JOOSUAN KIRJA

Tämä Raamatun kirja on olennainen osa israelilaisten historiaa, sillä se osoittaa, miten ne lupaukset, jotka Jumala antoi patriarkoille, Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, toteutuivat. Kirja käsittelee luultavasti yli 20 vuoden (1473 – n. 1450 eaa.) pituista ajanjaksoa, ja siinä kerrotaan Kanaanin valloituksesta ja maan jakamisesta israelilaisille sen jälkeen, ja se päättyy Joosuan puheisiin, jotka kannustavat pysymään uskollisena Jehovalle.

Kirjassa käytetään vanhoja kaupunkien nimiä (Jos 14:15; 15:15), ja se sisältää yksityiskohtaisia ohjeita ja kertoo sitten, miten ne toteutettiin. Tämä osoittaa, että se oli jonkun siihen aikaan eläneen ihmisen kirjoittama. (Ks. esim. Jos 1:11–18; 2:14–22; 3:2–4:24; 6:22, 23.) Itse asiassa kirjoittaja ilmaisee eläneensä samaan aikaan kuin jerikolainen Rahab ja olleensa siten tapahtumien silminnäkijä (6:25).

Oikeaperäisyys. Jotkut ovat kuitenkin arvelleet, ettei Joosuan kirja käsittele todellista historiaa. Tämä näkemys perustuu pääosin siihen olettamukseen, että kirjassa mainittuja ihmeitä ei ole voinut tapahtua, koska ne eivät ole ihmisten nykyisten kokemusten mukaisia. Tällä tavoin asetetaan kyseenalaiseksi Jumalan kyky tehdä ihmeitä ja jopa hänen olemassaolonsa sekä kirjoittajan rehellisyys. Jos kirjoittaja olisi täydentänyt kertomustaan mielikuvituksella samalla kun hän esiintyi silminnäkijänä, hän olisi syyllistynyt tahalliseen pettämiseen. On varmasti epäjohdonmukaista päätellä, että kirja, joka tuottaa kunniaa Jumalalle sanansa täytäntöönpanijana (Jos 21:43–45), kannustaa uskollisuuteen häntä kohtaan (23:6–16; 24:14, 15, 19, 20, 23) ja tunnustaa avoimesti Israelin puutteet, olisi väärän todistajan tuote (7:1–5; 18:3).

Kukaan ei voi kieltää sitä, että Israelin kansakunta oli olemassa ja valloitti Joosuan kirjassa kuvaillun maan. Siksi ei ole myöskään perusteltua syytä kiistää tuon kirjan kertomusta siitä, miten israelilaiset saivat Kanaanin maan haltuunsa. Sen oikeaperäisyyttä eivät epäilleet psalmistat (Ps 44:1–3; 78:54, 55; 105:42–45; 135:10–12; 136:17–22) eikä Nehemia (Ne 9:22–25), ei ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanos (Ap 7:45), ei opetuslapsi Jaakob (Ja 2:25) eikä oppinut apostoli Paavali (Ap 13:19; Hpr 4:8; 11:30, 31). Lisäksi 1. Kuninkaiden kirjan 16:34:ssä kerrotaan Joosuan n. 500 vuotta aiemmin Jerikon tuhon yhteydessä lausuman kirouksen täyttymys (Jos 6:26).

