Rakkaus – suurin tarpeemme kehdosta hautaan saakka

Eniten tarvitsemme rakkautta. Vauvat kuolevat ilman sitä. Sen puute saa vanhukset kuihtumaan. Sen puuttuessa sairaudet kukoistavat. Siitä kirjoitetaan kirjoja. Rakkaudenkaipuiset ihmisjoukot kokoontuvat yhteen koskettelemaan ja halailemaan toisiaan. Elokuvat ja näytelmät vääristelevät ja halventavat sitä. Sukupuolisuhteissa olevat sanovat sitä ”rakastelemiseksi” ja paljastavat samalla, miten vähän he tietävät rakkaudesta. Tämä turmeltunut ja väkivaltainen maailma torjuu epäkäytännöllisenä sen ainoanlaisen rakkauden, joka voisi pelastaa sen. Kuitenkin me tarvitsemme kaikkein eniten juuri tuota pelastavaa rakkautta.

ERÄILLÄ ihmissuhteita käsitelleillä luentopäivillä puhuja kertoi sairaalasalista, joka oli täynnä orvoksi jääneitä pikkuvauvoja. Pitkässä vuoderivistössä nukkuneet vauvat sairastuivat, ja jotkut heistä kuolivat – ainoastaan viimeisessä vuoteessa nukkunut lapsi voi hyvin. Lääkäri oli ymmällään. Kaikkia vauvoja ruokittiin, kylvetettiin ja pidettiin lämpiminä samalla lailla – heidän hoidossaan ei ollut eroja. Kuitenkin vain viimeisen vuoteen lapsi kasvoi ja voi hyvin. Kuukaudet kuluivat, ja uusia vauvoja tuotiin sairaalaan, mutta aina kävi samoin: ainoastaan viimeisessä vuoteessa nukkunut lapsi voi hyvin.

Lopulta lääkäri piiloutui seuratakseen, mitä tapahtuisi. Puolenyön aikoihin tuli siivooja ja kuurasi nelinkontin lattian päästä päähän. Kun lattia oli valmis, hän nousi pystyyn, verrytteli ja hieroi selkäänsä. Sitten hän meni viimeisen vuoteen luo, nosti vauvan ylös, käveli ympäri huonetta syleillen lasta, jutellen sille ja keinuttaen sitä sylissään. Hän pani lapsen takaisin vuoteeseensa ja lähti. Lääkäri seurasi tilannetta seuraavana yönä ja sitä seuraavana. Joka yö tapahtui sama. Juuri viimeisessä vuoteessa ollut vauva nostettiin aina ylös, sitä syleiltiin, sille juteltiin ja se sai rakkautta. Ja aina kun sairaalaan tuotiin uusi ryhmä pikkuvauvoja, juuri viimeisen vuoteen lapsi kukoisti, vaikka toiset sairastelivat ja jotkut kuolivat.

Psychology Today -lehdessä sanottiin, että ”aivojen kasvuun liittyvinä kehityskausina eräänlaisten aistimusten puute – esimerkiksi äidin koskettelun ja tuudittamisen puute – johtaa hellyyttä valvovien hermosolujärjestelmien vaillinaiseen tai vioittuneeseen kehitykseen”. Vauva oppii rakkautta rakastavalta äidiltä. Äidin ja vauvan välille syntyy yhdysside vain minuuttien kuluttua syntymästä. Sen jälkeen keskinäiset rakkauden ilmaukset vahvistavat heidän välistään kiintymystä, kuten kirjassa Tee perhe-elämäsi onnelliseksi osoitetaan sivulla 101:a

”Äiti kumartuu lapsen yli sen ollessa vuoteessaan, laskee kätensä sen rinnalle ja hytkyttää sitä hellästi samalla kun hän vie kasvonsa lähelle lapsen kasvoja ja sanoo: ’Minä näen sinut! Minä näen sinut!’ Lapsi ei tietenkään käsitä sanoja (jotka eivät sitä paitsi olekaan kovin johdonmukaisia). Mutta se sätkyttelee ja ääntelee iloisesti, sillä se tuntee, että tuo leikkisä käsi ja äänensävy sanovat sille selvästi: ’Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua.’ Se rauhoittuu ja tuntee olonsa turvalliseksi. Vauvat ja pikkulapset, joille osoitetaan rakkautta, arvostavat sitä, ja jäljitellessään tuota rakkautta ne ilmaisevat sitä kietomalla pienen käsivartensa äitinsä kaulan ympärille ja antamalla innokkaasti suukkoja. Ne ovat hyvillään, kun äiti vastaa tähän sydäntä lämmittävillä tunteenilmauksilla. Ne alkavat oppia sen tärkeän läksyn, että rakkauden antaminen on onnellista samoin kuin sen saaminen ja että osoittamalla rakkautta sitä myös saadaan. – Apostolien teot 20:35; Luukas 6:38.”

