OTSANAUHA

Vaikka israelilaisten käskettiin ’sitoa Jumalan laki tunnusmerkiksi käteensä’ ja pitää sitä ’otsanauhana silmiensä välissä’, tämä ei ilmeisestikään tarkoittanut sitä, että heidän olisi tullut kirjaimellisesti kantaa mukanaan raamatunkohtia (5Mo 6:6–8; 11:18). Heitä neuvottiin kyllä tekemään vaatteisiinsa kirjaimellinen reunus, joka muistutti heitä Jumalan käskyistä (4Mo 15:38–40). ”Tunnusmerkin” ja ”otsanauhan” kuvaannollisuus voidaan havaita niistä ohjeista, joiden mukaan Jumala käski israelilaisten toimia, kun he muistelivat sitä, miten hän oli vapauttanut heidät. Tämän muistelemisenkin piti olla ’tunnusmerkkinä heidän kädessään ja muistona heidän silmiensä välissä’ sekä ’otsanauhana heidän silmiensä välissä’. (2Mo 13:9, 14–16.)

Missä mielessä israelilaisten oli määrä pitää Jumalan lakia otsanauhana silmiensä välissä?

Jehova tarkoitti ilmeisesti sitä, että heidän tuli pitää Laki yhtä selvästi näkyvissä ja noudattaa sitä yhtä huolellisesti kuin silloin, jos se olisi ollut kirjoitettuna tauluun heidän silmiensä väliin ja jos se olisi ollut tunnusmerkkinä heidän käsissään, niin että katsoisivatpa he minne tahansa ja tekisivätpä he mitä tahansa, Laki ei koskaan väistyisi heidän edestään. Jonkin ajan kuluttua Babylonista paluun jälkeen juutalaiset kehittivät kuitenkin ihmisten perinteisiin perustuvan muodollisen uskonnon (Mt 15:3, 9) ja alkoivat noudattaa tätä lakia kirjaimellisesti. Pergamenttiliuskoille kirjoitettiin neljä raamatunkohtaa: 2. Mooseksen kirjan 13:1–10, 11–16 ja 5. Mooseksen kirjan 6:4–9 sekä 11:13–21. Ainakin myöhemmässä vaiheessa rullalle käärittyjä pergamentteja säilytettiin pienissä vasikannahkakoteloissa, jotka kiinnitettiin otsaan ja vasempaan käsivarteen. Juutalaismiehet pitivät niitä aamurukouksessa muulloin paitsi juhlapäivinä ja sapattina.

Jeesus Kristus tuomitsi kirjanoppineiden ja fariseusten ulkokultaisuuden, kun nämä yrittäessään tehdä vaikutuksen toisiin vanhurskaudellaan levensivät raamatunlauseita sisältävät kotelonsa, joita he käyttivät suojelusesineinä (Mt 23:2, 5). Raamatunlausekoteloa tarkoittava kreikan sana fy·la·ktēʹri·on, fylakteerio, merkitsee ensisijaisesti ’etuvartiota, linnoitusta tai suojaa’. Niitä käytettiin sen vuoksi suojelusesineinä, amuletteina eli taikaesineinä.

Kauniin tai hurskaan ulkokuoren sijasta Raamatussa neuvotaan kuitenkin varjelemaan sydäntä (Mt 23:27, 28; San 4:23). Siinä tähdennetään, että ihmiselle ei ole paljon hyötyä kirjoitettujen raamatunkohtien kiinnittämisestä itseensä vaan käytännöllisen viisauden ja ajattelukyvyn varjelemisesta ja ymmärryksen hankkimisesta (San 3:21, 22; 4:7–9). (Ks. myös PÄÄHINE.)