Pidä Jehova alati edessäsi
”Olen asettanut Jehovan alati eteeni.” (PS. 16:8)
1. Miten Raamatussa kerrotut asiat voivat vaikuttaa meihin?
RAAMATTU on suurenmoinen kertomus siitä, miten Jehova on toiminut ihmiskunnan suhteen. Siinä mainitaan monia ihmisiä, joilla on ollut osansa Jumalan tarkoituksen toteutumisessa. Heidän sanojaan ja tekojaan ei tietenkään ole kirjoitettu Raamattuun vain tuottamaan meille lukunautintoa vaan siksi, että voisimme päästä lähemmäksi Jumalaa (Jaak. 4:8).
2, 3. Miten meidän pitäisi ymmärtää psalmin 16:8 sanat?
2 Me kaikki voimme oppia paljon Abrahamin, Saaran, Mooseksen, Ruutin, Daavidin, Esterin, apostoli Paavalin ja muiden tunnettujen Raamatun henkilöiden kokemuksista. Toisaalta myös se, mitä kerrotaan vähemmän huomattavista henkilöistä, voi hyödyttää meitä. Raamatun kertomusten miettiminen voi auttaa meitä toimimaan sopusoinnussa psalmistan seuraavien sanojen kanssa: ”Olen asettanut Jehovan alati eteeni. Koska hän on oikealla puolellani, minua ei horjuteta.” (Ps. 16:8.) Miten meidän pitäisi ymmärtää nämä sanat?
3 Sotilas käytti tavallisesti miekkaa oikealla kädellään, ja koska kilpi oli vasemmassa kädessä, oikea puoli jäi suojattomaksi. Tämän puutteen saattoi kuitenkin korvata joku ystävä, joka taisteli hänen lähellään hänen oikealla puolellaan. Jos pidämme Jehovan mielessämme ja teemme hänen tahtonsa, hän suojelee meitä. Katsotaanpa siis, miten Raamatun kertomusten tarkasteleminen voi vahvistaa uskoamme, niin että pidämme ”Jehovan alati edessämme”.
Jehova vastaa rukouksiimme
4. Mikä raamatullinen esimerkki osoittaa, että Jumala vastaa rukouksiin?
4 Jos pidämme Jehovan edessämme, hän vastaa rukouksiimme (Ps. 65:2; 66:19). Tästä on todisteena se, mitä tapahtui Abrahamin vanhimmalle palvelijalle, joka oli todennäköisesti Elieser. Abraham lähetti hänet Mesopotamiaan hankkimaan Iisakille Jumalaa pelkäävää vaimoa. Elieser rukoili Jumalalta ohjausta ja tajusi saavansa vastauksen, kun Rebekka juotti hänen kamelinsa. Koska Elieser turvasi Jumalaan, hän löysi naisen, josta tuli Iisakille rakas vaimo. (1. Moos. 24:12–14, 67.) Abrahamin palvelija oli kyllä hoitamassa erikoistehtävää, mutta eikö meidänkin tulisi luottaa aivan yhtä lujasti siihen, että Jehova kuulee rukouksemme?
5. Miksi voimme sanoa, että jopa lyhyt, äänetön rukous voi saada paljon aikaan?
5 Joskus meidän on rukoiltava Jumalan apua hyvin nopeasti. Eräässä tilanteessa Persian kuningas Artakserkses huomasi, että hänen juomanlaskijansa Nehemia oli synkän näköinen. ”Mihin sinä siis pyrit?” kuningas kysyi. Nehemia ”rukoili heti taivaiden Jumalaa”. Hän ei voinut viipyä pitkään tuossa ilmeisesti äänettömässä rukouksessa. Silti Jumala vastasi siihen, sillä Nehemia sai kuninkaan tuen Jerusalemin muurien jälleenrakentamiselle. (Lue Nehemian 2:1–8.) Jopa lyhyt, äänetön rukous voi siis saada paljon aikaan.