Monet tutkimukset ovat vuosien varrella vahvistaneet sen, että pienet lapset tarvitsevat rakkautta. Aikakauslehti Scientific American julkaisi seuraavan raportin: ”René Spitz New Yorkin psykoanalyyttiseltä laitokselta ja hänen kollegansa Katherine Wolf tutkivat 91 sellaisen löytölapsen vaiheita, jotka asuivat löytölastenkodeissa Yhdysvaltain itäosissa ja Kanadassa. He havaitsivat, että lapsissa ilmeni jatkuvasti todisteita levottomuudesta ja surullisuudesta. Heidän fyysinen kehityksensä oli jälkeenjäänyttä, eikä heidän painonsa noussut normaalisti, vaan joidenkuiden paino jopa laski. Vuoroin heidän oli vaikea saada unta pitkään aikaan, vuoroin he olivat unen tokkurassa pitkään. Spitz ja Wolf ilmoittivat, että 91 lapsesta 34 kuoli ’hyvästä ruoasta ja huolellisesta lääkärinhoidosta huolimatta’.”

Muuan floridalainen psykiatri sanoi: ”Lapsesta, jota ei halata tai hyväillä tarpeeksi, voi kasvaa itseensä sulkeutunut, irrallinen tai kylmäkiskoinen. – – Ruumiillinen kosketus vanhemman ja lapsen välillä on niin tärkeää lastenkasvatuksessa, että joissakin tapauksissa lapset, joita ei halattu tai hyväilty heidän ensimmäisenä elinvuotenaan, eivät jääneet eloon.”

Yhdysvaltain terveysinstituutissa toimivan tri James Prescottin havaintoja käsittelevässä raportissa todettiin: ”Monilta amerikkalaisilta riistetään heti heidän syntymähetkestään lähtien jotakin sellaista, mikä voisi estää sen, että heistä kasvaa rikollisia, henkisesti sairaita tai väkivaltaisia aikuisia. Tuo jokin on kosketteleminen ja fyysinen hellyys – jonkinlainen ’tuntonautinto’, jota ihmiset tarvitsevat yhtä paljon kuin he tarvitsevat ruokaa.” Aikakauslehti Psychology Today on samaa mieltä. Se sanoi vauvan koskettelemisen ja tuudittamisen tarpeesta: ”Koska samat järjestelmät vaikuttavat väkivaltaan yhteydessä oleviin aivojen keskuksiin, – – osattomaksi jääneen pikkulapsen voi olla vaikeaa hillitä väkivaltaisia virikkeitä aikuisena.”

The Journal of Lifetime Living -aikakauslehdessä sanottiin kerran: ”Psykiatrit ovat lopultakin tulleet kaameassa taistelussaan henkisiä sairauksia vastaan siihen tulokseen, että henkisten sairauksien alku ja juuri on rakkaudettomuus. Lapsipsykologit, jotka kiistelevät siitä, onko lasta parempi ruokkia aikataulun vai tarpeen mukaan tai tarvitseeko lapsi ruumiillista kuritusta vai ei, ovat tulleet siihen tulokseen, että se on melko samantekevää, kunhan lasta rakastetaan. Sosiologit ovat havainneet rakkauden olevan ratkaisu laittomuuteen, rikollisuuden tutkijat ovat havainneet sen olevan ratkaisu rikollisuuteen ja poliittiset tiedemiehet sotaan.”

He ovat saattaneet löytää ratkaisun, mutta ilmeisestikään he eivät ole soveltaneet sitä käytäntöön. Tri Claude A. Frazier varoitti, että jollei teknistynyt yhteiskuntamme anna rakkauden muuttaa itseään inhimillisemmäksi, niin ”vaihtoehtona on, kuten nyt voimme varmasti ymmärtää, yhteisö, joka koostuu vihan viidakoiksi muuttuneista kaupungeista, karvaiden ristiriitojen repimistä perheistä, nuorista jotka etsivät pakotietä huumeista ja kuolemasta sekä maailmasta joka on valmis tekemään minä hetkenä hyvänsä koko maapallon käsittävän itsemurhan”.

Frazier sanoi myös: ”Lääkärinä olen havainnut, että huomattava määrä päivittäin tapaamistani potilaista kärsii sairauksista, jotka ovat ainakin osittain tämän tunneperäisen puutteen aiheuttamia. – – Yleensä tässä yhteydessä mainitaan sellaisia vaivoja kuin päänsärky, selkävaivat, mahahaava ja sydäntaudit. Jotkut lääketieteen tutkijat laajentavat kuitenkin tämän luettelon käsittämään vielä yhden julman taudin: syövän.”

