AI

(’rauniokasa’).

Joissakin raamatunkäännöksissä (esim. KJ) on käytetty myös nimeä Hai, jossa määräinen artikkeli on etuliitteenä, kuten hepreassa. Nimi esiintyy myös feminiinimuodoissa Aijat ja Aija. (Jes 10:28; Ne 11:31.)

1. Kanaanilaisten kuninkaallinen kaupunki; toinen kaupunki, joka vallattiin, kun Israel otti maan haltuunsa. Ai sijaitsi ”lähellä Bet-Avenia, itään päin Betelistä”, ja sen pohjoispuolella oli laaksotasanko. (Jos 7:2; 8:11, 12.) Mikmas sijaitsi ilmeisesti sen eteläpuolella (Jes 10:28).

Pian Kanaaniin tulonsa jälkeen Abraham oli pystyttänyt telttansa ”niin, että Betel oli lännessä ja Ai idässä”. Hän rakensi sinne alttarin ja kävi paikalla uudelleen Egyptissä oleskelunsa jälkeen. (1Mo 12:8; 13:3.)

Vuonna 1473 eaa. Jerikosta saadun voiton jälkeen hyökkäsi pieni, noin 3000 israelilaisen sotilaan joukko Aihin, koska vakoojat olivat sanoneet Ain asukkaista, että ”heitä on vähän” (Jos 7:2, 3). Aakanin synnin tähden Israel kuitenkin kärsi tappion (Jos 7:4–15). Kun tämä asia oli oikaistu, Joosua laati strategian Aita vastaan ja järjesti väijytyksen kaupungin taakse sen länsipuolelle. Pääjoukko levittäytyi kaupungin eteen pohjoispuolelle, jossa oli laakso eli alava aavikkotasanko, ja sieltä käsin Joosua valmisteli rintamahyökkäystä Aihin. Houkuteltuaan Ain kuninkaan ja miesjoukon pois kaupungista Joosuan sotajoukko oli perääntyvinään, kunnes sen takaa-ajajat olivat kaukana linnoituksestaan. Sitten annettiin väijyksissä oleville merkki ryhtyä toimintaan, kaupunki valloitettiin ja sytytettiin tuleen. (Jos 8:1–27.) Ain kuningas teloitettiin, ja kaupunki muutettiin ”ajan hämärään asti pysyväksi kummuksi [hepr. tel], autioksi tähän päivään asti” (Jos 8:28).

Jesajan aikaan, 700-luvulla eaa., kaupunki – tai ehkä sen lähialue – oli asuttu ja sen ennustettiin joutuvan ensimmäisenä Assyrian kuninkaan haltuun hänen marssiessaan kohti Jerusalemia (Jes 10:28). Babylonin pakkosiirtolaisuuden päätyttyä jotkut Aista kotoisin olevat benjaminilaiset palasivat Serubbabelin karavaanin mukana (Esr 2:28; Ne 7:32; 11:31).

Yleisesti ajatellaan, että Ain paikalla on nykyään Khirbet et-Tell (Horvat et-Tel), jossa on säilynyt muinaisen nimen merkitys (et-Tell merkitsee ’kumpua, rauniokasaa’). Se sijaitsee 2,3 km:n päässä Betelistä (nyk. Beitin) itäkaakkoon. Vuosina 1933–35 ja 1964–72 paikalla tehdyt kaivaukset viittaavat kuitenkin siihen, että se on ollut suuri kaupunki, joka hävitettiin noin 2000 eaa. ja oli sen vuoksi asumattomana noin vuoteen 1050 eaa. (arkeologien käyttämien iänmääritysmenetelmien mukaan). Tämän vuoksi arkeologit ovat yrittäneet eri tavoin muuttaa Raamatun Aita koskevien viittausten merkitystä. Mutta arkeologi J. Simonsin mielestä Ain samastamista Khirbet et-Telliin ei voida hyväksyä kaupungin koon vuoksi (Jos 7:3), sen vuoksi, että Khirbet et-Tellin pohjoispuolella ei ole mitään avaraa laaksoa (Jos 8:11), eikä eräistä muistakaan syistä. (American Journal of Archaeology, heinä–syyskuu 1947, s. 311.) Jos arkeologisten löydösten iänmääritys on oikea, niin kaupungin on täytynyt olla jossakin muualla. Itse nimi ei välttämättä kerro alkuperäisen paikan nimeä, sillä kuten Sir Frederic Kenyon sanoo: ”Palestiinassa on yleistä, että raunioituneen tai hylätyn paikan nimi siirretään jollekin muulle lähistöllä sijaitsevalle paikalle.” (The Bible and Archæology, 1940, s. 190.)

2. Kaupunki, joka mainitaan Hesbonin yhteydessä ammonilaisia vastaan esitetyssä Jeremian profetiassa (Jer 49:3). Sijaintipaikkaa ei tiedetä.