Juhlia virstanpylväinä Israelin historiassa

”Kolme kertaa vuodessa tulee jokaisen miespuolisen teistä ilmaantua Jehovan, sinun Jumalasi, eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee – – eikä kenenkään tule ilmaantua tyhjin käsin Jehovan eteen.” (5. MOOSEKSEN KIRJA 16:16)

1. Mitä voidaan sanoa Raamatun aikojen juhlista?

MITÄ tulee mieleesi, kun ajattelet juhlaa? Joillekin muinaisaikojen juhlille olivat tunnusomaisia kohtuuttomuus ja moraalittomuus. Sama pitää paikkansa joistakin nykyajan juhlista. Mutta ne juhlat, jotka hahmoteltiin Jumalan laissa Israelille, olivat erilaisia. Vaikka ne olivat iloisia tilaisuuksia, niitä voitiin kuvailla myös ”pyhiksi kokouksiksi”. (3. Mooseksen kirja 23:2.)

2. a) Mitä israelilaismiehiä vaadittiin tekemään kolmesti vuodessa? b) Mitä 5. Mooseksen kirjan 16:16:ssa tarkoitetaan sanalla ”juhla”?

² Matka Jerusalemiin, ’paikkaan, jonka Jehova valitsi’, tuotti uskollisille israelilaismiehille – joilla oli usein perheensä mukanaan – virkistävää mielihyvää, ja he tukivat anteliaasti kolmea suurta juhlaa (5. Mooseksen kirja 16:16). Eräässä Raamatun hakuteoksessa (Old Testament Word Studies) määritellään 5. Mooseksen kirjan 16:16:ssa ”juhlaksi” käännetty heprealainen sana ”hyvin iloiseksi tilaisuudeksi – – jossa vietettiin joidenkin Jumalan suosiosta kertovien merkittävien tapausten muistoa uhraamalla ja pitoja pitämällä”.a

Suurten juhlien arvo

3. Mitä siunauksia kolme vuotuista juhlaa toivat mieleen?

³ Maatalouden harjoittajina israelilaiset olivat riippuvaisia siitä, että Jumala siunasi heitä sateella. Mooseksen lakiin kuuluneet kolme suurta juhlaa ajoittuivat ohrankorjuuseen alkukeväästä, vehnänkorjuuseen loppukeväästä ja muuhun elonkorjuuseen loppukesästä. Näissä tilaisuuksissa vallitsi suuri ilo sekä kiitollisuus sateen kiertokulun Ylläpitäjää ja tuottoisan maan Tekijää kohtaan. Mutta juhliin sisältyi paljon muutakin. (5. Mooseksen kirja 11:11–14.)

4. Minkä historiallisen tapahtuman muistoa vietettiin ensimmäisessä juhlassa?

⁴ Ensimmäinen juhla oli muinaisen raamatullisen kalenterin ensimmäisessä kuussa, 15.–21. nisania, joka vastaa meillä maaliskuun loppua tai huhtikuun alkua. Sitä sanottiin happamattomien leipien juhlaksi, ja koska se seurasi heti 14. nisankuuta vietetyn pesahin jälkeen, sitä sanottiin myös ”pesah-juhlaksi”. (Luukas 2:41; 3. Mooseksen kirja 23:5, 6.) Tämä juhla muistutti israelilaisia siitä, miten heidät vapautettiin Egyptissä kärsitystä ahdistuksesta, sillä happamattomia leipiä sanottiin ”ahdistuksen leiväksi” (5. Mooseksen kirja 16:3). Se muistutti heitä siitä, että heidän pakonsa Egyptistä oli ollut niin hätäinen, etteivät he olleet ehtineet lisätä taikinaansa hapatetta ja odottaa sen nousemista (2. Mooseksen kirja 12:34). Tämän juhlan aikana ei israelilaiskodista saanut löytyä mitään hapatettua leipää. Jokaista juhlan viettäjää, myös muukalaisasukasta, joka söi hapatettua leipää, oli määrä rangaista kuolemalla. (2. Mooseksen kirja 12:19.)

