Meidän tulisi panna luottamuksemme Jehovaan
”Osoittautuu, että Jehova itse on todellisuudessa se, johon panet luottamuksesi.” (SANANLASKUT 3:26)
1. Mikä näyttäisi osoittavan, että monet eivät väitteestään huolimatta aina turvaudu Jumalaan?
TUNNUSLAUSE ”Jumalaan me turvaamme” on painettu Amerikan yhdysvaltojen rahaan. Mutta turvautuvatko kaikki ne, jotka tuossa maassa tai muualla käyttävät tätä valuuttaa, todella Jumalaan? Vai turvautuvatko he enemmän itse rahaan? Turvautumista tuon maan tai minkään muunkaan maan rahaan ei voida sovittaa yhteen kaikkivaltiaaseen rakkauden Jumalaan turvautumisen kanssa. Hän ei käytä koskaan väärin voimaansa eikä hän ole millään tavoin ahne. Tosiasiassa hän tuomitsee selvin sanoin ahneuden (Efesolaisille 5:5).
2. Miten tosi kristityt suhtautuvat rikkauden voimaan?
2 Tosi kristityt panevat luottamuksensa Jumalaan, eivät rikkauteen eivätkä sen ”petolliseen voimaan” (Matteus 13:22). He tajuavat, että rahan voimalla pystyy vain hyvin rajallisesti edistämään onnellisuutta ja säilyttämään elämää. Näin ei ole Kaikkivaltiaan Jumalan voiman laita. (Sefanja 1:18.) Miten viisas onkaan siksi kehotus: ”Olkoon elämäntapanne vailla rahanrakkautta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’” (Heprealaisille 13:5.)
3. Miten 5. Mooseksen kirjan 31:6:n tekstiyhteys luo valoa Paavalin tuosta jakeesta ottamaan lainaukseen?
3 Kirjoittaessaan edellä olevat sanat heprealaiskristityille apostoli Paavali lainasi ohjeita, jotka Mooses antoi israelilaisille vähän ennen kuolemaansa: ”Olkaa rohkeita ja lujia. Älkää pelätkö älkääkä säikähtykö niiden edessä, koska Jehova, sinun Jumalasi, kulkee kanssasi. Hän ei hylkää sinua eikä jätä sinua.” (5. Mooseksen kirja 31:6.) Tekstiyhteydestä käy ilmi, ettei Mooses kannustanut heitä luottamaan Jehovan huolenpitoon vain aineellisten tarpeittensa tyydyttämisessä. Miten niin?
4. Miten Jumala todisti israelilaisille, että häneen voitiin luottaa?
4 Niinä 40 vuotena, jotka Israel joutui vaeltamaan erämaassa, Jumala piti uskollisesti huolta siitä, että he saivat elämän välttämättömyydet (5. Mooseksen kirja 2:7; 29:5). Hän huolehti myös heidän johtamisestaan. Tämä näkyi muun muassa siitä, että israelilaisilla oli päivällä pilvi ja yöllä tuli johdattamassa heitä ’maahan, joka vuoti maitoa ja hunajaa’. (2. Mooseksen kirja 3:8; 40:36–38.) Kun sitten koitti aika todella astua Luvattuun maahan, Jehova valitsi Joosuan Mooseksen seuraajaksi. Maan asukkaiden voitiin odottaa asettuvan vastarintaan. Mutta koska Jehova oli kulkenut kansansa kanssa vuosikymmeniä, ei ollut aihetta pelkoon. Israelilaisilla oli täysi syy tuntea Jehova Jumalana, johon voitiin luottaa!
5. Miten nykyään elävät kristityt ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin israelilaiset olivat ennen Luvattuun maahan astumista?
5 Kristityt ovat nykyään kulkeneet läpi nykyisen jumalattoman maailman erämaan matkallaan Jumalan uuteen maailmaan. Jotkut heistä ovat jatkaneet tätä vaellusta enemmän kuin 40 vuotta. Nyt he seisovat Jumalan uuden maailman rajalla. Vihollisia on silti yhä tiellä, ja näiden tarkoitus on huolehtia siitä, ettei kukaan pääsisi tuohon päämäärään, josta tulee ikään kuin Luvattu maa, loistoisampi kuin muinainen maa, joka vuoti maitoa ja hunajaa. Siksi nykyajan kristittyihin sopivatkin erittäin hyvin Mooseksen sanat, jotka Paavali toisti: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” Kaikki, jotka pysyvät Jehovaan luottaen lujina ja rohkeina, täynnä uskoa, ovat varmoja palkinnosta.