6, 7. a) Miten Epafras näytti hyvää esimerkkiä rukoilemisesta? b) Miksi meidän pitäisi rukoilla toisten puolesta?
6 Meitä kehotetaan ”rukoilemaan toistemme puolesta”, vaikkemme aina saisikaan heti todisteita siitä, että tällaisiin rukouksiin vastataan (Jaak. 5:16). Epafras, ”Kristuksen uskollinen palvelija”, rukoili hartaasti niiden puolesta, jotka olivat hänelle sukua uskossa. Paavali kirjoitti Roomassa ollessaan seuraavaa: ”Terveisiä lähettää teille Epafras, joka on teidän [kolossalaisten] joukostanne, Kristuksen Jeesuksen orja, joka aina ahkeroi rukouksissaan teidän puolestanne, jotta lopulta pysyisitte täydellisinä ja vakaumukseltanne lujina kaikessa Jumalan tahdossa. Todistan tosiaankin hänestä, että hän näkee paljon vaivaa teidän hyväksenne ja Laodikeassa olevien ja Hierapoliissa olevien hyväksi.” (Kol. 1:7; 4:12, 13.)
7 Kolossan, Laodikean ja Hierapoliin kaupungit olivat samalla alueella Vähässä-Aasiassa. Hierapoliin kristityt elivät jumalatar Kybelen palvojien keskuudessa. Laodikeassa asuvia uhkasi materialismi. Ja kolossalaisilla oli vaara viehättyä inhimillisestä viisaudesta (Kol. 2:8). Ei siis ihme, että Epafras, joka oli kotoisin Kolossasta, ”ahkeroi rukouksissaan” tässä kaupungissa asuvien uskovien puolesta. Raamattu ei kerro, miten Epafraan rukouksiin vastattiin, mutta hän ei lakannut rukoilemasta uskonveljiensä puolesta, eikä meidänkään pitäisi. Vaikka emme ”puutu toisten asioihin”, saatamme kenties tietää, että jollakin perheenjäsenellä tai ystävällä on parhaillaan ankara uskon koetus (1. Piet. 4:15). Eikö olisikin sopivaa rukoilla yksityisesti hänen puolestaan? Paavali sai apua toisten rukouksista, ja meidän rukouksemme voivat samoin saada aikaan paljon hyvää (2. Kor. 1:10, 11).
8. a) Mistä tiedämme, että Efesoksesta tulleet vanhimmat ymmärsivät rukouksen tärkeyden? b) Miten meidän pitäisi suhtautua rukoilemiseen?
8 Näkyykö meistä, että arvostamme rukouslahjaa? Kun Paavali tapasi Efesoksesta tulleet vanhimmat, hän ”polvistui heidän kaikkien kanssa ja rukoili”. Sitten ”he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi, koska heille tuotti erityisesti tuskaa se sana, jonka hän oli puhunut, että he eivät enää näkisi hänen kasvojaan”. (Apt. 20:36–38.) Emme tiedä kaikkien noiden vanhinten nimiä, mutta ilmeisesti he ymmärsivät rukouksen tärkeyden. Meillä on totisesti syytä arvostaa mahdollisuutta rukoilla Jumalaa, ja meidän tulisi ”kohottaa uskolliset kädet” luottaen siihen, että taivaallinen Isämme vastaa meille (1. Tim. 2:8).
Tottele Jumalaa kaikessa
9, 10. a) Miten Selofhadin tyttäret näyttivät hyvää esimerkkiä? b) Miten Selofhadin tyttärien tottelevaisuus voisi vaikuttaa naimattoman kristityn näkemykseen avioliitosta?