5. Mistä edusta toinen juhla on saattanut muistuttaa, ja keiden piti olla mukana iloitsemassa?

⁵ Toista juhlaa vietettiin seitsemän viikon (49 päivän) kuluttua nisanin 16. päivästä eli kolmannen kuun, sivanin, 6. päivänä, joka vastaa meillä toukokuun loppua (3. Mooseksen kirja 23:15, 16). Sitä sanottiin viikkojuhlaksi (Jeesuksen päivinä sitä sanottiin myös helluntaiksi, jota vastaava kreikkalainen sana tarkoittaa ’viidettäkymmenettä’), ja se pidettiin suunnilleen samaan aikaan vuodesta kuin Israel astui lakiliittoon Siinainvuorella (2. Mooseksen kirja 19:1, 2). Tämän juhlan aikana uskolliset israelilaiset ovat saattaneet mietiskellä etuaan olla asetettuna erilleen Jumalan pyhäksi kansaksi. Jumalan erikoiskansana heiltä vaadittiin tottelevaisuutta Jumalan laille, esimerkiksi käskylle pitää rakkaudellisesti huolta vähäosaisista, jotta nämäkin voisivat nauttia juhlasta. (3. Mooseksen kirja 23:22; 5. Mooseksen kirja 16:10–12.)

6. Mistä kokemuksesta kolmas juhla muistutti Jumalan kansaa?

⁶ Viimeistä kolmesta suuresta vuotuisesta juhlasta sanottiin korjuujuhlaksi eli lehtimajanjuhlaksi. Sitä vietettiin seitsemännessä kuussa, 15.–21. tisriä eli etanimia, joka vastaa meillä lokakuun alkua. (3. Mooseksen kirja 23:34.) Tänä aikana Jumalan kansa asui kotiensa ulkopuolella tai talojensa katoilla tilapäisissä suojissa (lehtimajoissa), jotka oli tehty puiden oksista ja lehvistä. Tämä muistutti kansakuntaa 40-vuotisesta matkasta, jonka se teki Egyptistä Luvattuun maahan ja jonka aikana sen piti oppia luottamaan siihen, että Jumala huolehtisi sen päivittäisistä tarpeista. (3. Mooseksen kirja 23:42, 43; 5. Mooseksen kirja 8:15, 16.)

7. Miten hyödymme muinaisen Israelin juhlien tarkastelusta?

⁷ Tarkastellaanpa joitakin juhlia, jotka osoittautuivat virstanpylväiksi Jumalan muinaisen kansan historiassa. Tämän pitäisi rohkaista meitä nykyään, sillä meitäkin kehotetaan kokoontumaan yhteen säännöllisesti joka viikko ja suuriin konventteihin kolmesti vuodessa (Heprealaisille 10:24, 25).

Daavidin suvun kuninkaiden aikana

8. a) Mitä historiallista juhlaa vietettiin kuningas Salomon päivinä? b) Mitä vastakuvallisen lehtimajanjuhlan suurta huippukohtaa voimme odottaa?

⁸ Erästä historiallista juhlaa vietettiin lehtimajanjuhlan aikaan kuningas Salomon, Daavidin pojan, menestyksellisellä hallituskaudella. ”Hyvin suuri seurakunta” kokoontui Luvatun maan ääristä saakka lehtimajanjuhlaan ja temppelin vihkiäisiin (2. Aikakirja 7:8). Kun juhla oli päättynyt, kuningas Salomo lähetti kotiin sen viettäjät, jotka ”siunasivat kuningasta ja lähtivät kotiinsa iloissaan ja hyväntuulisin sydämin kaiken sen hyvyyden johdosta, jota Jehova oli osoittanut palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille” (1. Kuninkaiden kirja 8:66). Tuo juhla oli tosiaankin virstanpylväs. Nykyään Jumalan palvelijat odottavat vastakuvallisen lehtimajanjuhlan suurta huippukohtaa, joka koittaa Suuremman Salomon, Jeesuksen Kristuksen, tuhatvuotisen hallituskauden lopussa (Ilmestys 20:3, 7–10, 14, 15). Silloin ihmiset joka puolella maapalloa, mukaan luettuina kuolleista herätetyt ja Harmagedonista elossa säilyneet, tulevat olemaan yksimielisiä Jehova Jumalan iloisessa palvonnassa. (Sakarja 14:16.)