Kirjoittaja. Vaikka jotkut tutkijat myöntävätkin, että tämä kirja kirjoitettiin Joosuan aikaan tai niihin aikoihin, he hylkäävät perinteisen juutalaisen näkemyksen, jonka mukaan Joosua itse kirjoitti sen. Heidän pääväittämänsä on, että jotkin Joosuan kirjassa kerrotut tapahtumat mainitaan myös Tuomarien kirjassa, joka alkaa sanoilla: ”Ja Joosuan kuoleman jälkeen.” (Tu 1:1.) Tämä alku ei kuitenkaan välttämättä viittaa kaikkien Tuomarien kirjan tapahtumien ajankohtiin. Kirjaa ei ole kirjoitettu tiukassa aikajärjestyksessä, sillä se mainitsee erään tapahtuman, joka ehdottomasti sijoitetaan Joosuan kuolemaa edeltäneeseen aikaan (Tu 2:6–9). Näin ollen jotkin tapahtumat, esim. se, että Kaleb valloitti Hebronin (Jos 15:13, 14; Tu 1:9, 10), Otniel Debirin (Jos 15:15–19; Tu 1:11–15) ja danilaiset Lesemin eli Laisin (Danin) (Jos 19:47, 48; Tu 18:27–29), olisivat voineet sattua myös ennen Joosuan kuolemaa. Jopa se, että danilaiset pystyttivät epäjumalankuvan Laisiin, olisi hyvin voinut tapahtua Joosuan aikaan (Tu 18:30, 31). Loppukehotuksessaan Joosua käski israelilaisia: ”Poistakaa ne jumalat, joita teidän esi-isänne palvelivat Virran toisella puolella ja Egyptissä, ja palvelkaa Jehovaa.” (Jos 24:14.) Jos epäjumalanpalvelusta ei olisi harjoitettu, näillä sanoilla ei olisi ollut paljonkaan merkitystä.

Joosuan kuolemasta kertovaa loppuosaa lukuun ottamatta tätä kirjaa voidaan siis johdonmukaisesti pitää Joosuan kirjoittamana. Mooses oli kirjoittanut muistiin oman elämänsä aikana sattuneet tapahtumat, ja Joosuan oli sopivaa tehdä samoin. Kirjassa itsessään sanotaan: ”Sitten Joosua kirjoitti nämä sanat Jumalan lain kirjaan.” (Jos 24:26.)

Ei ristiriitainen. Joistakuista on tuntunut, että kirja on ristiriitainen, koska siinä annetaan sellainen kuva, että Joosua oli täysin alistanut maan, ja kuitenkin siinä kerrotaan samanaikaisesti, että suuri osa siitä oli vielä valtaamatta (vrt. Jos 11:16, 17, 23; 13:1). Tällaiset näennäiset ristiriidat selviävät kuitenkin helposti, kun muistetaan, että valtaamisessa oli kaksi erillistä näkökulmaa. Ensinnäkin kansallinen sodankäynti Joosuan johdolla mursi kanaanilaisten vallan. Toiseksi maan täydelliseen valtaamiseen tarvittiin yksilöiden ja heimojen toimintaa. (17:14–18; 18:3.) Todennäköisesti kanaanilaiset asettuivat uudelleen asumaan esim. Debirin ja Hebronin kaupunkeihin sillä aikaa kun Israel soti muualla, joten yksilöiden tai heimojen täytyi vallata ne uudelleen. (Vrt. Jos 11:21–23:a Jos 14:6, 12:een ja 15:13–17:ään.)

[Tekstiruutu s. 1063]

JOOSUAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Kertomus siitä, miten Jehova antoi Kanaanin maan Israelille täyttääkseen sen esi-isille vannomansa valan

Tapahtumat kattavat n. 20 vuotta sen jälkeen, kun Mooses kuoli Israelin erämaavaelluksen lopussa

Joosua valmistaa Israelia menemään Kanaanin maahan, lähettää vakoojia (1:1–2:24)

Jehova valtuuttaa Joosuan johtamaan israelilaiset maahan

Joosua käskee neuvoa israelilaisia valmistautumaan Jordanin ylitykseen

Lähettää vakoojia tutkimaan maata ja Jerikon kaupunkia

Näiden ollessa Jerikossa Rahab piilottaa heidät, ja hänelle luvataan, että hän ja kaikki hänen huonekuntaansa kuuluvat, jotka tottelevat annettuja ohjeita, säästetään Jerikon tulevassa tuhossa

Israel ylittää Jordanin kuivin jaloin (3:1–5:12)

