Raamatun maantiede – onko se täsmällistä?

AURINKO on juuri laskenut Palestiinassa. Eletään vuotta 1799. Ranskan armeija on leiriytynyt marssittuaan koko paahteisen päivän, ja Napoleon, joukkojen ylipäällikkö, on teltassaan lepäämässä. Yksi hänen palvelijoistaan lukee ääneen ranskankielistä Raamattua lepattavassa kynttilänvalossa.

Tämä toistui ilmeisesti usein Napoleonin Palestiinaan tekemän sotaretken aikana. ”Kun leiriydyimme noiden ikivanhojen kaupunkien raunioiden luona”, hän kertoi myöhemmin muistelmissaan, ”he lukivat Raamattua ääneen joka ilta – – Kuvausten vastaavuus ja totuudellisuus olivat hämmästyttävät: ne sopivat monien vuosisatojen ja muutosten jälkeen edelleen tähän maahan.”

Ne jotka matkustavat Lähi-itään, huomaavat tosiaankin pystyvänsä sijoittamaan Raamatun tapahtumat helposti nykyisiin paikkoihin. Ulkomaalaiset eivät tienneet Egyptistä paljoakaan, ennen kuin Ranskan armeija valloitti tuon ikivanhan maan. Sitten tiedemiehet ja tutkijat, jotka Napoleon toi Egyptiin, alkoivat paljastaa maailmalle Egyptin entisen loiston yksityiskohtia. Näin on käynyt helpommaksi ymmärtää, millaista se ”ankara orjuus” oli, jossa israelilaiset muinoin elivät (2. Mooseksen kirja 1:13, 14, UM).

Sinä yönä, jona israelilaiset vapautuivat Egyptistä, he kokoontuivat Ramsekseen ja marssivat sitten ”erämaan reunaan” (2. Mooseksen kirja 12:37; 13:20). Sieltä Jumala käski heidän ”kääntyä takaisin” ja ”leiriytyä – – meren rannalle”. Tämä outo liike tulkittiin eksymiseksi, ja Egyptin kuningas lähti matkaan armeijoineen ja 600 sotavaunuineen ottaakseen kiinni entiset orjansa. (2. Mooseksen kirja 14:1–9.)

Lähtö Egyptistä

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen historioitsijan Josephuksen mukaan Egyptin armeija ajoi israelilaiset ”solaan” ja sai heidät loukkuun ”ylipääsemättömien vuorenseinämien ja meren väliin”. Nykyään ei tiedetä tarkalleen, missä israelilaiset ylittivät Punaisenmeren. On kuitenkin helppo kuvitella tuo tapahtuma, kun katselee vuorijonon huipulta kohti Punaisenmeren pohjoiskärkeä. Vuorta kutsutaan kiinnostavasti nimellä Jebel ‛Ataqah, joka merkitsee ’Vapautuksen vuorta’. Vuorijonon ja Punaisenmeren väliin jää pieni tasanko, joka kapenee kohti paikkaa, missä vuoren juurella olevat kukkulat ulottuvat lähes mereen asti. Punaisenmeren vastarannalla on keidas, jossa on useita lähteitä – sen nimi on Ayun Musa eli ’Mooseksen kaivot’. Merenpohja laskee näiden kahden kohdan välissä hyvin loivasti, kun se muualla putoaa jyrkästi 9–18 metrin syvyyteen.

Kristikunnan epäuskoiset teologit ovat yrittäneet kiistää sen, että Jumala teki ihmeen, kun hän jakoi Punaisenmeren vedet ja israelilaiset pääsivät pakenemaan kuivaa maata pitkin. He sijoittavat tuon tapahtuman Punaisestamerestä pohjoiseen olevalle matalalle suolle tai rämeelle. Tämä ei kuitenkaan ole sopusoinnussa Raamatun kanssa, jossa kerrotaan toistuvasti ylityksen tapahtuneen sellaisessa kohdassa Punaistamerta, jossa oli riittävästi vettä hukuttamaan – suorastaan nielaisemaan – faraon ja koko hänen armeijansa (2. Mooseksen kirja 14:26–31; Psalmit 136:13–15; Heprealaisille 11:29).

Siinain erämaa

Siinain niemimaan ankarat olosuhteet on kuvattu elävästi Israelin vaellusta käsittelevissä Raamatun kertomuksissa (5. Mooseksen kirja 8:15). Oliko koko kansan sitten mahdollista kerääntyä Siinainvuoren juurelle saamaan Jumalalta lain ja myöhemmin perääntyä seisomaan ”taampana”? (2. Mooseksen kirja 19:1, 2; 20:18.) Onko siellä riittävästi tilaa sellaista vetäytymistä varten, kun väkeä on arvioitu olleen kolme miljoonaa?