9 Jehovan pitäminen alati mielessämme auttaa meitä tottelemaan häntä, ja se johtaa siunauksiin (5. Moos. 28:13; 1. Sam. 15:22). Tämä vaatii tottelevaista henkeä. Selofhad-nimisen miehen viisi tytärtä, jotka elivät Mooseksen päivinä, ilmaisivat esimerkillistä asennetta. Israelilaisten keskuudessa pojat yleensä perivät isänsä. Selofhad kuoli pojattomana, ja Jehova määräsi, että nämä viisi naista saavat koko perinnön – yhdellä ehdolla. Heidän piti mennä naimisiin Manassen poikien kanssa, jotta peritty omaisuus pysyisi samassa heimossa. (4. Moos. 27:1–8; 36:6–8.)
10 Selofhadin tyttäret uskoivat, että jos he tottelisivat Jumalaa, lopputulos olisi hyvä. Raamatussa kerrotaan: ”Niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt, niin Selofhadin tyttäret tekivät. Niinpä Mahla, Tirsa ja Hogla ja Milka ja Noa, Selofhadin tyttäret, tulivat setiensä poikien vaimoiksi. He tulivat vaimoiksi Joosefin pojan Manassen poikien sukuihin, jotta heidän perintönsä pysyisi heidän isänsä suvun heimon yhteydessä.” (4. Moos. 36:10–12.) Nämä tottelevaiset naiset toimivat Jehovan käskyn mukaan (Joos. 17:3, 4). Hengellisesti kypsät naimattomat kristityt osoittavat samanlaista uskoa ja tottelevat Jumalaa menemällä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Kor. 7:39).
11, 12. Miten Kaleb osoitti luottavansa Jumalaan?
11 Meidän tulee totella Jehovaa kaikessa, kuten israelilainen Kaleb totteli (5. Moos. 1:36). Kun Israel oli vapautettu Egyptistä 1500-luvulla eaa., Mooses lähetti 12 miestä vakoilemaan Kanaania, mutta noista vakoojista vain kaksi – Kaleb ja Joosua – kehottivat kansaa panemaan täyden luottamuksensa Jumalaan ja menemään tuohon maahan (4. Moos. 14:6–9). Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Joosua ja Kaleb olivat yhä elossa ja seurasivat täysin Jehovaa. Jehova johdatti israelilaiset Luvattuun maahan Joosuan johdolla. Ilmeisesti kymmenen uskotonta vakoojaa kuitenkin kuolivat Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana (4. Moos. 14:31–34).
12 Iäkäs Kaleb, joka oli Israelin erämaavaelluksen jälkeen yhä hengissä, saattoi Joosuan edessä seistessään sanoa: ”Minä seurasin täysin Jehovaa, Jumalaani.” (Lue Joosuan 14:6–9.) 85-vuotias Kaleb pyysi, että hänelle annettaisiin Jumalan hänelle lupaama vuoristo, vaikka sitä asuttivat viholliset, joilla oli suuria linnoitettuja kaupunkeja (Joos. 14:10–15).
13. Miten meidän on toimittava, jotta meitä koettelemuksistamme huolimatta siunattaisiin?
13 Meillä on uskollisen ja tottelevaisen Kalebin tavoin Jumalan tuki, jos ”seuraamme täysin Jehovaa”. Mikäli toimimme näin kohdatessamme suuria esteitä, meitä siunataan. Voi kuitenkin olla haastavaa ”seurata täysin Jehovaa” Kalebin tavoin läpi elämän. Vaikka esimerkiksi kuningas Salomo aloitti erittäin hyvin, hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä, niin että hän alkoi vanhalla iällään palvella vääriä jumalia ”eikä hän seurannut Jehovaa kaikessa niin kuin hänen isänsä Daavid” (1. Kun. 11:4–6). Totelkaamme aina Jumalaa kaikessa ja pitäkäämme hänet alati edessämme, joudummepa kohtaamaan millaisia koettelemuksia hyvänsä.
Luota aina Jehovaan
14, 15. Mitä Noomin kokemukset ovat opettaneet sinulle Jumalaan luottamisen tärkeydestä?
