MAATALOUS

Maanviljely; maaperän viljeleminen ja satojen tuottaminen, lisäksi karjankasvatus. Maatalous sai alkunsa Eedenistä, sillä sen jälkeen kun Jumala oli luonut Aadamin, hänet asetettiin tuohon puutarhaan ”viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä” (1Mo 2:5, 15). Ensimmäisen ihmisparin uskottomuuden johdosta Eedenin kaltaista paratiisia ei kuitenkaan laajennettu; maa joutui sitä vastoin Jumalan kirouksen alaiseksi. Hikoillen ja uurastaen ihmisen piti hankkia elantonsa maasta. (1Mo 3:17–19.)

Aadamin ja Eevan ensimmäisestä pojasta, Kainista, tuli ”maan viljelijä”, Abelista taas lammaspaimen (1Mo 4:2–4). Vedenpaisumuksen jälkeen ”Nooa aloitti – – maanviljelijänä” ja istutti viinitarhan (1Mo 9:20). Myöhemmin Abraham, Iisak ja Jaakob viettivät pääasiassa paimentolaiselämää laiduntaen laumojaan, kuten ennen vedenpaisumusta elänyt Jabalkin (1Mo 4:20); tosin Iisakin ja Jaakobin kerrotaan myös viljelleen maata ja heidän viljelykasveistaan mainitaan vehnä (1Mo 26:12; 27:37; 30:14; 37:7).

Israelilaisten maatalous. Arkeologien suorittamat kaivaukset osoittavat, että Palestiinan alue oli yksi ensimmäisistä maatalouskeskuksista. Luvattu maa oli hyvin hedelmällinen. Lootin päivinä Jordanin alanne oli ”niin kuin Jehovan puutarha, niin kuin Egyptin maa aina Soariin saakka” (1Mo 13:10). Ennen Egyptistä lähtöään Israelin kansakunta oli perehtynyt hyvin maatalouteen tuossa maassa, jossa kasvatettiin vehnää, pellavaa, ohraa, kurkkuja, vesimeloneja, purjoa, sipulia, valkosipulia ja muita maataloustuotteita (2Mo 9:25, 26, 31, 32; 4Mo 11:5; 5Mo 11:10). Sitten kansakunta vietti 40 vuoden ajan vakiintumatonta elämää erämaassa, tosin suhteellisen vapaana pakanakansojen turmelevasta vaikutuksesta.

Saavuttuaan Luvattuun maahan kansakunta asettui aloilleen viljelemään maata ja hoitamaan karjaa. Siitä, että he saivat haltuunsa jo viljellyn maan, oli selvästi hyötyä. Suurin osa niistä heprealaisista, jotka olivat perehtyneet maatalouteen Egyptissä, oli siihen mennessä kuollut erämaassa. Näin ollen saatavilla oli vain harvoja, jos keitään, päteviä ja taitavia maanviljelijöitä, joilla oli käytännön kokemusta ja jotka saattoivat aloittaa viljelyn heille uudessa ja oudossa maassa. (4Mo 14:22–30; Hpr 3:16, 17.) Heille oli siis paljon etua siitä, että he saivat nyt periä ’taloja, jotka olivat täynnä kaikkia hyvyyksiä, hakattuja vesisäiliöitä, viinitarhoja ja oliivipuita, jotka oli jo istutettu ja jotka tuottivat hedelmää’ (5Mo 6:10, 11; 8:6–9).

Sen jälkeen kun maa oli jaettu alueiksi heimoille, maapalat lohkottiin ilmeisesti mittanuoraa käyttäen (Ps 78:55; Hes 40:3; Am 7:17; Mi 2:4, 5). Kun nuo rajat oli asetettu, niitä täytyi kunnioittaa ja ne piti ottaa huomioon (5Mo 19:14; 27:17; San 22:28; Ho 5:10; vrt. Job 24:2).

