Jumalan hyvyys ulottuu hämmästyttävän laajalle

JUMALA on hyvä! Kuinka monta kertaa olet kuullut tuon ilmaisun tai jopa itse käyttänyt sitä? Mutta oletko koskaan harkinnut, miten pitkälle Jumala oikeastaan ulottaa hyvyytensä sinun hyväksesi? Tällainen mietiskely syventää arvostustamme palvomaamme Jumalaa kohtaan.

Ensin meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, mitä hyvyys on. Hyvyys on tietenkin hyvänä olemista pahana olemisen vastakohtana. Mutta hyvyys on enemmänkin kuin sitä. Se on toimiva ominaisuus. Hyvä ihminen tekee hyvää. Ja hyvyydessään Jumala tekee niin paljon hyvää meille, että tunnemme sydämessämme lämpöä häntä kohtaan.

Jumalan hyvyyden laaja ulottuvuus havaitaan niistä sanoista, jotka hän lausui Moosekselle Siinain erämaassa. Siellä hän lupasi uskolliselle palvelijalleen: ”Minä annan kaiken hyvyyteni kulkea kasvojesi editse.” Täyttäen tuon lupauksen ja käyttäen omaa nimeään Jumala sanoo edelleen: ”Herra, Herra [”Jehova, Jehova”, UM] on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta.” – 2. Mooseksen kirja 33:19, UM; 34:6, 7.

Jumalan hyvyyteen sisältyy siksi hänen laupeutensa sekä hänen armonsa ja uskollisuutensa. Hänen hyvyytensä havaitaan lisäksi siinä, että hän on ”pitkämielinen”. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän on kuin peräänantava isä tai äiti ja antaa synnin jatkua hillitsemättä iäti. Hän ”ei kuitenkaan jätä rankaisematta” katumattomia syntisiä. Hyvä Jumala ei voi sallia pahuuden jatkua hillitsemättä.

Jumalan hyvyyden runsaus

Mietihän nyt joitakin tapoja, joilla Jumala on osoittanut hyvyyttään. Aloittakaamme siitä, kuinka hän oli hyvä ihmisille luodessaan aluksi maan. Hän ei järjestänyt pelkästään sitä, mikä on välttämätöntä ihmiselämälle. Pikemminkin hän anteliaalla kädellä teki planeetastamme sellaisen, että täällä on todella ilo elää. Hän antoi paljon erilaista syötävää ja juotavaa. Hän teki kiehtovaa vaihtelevuutta eläimiin ja lintuihin, ja hän loi kukkia, jotka lisäävät väriä ja kauneutta ympäristöömme. Lisäksi hän teki monia erilaisia maisemia, joita on ilo katsella. Joka kerran, kun näemme säteilevän auringonlaskun tai upean pilvimuodostelman, näemme siis todisteen Jumalan hyvyydestä!

Jumalan hyvyys ilmeni jälleen, kun hän loi miehen ja naisen. Hän antoi Aadamille ja Eevalle täydelliset, terveet ruumiit ja asetti heidät Eedenin puutarhaan. Sitten hän antoi heille jännittävän ja haastavan tehtävän: ”Täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.” Hän asetti näin ollen heidän eteensä odotteen nauttia elämästä ikuisesti monien jälkeläistensä keskellä paratiisimaassa. (1. Mooseksen kirja 1:26–28; 2:7–9) Miten ihastuttavan häälahjan ensimmäinen ihmispari saikaan!

Silloinkaan kun Aadam ja Eeva kapinoivat, Jumala ei hylännyt heitä täysin. Jos hän olisi rangaissut heitä tuolloin heti kuolemalla, hän olisi vain tehnyt sen, mikä oli oikeudenmukaista. Hän oli kuitenkin hyvä nyt syntiseksi tulleelle ihmisparille. Hän salli heidän elää jonkin aikaa ja saada lapsia. – 1. Mooseksen kirja 5:1–5.

Lisäksi Jumala on siitä lähtien osoittanut edelleen hyvyyttä langennutta ihmiskuntaa kohtaan. Kuningas Daavid sanoikin: ”Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.” (Psalmi 145:9) Hänen huolenpitonsa on niin yltäkylläistä, että ihmiselämä voi jatkua hänen omistamallaan maapallolla. Jeesus sanoi hänen aikanaan eläneille juutalaisille: ”Taivaissa oleva Isänne – – antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” (Matteus 5:45) Mikään nykyään vallitseva nälkä tai puute ei johdu siitä, että Jumala ei olisi onnistunut huolehtimaan ihmiskunnasta. Ne aiheutuvat turmeluksesta, julmuudesta ja ihmisten kehnoudesta.

