KAIKKIVALTIAS

Sana ”Kaikkivaltias” on käännetty heprealaisesta sanasta Šad·dajʹ ja kreikkalaisesta sanasta Pan·to·kraʹtōr. Molemmat sanat sisältävät ilmeisesti ajatuksen voimasta tai vallasta.

Heprealainen sana. Sanaa Šad·dajʹ käytetään heprealaisessa tekstissä seitsemän kertaa sanan ʼEl (Jumala) kanssa arvonimessä ”Jumala, Kaikkivaltias” (1Mo 17:1; 28:3; 35:11; 43:14; 48:3; 2Mo 6:3; Hes 10:5). Muissa 41 tapauksessa se esiintyy yksin, ja se käännetään vastineella ”Kaikkivaltias”. Sana Šad·dajʹ on sanojen ʼAdo·najʹ (Suvereeni Herra) ja ʼElo·himʹ (Jumala) tapaan monikossa, mikä osoittaa ylhäisyyttä (1Mo 49:25; 4Mo 24:4; Ps 68:14).

Sanan Šad·dajʹ täsmällisestä alkuperästä ei olla yksimielisiä. Septuagintan kääntäjät käänsivät sen useilla kreikankielisillä vastineilla, mutta Jobin kirjassa he käyttivät sanaa Pan·to·kraʹtōr (Kaikkivoipa) 16 kertaa sanan Šad·dajʹ vastineena. Joissakin tapauksissa he käänsivät sen kreikkalaisella sanalla hi·ka·nosʹ, joka merkitsee ’riittävää’ tai ’sopivaa’ (Ru 1:20, 21; Job 21:15; 31:2; 40:2), ja myöhemmät kreikkalaiset kääntäjät, esimerkiksi Aquila ja Symmakhos, noudattivat tätä tulkintaa ja käänsivät sanan Šad·dajʹ vastineella ”Riittävä (Sopiva)”.

Joidenkin nykyajan kriitikkojen näkemys ilmenee siitä huomautuksesta 1. Mooseksen kirjan 17:1:een, joka on esitetty katolisessa The Jerusalem Bible -raamatunkäännöksessä (alav. b) ja joka kuuluu: ”Tavanomainen käännös ’Kaikkivaltias Jumala’ on epätarkka; todennäköinen merkitys on ’Vuorijumala’.” Tämä äärimmäisyyksiin menevä näkemys perustuu kuitenkin kuviteltuun yhteyteen sanan Šad·dajʹ ja akkadilaisen sanan šadu (vuori) välillä. Unger’s Bible Dictionary (1965, s. 1000) selittää: ”Tätä näkemystä ei kuitenkaan voida hyväksyä, ja Šaddaj on lähinnä peräisin juuresta šadad [ša·dadʹ] ’olla voimakas tai mahtava’, kuten arabiassa.” (Ks. myös Benjamin Davidson, The Analytical Hebrew and Chaldee Lexicon, s. 702.)

Raamatun tekstissä ša·dadʹ tarkoittaa yleensä väkivaltaista voimaa, jota käytetään ryöstämiseen ja hävittämiseen (vrt. Ps 17:9; San 11:3). Jesajan 13:6:ssa sanotaan: ”Parkukaa, sillä Jehovan päivä on lähellä! Se tulee kuin hävitys [kešodʹ] Kaikkivaltiaalta [miš·Šad·dajʹ].” Vaikka ajatus väkivaltaisesta toiminnasta onkin olennainen tämän sanajuuren raamatullisessa käytössä, jotkut tutkijat arvelevat, että sen alkuperäinen ajatus tai ensisijainen merkitys oli yksinkertaisesti ’olla voimakas’ tai ’toimia voimakkaasti’. Tietosanakirjassa The Jewish Encyclopedia (1976, IX osa, s. 162) sanotaan: ”On kuitenkin mahdollista, että alkuperäinen merkitys oli ’ylivoimainen’ tai ’suunnaton voima’ ja että tämä merkitys on säilynyt Jumalan [arvonimessä].”

