansa Jeesus puhdisti temppelin tällaisten ei-uskonnollisten toimien harjoittajista ja sanoi jatkuvasti: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huonettani tullaan kutsumaan kaikkien kansakuntien rukoushuoneeksi’? Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.” (Markus 11:15–17.)
Jumala hylkää maallisen huoneensa iäksi
21. Mitä Jeesus osoitti Jerusalemin temppelin suhteen?
21 Koska Jeesus taisteli rohkeasti Jumalan puhtaan palvonnan puolesta, juutalaiset uskonnolliset johtajat päättivät surmata hänet (Markus 11:18). Jeesus tiesi, että hänet murhattaisiin pian, ja siksi hän sanoi noille johtajille: ”Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.) Näin hän osoitti, että kohta Jumala ei enää hyväksyisi Jerusalemin esikuvallisessa temppelissä harjoitettavaa palvontamuotoa. Se ei olisi enää ”kaikkien kansakuntien rukoushuone”. Kun opetuslapset kiinnittivät Jeesuksen huomion loistaviin temppelirakennuksiin, hän sanoi: ”Ettekö näe näitä kaikkia? – – tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” (Matteus 24:1, 2.)
22. a) Miten Jeesuksen sanat temppelistä täyttyivät? b) Mitä varhaiskristityt etsivät, sen sijaan että he olisivat keskittäneet toiveensa johonkin maalliseen kaupunkiin?
22 Jeesuksen ennustus täyttyi 37 vuotta myöhemmin vuonna 70, kun roomalaiset sotajoukot tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Näin saatiin hätkähdyttävä todiste siitä, että Jumala oli tosiaan hylännyt esikuvallisen huoneensa. Jeesus ei koskaan ennustanut, että Jerusalemiin rakennettaisiin temppeli uudelleen. Apostoli Paavali kirjoitti tuosta maallisesta kaupungista heprealaiskristityille: ”Meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme hartaasti tulevaa.” (Heprealaisille 13:14.) Varhaiskristityt odottivat tulevansa osaksi ”taivaallista Jerusalemia” – kaupungin kaltaista Jumalan valtakuntaa (Heprealaisille 12:22). Jehovan tosi palvonta ei siis enää keskity mihinkään maan päällä olevaan aineelliseen temppeliin. Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastelemme ylivertaista järjestelyä, jonka Jumala on tehnyt kaikkia niitä varten, jotka haluavat palvoa häntä ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:21, 24).
Kertauskysymyksiä
◻ Minkä suhteensa Jumalaan Aadam ja Eeva menettivät?
◻ Miksi tabernaakkelin piirteiden pitäisi kiinnostaa meitä?
◻ Mitä opimme siitä, mitä tehtiin tabernaakkelin esipihalla?
◻ Miksi Jumala antoi tuhota temppelinsä?
[Kuvat s. 10, 11]
Herodeksen uudelleen rakentama temppeli
1. Kaikkeinpyhin
2. Pyhä
3. Polttouhrialttari
4. Valettu meri
5. Pappien esipiha
6. Israelin esipiha
7. Naisten esipiha