1800-luvulla elänyt matkailija ja raamatunoppinut Arthur Stanley kävi Siinain vuoren alueella ja kuvasi näkymää, joka avautui hänen seurueensa eteen heidän kiivettyään Ras Safsafalle: ”Se teki meihin – kuten kaikkiin, jotka ovat nähneet sen ja kuvailleet sitä – heti vaikutuksen. – – Edessämme oli pitkä, avara ja kellertävä tasanko, joka ulottui aivan kallioiden juurelle saakka – – Kun pidetään mielessä, kuinka äärimmäisen harvinaisia tällaiset tasangon ja vuoren yhtymäkohdat ovat tällä alueella, niin se, että sellainen löytyy ja vieläpä perinteisen Siinain läheisyydestä, on hyvin tärkeä todiste kertomuksen todenperäisyydestä.”

Luvattu maa

Kun Israelin erämaavaelluksen 40. vuosi oli menossa, Mooses kuvaili seuraavanlaisesti maata, johon he olivat astumassa: ”Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan.” (5. Mooseksen kirja 8:7.)

Tämän lupauksen täsmällisyys kävi pian ilmeiseksi, kun koko kansa – miehet, naiset, lapset ja muukalaiset – kokoontui Sikemin runsasvetiseen laaksoon Eebalin vuoren ja Garissimin vuoren väliin. Garissimin vuoren juurella seisoi kuusi sukukuntaa. Toiset kuusi sukukuntaa kokoontuivat laakson toiselle puolelle Eebalin vuoren juurelle kuullakseen ne Jumalan lupaamat siunaukset, joista kansa saisi nauttia, jos se tottelisi Jehovan lakia, sekä heitä kohtaavat kiroukset, jos he eivät pitäisi Jumalan lakia. (Joosua 8:33–35.) Mahtuiko kansa tähän kapeaan laaksoon? Entä miten he kaikki pystyivät kuulemaan, kun käytettävissä ei ollut nykyaikaisia äänentoistolaitteita?

Jehova Jumala olisi voinut vahvistaa leeviläisten äänet ihmeen avulla. Sellaista ihmettä ei kuitenkaan nähtävästi tarvittu. Laakson akustiikka on erinomainen. 1800-luvulla elänyt raamatunoppinut Alfred Edersheim kirjoitti: ”Kaikki matkailijat ovat kahdesta asiasta yhtä mieltä: 1) Sekä Eebalin että Garissimin vuoren luona pystyy vaivatta kuulemaan selvästi kaiken, mitä laaksossa puhutaan. 2) Koko Israelin kansa mahtui seisomaan näillä kahdella vuorella.”

Toinen 1800-luvulla elänyt raamatunoppinut, William Thomson, kuvaili tuossa laaksossa saamiaan kokemuksia kirjassaan The Land and the Book: ”Olen huutanut kuullakseni äänen kaiun ja sitten kuvitellut, miltä on täytynyt kuulostaa, kun leeviläiset ovat suureen ääneen julistaneet – – ’Kirottu olkoon se, joka tekee minkälaisen veistetyn jumalankuvan tahansa kauhistukseksi Jehovalle.’ Sen jälkeen on kuulunut kymmenen kertaa voimakkaampana suunnattoman seurakunnan esittämä mahtava AMEN! nousten ja paisuen, kaikuna kiirien Eebalilta Garissimille ja Garissimilta Eebalille.” (Vrt. 5. Mooseksen kirja 27:11–15.)

Jisreelin laakso

Sikemistä pohjoiseen on eräs toinen hedelmällinen laakso, joka nousee merenpinnan tason alapuolelta ja aukenee laajaksi tasangoksi. Koko aluetta kutsutaan Jisreelin kaupungin mukaan Jisreelin laaksoksi. Laakson pohjoispuolella ovat Galilean kukkulat, joilla Jeesuksen kotikaupunki Nasaret sijaitsi. George Smith kertoo kirjassaan The Historical Geography of the Holy Land, että ”Nasaret sijaitsee kukkuloiden keskelle jäävässä notkossa, mutta kun kiipeää laakson reunalle, – – mitkä näköalat sieltä avautuvatkaan! [Jisreelin laakso] levittäytyy silmien eteen – – taistelukenttineen – – Se on Vanhan testamentin historian kartta.”

Arkeologit ovat kaivaneet tästä laaksotasangosta israelilaisten Joosuan päivinä valloittamien kaupunkivaltioiden raunioita, nimittäin Taanakin, Megiddon, Jokneamin ja mahdollisesti Kedeksen (Joosua 12:7, 21, 22). Tuomarien Baarakin ja Gideonin päivinä Jehova vapautti tällä samalla alueella kansansa ylivoimaisista viholliskansoista ihmeen avulla (Tuomarien kirja 5:1, 19–21; 6:33; 7:22).