Jumala antaa ihmiskunnan käyttää hyväkseen myös maapallon mineraalirikkauksia, eikä hän ole salannut heiltä jonkinasteista ymmärrystä tähtitaivaista ja aineiden rakenteesta. Jehova on todellakin hyvä ihmiskuntaa kohtaan, vaikka monet sanovat ylimielisesti, ettei Jumalaa ole, ja toiset käyttävät väärin hänen hyvyyttään itsekkäitten tarkoitusperien saavuttamiseksi, jopa siinä määrin, että he sortavat toisia ihmisiä. – Psalmi 14:1.

Jumalan hyvyys uskovia kohtaan

Joskin Jumala on ollut hyvä koko ihmiskunnalle, hänen tapansa kohdella uskovia on todella sydäntä lämmittävää. Ensinnäkin kun Aadam ja Eeva alussa kapinoivat, Jumala ennusti silloin, että ilmaantuisi ”siemen”, joka lopulta voittaisi heidän synnistään aiheutuneet huonot vaikutukset. (1. Mooseksen kirja 3:15) Ajan kuluessa monet Aadamin jälkeläiset palvoivat Jumalaa uskollisesti epätäydellisyydestään huolimatta, ja tämä ensimmäinen ennustus antoi heille toivon paremmasta tulevaisuudesta. Yhtä näistä uskollisista palvojista, Aabrahamia, kutsuttiin jopa ”Jehovan ystäväksi”. – Jaakob 2:23.

Jumala lupasi Aabrahamille, että hänen jälkeläisistään tulisi monia kansoja ja että hänen jälkeläistensä pääsukuhaara perisi Kanaanin maan. Tämän täyttymykseksi israelilaiset, Aabrahamin jälkeläiset, järjestettiin myöhemmin kansaksi. (1. Mooseksen kirja 17:3–8; 2. Mooseksen kirja 19:6) Jälleen Jumala oli hyvä tälle uudelle kansalle ja vapautti sen Egyptin orjuudesta, suojeli sitä erämaassa, järjesti sille lakikokoelman ja papiston ja antoi sille vihdoin hedelmällisen Kanaanin maan perinnöksi.

Israelista tuli lopulta kuningaskunta, ja Jehova valtuutti sen kolmannen ihmiskuninkaan Salomon rakentamaan temppelin Jerusalemiin Hänen palvontansa maailmankeskukseksi. Kun temppeli saatiin valmiiksi, järjestettiin upeat vihkimisseremoniat ja iloinen juhla. Kertomus sanoo, että myöhemmin israelilaiset ”hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt.” (1. Kuningasten kirja 8:66) Oli muitakin tilaisuuksia, jolloin israelilaisten sydän oli ylitsevuotava Jumalan heitä kohtaan osoittaman hyvyyden vuoksi.

Ikävä kyllä he eivät aina arvostaneet etuaan saada olla yhden tosi Jumalan palvojia. Lopulta israelilaiset kokonaisuutena tulivat uskottomiksi, ja Jehova salli, että heidät vietiin vankeina Babyloniin vuonna 607 eaa. Kuten Jumala oli sanonut Moosekselle, juuri Hänen hyvyytensä vuoksi hän ”ei kuitenkaan jätä rankaisematta”. – 2. Mooseksen kirja 34:7.

70 vuoden kuluttua Jumala kuitenkin toi ystävällisesti israelilaisten uskollisen jäännöksen takaisin sen omaan maahan. Mikä sai hänet tekemään niin? Hänen hyvyytensä. Jeremia kuvaili profeetallisesti israelilaisten paluuta Babylonista: ”He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö.” Profeetta jatkoi: ”Minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.” – Jeremia 31:12, 14.

Lopulta Jeesus tuli maan päälle ja osoittautui ennustetuksi ”siemeneksi”, jota koskeva profetia lausuttiin muinoin Eedenissä. (1. Mooseksen kirja 3:15) Raamattu sanoo: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16) Jeesuksen kuolema antoi lunnaat, jotta ihmiset voitiin ostaa vapaaksi synnistä ja ennallistaa täydellisyyteen. Näin Aadamin synnin huonot vaikutukset voitettaisiin lopulta. Paavali kirjoittikin roomalaisille: ”Yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan, samoin myös yhden tottelevaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiden asemaan.” (Roomalaisille 5:19) Jumalan hyvyyden ansiosta oikeasydämisillä ihmisillä oli nyt toivo saada ikuinen elämä. Heistä voi jopa tulla Jumalan ystäviä, niin kuin Aabrahamista tuli.

