ELEASAR

(’Jumala on auttanut’).

1. Ylimmäisen papin Aaronin ja hänen vaimonsa Eliseban kolmantena mainittu poika. Eleasar oli Leevin pojan Kehatin sukua. (2Mo 6:16, 18, 20, 23; 4Mo 3:2.) Aaron ja hänen poikansa Nadab, Abihu, Eleasar ja Itamar muodostivat Israelin papiston silloin, kun Mooses asetti sen virkaansa (3Mo 8).

Eleasarin mainitaan olleen leeviläisten esimies toisena vuonna Egyptistä lähdön jälkeen, sitten kun tabernaakkeli oli pystytetty (4Mo 1:1; 3:32). Hänen on täytynyt olla tuolloin ainakin 30-vuotias, koska hän suoritti papin tehtäviä (4Mo 4:3).

Eleasar oli yksi niistä yli 20-vuotiaista, jotka olivat lähteneet Egyptistä ja jotka myös pääsivät Luvattuun maahan. Koska hän kuului Leevin heimoon, se Jumalan 12 muulle heimolle lausuma tuomio, jonka mukaan kukaan niihin kuuluva 20-vuotias tai sitä vanhempi (Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta) ei pääsisi Luvattuun maahan, ei koskenut häntä. Leevillä ei ollut edustajaa niiden 12 vakoojan joukossa, joista 10 antoi huonon raportin, eivätkä leeviläiset ilmeisesti olleet mukana uskottomuutta osoittaneessa, kapinallisessa nurinassa Jehovaa vastaan. (4Mo 13:4–16; 14:26–30.)

Pian tabernaakkelin käyttöön vihkimisen ja Aaronin ja hänen poikiensa papeiksi vihkimisen jälkeen (3Mo 8) Nadab ja Abihu uhrasivat laitonta tulta Jehovalle, ja Jehovan luota lähtenyt tuli surmasi heidät (3Mo 10:1, 2; 4Mo 3:2–4). Aaron ja hänen kaksi uskollista poikaansa, Eleasar ja Itamar, toimivat edelleen pappeina. Pyhäkön hoitoon kuuluvat tehtävät oli jaettu, ja Eleasar valvoi tabernaakkelia, sen välineitä, vakituista viljauhria, öljyä ja suitsuketta (4Mo 4:16). Jehovan käskystä Eleasar otti kupariset tuliastiat, joita Korah ja muut häneen liittyneet (kukaan heistä ei ollut pappi) olivat käyttäneet suitsuttaakseen Jehovalle, koska he halusivat päästä toimittamaan pappien tehtäviä. Niistä tehtiin ohuita metallilevyjä, joilla päällystettiin alttari. (4Mo 16:37–40.) Eleasar hoiti virkaa, kun uhrattiin syntiuhriksi punainen hieho, josta saatiin tuhkaa tietyistä epäpuhtauksista puhdistautumista varten (4Mo 19:2, 3, 9; Hpr 9:13).

Sen jälkeen, kun israelilaiset ryhtyivät sotaan rangaistakseen midianilaisia Peorin asian vuoksi, Eleasar oli auttamassa midianilaisilta otetun sotasaaliin jakamisessa ja julistamassa saalista koskevaa Jumalan säädöstä (4Mo 31:6, 21–41).

Jehova palkitsi Eleasarin pojan Pinehasin, jonka äiti oli yksi Putielin tyttäristä, rauhanliitolla, koska hän toimi innokkaasti puhtaan palvonnan puolesta silloin, kun Israel teki syntiä Peorin Baalin yhteydessä. Tätä voidaan pitää lisänä siihen pappeusliittoon, jonka Jehova oli tehnyt Leevin heimon kanssa. (4Mo 25:1–13; 2Mo 6:25.)