Tietoon ja ystävyyteen perustuva luottamus
6, 7. a) Mikä pani Abrahamin luottamuksen Jehovaan koetukselle? b) Millaisia tuntemuksia Abrahamilla on saattanut olla matkalla paikkaan, jossa hänen oli määrä uhrata Iisak?
6 Eräässä vaiheessa israelilaisten esi-isää Abrahamia käskettiin uhraamaan poikansa Iisak polttouhriksi (1. Mooseksen kirja 22:2). Miten tämä rakastava isä saattoi luottaa niin ehdottomasti Jehovaan, että hän oli heti halukas tottelemaan? Heprealaiskirjeen 11:17–19:ssä vastataan: ”Uskon vaikutuksesta Abraham, kun hänet koeteltiin, ikään kuin uhrasi Iisakin, niin, hän, joka oli ottanut lupaukset iloiten vastaan, yritti uhrata ainosyntyisen poikansa, vaikka hänelle oli sanottu: ’Se, mitä kutsutaan ”sinun siemeneksesi”, tulee Iisakin kautta.’ Mutta hän laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin, ja sieltä hän saikin hänet kuvaannollisella tavalla.”
7 Muista, että matka paikalle, jossa Iisak oli määrä uhrata, vei Abrahamilta ja Iisakilta kolme päivää (1. Mooseksen kirja 22:4). Abrahamilla oli runsaasti aikaa pohtia sitä, mitä häntä oli pyydetty tekemään. Voimmeko kuvitella, mitä hänen mielessään liikkui ja miltä hänestä tuntui? Iisakin syntymä oli ollut odottamaton ilonaihe. Tuo todiste Jumalan puuttumisesta asioihin syvensi Abrahamin ja hänen aiemmin hedelmättömän vaimonsa Saaran kiintymystä Jumalaa kohtaan. Sen jälkeen he varmasti odottivat innokkaasti, mitä tulevaisuus toisi tullessaan Iisakille ja hänen jälkeläisilleen. Särkyisivätkö heidän unelmansa tyystin, kuten saattoi näyttää sen perusteella, mitä Jumala nyt pyysi?
8. Mihin muuhun luottamus Jumalaan sai Abrahamin uskomaan kuin siihen, että Hän voisi herättää Iisakin kuolleista?
8 Abraham tunsi kuitenkin sellaista molemminpuoliseen toisen tuntemiseen perustuvaa luottamusta, jota läheiset ystävät tuntevat toisiaan kohtaan. ”Jehovan ystävänä” Abraham ”uskoi Jehovaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Jaakobin kirje 2:23). Abraham ei ainoastaan uskonut, että Jumala voisi herättää Iisakin kuolleista; hänen luottamuksensa Jehovaan meni pitemmälle. Abraham oli varma myös siitä, että se, mitä Jehova pyysi häntä tekemään, oli oikein, vaikka Abraham ei tiennytkään kaikkia tosiasioita. Hänellä ei ollut mitään syytä pohtia, oliko Jehovan puolelta vanhurskasta pyytää tällaista. Sitten Abrahamin luottamus vahvistui, kun Jehovan enkeli tuli väliin, niin ettei Iisakia todellisuudessa surmattu uhriksi. (1. Mooseksen kirja 22:9–14.)
9, 10. a) Milloin Abraham oli aiemmin ilmaissut luottamusta Jehovaan? b) Minkä tärkeän läksyn voimme oppia Abrahamista?
9 Abraham oli ilmaissut samanlaista luottamusta Jehovan vanhurskauteen noin 25 vuotta aiemmin. Saatuaan varoituksen, että Sodoma ja Gomorra tuhottaisiin, hän oli luonnollisesti huolissaan siitä, mitä tapahtuisi siellä mahdollisesti asuville vanhurskaille ihmisille, muun muassa hänen veljenpojalleen Lootille. Abraham vetosi Jumalaan sanomalla: ”On mahdotonta ajatella sinusta, että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaalle täytyy käydä niin kuin jumalattomalle! Sitä on mahdotonta ajatella sinusta. Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?” (1. Mooseksen kirja 18:25.)