Aivan kuten hyvät ihmissuhteet ja rakkaus ovat hyväksi terveydellemme, seuran puute voi olla vahingollista. Nykyaikaisen elämisen aiheuttamat paineet, särkyneet kodit, yksinhuoltajaperheet, tunneperäisesti laiminlyödyt lapset, aineellisuuden kiihkeä tavoittelu, moraalin luhistuminen ja todellisten arvojen hylkääminen lisäävät kaikki epävakaisuutta ja yksinäisyyttä, jotka ovat vahingoksi terveydellemme. James J. Lynch käsittelee tätä pitkään kirjassaan The Broken Heart – The Medical Consequences of Loneliness (Särkynyt sydän – yksinäisyyden lääketieteelliset seuraukset). Hän sanoo: ”Hinta jonka me joudumme maksamaan siitä, ettemme ole ymmärtäneet biologista tarvettamme saada rakkautta ja ihmisseuraa, voidaan viime kädessä vaatia omasta sydämestämme ja omista verisuonistamme. – – Sydämestämme kuvastuu biologinen perusta sille, että tarvitsemme rakkaudellisia ihmissuhteita, ja tämä tarve meiltä jää omaksi vahingoksemme täyttämättä.”

Veren kolesterolipitoisuuteen vaikuttaa paitsi ruokavalio myös tunneperäinen paine. Paine voi nostaa myös verenpainetta. Sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat 55 prosenttia kaikista kuolemantapauksista Yhdysvalloissa, ja ne vaativat raskaamman veron yksinäisten keskuudesta. Suomessakin lähes puolella vuosittain kuolevista on kuolinsyynä sydäntauti. Lynch toteaa: ”Tilastot sydäntauteihin kuolleista ovat naimattomien amerikkalaisten aikuisten kohdalta hätkähdyttäviä – sydäntauteihin kuolleisuus on yksinään elävillä, joihin sisältyvät eronneet, leskeksi jääneet ja ne jotka eivät ole koskaan avioituneetkaan, jopa 2–5 kertaa suurempi kuin naimisissa olevilla amerikkalaisilla.” Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys voi heikentää elimistön immuunijärjestelmää, mikä tekee ihmisestä entistä alttiimman sairauksille. Yksinäisyys on vaarallista terveydelle. Jopa Aadam tunsi, että häneltä puuttui jotakin paratiisimaisessa puutarhassa. Jumala näki, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, ja antoi hänelle Eevan. – 1. Mooseksen kirja 2:18, 20–23.

Jos meidät eristettäisiin pimeään ja äänettömään ympäristöön, meidän henkinen tasapainomme järkkyisi. Me tarvitsemme aistiärsykkeitä säilyttääksemme henkisen tasapainon. Koska me olemme luonnostamme seuraa rakastavia, me tarvitsemme virikkeitä toisilta ihmisiltä. Me tarvitsemme seuraa, vaikka sanaakaan ei vaihdettaisi. Me tarvitsemme tunteiden vaihtoa. Lohduttavat sanat ovat hyväksi, mutta puhe, jossa ei ole tunnetta, ei poista yksinäisyyttä. Yhteydenpito voi tapahtua syvemmällä tasolla kuin on mahdollista sanojen avulla.

Näin on esimerkiksi sen naisen laita, joka huolissaan tutkii levottoman miehensä kasvoja ja siirtää itsestään häneen parantavaa voimaa. Tai sen 75-vuotiaan miehen laita, jota hoidettiin teho-osastolla ja joka tiesi kuolevansa. Hänellä oli vain yksi yksinkertainen pyyntö: että hänen vaimonsa, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa 48 vuotta, pysyisi hänen vierellään. Sen hän tekikin silittäen koko ajan hellävaroen miehensä kättä ja välittäen häneen tyynen rauhan, joka on sanoja voimakkaampi. Tai esimerkki vielä syvemmällä tasolla tapahtuvasta yhteydenpidosta: sairaanhoitaja pitää lempeästi kiinni miehen kädestä, joka on syvässä koomassa ja hengittää koneen avulla, ja saa näin miehen tykyttävän sydämen hidastamaan tahtiaan ja verenpaineen laskemaan. Tämä auttaa meitä ymmärtämään, millainen voima ihmiskosketuksella on.

”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, sanoi Jeesus lainaten Mooseksen lakia. (Markus 12:31; 3. Mooseksen kirja 19:18) Tämä ei merkitse itsensä imartelua tai itsekeskeisyyttä. Se merkitsee sen sijaan sitä, että tunnustamme virheemme, kadumme, pyydämme anteeksi ja yritämme toimia paremmin! Tällaisen asenteen ansiosta me voimme kunnioittaa itseämme ja saada Jumalan anteeksiannon. Koska ”hän muistaa meidät tomuksi”, hän antaa armollisesti anteeksi, ja hänen anteeksiantonsa lievittää syyllisyydentunteita, jotka me muutoin suuntaisimme toisiin ja pilaisimme siten suhteemme heihin. (Psalmi 103:14; 1. Johannes 1:9) Tällä tavoin voimme siis hyväksyä itsemme, rakastaa itseämme ja rakastaa sitten toisia niin kuin itseämme. Rakasta itseäsi vaatimatta itseltäsi täydellisyyttä; rakasta toisia vaatimatta heiltä täydellisyyttä.