9–11. a) Mikä johti kuningas Hiskian päivinä juhlaan, josta tuli virstanpylväs? b) Millaisen esimerkin antoivat monet, jotka asuivat pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan alueella, ja mitä tämä tuo meidän mieleemme nykyään?

⁹ Seuraavaa huomattavaa juhlaa, josta kerrotaan Raamatussa, vietettiin jumalattoman kuninkaan Ahasin hallituskauden jälkeen, hänen joka oli sulkenut temppelin ja johdattanut Juudan valtakunnan luopumukseen. Ahasin seuraaja oli hyvä kuningas Hiskia. Hallituskautensa ensimmäisenä vuonna Hiskia, joka oli tuolloin 25-vuotias, aloitti suuren ennallistus- ja uudistusohjelman. Hän avasi heti temppelin ja järjesti sen korjaamisen. Sitten kuningas lähetti kirjeitä israelilaisille, jotka asuivat pohjoisessa vihamielisen Israelin kymmenen heimon valtakunnan alueella, ja kutsui heitä tulemaan pesahin ja happamattomien leipien juhlan viettoon. Maanmiestensä pilkasta huolimatta monet tulivat. (2. Aikakirja 30:1, 10, 11, 18.)

¹⁰ Onnistuiko tuo juhla? Raamatussa kerrotaan: ”Niin Jerusalemissa olevat Israelin pojat viettivät happamattomien leipien juhlaa seitsemän päivää iloiten suuresti, ja leeviläiset ja papit ylistivät Jehovaa päivästä päivään voimakasäänisin soittimin.” (2. Aikakirja 30:21.) Miten hieno esimerkki nuo israelilaiset ovatkaan nykyiselle Jumalan kansalle, johon kuuluvista monet saavat osakseen vastustusta ja joutuvat matkustamaan konventteihin pitkien matkojen takaa!

¹¹ Ajatellaanpa esimerkiksi Puolassa vuonna 1989 pidettyjä kolmea ”Jumalisen antaumuksen” piirikonventtia. Niissä oli läsnä 166 518 henkeä, muiden muassa suuria ryhmiä entisestä Neuvostoliitosta ja muista Itä-Euroopan maista, joissa Jehovan todistajien työ oli silloin kiellettyä. Kirjassa Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajiab (s. 279) kerrotaan: ”Näissä konventeissa oli joitakuita, jotka eivät olleet koskaan ennen nähneet Jehovan kansaan kuuluvia koolla enempää kuin 15–20 henkeä. Heidän sydämensä uhkui arvostusta, kun he katselivat kymmentuhantisia joukkoja stadioneilla, yhtyivät näiden kanssa rukoukseen ja liittivät äänensä Jehovalle kohoaviin ylistyslauluihin.”

12. Mikä johti kuningas Josian hallituskaudella juhlaan, josta tuli virstanpylväs?

¹² Hiskian kuoleman jälkeen juudealaiset lankesivat kuninkaiden Manassen ja Amonin hallituskausilla jälleen väärään palvontaan. Heidän jälkeensä alkoi taas hallita hyvä kuningas, nuori Josia, joka toimi rohkeasti tosi palvonnan ennallistamiseksi. 25-vuotiaana Josia määräsi, että temppeli piti korjata. (2. Aikakirja 34:8.) Korjaustöiden aikana temppelistä löytyi Mooseksen kirjoittama laki. Se mitä kuningas Josia luki Jumalan laista, kosketti häntä syvästi, ja hän järjesti niin, että sitä luettiin kaikelle kansalle. (2. Aikakirja 34:14, 30.) Sitten hän organisoi kirjoitusten mukaisesti pesahin vieton. Kuningas oli myös hyvä esimerkki siinä, että hän tuki tuota tilaisuutta anteliaasti. Niinpä Raamatussa kerrotaan, ettei ”sellaista pesahia ollut koskaan vietetty Israelissa profeetta Samuelin päivien jälkeen”. (2. Aikakirja 35:7, 17, 18.)