Kansa valmistautuu Jordanin ylitykseen pyhittäytymällä

Arkkua kantavat papit astuvat jokeen ensin; joen vedet patoutuvat yliluonnollisesti jonkin matkan päähän ylävirtaan, ja israelilaiset ylittävät joen kuivin jaloin

Ylityksen muistoksi joesta otetaan 12 kiveä, jotka asetetaan Gilgaliin; toiset 12 kiveä asetetaan siihen joenuoman kohtaan, jossa papit seisoivat

Erämaassa syntyneet Israelin miespuoliset jäsenet ympärileikataan, vietetään pesahia, mannan tulo lakkaa, ja israelilaiset alkavat syödä maan tuotteita

Jerikon valloituksen jälkeen koetaan tappio Aissa (5:13–8:35)

Jehovan armeijan enkeliruhtinas ilmestyy Joosualle; Jehova kertoo Joosualle, miten tämän tulee taistella Jerikoa vastaan

Kuutena peräkkäisenä päivänä israelilaiset marssivat kerran päivässä kaupungin ympäri; seitsemäntenä päivänä he marssivat sen ympäri seitsemän kertaa; viimeisellä kierroksella he päästävät kovan huudon, Jerikon muurit sortuvat ja kaupunki vihitään tuhon omaksi

Aakan ottaa itselleen tuhon omaksi vihittyä

Tämän synnin vuoksi Jehova pidättää apunsa ja Israel kärsii tappion Aissa; Aakanin synti paljastuu, ja hänet sekä hänen huonekuntansa kivitetään

Toinen hyökkäys Aita vastaan onnistuu Jehovan siunauksen ansiosta

Joosua rakentaa alttarin Ebalinvuorelle ja lukee Lain kansalle

Gibeonilaiset pyrkivät rauhaan, toiset tuhotaan (9:1–12:24)

Gibeonin asukkaat ovat kuulleet Israelin menestyksestä, ja he petkuttavat Joosuaa ovelasti tekemään liiton heidän kanssaan

Viisi kuningasta hyökkää yhdessä gibeonilaisten kimppuun, mutta Israel tulee Gibeonin avuksi; Jehova sinkoaa suuria raekiviä ja pidentää yliluonnollisesti päivänvalon aikaa, mikä johtaa hyökkääjien täydelliseen tappioon

Israelilaiset valtaavat Joosuan johdolla lounaassa ja etelässä sijaitsevia kaupunkeja

He voittavat pohjoisen liittoutuneet kuninkaat

Maa jaetaan Israelin heimoille (13:1–22:34)

Ruuben, Gad ja puolet Manassen heimosta saavat Jordanin itäpuolella olevan alueen

Kaleb saa Hebronin; Juudalle, Efraimille ja puolelle Manassen heimoa perintömaa määrätään arvalla

Tabernaakkeli pystytetään Siloon, ja siellä määrätään perintömaa muille heimoille vetämällä arpaa

Leeviläiset saavat 48 kaupunkia, joista 13 on pappien kaupunkeja; 6 turvakaupunkia asetetaan erikseen

Ruubenin, Gadin ja puolen Manassen heimon miehet rakentavat alttarin Jordanin varrelle; sen merkitys ymmärretään väärin, kunnes he selittävät, että sen tarkoitus on muistuttaa uskollisuudesta Jehovaa kohtaan

Joosua kannustaa Israelia palvelemaan Jehovaa uskollisesti (23:1–24:33)

Ikääntynyt Joosua kutsuu koolle Israelin johtajat ja kehottaa heitä pysymään uskollisina Jehovalle

Sikemin kokouksessa hän kertaa Jumalan toimintaa ja kannustaa israelilaisia pelkäämään Jehovaa ja palvelemaan ainoastaan häntä; he ilmaisevat päättäväisyytensä tehdä niin ja vahvistavat uudelleen liittoon sisältyvät velvoitteensa

Joosua kuolee