SETRI

(hepr. ʼeʹrez).

Setrit, varsinkin Libanonin setrit, olivat Raamatun aikoina kuuluisia, ja erityisen huomattavalla sijalla ne ovat kertomuksessa Salomon temppelin rakentamisesta.

Libanoninsetri (Cedrus libani) on majesteettinen, mahtavan kokoinen puu, jolla on syvälle tunkeutuvat, vahvat juuret. Suuret setrimetsät verhosivat aikoinaan Libanonin vuoria, mutta nykyään niistä on jäljellä vain joitakin pieniä metsikköjä, koska metsää on hakattu mielivaltaisesti eikä metsänhoitoon ja -uudistukseen ole kiinnitetty huomiota. Epäilemättä myös sodat aiheuttivat paljon metsätuhoja (Jes 14:5–8). Jäljellä olevat puut ovat kuitenkin yhä upeaa katseltavaa (vrt. Lal 5:15).

Setrit kasvavat joskus yli 35-metrisiksi, ja rungon ympärysmitta voi olla jopa 12 m. Pitkien, rungosta laajalle vaakasuoraan levittäytyvien oksien ansiosta kokonaisympärysmitta voi olla peräti 60–90 m. Nuoret puut ovat hieman pyramidin muotoisia, mutta vanhetessaan puista tulee tavallisesti tasalatvaisia. Oksat kasvavat selvästi erottuvina vaakasuorina kerroksina tai tasoina (eivät limittäin), ja niissä on reilun senttimetrin pituisten, kirkkaanvihreiden neulasten muodostamia pyöreitä, kukkamaisia kimppuja sekä keltaisenruskeita käpyjä, joista tihkuu tuoksuvaa pihkaa. Kaarna on punaisenruskeaa ja melko karheaa. Runko tulee iän myötä ryhmyiseksi.

Setrin puuaines on väriltään lämpimän punertavaa, siinä ei ole oksakohtia, ja sitä arvostetaan suuresti rakennusmateriaalina, koska se on kaunista, hyväntuoksuista ja kestävää eivätkä tuhohyönteiset pysty kovin herkästi vahingoittamaan sitä (Lal 1:17; 4:11). Foinikialaiset laivanrakentajat tekivät siitä mastoja (Hes 27:5). Tyroksen kuningas Hiram toimitti Daavidille miehiä ja materiaalia, kun hänelle rakennettiin ”setripuista taloa” Jerusalemiin (2Sa 5:11; 7:2; 2Ai 2:3). Myöhemmin Salomo valmisti setripuusta temppelin palkit (1Ku 6:9), päällysti sillä suitsutusalttarin (1Ku 6:20) ja paneloi sillä kaikki temppelin sisäosat, niin että ”kiveä ei näkynyt” (1Ku 6:15–18). Myöhemmin rakennetun ”Libanoninmetsätalon” nimi johtui luultavasti siitä, että siinä oli 45 setripylvästä (1Ku 7:2, 3). Setriä käytettiin myös, kun rakennettiin Valtaistuinhallia ja temppelin esipihaa (1Ku 7:7–12).

Tämä setripuun runsas käyttö vaati tuhansien työntekijöiden työpanosta, kun puut kaadettiin, toimitettiin Välimeren rannalle Tyrokseen tai Sidoniin, koottiin lautoiksi ja uitettiin pitkin rannikkoa luultavasti Joppeen. Sitten ne kuljetettiin maitse Jerusalemiin. Tämä kaikki toteutettiin Salomon ja Hiramin solmiman sopimuksen perusteella. (1Ku 5:6–18; 2Ai 2:3–10.) Sen jälkeen puutavaraa tuotiin jatkuvasti siinä määrin, että Salomon voitiin sanoa tehneen hallituskaudellaan ’setripuun määrältään yhtä runsaaksi kuin sykomoripuut’ (1Ku 10:27; vrt. Jes 9:9, 10).

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen setripuuta hankittiin jälleen Libanonilta temppelin uudelleen rakentamista varten (Esr 3:7).

Kuvaannollista käyttöä. Majesteettista setriä käytetään Raamatussa kuvaannollisesti edustamaan joko todellista tai näennäistä arvokkuutta, korkeutta ja voimaa (Hes 31:2–14; Am 2:9; Sak 11:1, 2). Israelin kuningas Joas halusi Juudan kuninkaalle Amasjalle esittämällään vastauksella loukata häntä verisesti vertaamalla hänen valtakuntaansa ”piikkiseen rikkakasviin” mutta omaa valtakuntaansa mahtavaan Libanonin setriin (2Ku 14:9; vrt. Tu 9:15, 20). Setrillä on dramaattinen osa Hesekielin arvoituksessa (luku 17), jossa Juudan kuningasta ja ruhtinaita verrataan Libanonin setrin latvaan, joka viedään pois Babyloniin (Hes 17:1–4, 12, 13). Sen jälkeen Messiasta kuvataan profeetallisesti setrin latvaoksalla, jonka Jehova istuttaa ylhäiselle vuorelle (Hes 17:22–24; vrt. Jes 11:1; Jer 23:5; 33:15; Ps 2:6; Il 14:1; Da 4:17).

Israelilaisten erämaassa käyttämä setri oli ilmeisesti jotakin muuta setripuuta kuin libanoninsetriä. Sen on arveltu olleen okakatajaa (Juniperus oxycedrus) tai ns. foinikiankatajaa (Juniperus phoenicia), jotka molemmat ovat hyvin tunnettuja Siinain aavikolla. Joissakin puhdistusmenoissa täytyi käyttää setripuuta, ja saattaa olla, että sitä käytettiin kuuluisan lahonkestävyytensä vuoksi vertauskuvaamaan turmeltumattomuutta ja terveyttä (3Mo 14:2–7, 49–53; 4Mo 19:6).

Setriä käytettiin kuvaannollisesti selvästikin sekä suotuisassa että epäsuotuisassa merkityksessä. Siitä tuli Juudan uskottomien, materialististen kuninkaiden statussymboli, ja se kuvasi sitä, miten he korottivat itsensä ja tuudittautuivat valheelliseen turvallisuuden tunteeseen (Jer 22:13–15, 23; Jes 2:11–13). Kuitenkin myös vanhurskaan kasvua ja kehittymistä verrataan lujasti juurtuneen setrin kasvuun (Ps 92:12; vrt. Jes 61:3:a Ps 104:16:een). Vaikka Jehova siis toisaalta tekee voimansa ilmeiseksi särkemällä Libanonin mahtavat setrit ja panemalla ne ’hyppimään vuorilla kuin vasikat’ (Ps 29:4–6), hän toisaalta ennustaa ajan, jolloin hän saa setrin kasvamaan erämaaseuduillakin (Jes 41:19, 20), ja hän valitsee sen puiden joukosta yhdeksi niistä monista luomistöistään, jotka ylistävät hänen ylevää nimeään (Ps 148:9, 13).