LISKO
(hepr. tsav).
Liskot ovat nelijalkaisia, yleensä pieniä matelijoita, joilla on pitkä pyrstö ja suomuinen iho. Liskon jalat ovat niin kaukana sivuilla, että se voi laskea vatsansa maahan taivuttamatta jalkojaan sen alle. Palestiinassa on yli 40 liskolajia. Niitä tavataan puissa, lämpimissä kallionhalkeamissa sekä kodeissa seinillä ja katoissa. Lisko mainitaan epäpuhtaiden ”vilisevien eläinten” joukossa 3. Mooseksen kirjan 11:29:ssä. Joidenkuiden mielestä sen heprealainen nimi johtuu juuresta, jonka merkitys on ’tarrautua maahan’. Brownin, Driverin ja Briggsin Hebrew and English Lexicon of the Old Testament (1980, s. 839) ehdottaa sen vastineeksi ”liskoa”. Ilmeisesti heprealainen sana tsav käsittää ainakin agamat (Agamidae-heimoon kuuluvia liskoja), sillä vastaava arabialainen sana dabb tarkoittaa egyptinpiikkihäntäliskoa (Uromastix aegyptius), joka on suurin Israelissa tavattava agamalaji. (Ks. GEKKO; HIETALISKO; KAMELEONTTI.)
Sanakirjoissa esitetään yleensä, että myös heprealainen sana koʹaḥ tarkoittaa jotain liskolajia. Koska tuon nimen juuren merkitys on ’voima’, tämä ”isolisko” voi tarkoittaa aavikkovaraania (Varanus griseus), joka on voimakas, suurikokoinen lisko. Se oleskelee kuivilla, hiekkaisilla aavikkoalueilla. Palestiinassa tämä lisko kasvaa n. 1,2 m:n mittaiseksi. Se on raadonsyöjä, ja se on mukana ”epäpuhtaiden” ruokien luettelossa (3Mo 11:29, 30).
Myös eläin, josta hepreassa käytetään sanaa ḥoʹmet, mainitaan 3. Mooseksen kirjan 11:30:ssä niiden eläinten luettelossa, jotka olivat israelilaisille epäpuhtaita ja joita he eivät siksi saaneet käyttää ruoaksi. Jotkin nykykäännökset (UM, RS) kääntävät sen sanalla ”hietalisko”. Hietalisko voi olla skinkki.