Maataloudella oli huomattava sija Israelille annetussa lainsäädännössä. Maa kuului Jehovalle, eikä sitä sen vuoksi saanut käyttää väärin (3Mo 25:23). Maata ei voitu myydä ainiaaksi, ja muurein ympäröidyissä kaupungeissa olevia kiinteistöjä lukuun ottamatta maa, joka myytiin epäonnen ja taloudellisten takaiskujen vuoksi, piti palauttaa alkuperäiselle omistajalle riemuvuonna (3Mo 25:10, 23–31). Joka seitsemäs vuosi tuli pitää sapattilepo, jonka aikana maa oli kesantona ja sen hedelmällisyys palasi, ja näin päästiin samaan tulokseen, joka nykyään saavutetaan vuoroviljelyn avulla (2Mo 23:10, 11; 3Mo 25:3–7). Tällaisen vaatimuksen täyttäminen saattoi vaikuttaa uhkarohkealta, ja se koetteli varmasti kansakunnan uskoa siihen, että Jumala lupauksensa mukaisesti antaisi heille tarpeeksi ylimääräistä ravintoa, jotta he selviytyisivät sen turvin seuraavan vuoden sadonkorjuuseen asti. Samalla se kannusti säästäväisyyteen ja kaukokatseisuuteen. Myös riemuvuosi (joka 50. vuosi) oli lepoaika maalle (3Mo 25:11, 12).

Ne kolme vuotuista juhlaa, joita Israelin oli käsketty viettää, oli ajoitettu maatalouskausien mukaisesti: happamattomien leipien juhla ohrankorjuun aikaan, helluntai vehnänkorjuun aikaan ja lehtimajanjuhla päättyvän vuoden sadonkorjuun loppumisen aikaan (2Mo 23:14–16). Israelilaiset laskivat aikaa ja ilmaisivat ajanjaksoja tavallisemmin vuodenaikojen ja sadonkorjuun mukaan kuin kalenterikuukausien nimien mukaan. Tämä maatalousvaltainen elämä suojeli israelilaisia myös hengellisesti, koska se teki heidät paljolti omavaraisiksi ja riippumattomiksi muista kansoista ja piti heidän kauppasuhteensa ympärillä olevien kansakuntien kanssa mahdollisimman vähäisinä.

Vaikka maan oli määrä Jumalan siunauksen alaisena olla heille ”maitoa ja hunajaa vuotava”, he kohtasivat kuitenkin maatalouteen liittyviä ongelmia, jotka piti selvittää. Mikäli he olisivat tottelevaisia, suurimittaista kastelua ei tarvittaisi. (5Mo 8:7; 11:9–17.) Sadekausi alkoi varhaissateilla noin lokakuun puolivälissä ja jatkui myöhäissateisiin saakka, jotka loppuivat huhtikuun puolivälin tienoilla (5Mo 11:14). Sitten oli viisi lähes sateetonta kuukautta, ja niiden kuumuutta ja kuivuutta lievitti runsas kaste, joka laskeutui yöllä ja elvytti maaperää ja kasveja (1Mo 27:28; 5Mo 33:28; ks. KASTE, II).

Jotta maaperä olisi pysynyt rinteillä, muodostettiin ilmeisesti kiviaidoilla tuettuja penkereitä, jotka estivät tärkeää ruokamultaa huuhtoutumasta pois. Joidenkin kukkuloiden rinteiltä on arkeologisissa kaivauksissa löydetty jopa 60 päällekkäistä penkerettä tai vieläkin useampia. Satojen turvaamiseksi rakennettiin viinitarhoihin ja pelloille lehtimajoja tai kojuja tai jopa pysyviä torneja, jotta voitiin asettaa vartija valvomaan ympäristöä. (Jes 1:8; 5:2; Mt 21:33.)

Kuningas Ussian mainitaan erityisesti olleen ”maatalouden [kirjm. ”maan”] ystävä” (2Ai 26:10).

Vaikka tottelemattomuus aiheutti tämän jälkeen Jumalan siunauksen menettämisen ja johti maatalousonnettomuuksiin – katoihin, kuivuuteen, kulkusirkkavitsauksiin, viljanruosteeseen ja muihin ongelmiin – ja vaikka monien metsäalueiden tuhoutuminen ja pengerrysten häviäminen on vuosisatojen kuluessa saanut aikaan sen, että valtavat määrät ruokamultaa on huuhtoutunut pois suuressa osassa Palestiinaa, jäljelle jäänyt maaperä on vielä nykyäänkin erittäin hedelmällistä. (Ks. ELONKORJUU, SADONKORJUU; KYLVÄMINEN; PUIMINEN ja muita asiaan liittyviä aiheita niiden hakusanoista.)