14 Meidän on luotettava Jumalaan erityisesti silloin, kun synkältä näyttävä tulevaisuus masentaa meitä. Ajattele iäkästä Noomia, jonka aviomies ja kaksi poikaa kuolivat. Palatessaan Moabista Juudaan hän valitti: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi [’miellyttävyyteni’, engl. viitelaitoksen alav.]. Kutsukaa minua Maaraksi [’karvas’, ’katkera’, alav.], sillä Kaikkivaltias on aiheuttanut minulle paljon katkeruutta. Minulla oli täysin määrin, kun lähdin, mutta tyhjin käsin Jehova on antanut minun palata. Miksi kutsuisitte minua Noomiksi, kun Jehova on minua nöyryyttänyt ja Kaikkivaltias on minulle onnettomuutta tuottanut?” (Ruut 1:20, 21.)
15 Lukemalla huolellisesti Ruutin kirjaa havaitsemme, että vaikka Noomi oli ahdistunut, hän luotti jatkuvasti Jehovaan. Ja hänen tilanteessaan tapahtuikin suuri muutos. Noomin leskeksi jääneestä miniästä Ruutista tuli Boasin vaimo, ja heille syntyi poika. Noomista tuli lapsen hoitaja, ja Raamatussa kerrotaan: ”Naapurin naiset antoivat sille nimen ja sanoivat: ’Noomille on syntynyt poika.’ Ja he antoivat hänelle nimen Obed. Hän on Daavidin isän Iisain isä.” (Ruut 4:14–17.) Kun Noomi herätetään kuolleista elämään maan päällä, hän saa tietää, että Ruutista – joka hänkin tulee olemaan siellä – tuli Jeesuksen, Messiaan, esiäiti (Matt. 1:5, 6, 16). Noomin tavoin mekään emme voi tietää, millaisiksi synkät tilanteet kehittyvät. Luottakaamme siksi aina Jumalaan, kuten Sananlaskujen 3:5, 6:ssa kehotetaan: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.”
Luota pyhään henkeen
16. Miten Jumalan pyhä henki auttoi eräitä muinaisen Israelin vanhimpia?
16 Jos pidämme Jehovan alati edessämme, hän johdattaa meitä pyhällä hengellään (Gal. 5:16–18). Jumalan henki oli niiden 70 vanhimman yllä, jotka valittiin auttamaan Moosesta ”kuormana olevan [Israelin] kansan kantamisessa”. Heistä mainitaan nimeltä vain Eldad ja Medad, mutta henki auttoi heitä kaikkia hoitamaan velvollisuutensa. (4. Moos. 11:13–29.) Epäilemättä he olivat pystyviä, Jumalaa pelkääviä, luotettavia ja rehellisiä miehiä, kuten aiemmin valitutkin (2. Moos. 18:21). Nykyään kristityt vanhimmat ilmaisevat tällaisia ominaisuuksia.
17. Mikä osa Jehovan pyhällä hengellä oli tabernaakkelin rakentamisessa?
17 Jehovan pyhällä hengellä oli tärkeä osa, kun tabernaakkelia rakennettiin erämaassa. Jehova nimitti Besalelin tabernaakkelin johtavaksi käsityöläiseksi ja rakentajaksi ja lupasi ”täyttää hänet Jumalan hengellä viisaudessa ja ymmärryksessä ja tiedossa sekä kaikenlaisessa käsityötaidossa” (2. Moos. 31:3–5). Tässä hienossa tehtävässä Besalelin ja hänen apulaisensa Oholiabin kanssa työskenteli ”sydämeltään viisaita” miehiä. Lisäksi Jehovan henki pani altissydämiset ihmiset antamaan runsaasti lahjoituksia. (2. Moos. 31:6; 35:5, 30–34.) Sama henki saa Jumalan nykyiset palvelijat tekemään kaikkensa Valtakunnan etujen edistämiseksi (Matt. 6:33). Saatamme olla kyvykkäitä joissakin asioissa, mutta meidän täytyy rukoilla pyhää henkeä ja antaa sen johtaa meitä, jotta saisimme tehtyä sen työn, jonka Jehova on uskonut kansalleen nykyään (Luuk. 11:13).