13. Mistä Hiskian ja Josian juhlat muistuttavat meitä nykyään?

¹³ Hiskian ja Josian tekemät uudistukset vastaavat sitä tosi palvonnan suurenmoista ennallistamista, joka on tapahtunut tosi kristittyjen keskuudessa sen jälkeen, kun Jeesus Kristus asetettiin valtaistuimelle vuonna 1914. Erityisesti Josian uudistusten tavoin tämä nykyinen ennallistaminen on perustunut siihen, mitä on kirjoitettu Jumalan sanaan. Ja Hiskian ja Josian päiviä vastaavasti nykyiselle ennallistamiselle ovat olleet ominaisia konventit, joissa on esitetty Raamatun profetian innostavia selityksiä ja Raamatun periaatteiden ajankohtaisia sovelluksia. Näiden opettavien tilaisuuksien tuottamaa iloa on lisännyt kasteella kävijöiden suuri määrä. Vastakastetut rinnastuvat Hiskian ja Josian päivien katuviin israelilaisiin myös siinä, että he ovat kääntäneet selkänsä kristikunnan ja muun Saatanan maailman jumalattomille tavoille. Vuonna 1997 kastettiin yli 375 000 henkeä sen vertauskuvaksi, että he olivat vihkiytyneet pyhälle Jumalalle, Jehovalle – keskimäärin yli 1 000 henkeä päivässä.

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen

14. Mikä johti vuonna 537 eaa. pidettyyn juhlaan, josta tuli virstanpylväs?

¹⁴ Josian kuoleman jälkeen kansakunta kääntyi jälleen turmiolliseen väärään palvontaan. Lopulta vuonna 607 eaa. Jehova rankaisi kansaansa tuomalla Babylonian armeijan Jerusalemia vastaan. Kaupunki ja sen temppeli tuhottiin, ja maa autioitettiin. Juutalaiset vietiin 70 vuodeksi vankeuteen Babyloniin. Sitten Jumala elvytti katuvan juutalaisjäännöksen, ja se palasi Luvattuun maahan ennallistamaan tosi palvontaa. He saapuivat raunioina olevaan Jerusalemin kaupunkiin vuoden 537 eaa. seitsemännessä kuussa. Aivan ensimmäiseksi he pystyttivät alttarin uhratakseen säännöllisiä päivittäisiä uhreja, niin kuin oli määrätty lakiliitossa. Se tapahtui juuri parahiksi taas yhden historiallisen juhlan vieton kannalta. ”Sitten he viettivät lehtimajanjuhlaa sen mukaan kuin on kirjoitettu.” (Esra 3:1–4.)

15. Mikä työ oli ennallistetun jäännöksen edessä vuonna 537 eaa., ja miten vuonna 1919 vallitsi vastaavanlainen tilanne?

¹⁵ Näillä pakkosiirtolaisuudesta palanneilla oli edessään suuri työ: Jumalan temppelin ja Jerusalemin sekä sen muurien rakentaminen uudelleen. Kateelliset naapurit vastustivat kovasti. Kun temppeliä rakennettiin, oli ”pienten asioiden päivä” (Sakarja 4:10). Tuo tilanne vastasi tilaa, jossa uskolliset voidellut kristityt olivat vuonna 1919. Tuona muistettavana vuonna heidät vapautettiin Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, hengellisestä vankeudesta. Heitä oli vain muutamia tuhansia, ja heitä vastassa oli vihamielinen maailma. Pystyisivätkö Jumalan viholliset pysäyttämään tosi palvonnan etenemisen? Vastaus tähän kysymykseen tuo mieleen viimeiset kaksi juhlaa, jotka on merkitty muistiin Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin.

16. Mitä merkityksellistä liittyi vuonna 515 eaa. pidettyyn juhlaan?

¹⁶ Temppelin jälleenrakentaminen saatiin lopulta päätökseen vuoden 515 eaa. adarkuussa, juuri ajoissa nisankuun keväistä juhlaa varten. Raamatussa kerrotaan: ”He viettivät happamattomien leipien juhlaa seitsemän päivää iloiten, sillä Jehova pani heidät iloitsemaan, ja hän oli kääntänyt Assyrian kuninkaan sydämen heidän puoleensa vahvistaakseen heidän kätensä tosi Jumalan, Israelin Jumalan, huoneen työssä.” (Esra 6:22.)

17, 18. a) Mikä juhliin liittyvä virstanpylväs saavutettiin vuonna 455 eaa.? b) Miten me olemme samanlaisessa tilanteessa nykyään?