Tulee ylimmäiseksi papiksi. Kun Aaron kuoli erämaavaelluksen 40. vuonna 123-vuoden ikäisenä, tuolloin noin 70-vuotiaasta Eleasarista tuli ylimmäinen pappi (4Mo 33:37–39). Eleasar oli siis Israelin ensimmäinen ylimmäinen pappi, joka hoiti virkaansa Luvatussa maassa, kun tuo kansa meni sinne noin kahdeksan kuukautta myöhemmin (4Mo 20:25–28; 5Mo 10:6; Jos 4:19). Joosuan piti seisoa Eleasarin edessä, kun hänet nimitettiin Mooseksen seuraajaksi, ja Eleasarin tuli jatkuvasti tukea Joosuaa tuossa tehtävässä sekä välittää hänelle Jehovan päätöksiä merkittävissä kysymyksissä urimin ja tummimin tuomioiden mukaan (4Mo 27:18–23). Eleasar toimi myös Joosuan kanssa, kun Luvattua maata jaettiin Kanaanin valloituksen jälkeen (Jos 14:1; 21:1–3).

Suuren pappishuoneen pää. Raamatussa ei kerrota tarkoin, milloin Eleasar kuoli, mutta nähtävästi samoihin aikoihin kuin Joosua. Eleasarin seuraaja oli hänen poikansa Pinehas. (Jos 24:29, 30, 33; Tu 20:27, 28.) Eleasar osoitti palavaa intoa Jehovan tosi palvonnan puolesta ja johti papistoa kunniakkaasti kaikkina päivinään. Juutalaisen perimätiedon mukaan tabernaakkelin ollessa Silossa siellä oli 16 pappisosastoa, 8 Eleasarin suvusta ja 8 hänen veljensä Itamarin suvusta. Daavidin aikana Eleasarin suvussa oli kuitenkin enemmän esimiehiä kuin Itamarin suvussa. Sen vuoksi Daavid muodosti Eleasarin huoneesta 16 pappisosastoa ja Itamarin huoneesta 8, joten temppelissä oli myöhemmin kaikkiaan 24 vuorotellen palvelevaa osastoa. (1Ai 24:1–4.)

2. Abinadabin poika. Hänet pyhitettiin vartioimaan pyhää arkkua, joka oli tuotu hänen isänsä taloon Kirjat-Jearimin kaupunkiin sen jälkeen, kun filistealaiset olivat palauttaneet sen. (1Sa 7:1, 2.)

3. Ahohilaisen Dodon poika; yksi Daavidin kolmesta huomattavasta väkevästä miehestä. Ollessaan Daavidin kanssa sotaretkellä Pas-Dammimissa Eleasar kunnostautui asettumalla keskelle ohrapeltoa ja lyömällä yksinään filistealaisia maahan, ”niin että Jehova pelasti antaen suuren pelastuksen”. (1Ai 11:12–14; 2Sa 23:9, 10.)

4. Merarilaisen Mahlin poika Leevin heimosta. Eleasarilla ei ollut lainkaan poikia vaan ainoastaan tyttäriä. Sen vuoksi Kisin pojat, heidän serkkunsa, ottivat heidät vaimoikseen. (1Ai 23:21, 22.)

5. Erään Pinehasin poika, jonka mainitaan auttaneen pappi Meremotia, kun punnittiin hopeaa ja kultaa ja välineitä temppelin käyttöön neljäntenä päivänä siitä, kun Esra oli saapunut Jerusalemiin (Esr 8:29, 32, 33).

6. Parosin jälkeläinen, joka mainitaan yhtenä niistä, jotka olivat ottaneet vierasmaisia vaimoja mutta noudattivat Esran kehotusta lähettää heidät pois (Esr 10:25, 44).

7. Yksi leeviläisistä papeista kulkueessa, jonka Nehemia oli järjestänyt Jerusalemin uudelleen rakennetun muurin vihkiäisiin (Ne 12:42).

8. Jeesuksen ottoisän Joosefin esi-isä (Mt 1:15).