Kunnioita aina armeijoiden Jehovaa
18, 19. a) Millaisen asenteen Jumalan pyhä henki meissä synnyttää? b) Mitä olet oppinut Simeonin ja Annan esimerkeistä?
18 Pyhä henki synnyttää meissä kunnioittavan asenteen, joka saa meidät pitämään Jehovan alati edessämme. Jumalan muinaiselle kansalle sanottiin: ”Armeijoiden Jehovaa teidän tulee kunnioittaa pyhänä.” (Jes. 8:13, Byington.) Ensimmäisen vuosisadan Jerusalemissa eli kaksi kunnioittavaa vanhusta, Simeon ja Anna. (Lue Luukkaan 2:25–38.) Simeon uskoi messiaanisiin ennustuksiin ja ”odotti Israelin lohdutusta”. Jumala vuodatti pyhää henkeä Simeoniin ja vakuutti hänelle, että hän eläisi kyllin kauan nähdäkseen Messiaan. Näin tapahtuikin. Eräänä päivänä vuonna 2 eaa. Maria ja Joosef, Jeesus-lapsen äiti ja kasvatusisä, toivat hänet temppeliin. Pyhän hengen vaikutuksesta Simeon esitti profeetallisia sanoja Messiaasta ja ennusti murheen kohtaavan Mariaa. Tämä kokikin syvää surua, kun Jeesus naulittiin kidutuspaaluun. Mutta kuvittele, miten valtavaa iloa Simeon tunsi, kun hän otti syliinsä ”Jehovan Kristuksen”! Ja miten hyvää esimerkkiä kunnioituksen osoittamisesta Simeon näyttikään Jumalan nykyisille palvelijoille!
19 Kunnioittava 84-vuotias leski Anna ”ei ollut koskaan poissa temppelistä”. Hän suoritti Jehovalle pyhää palvelusta yötä päivää ”paastoin ja rukouksin”. Kun Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin, myös Anna oli läsnä. Miten kiitollinen hän olikaan nähdessään tulevan Messiaan! Hän ”alkoi kiittää Jumalaa ja puhua lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta”. Annan oli aivan pakko kertoa tätä hyvää uutista toisille! Simeonin ja Annan tavoin nykyään elävät iäkkäät kristityt ovat hyvin iloisia siitä, että ihminen ei ole koskaan liian vanha palvelemaan Jehovaa hänen todistajanaan.
20. Mitä meidän on iästämme riippumatta tehtävä ja miksi?
20 Olemmepa minkä ikäisiä tahansa, meidän on pidettävä Jehova alati edessämme. Jos toimimme näin, hän siunaa meitä, kun pyrimme nöyrästi kertomaan toisille hänen kuninkuudestaan ja suurenmoisista teoistaan. (Ps. 71:17, 18; 145:10–13.) Voidaksemme tuottaa kunniaa Jehovalle meidän täytyy kuitenkin ilmaista jumalisia ominaisuuksia. Mitä joidenkin muiden Raamatun kertomusten tarkasteleminen voi opettaa meille tällaisista ominaisuuksista?
Miten vastaisit?
• Mistä tiedämme, että Jehova kuulee rukouksia?
• Miksi meidän pitäisi totella Jumalaa kaikessa?
• Miksi meidän tulisi aina luottaa Jehovaan, vaikka olisimme masentuneitakin?
• Miten pyhä henki auttaa Jumalan palvelijoita?
[Kuva s. 4]
Nehemian Jehovalle esittämä rukous sai paljon aikaan.
[Kuva s. 5]
Noomin saamien siunausten miettiminen auttaa meitä luottamaan Jehovaan.