¹⁷ Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 455 eaa., saavutettiin jälleen eräs virstanpylväs. Jerusalemin muurien jälleenrakentaminen saatiin päätökseen tuon vuoden lehtimajanjuhlaan mennessä. Raamatussa kerrotaan: ”Vankeudesta palanneiden koko seurakunta teki lehtimajoja ja asettui asumaan lehtimajoihin, sillä Israelin pojat eivät olleet tehneet niin Joosuan, Nunin pojan, päivistä siihen päivään mennessä, joten syntyi hyvin suuri ilo.” (Nehemia 8:17.)

¹⁸ Miten muistettava Jumalan tosi palvonnan ennallistus kiihkeästä vastustuksesta huolimatta! Tilanne on samanlainen nykyään. Vainon ja vastustuksen aalloista huolimatta Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen suuri työ on edennyt maan ääriin saakka, ja Jumalan tuomiosanomia on kaiutettu laajalti (Matteus 24:14). 144 000 voidellusta jäljellä olevien lopullinen sinetöiminen lähestyy. Yli viisi miljoonaa heidän toveriaan, jotka kuuluvat ”muihin lampaisiin”, on koottu kaikista kansakunnista ”yhteen laumaan” voidellun jäännöksen kanssa. (Johannes 10:16; Ilmestys 7:3, 9, 10.) Miten suurenmoinen täyttymys sille, mitä kuvattiin profeetallisesti lehtimajanjuhlalla! Ja tämä suuri kokoamistyö jatkuu edelleen uudessa maailmassa, kun miljardit ylösnousseet kutsutaan mukaan viettämään vastakuvallista lehtimajanjuhlaa (Sakarja 14:16–19).

Ensimmäisellä vuosisadalla

19. Mikä teki vuoden 32 lehtimajanjuhlasta huomattavan?

¹⁹ Huomattavimpiin juhliin, jotka on merkitty muistiin Raamattuun, kuuluivat epäilemättä ne, joissa Jumalan Poika, Jeesus Kristus, oli läsnä. Ajatellaanpa esimerkiksi Jeesuksen mukanaoloa lehtimajanjuhlassa vuonna 32. Hän käytti hyväkseen tuota tilaisuutta opettaakseen tärkeitä totuuksia ja lainasi opetuksensa tueksi kohtia Raamatun heprealaisista kirjoituksista. (Johannes 7:2, 14, 37–39.) Tämän juhlan yhteydessä oli säännöllisesti tapana sytyttää tuli neljään suureen lampunjalkaan temppelin eräässä sisemmässä esipihassa. Tämä lisäsi yöhön saakka jatkuvien juhlallisuuksien nautittavuutta. Ilmeisesti Jeesus viittasi näihin suuriin valoihin, kun hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” (Johannes 8:12.)

20. Miksi vuoden 33 pesah oli huomattava?

²⁰ Sitten tuli merkittävän vuoden 33 pesah ja happamattomien leipien juhla. Tuona pesah-päivänä Jeesuksen viholliset teloittivat hänet ja hänestä tuli vastakuvallinen Pesah-karitsa, joka kuoli ottaakseen pois ”maailman synnin” (Johannes 1:29; 1. Korinttilaisille 5:7). Kolme päivää myöhemmin, 16. nisankuuta, Jumala herätti Jeesuksen kuolemattomassa henkiruumiissa. Tämä ajoittui siihen ajankohtaan, jolloin Lain määräysten mukaisesti uhrattiin ohrasadon ensi hedelmät. Kuolleista herätetystä Jeesuksesta Kristuksesta tuli näin ”ensi hedelmä niistä, jotka ovat nukahtaneet pois”. (1. Korinttilaisille 15:20.)