10 Patriarkka Abraham oli varma siitä, että Jehova ei tee koskaan mitään epävanhurskasta. Psalmista lauloi myöhemmin: ”Jehova on vanhurskas kaikilla teillään ja uskollinen kaikissa teoissaan.” (Psalmit 145:17.) Meidän on hyvä kysyä itseltämme: ”Otanko vastaan sen, minkä Jehova minulle sallii, epäilemättä hänen vanhurskauttaan? Olenko vakuuttunut siitä, että mitä tahansa hän salliikin, siitä koituu lopulta hyvää minulle ja myös muille?” Jos voimme vastata myöntävästi, olemme oppineet tärkeän läksyn Abrahamista.
Luottamuksen ilmaiseminen Jehovan valintoihin
11, 12. a) Mihin Jumalan palvelijoiden on ollut tarpeellista luottaa? b) Mikä voisi olla aika ajoin meille ongelma?
11 Ne jotka panevat luottamuksensa Jehovaan, osoittavat luottamusta myös niihin miehiin, joita Jehova päättää käyttää tarkoitustensa toteuttamisessa. Israelilaisille tämä merkitsi luottamuksen osoittamista Moosekseen ja myöhemmin hänen seuraajaansa Joosuaan. Varhaiskristityille se merkitsi luottamuksen osoittamista apostoleihin ja Jerusalemin seurakunnan vanhimpiin. Meille nykyään eläville se merkitsee luottamista ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaan”, joka on asetettu antamaan meille hengellinen ’ruokamme oikeaan aikaan’, samoin kuin luottamista niihin tuon orjan jäseniin, jotka muodostavat hallintoelimen (Matteus 24:45).
12 Luottamuksemme paneminen niihin, jotka ottavat johdon kristillisessä seurakunnassa, koituu todellisuudessa omaksi hyödyksemme. Meitä kehotetaan: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:17.)
Vältä asettamasta Jehovan valintoja kyseenalaisiksi
13. Miksi voimme luottaa niihin, jotka on nimitetty tehtäviin, joissa on otettava johto?
13 Raamattu auttaa meitä olemaan tasapainoisia luottamuksen osoittamisessa niitä kohtaan, jotka ottavat johdon Jehovan kansan keskuudessa. Saattaisimme kysyä itseltämme: ”Tekikö Mooses koskaan virheitä? Jäljittelivätkö apostolit aina asenteessaan Kristusta, kuten hän halusi heidän tekevän?” Vastaukset ovat päivänselviä. Jehova on nähnyt hyväksi opastaa kansaansa uskollisten ja antaumuksellisten miesten välityksellä siitä huolimatta, että nämä ovat epätäydellisiä ihmisiä. Siksi vaikka nykyään toimivat vanhimmat ovat epätäydellisiä, meidän pitäisi silti tunnustaa, että ’pyhä henki on nimittänyt heidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa’. He ansaitsevat tukemme ja kunnioituksemme. (Apostolien teot 20:28.)
14. Mitä huomionarvoista opimme siitä, että Jehova valitsi johtajaksi Mooseksen eikä Aaronia tai Mirjamia?
14 Aaron oli kolme vuotta vanhempi kuin Mooses, mutta molemmat olivat nuorempia kuin heidän sisarensa Mirjam (2. Mooseksen kirja 2:3, 4; 7:7). Ja koska Aaron oli sujuvapuheisempi kuin Mooses, hänet nimitettiin palvelemaan veljensä puolestapuhujana (2. Mooseksen kirja 6:29–7:2). Jehova ei kuitenkaan valinnut israelilaisten johtajaksi vanhinta sisaruksista, Mirjamia, eikä sujuvapuheisinta heistä, Aaronia. Hän valitsi Mooseksen täysin tietoisena kaikista tosiasioista ja senhetkisistä tarpeista. Yhdessä vaiheessa Aaron ja Mirjam eivät ymmärtäneet tätä selvästi, ja he valittivat: ”Ainoastaan Mooseksenko kautta Jehova on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?” Mirjamia, joka oli mahdollisesti pääyllyttäjä, rangaistiin tästä epäkunnioittavasta asenteesta Jehovan valittua kohtaan, joka hänen ja Aaronin olisi pitänyt tunnustaa ”sävyisimmäksi mieheksi kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli”. (4. Mooseksen kirja 12:1–3, 9–15.)