Nykyäänkin Jumala osoittaa edelleen hyvyyttä niitä kohtaan, jotka palvovat häntä. Hän antaa heille ohjeita Raamatun kautta auttaakseen heitä käsittelemään ongelmiaan. (Psalmi 119:105) Hän tarjoaa henkensä ilmaista lahjaa auttaakseen heitä kasvamaan hänen vanhurskaiden normiensa tasalle. Hän paljastaa tarkoituksensa, niin että tosi kristityt odottavat uutta vanhurskasta maailmaa, joka tulee tilalle, sen jälkeen kun tämä vanha maailma katoaa. (Sananlaskut 4:18; 2. Pietari 3:13) Kristityt luottavat näihin asioihin, koska hyvyydessään Jumala on paljastanut ne pettämättömässä Sanassaan. – 2. Timoteukselle 3:16.

Jumalan hyvyyden pohtiminen varmasti lämmittää sydämen tunteitamme häntä kohtaan. Mutta se herättää myös kysymyksen:

Miten paljon sinä hyödyt Jumalan hyvyydestä?

Oletpa kuka tahansa, hyödyt jo nyt itse asiassa Jumalan hyvyydestä. Hengität, syöt, juot, nautit elämästä – ne ovat kaikki lahjoja Jumalalta. Mutta saatko mahdollisimman täyden hyödyn? Muista, että Jumalan hyvyys Aadamia ja Eevaa kohtaan oli rajallista sen jälkeen, kun he tekivät syntiä. Hän rajoittaa samoin runsaskätisyyttään meitä kohtaan, ellemme vastaa oikealla tavalla hänen ystävällisyyden osoituksiinsa. Kuinka voimme tehdä tämän?

Psalmista rukoili: ”Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.” (Psalmi 119:66) Tämän pitäisi olla meidänkin rukouksemme. Koska Jumala on hyvä, meidän täytyy opetella olemaan hänen tavallaan hyviä. Paavali kehotti: ”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset.” – Efesolaisille 5:1.

Voimme tehdä tämän tutkimalla ensin Raamattua saadaksemme tietää, mitä hyvyys on. Sitten pyydämme Jumalalta apua tämän ominaisuuden kehittämisessä. Hyvyys on hengen hedelmä yhdessä ”rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, huomaavaisuuden – –, uskon, lempeyden [ja] itsehillinnän” kanssa. (Galatalaisille 5:22, 23) Voimme kehittää kaikkia näitä ominaisuuksia luottamalla Jumalan henkeen, tutkimalla Raamattua, joka on Jumalan henkeyttämä, rukoilemalla häneltä apua ja olemalla samanmielisten kristittyjen seurassa. – Psalmi 1:1–3; 1. Tessalonikalaisille 5:17; Heprealaisille 10:24, 25.

Raamattu sanoo myös: ”Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon.” (Psalmi 145:7) Jumala siis odottaa meidän kertovan toisille hänen hyvyydestään. Meidän tulisi puhua vapaasti taivaallisesta Isästämme.

Lopuksi on huomattava, että Jumalan hyvyyden ei pitäisi saada meitä ottamaan liian suuria vapauksia. On totta, että Jehova antaa anteeksi syntisille. Kuningas Daavid luotti suotuisaan vastaukseen, kun hän rukoili: ”Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.” (Psalmi 25:7) Merkitseekö tämä sitä, että voimme syyllistyä synteihin ja luottaa samalla varmasti Jumalan anteeksiantoon? Ei suinkaan, vaan muista: Jumalan hyvyys merkitsee sitä, että hän ”ei kuitenkaan jätä rankaisematta” katumattomia syntisiä.

Jumalan hyvyydestä nauttiminen

Kun olemme kerran täysin kokeneet Jumalan hyvyyden, miten tunnemmekaan sydämessämme lämpöä häntä kohtaan! Meitä rohkaistaan noudattamaan apostoli Paavalin erinomaista kehotusta: ”Vaeltakaa edelleen valon lapsina, sillä valon hedelmä koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä ja vanhurskaudesta ja totuudesta.” – Efesolaisille 5:8, 9.

Joka päivä olemme selvillä Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta meitä kohtaan. Jopa kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa tiedämme, että hän ei hylkää niitä, jotka rakastavat häntä. Voimme todella tuntea psalmistan tavoin ylevää mielenrauhaa: ”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” – Psalmi 23:6.