Tällainen rakkaus määritellään parhaiten sillä, mitä se tekee ja mitä se ei tee: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Korinttolaisille 13:4–8.

Haluatko sinä, että sinua rakastetaan tällä suurenmoisella tavalla? Jos haluat, niin kylvä sitä voidaksesi myös niittää sitä. Harjoita sitä niin kuin harjoittaisit lihasta. Pane se kasvamaan, lisääntymään, kunnes se täyttää sinut ja siitä tulee sinun olennainen osasi. Osoita sitten rakkaudellisilla teoilla, että se on elävä. ”Harjoittakaa antamista”, sanoi Jeesus, ”niin teille annetaan. Ihmiset kaatavat syliinne hyvän mitan, sullotun, ravistellun ja kukkuraisen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luukas 6:38) Antamalla itse innoitat toisiakin antamaan, ja kaikki saavat iloa. On niin kuin Jeesus myös sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35) Huomattavin antamisen muoto on itsesi antaminen, mikä merkitsee aikasi, huomiosi, myötätuntosi ja ymmärtämyksesi antamista. ”Kohdelkaa aina muita niin kuin toivotte muiden kohtelevan teitä.” (Matteus 7:12, Uusi testamentti nykysuomeksi) Keskustele toisten kanssa. Jaa heidän tunteensa, ilonsa ja jopa heidän kyyneleensä. Ja ennen kaikkea, anna itsesi Jumalalle. – Psalmi 40:8, 9; Heprealaisille 10:8, 9.

Raamattu sanoo, että ”Jumala on rakkaus”. (1. Johannes 4:8) Monet väittävät vastaan ja sanovat: ’Jos Jumala on rakkaus, niin miksi hän sallii pahuutta?’ Hänen tarkoituksensa on lopettaa kaikki pahuus, mutta hän viivyttää sitä, koska hän rakastaa meitä: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Pietari 3:9) Armossaan hän sallii nyt pahuutta, jotta katuvat ihmiset voisivat lakata tekemästä pahaa ja saada elää. (Hesekiel 33:14–16) Mutta määräaikanaan hän tulee lopettamaan pahuuden tuhoamalla ne, jotka harjoittavat sitä sinnikkäästi. Hän lopettaa sodat tekemällä lopun sodanlietsojista, lopettaa rikollisuuden tekemällä lopun rikollisista, lopettaa saastumisen tekemällä lopun saastuttajista, lopettaa törkeän moraalittomuuden, raiskaukset, sukurutsauksen ja sukupuoliset luonnottomuudet tekemällä lopun niistä, jotka itsepintaisesti harjoittavat sellaista. Kaikki pahuus tulee päättymään, kun Jumala tekee lopun kaikista pahuuden harjoittajista. Niin tehdessään hän osoittaa rakkautta niitä kohtaan, jotka haluavat elää rauhassa ja vanhurskaudessa. (Psalmi 37:10, 11; Sananlaskut 2:21, 22) Kuten kaikki puutarhurit tietävät, rikkaruohot täytyy poistaa ennen kuin kukat voivat kukkia.

Koska Jumala on rakkaus, hän loi maan ja pani ihmisen sen päälle ja antoi maan antimet kaikkien, sekä hyvien että pahojen, saataville: ”Hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” (Matteus 5:45) Koska Jumala on rakkaus, hän tulee lopettamaan sairaudet ja kuoleman. Hän on jo antanut koko ihmiskunnalle pelastumiskeinon: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16) Koska Jumala on rakkaus, hän ”suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä”. (Roomalaisille 5:8) Lukemattomat ihmiset moittivat Jumalaa siitä, että hän on sallinut pahuutta, samalla kun he itse nauttivat pahuuden harjoittamisesta, mutta ne, jotka ovat kiitollisia Jumalalle hänen rakkaudestaan, vastaavat toisin: ”Me – – rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” – 1. Johannes 4:19.

Tässä maailmassa on puutetta rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja puutetta rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, mutta ei puutetta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Ja eniten me tarvitsemme juuri hänen rakkauttaan meitä kohtaan.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 4]

”Osoittamalla rakkautta sitä myös saadaan”

[Huomioteksti s. 5]

”Henkisten sairauksien alku ja juuri on rakkaudettomuus”

[Huomioteksti s. 6]

Me tarvitsemme aistiärsykkeitä säilyttääksemme henkisen tasapainon

[Huomioteksti s. 7]

Jaa heidän tunteensa, ilonsa ja jopa heidän kyyneleensä