15, 16. Miten Kaleb todisti luottavansa Jehovaan?
15 Kun 12 vakoojaa lähetettiin vakoilemaan Luvattua maata, 10 heistä toi sieltä kielteisen raportin. He istuttivat pelkoa israelilaisten sydämeen sanomalla, että kanaanilaiset olivat ”poikkeuksellisen kookasta väkeä”. Tämä vuorostaan sai israelilaiset ’nurisemaan Moosesta ja Aaronia vastaan’. Mutta eivät kaikki vakoojat osoittaneet luottamuksen puutetta Moosesta ja Jehovaa kohtaan. Raamatussa kerrotaan: ”Silloin Kaleb yritti tyynnyttää kansaa Mooseksen edessä ja sanoi: ’Mennään sinne suoraa päätä, niin saamme sen varmasti haltuumme, sillä helposti me sen voimme voittaa.’” (4. Mooseksen kirja 13:2, 25–33; 14:2.) Kalebin vakoojatoverilla Joosualla oli yhtä luja asenne. Molemmat ilmaisivat panneensa luottamuksensa Jehovaan, sillä he sanoivat: ”Jos Jehova on mieltynyt meihin, niin hän varmasti vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Älkää vain – – pelätkö sen maan kansaa, – – Jehova on meidän kanssamme. Älkää pelätkö heitä.” (4. Mooseksen kirja 14:6–9.) Tämä luottamus Jehovaan palkittiin. Siihen aikaan eläneiden aikuisten sukupolvesta vain Kaleb, Joosua ja jotkut leeviläiset saivat astua Luvattuun maahan.
16 Joitakin vuosia myöhemmin Kaleb sanoi: ”Minä seurasin täysin Jehovaa, Jumalaani. – – Ja nyt, katso, Jehova on säilyttänyt minut elossa, niin kuin hän on luvannut, nämä neljäkymmentäviisi vuotta siitä lähtien, kun Jehova antoi tämän lupauksen Moosekselle Israelin vaeltaessa erämaassa, ja tässä minä nyt olen tänään kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. Kuitenkin olen tänään yhtä voimakas kuin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Niin kuin voimani oli silloin, niin voimani riittää nytkin.” (Joosua 14:6–11.) Pane merkille, miten myönteinen asenne Kalebilla oli, miten uskollinen hän oli ja millaiset hänen fyysiset kykynsä olivat. Silti Jehova ei ollut valinnut Kalebia Mooseksen seuraajaksi. Tämä etuoikeus annettiin Joosualle. Voimme luottaa siihen, että Jehovalla oli omat syynsä valintaansa ja että se oli paras valinta.
17. Miksi saattoi näyttää sopimattomalta valita Pietari vastuutehtävään?
17 Apostoli Pietari kielsi Mestarinsa kolmesti. Hän oli myös malttamattomasti ottanut asiat omiin käsiinsä iskemällä ylimmäisen papin orjalta korvan irti. (Matteus 26:47–55, 69–75; Johannes 18:10, 11.) Jotkut voisivat sanoa, että Pietari oli pelokas, tasapainoton ihminen, joka ei ansainnut erikoistehtäviä. Kenelle oli kuitenkin annettu Valtakunnan avaimet, niin että hän sai avata kolmelle ryhmälle tien taivaallisen kutsun saamiseen? Ne oli annettu Pietarille. (Apostolien teot 2:1–41; 8:14–17; 10:1–48.)
18. Mitä Juudaan mainitsemaa virhettä haluamme karttaa?
18 Nämä esimerkit osoittavat, että meidän täytyy varoa tuomitsemasta toisia ulkonaisten seikkojen perusteella. Jos luotamme Jehovaan, emme epäile hänen valintojaan. Vaikka hänen maallinen seurakuntansa koostuu epätäydellisistä ihmisistä, jotka eivät väitä olevansa erehtymättömiä, hän tekee heidän välityksellään valtavia asioita. Juudas, Jeesuksen velipuoli, varoitti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä yksilöistä, jotka ”hylkäävät herrauden ja herjaavat kunniakkaita” (Juudaan kirje 8–10). Meidän ei pitäisi koskaan olla näiden kaltaisia.
