MIIKA

(lyhentymä nimestä Mikael tai Mikaja).

1. Efraimilainen mies. Miika rikkoi kahdeksatta kymmenestä käskystä (2Mo 20:15) ottaessaan äidiltään 1100 hopearahaa. Kun hän tunnusti rikoksensa ja palautti rahat, äiti sanoi: ”Minun on poikani puolesta ehdottomasti pyhitettävä hopea kädestäni Jehovalle veistetyn kuvan ja valetun patsaan valmistamista varten; ja nyt minä annan sen sinulle takaisin.” Sitten äiti vei 200 hopearahaa hopeasepälle, ja tämä teki ”veistetyn kuvan ja valetun patsaan”, joka myöhemmin joutui Miikan taloon. Miika, jolla oli ”jumalien huone”, teki efodin ja terafim-kuvia ja valtuutti yhden pojistaan toimimaan hänen pappinaan. Vaikka tämä järjestely oli näennäisesti tarkoitettu kunnioittamaan Jehovaa, se oli törkeän sopimaton, sillä se rikkoi epäjumalanpalveluksen kieltänyttä käskyä (2Mo 20:4–6) ja syrjäytti Jehovan tabernaakkelin ja hänen pappinsa (Tu 17:1–6; 5Mo 12:1–14). Myöhemmin Miika vei Jonatanin, Mooseksen pojan Gersomin jälkeläisen, kotiinsa ja palkkasi tuon nuoren leeviläisen papikseen (Tu 18:4, 30). Väärää tyytyväisyyttä tuntien Miika sanoi: ”Nyt minä todella tiedän, että Jehova tekee minulle hyvää.” (Tu 17:7–13.) Jonatan ei kuitenkaan kuulunut Aaronin sukuhaaraan, eikä hän siis ollut edes pätevä papilliseen palvelukseen, mikä vain pahensi Miikan erhettä (4Mo 3:10).

Danilaiset etsivät siihen aikaan itselleen asuinaluetta, ja he lähettivät matkaan viisi vakoojaa, jotka lopulta tulivat Efraimiin ”aina Miikan talolle asti, ja olivat sitten siellä yötä”. Ollessaan lähellä Miikan taloa he tunnistivat Jonatanin äänen, saivat tietää, mitä hän teki siellä, ja pyysivät häntä tiedustelemaan Jumalalta, onnistuisiko heidän hankkeensa. Pappi sanoi heille: ”Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, on Jehovan edessä.” (Tu 18:1–6.) Sen jälkeen he vakoilivat Laisia ja palasivat ja kertoivat veljilleen siitä, jolloin nuo viisi vakoojaa ja 600 sotaan vyöttäytynyttä danilaismiestä lähtivät kohti tuota kaupunkia. Kun he matkallaan kulkivat Miikan talon ohi, vakoojat kertoivat veljilleen Miikan uskonnollisista esineistä ja ehdottivat niiden ottamista. Danilaiset ottivat ne ja saivat myös leeviläismiehen vakuuttuneeksi siitä, että hänen olisi parempi olla pappina yhdelle Israelin heimolle ja suvulle kuin pelkästään yhdelle miehelle. Sitten he menivät matkoihinsa ja veivät mennessään leeviläisen, efodin, terafim-kuvat ja veistetyn kuvan. (Tu 18:7–21.)

Pian sen jälkeen Miika ja miesjoukko lähtivät ajamaan takaa danilaisia. Kun danilaiset oli tavoitettu, he kysyivät, mikä oli hätänä, jolloin Miika sanoi: ”Jumalani, jotka olen tehnyt, te olette ottaneet, papinkin, ja menette tiehenne, ja mitä minulla enää on?” Silloin danilaismiehet varoittivat Miikaa, että hänen kimppuunsa saatettaisiin käydä, jos hän vielä seuraisi heitä ja esittäisi vastalauseitaan. Nähdessään, että danilaiset olivat paljon voimakkaampia kuin hänen joukkonsa, Miika palasi kotiin. (Tu 18:22–26.) Sen jälkeen danilaiset kukistivat ja polttivat Laisin ja rakensivat sen paikalle Danin kaupungin. Jonatanista ja hänen pojistaan tuli danilaisten pappeja, jotka ”pitivät Miikan tekemää veistettyä kuvaa pystytettynä itseään varten kaikki ne päivät, joina tosi Jumalan huone [tabernaakkeli] pysyi Silossa”. (Tu 18:27–31.)

2. Leeviläinen Ussielin kehatilaissuvusta, jossa hän toimi päämiehenä ja hänen veljensä Jissia järjestyksessä seuraavana, kun Daavid jakoi leeviläisten palvelusmääräyksiä (1Ai 23:6, 12, 20; 24:24, 25).

3. Kuningas Saulin jälkeläinen; Jonatanin pojan Merib-Baalin (Mefibosetin) poika. Häntä sanotaan myös Mikaksi. (1Ai 8:33–35; 9:39–41; 2Sa 9:12.)

4. Ruubenilainen, joka oli Simein poika ja Reajan isä. Hänen jälkeläisensä Beeraa oli Ruubenin heimon johtomiehiä, ja Assyrian kuningas Tilgat-Pilneser (Tiglat-Pileser III) vei hänet pakkosiirtolaisuuteen. (1Ai 5:1, 3–6; 2Ku 15:29.)

5. Abdonin (Akborin) isä. Häntä sanotaan myös Mikajaksi, joka on hänen nimensä pitempi muoto. (2Ai 34:20; 2Ku 22:12.)

6. Leeviläinen, Asafin jälkeläinen (Ne 11:15, 17). Häntä sanotaan myös Mikaksi ja Mikajaksi (1Ai 9:15; Ne 11:22; 12:35).

7. Hänen nimellään tunnetun Raamatun kirjan kirjoittaja ja Jehovan profeetta Juudan kuninkaiden Jotamin, Ahasin ja Hiskian hallituskausilla (777–717 eaa.). Miika oli profeetta Hoosean ja profeetta Jesajan aikalainen. Ei tiedetä tarkasti, kuinka kauan hän toimi profeettana. Ilmeisesti hän lakkasi profetoimasta Hiskian hallituskauden loppuun mennessä, kun hänen profeetallinen kirjansa oli valmistunut. (Mi 1:1; Ho 1:1; Jes 1:1.)

Miika oli kotoisin Moresetin kylästä Jerusalemin lounaispuolelta (Jer 26:18). Koska tuo profeetta asui hedelmällisessä Sefelassa, hän tunsi hyvin maalaiselämää, josta hän ammensi merkityksellisiä kuvauksia (Mi 2:12; 4:12, 13; 7:1, 4, 14). Miika profetoi erittäin hillittömänä aikana, jolloin Israelissa ja Juudassa rehottivat väärä palvonta ja moraalinen turmelus, ja myös silloin, kun kuningas Hiskia teki uskonnollisia uudistuksiaan (2Ku 15:32–20:21; 2Ai, luvut 27–32). ”Jehovan sana, joka tuli – – Miikalle” varoitti perustellusti, että Jumala tekisi Samarian ”rauniokasaksi kedolle”, ja lisäksi profetoitiin, että ”pelloksi kynnetään Siion ja rauniokasoiksi tulee Jerusalem” (Mi 1:1, 6; 3:12). Juudan ja Jerusalemin autioitus 607 eaa. tapahtui useita vuosia Miikan päivien jälkeen, mutta hän sai luultavasti eläessään nähdä Samarian ennustetun tuhon 740 eaa. (2Ku 25:1–21; 17:5, 6).