Vuosisatoja myöhemmin kuningas Jeehu ratsasti laaksoa ylös kohti Jisreelin kaupunkia pannakseen toimeen Jehovan tuomion Iisebelille ja Ahabin hallitsijasuvulle, joka oli luopunut Jehovasta. Jisreelin vartiotornista on nähnyt helposti Jeehun lähestyvän sotilaineen 19 kilometrin päässä idässä. Kuningas Jooramilla on siten ollut hyvää aikaa lähettää ensimmäinen ja sen jälkeen toinen ratsastava sanansaattaja, minkä jälkeen Israelin kuningas Jooram ja Juudan kuningas Ahasja ehtivät vielä valjastaa hevoset vaunujensa eteen ja mennä Jeehua vastaan, ennen kuin tämä saapui Jisreeliin. Jeehu teloitti Jooramin viipymättä. Ahasja pakeni, mutta haavoittui myöhemmin, ja hän kuoli Megiddossa. (2. Kuningasten kirja 9:16–27.) Tarkastellessaan yllä olevien kaltaisia taistelupaikkoja George Smith kirjoittaa: ”On silmiinpistävää, ettei yhdessäkään kertomuksessa – – ole mitään, mikä olisi maantieteellisesti mahdotonta.”

Epäilemättä Jeesus katseli usein alas Jisreelin laaksoon ja mietiskeli siellä saatuja sykähdyttäviä voittoja sekä tiesi, että hänen, luvatun Messiaan, oli määrä osoittautua Suuremmaksi Joosuaksi, Suuremmaksi Baarakiksi, Suuremmaksi Gideoniksi ja Suuremmaksi Jeehuksi saattaessaan kunniaan Jehovan suvereenisuuden. Raamatussa Megiddoa, laaksotasangon strategisesti keskeisintä kaupunkia, käytetäänkin kuvauksena Jumalan sodan Har-Magedonin (merkitsee ’Megiddon vuorta’) tapahtumapaikasta. Se tulee olemaan maailmanlaajuinen taistelu, jossa Jeesus Kristus, kuningasten Kuningas, tuhoaa kaikki Jumalan ja kristillisen seurakunnan eli Jumalan tosi kansan viholliset. (Ilmestys 16:16; 17:14.)

Raamatussa kerrotaan Nasaretin vihaisten juutalaisten yrittäneen kerran tappaa Jeesuksen syöksemällä hänet alas ”sen vuoren jyrkänteen reunalta, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu” (Luukas 4:29). On kiinnostavaa, että nykyisen Nasaretin kaupungin lounaispuolella on 12 metrin jyrkänne, jossa tämä on saattanut tapahtua. Jeesus pakeni vihollisiaan, ja Raamatussa jatketaan, että ”hän meni alas Kapernaumiin” (Luukas 4:30, 31). Galileanmeren rannalla sijaitseva Kapernaum on tosiaan paljon alempana kuin Nasaret.

Nämä ja monet näiden kaltaiset yksityiskohdat ovat saaneet Napoleonin ohella muutkin hämmästelemään Raamatun maantieteellistä tarkkuutta. Pinnanmuodostusta koskevia viittauksia [Raamatussa] on paljon, ja ne pitävät täysin paikkansa”, kirjoitti Thomson kirjassa The Land and the Book. ”Se että sekä Vanhan että Uuden testamentin maantiede on toistuvasti sopusoinnussa kirjoitetun historian kanssa, ei voi olla tekemättä vaikutusta”, mainitsee Stanley kirjassa Sinai and Palestine.

Se miten hämmästyttävän tarkasti Raamattu käsittelee maantiedettä, on ainoastaan yksi todiste siitä, että se on enemmän kuin vain ihmisten kirjoittama kirja. Raamatun luotettavuutta tarkasteltiin myös kolmessa aikaisemmassa Vartiotorni-lehdessä. Toivomme, että hankit tämän sarjan kolme muuta osaa ja nautit niiden lukemisesta.

[Kartta s. 7]

(Ks. painettu julkaisu)

JISREELIN LAAKSO

Jisreel

Nasaret

Taanak

Megiddo

Jokneam

Kedes

P

GALILEANMERI

SUURI MERI

kilometrejä

10

20

[Lähdemerkintä]

Perustuu karttaan, jonka julkaisuoikeudet omistavat Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. ja Survey of Israel.

[Kuva s. 5]

Israel sai Lain Siinainvuorella

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.