19. Miksi meillä ei ole syytä asettaa Jehovan valintoja kyseenalaisiksi?
19 Jehova ilmeisesti valitsee tiettyihin vastuutehtäviin yksilöitä, joilla on edellytyksiä ohjata hänen kansaansa juuri siihen suuntaan, mihin hän haluaa sen tuona nimenomaisena aikana kulkevan. Meidän pitäisi pyrkiä tajuamaan tämä, niin ettemme aseta kyseenalaisiksi Jumalan valintoja, vaan tyydymme nöyrästi palvelemaan siinä asemassa, johon Jehova on meidät itse kunkin asettanut. Näin osoitamme, että olemme panneet luottamuksemme Jehovaan. (Efesolaisille 4:11–16; Filippiläisille 2:3.)
Ilmaiskaamme luottamusta Jehovan vanhurskauteen
20, 21. Mitä voimme oppia siitä, miten Jumala toimi Mooseksen suhteen?
20 Jos olemme toisinaan taipuvaisia luottamaan liiaksi itseemme ja liian vähän Jehovaan, ottakaamme oppia Mooseksesta. Hän lähti 40-vuotiaana omin päin vapauttamaan israelilaisia Egyptin orjuudesta. Epäilemättä hänellä oli hyvä tarkoitus, mutta hän ei onnistunut vapauttamaan Israelia siinä vaiheessa eikä hänen omakaan asemansa parantunut. Itse asiassa hän joutui pakenemaan. Vasta saatuaan 40 vuoden ajan kovaa valmennusta vieraassa maassa hän oli kelvollinen tulemaan valituksi tehtävään, jonka hän oli halunnut hoitaa aiemmin. Tällä kertaa hän saattoi luottaa Jehovan tukeen, koska nyt toimittiin Jehovan tavalla aikana, joka sopi Hänen aikatauluunsa. (2. Mooseksen kirja 2:11–3:10.)
21 Jokainen meistä voisi kysyä itseltään: ”Menenkö joskus Jehovan ja seurakuntaan nimitettyjen vanhinten edelle yrittämällä jouduttaa asioita tai tehdä niitä omalla tavallani? Hyväksynkö auliisti menossa olevan valmennusaikani ajattelematta, että minua on syrjitty joitakin tehtäviä annettaessa?” Pohjimmiltaan kysymys on siitä, olemmeko oppineet Mooseksesta tärkeän läksyn.
22. Mitä Mooses ajatteli Jehovasta, vaikka hän menettikin suurenmoisen etuoikeuden?
22 Voimme oppia Mooseksesta vielä muutakin. 4. Mooseksen kirjan 20:7–13:ssa kerrotaan hänen virheestään, joka maksoi hänelle paljon. Hän menetti etuoikeuden johtaa israelilaiset Luvattuun maahan. Reagoiko hän sanomalla, että Jehovan ratkaisu oli epäoikeudenmukainen? Vetäytyikö hän murjottamaan siksi, että Jumala kohteli häntä näin huonosti? Menettikö Mooses luottamuksensa Jehovan vanhurskauteen? Voimme löytää vastaukset sanoista, jotka Mooses itse lausui Israelille vähän ennen kuolemaansa. Mooses sanoi Jehovasta: ”Täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Mooses varmasti säilytti luottamuksensa Jehovaan aivan loppuun asti. Miten on meidän laitamme? Ryhdymmekö me yksilöinä toimiin vahvistaaksemme luottamustamme Jehovaan ja hänen vanhurskauteensa? Miten voimme tehdä sen? Katsotaanpa.
Miten vastaisit?
◻ Mitä syitä israelilaisilla oli luottaa Jehovaan?
◻ Mitä luottamukseen liittyvää voimme oppia Abrahamista?
◻ Miksi meidän pitäisi välttää asettamasta Jehovan valintoja kyseenalaisiksi?
[Kuva s. 13]
Jehovaan luottamiseen sisältyy niiden kunnioittaminen, jotka ottavat johdon seurakunnassa