Jehova käytti arvonimeä ”Jumala, Kaikkivaltias” (ʼEl Šad·dajʹ), kun hän antoi Abrahamille Iisakin syntymää koskevan lupauksen, joka vaati Abrahamilta suurta uskoa siihen, että Jumalalla oli voimaa toteuttaa tuo lupaus. Sen jälkeen tätä arvonimeä käytettiin, kun Jumalan sanottiin siunaavan Iisakin ja Jaakobin, jotka olivat Abrahamin kanssa tehdyn liiton perillisiä. (1Mo 17:1; 28:3; 35:11; 48:3.)

Sopusoinnussa tämän kanssa Jehova saattoi myöhemmin sanoa Moosekselle: ”Minä näyttäydyin toistuvasti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana, Kaikkivaltiaana [beʼElʹ Šad·dajʹ], mutta nimelläni Jehova en tehnyt itseäni heille tunnetuksi.” (2Mo 6:3.) Tämä ei voinut tarkoittaa sitä, että Jehovan nimi oli tuntematon näille patriarkoille, koska sekä he että muut ennen heitä eläneet käyttivät sitä usein (1Mo 4:1, 26; 14:22; 27:27; 28:16). Itse asiassa sana ”Kaikkivaltias” esiintyy noiden patriarkkojen elämästä kertovassa 1. Mooseksen kirjassa vain 6 kertaa, kun taas persoonanimi Jehova kirjoitettiin sen alkuperäiseen heprealaiseen tekstiin 172 kertaa. Vaikka nämä patriarkat olivat oman kokemuksensa kautta oppineet ymmärtämään, että Jumalalla oli oikeus ja edellytykset arvonimeen ”Kaikkivaltias”, heillä ei kuitenkaan ollut ollut mahdollisuutta ymmärtää hänen persoonanimensä Jehova täyttä merkitystä ja sisältöä. Sanakirjassa The Illustrated Bible Dictionary (toim. J. D. Douglas, 1980, 1. osa, s. 572) sanotaan tästä: ”Aiempi ilmestyminen patriarkoille liittyi kaukaista tulevaisuutta koskeviin lupauksiin; se edellytti, että he tulisivat vakuuttuneiksi siitä, että Hän, Jahve, oli Jumala (ʼel), joka pystyi (yksi sanan saddaj mahdollisista merkityksistä) täyttämään ne. Ilmestyminen pensaassa oli suurempaa ja läheisempää, sillä Jumalan voima sekä välitön ja jatkuva läsnäolo heidän keskuudessaan kietoutuivat kaikki Jahven tuttuun nimeen.”

Valtiuteen sisältyy voima tai valta toteuttaa tarkoitus ja saattaa se päätökseen sekä voittaa esteet tai vastustus, ja Jehovan kaikkivaltius ilmaisee, että hänellä on vastustamaton voima toteuttaa tarkoituksensa. Toisinaan Jumalan arvonimeen Kaikkivaltias yhdistetään väkivaltainen toiminta, kuten Psalmissa 68:14, jonka mukaan hän ’hajottaa kuninkaat laajalle’, Joelin 1:15:ssä, jossa kerrotaan kuinka ”Jehovan päivänä” tulee ”hävitys [šod] Kaikkivaltiaalta [mi·Šad·dajʹ]”, ja Jesajan 13:6:ssa, jota lainattiin jo aiemmin. Se antaa myös varmuuden hänen kyvystään siunata (1Mo 49:25) ja takaa häneen luottavien turvallisuuden: ”Se, joka asuu Korkeimman kätkössä, varmistaa itselleen majapaikan Kaikkivaltiaan varjosta.” (Ps 91:1.)