21. Mitä tapahtui vuoden 33 helluntaina?

²¹ Todella huomattava juhla oli vuoden 33 helluntai. Tänä päivänä monet juutalaiset ja käännynnäiset olivat koolla Jerusalemissa, mukaan luettuina noin 120 Jeesuksen opetuslasta. Kuolleista herätetty Herra Jeesus Kristus vuodatti tuon juhlan aikana Jumalan pyhää henkeä noiden 120:n päälle. (Apostolien teot 1:15; 2:1–4, 33.) Näin heidät voideltiin ja heistä tuli Jumalan uusi valittu kansakunta sen uuden liiton kautta, jonka välittäjänä toimi Jeesus Kristus. Tuon juhlan aikana juutalainen ylimmäinen pappi uhrasi Jumalalle kaksi hapanta leipää, jotka oli tehty vehnäsadon ensi hedelmistä (3. Mooseksen kirja 23:15–17). Nämä happamat leivät kuvaavat niitä 144 000 epätäydellistä ihmistä, jotka Jeesus ’osti Jumalalle’ palvelemaan ”valtakuntana ja pappeina” ja hallitsemaan ”kuninkaina maata” (Ilmestys 5:9, 10; 14:1, 3). Kaksi hapanta leipää voivat kuvata myös sitä, että nämä taivaalliset hallitsijat tulevat syntisen ihmiskunnan kahdesta haarasta, juutalaisista ja ei-juutalaisista.

22. a) Miksi kristityt eivät vietä lakiliittoon kuuluvia juhlia? b) Mitä tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa?

²² Uuden liiton astuminen voimaan vuoden 33 helluntaina merkitsi sitä, että vanhalla lakiliitolla ei ollut enää arvoa Jumalan silmissä (2. Korinttilaisille 3:14; Heprealaisille 9:15; 10:16). Tämä ei merkitse sitä, että voidellut kristityt ovat ilman lakia. He tulevat sen jumalallisen lain alaisuuteen, jota Jeesus Kristus opetti ja joka on kirjoitettu heidän sydämeensä (Galatalaisille 6:2). Siksi kristityt eivät vietä noita kolmea vuotuista juhlaa, jotka kuuluvat vanhaan lakiliittoon (Kolossalaisille 2:16, 17). Voimme silti oppia paljon siitä, miten Jumalan esikristilliset palvelijat suhtautuivat juhliinsa ja muihin palvontakokouksiinsa. Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastelemme esimerkkejä, jotka epäilemättä kannustavat kaikkia ymmärtämään, miten tärkeää on käydä säännöllisesti kristillisissä kokoontumisissa.

[Alaviitteet]

Kertauskysymyksiä

◻ Mitä tarkoitusta Israelin kolme suurta juhlaa palvelivat?

◻ Mikä oli tunnusomaista Hiskian ja Josian päivien juhlille?

◻ Mitä virstanpylvästä juhlittiin vuonna 455 eaa., ja miksi se on kannustavaa meille?

◻ Mitä merkittävää liittyi vuoden 33 pesahiin ja helluntaihin?

[Tekstiruutu s. 12]

Juhlan opetus meille nykyään

Kaikkien, jotka toivovat hyötyvänsä pysyvästi Jeesuksen synnitsovittavasta uhrista, täytyy elää sopusoinnussa sen kanssa, mitä kuvataan happamattomien leipien juhlalla. Tämän juhlan vastakuvassa voidellut kristityt juhlivat iloiten sitä, että he ovat vapautuneet tästä jumalattomasta maailmasta ja synnin tuomiosta Jeesuksen lunnaiden välityksellä (Galatalaisille 1:4; Kolossalaisille 1:13, 14). Kirjaimellinen juhla kesti seitsemän päivää, ja lukua seitsemän käytetään Raamatussa kuvaamaan hengellistä täydellisyyttä. Vastakuvallinen juhla kestää koko sen ajan, jonka voideltu kristillinen seurakunta on maan päällä, ja sitä täytyy viettää ”vilpittömyydessä ja totuudessa”. Tämä vaatii olemaan alituisesti varuillaan kuvaannollisen hapatteen suhteen. Hapatetta käytetään Raamatussa kuvaamaan turmeltuneita opetuksia, ulkokultaisuutta ja pahuutta. Jehovan tosi palvojien täytyy osoittaa vihaa tällaista hapatetta kohtaan, eivätkä he saa antaa sen turmella omaa elämäänsä eivätkä antaa sen pilata kristillisen seurakunnan puhtautta. (1. Korinttilaisille 5:6–8; Matteus 16:6, 12.)

[Kuva s. 9]

Uudesta ohrasadosta uhrattiin lyhde joka vuosi 16. nisankuuta, päivänä jona Jeesus herätettiin kuolleista

[Kuva s. 10]

Jeesus on voinut viitata juhlavaloihin, kun hän sanoi itseään ”maailman valoksi”