Jobin kirjassa sana Šad·dajʹ esiintyy 31 kertaa, ja sitä käyttävät kaikki kirjassa kerrotun näytelmän henkilöt. Siinä tuodaan esiin Jehovan valta rangaista ja koetella (Job 6:4; 27:13–23), niin että ne, jotka sanovat: ”Mikä on Kaikkivaltias, että meidän pitäisi palvella häntä, ja mitä hyötyä meille on siitä, että olemme päässeet kosketukseen hänen kanssaan?” ja jotka sen vuoksi luottavat omaan voimaansa, joutuvat juomaan ”Kaikkivaltiaan vihastusta” (Job 21:15, 16, 20). Kaikkivaltias ansaitsee näin ollen kunnioittavaa pelkoa, jopa kauhua, koska hänen tahtoaan ei voi jättää huomioon ottamatta eikä hänen lakiaan rikkoa rangaistuksetta (Job 6:14; 23:15, 16; 31:1–3), vaikka hänen valtansa ei heti ilmenisikään (Job 24:1–3, 24; vrt. 2Mo 9:14–16; Sr 8:11–13). Hän käyttää kuitenkin valtaansa ja voimaansa aina ehdottomasti oikeuden ja vanhurskauden mukaisesti, ei koskaan hallitsemattomasti, oikullisesti, aiheettomasti tai vastuuttomasti (Job 34:10, 12; 35:13; 37:23, 24). Ihmisillä ei siis ole mitään perusteita kiistellä hänen kanssaan tai moittia häntä (Job 40:2–5). Ne, jotka harjoittavat vanhurskautta, voivat luottavaisesti lähestyä häntä, ja heillä voi olla henkilökohtainen suhde häneen (Job 13:3; 29:4, 5; 31:35–37). Luojana hän on elämän ja viisauden Lähde (Job 32:8; 33:4).

Messiasta koskevassa Jesajan 9:6:n profetiassa käytetään luvatusta Rauhan Ruhtinaasta arvonimeä ”Väkevä Jumala”. Tämä ilmaus on kuitenkin käännetty heprealaisista sanoista ʼEl Gib·bōrʹ, ei edellä mainituissa raamatunkohdissa olevista sanoista ʼEl Šad·dajʹ.

Kreikkalainen sana. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana Pan·to·kraʹtōr esiintyy 10 kertaa, niistä 9 Ilmestyskirjassa. Sana merkitsee pohjimmiltaan ’Kaikkivaltiasta’ tai ’Kaikkivoipaa’. Sen käyttö Kreikkalaisissa kirjoituksissa tukee sitä käsitystä, että heprealainen sana Šad·dajʹ merkitsee ’Kaikkivaltiasta’, sillä muutoin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei olisi vastinetta sanalle Pan·to·kraʹtōr.

Toisen korinttilaiskirjeen 6:18:ssa Paavali lainaa Heprealaisia kirjoituksia kehottaessaan kristittyjä karttamaan väärää palvontaa ja elottomien, voimattomien epäjumalien käyttöä ja osoittautumaan siten ”Kaikkivaltiaan [Pan·to·kraʹtōr]” lapsiksi. Apostolin lainauksen valossa on ilmeistä, että tuo arvonimi soveltuu tässä yhteydessä Jehova Jumalaan.

Samalla tavoin arvonimeä Pan·to·kraʹtōr käytetään kautta Ilmestyskirjan Luojasta ja Ikuisuuden Kuninkaasta, Jehovasta, esimerkiksi ”Mooseksen, Jumalan orjan, laulussa ja Karitsan [Jeesuksen Kristuksen] laulussa”, jossa Jehova Jumalaa tervehditään kaikkien kansakuntien palvonnan ja pelon ansaitsevana (Il 15:3; vrt. Il 21:22). Arvonimen soveltuminen Jehova Jumalaan käy ilmeiseksi Ilmestyksen 19:6:ssa, jossa käytetään ilmausta halleluja (”ylistäkää Jahia”). Myös ilmaus ”Hän, joka on ja joka oli ja joka tulee” (Il 1:8; 4:8), viittaa selvästi ikuisuuden Jumalaan (Ps 90:2), joka ei ’ollut’ Kaikkivaltias pelkästään menneinä aikoina, vaan on sellainen edelleenkin ja ”tulee” sellaisena ilmaistessaan kaikkivoipaisuutensa. Tässä viitataan jälleen väkivaltaiseen toimintaan, joka alkaa sen jälkeen, kun hän ’on ottanut suuren voimansa’ hallitakseen kuninkaana, siten että hän ilmaisee vihastuksensa vastustavia kansakuntia kohtaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. (Il 11:17, 18; 16:14.) Hänen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, ”Jumalan Sanan”, osoitetaan ilmaisevan tämän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, vihastuksen” kansakuntia kohtaan asemassaan Jumalan voitelemana kuninkaana (Il 19:13–16). Nämä Jumalan oikeudellisten päätösten mahtavat ilmaukset ovat kuitenkin jatkuvasti täysin sopusoinnussa hänen totuuden ja vanhurskauden mittapuittensa kanssa (Il 16:5–7). (Ks. JUMALA.)