JÄLJITTELE HEIDÄN USKOAAN | DEBORA
”Nousin äidiksi Israeliin”
AAMUN valjetessa Debora katseli Taborinvuoren huipulle kokoontuneita sotilaita. Oli vaikuttavaa nähdä heidät siellä. Debora mietiskeli noiden miesten rohkeutta ja heidän johtajansa Barakin uskoa. Vaikka heitä oli 10 000, heidän uskonsa ja rohkeutensa joutuisi tuona päivänä todelliseen kokeeseen. Heitä vastassa oli ankara vihollinen, heitä oli vähemmän, ja heidän aseistuksensa oli heikko. Mutta siinä he kuitenkin olivat – pitkälti tämän yhden naisen rohkaisun ansiosta.
Kuvittele mielessäsi Debora, jonka vaatteet hulmuavat tuulessa, kun hän katselee Barakin kanssa vuorelta avautuvaa näköalaa. Taborinvuori muistutti suurta kartiota, jonka kärki on katkaistu. Sen tasaiselta huipulta oli näkymä lounaaseen Esdrelonin tasangolle, joka oli noin 400 metriä alempana. Kisonjoki halkoi tasaista ruohomaata ja laski kohti Suurtamerta ohi Karmelinvuoren. Joenuoma saattoi olla tuona aamuna kuiva, mutta leveällä tasangolla välkehti jokin muu. Tuo pahaenteinen välke oli peräisin Siseran lähestyvästä armeijasta ja sen ylpeydenaiheesta – noin 900 sotavaunusta, joissa saattoi olla pyörännavoista työntyvät rautaviikatteet. Siseran tarkoituksena oli niittää huonosti varustettuja israelilaisia kuin ohraa!
Debora tiesi, että Barak ja tämän miehet odottivat häneltä jonkinlaista käskyä tai merkkiä. Oliko hän ainoa nainen tuossa joukossa? Millaista oli kantaa tuossa tilanteessa niin suurta vastuuta? Pohtiko hän, miksi ihmeessä hän oli siellä? Selvästikään ei! Jehova, hänen Jumalansa, oli käskenyt häntä käynnistämään tämän sodan. Lisäksi Jehova oli paljastanut, että hän käyttäisi naista lopettamaan sen. (Tuomarit 4:9.) Mitä Debora ja nämä rohkeat taistelijat voivat opettaa meille uskosta?
”MENE – – TABORINVUORELLE”
Mainitessaan Deboran ensimmäistä kertaa Raamattu puhuu hänestä ”naisprofeettana”. Tämä nimitys tekee Deborasta poikkeuksellisen naisen Raamatun kirjoituksissa, vaikkei hän olekaan ainoa laatuaan.a Deboralla oli toinenkin tehtävä. Hän ilmeisesti myös ratkaisi kiistoja antamalla niihin Jehovan vastauksen. (Tuomarit 4:4, 5.)
Debora asui Efraimin vuoristossa Betelin ja Raman kaupunkien välisellä alueella. Siellä hänellä oli tapana istua palmun alla ja palvella kansaa Jehovan ohjauksen mukaisesti. Tehtävä oli epäilemättä haastava, mutta Debora ei antanut sen lannistaa itseään. Hänen palveluksiaan tarvittiin kipeästi. Myöhemmin hän oli jopa mukana sepittämässä henkeytettyä laulua, johon sisältyivät seuraavat sanat hänen uskottomasta kansastaan: ”He valitsivat uusia jumalia. Silloin oli sota porteissa.” (Tuomarit 5:8.) Koska israelilaiset hylkäsivät Jehovan palvellakseen muita jumalia, Jehova jätti heidät heidän vihollistensa käsiin. Kanaanin kuningas Jabin hallitsi heitä apunaan mahtava sotapäällikkö Sisera.
Sisera! Tuo nimi synnytti kauhua ja sekasortoa Israelissa. Kanaanilaisten uskonto ja kulttuuri oli räikeän turmeltunutta – siihen kuuluivat lapsiuhrit ja temppeliprostituutio. Millaista oli elää maassa, jossa valtaa piti kanaanilainen sotapäällikkö armeijoineen? Deboran laulu osoittaa, että matkustaminen maassa oli lähes mahdotonta, eikä kylissä asunut ketään (Tuomarit 5:6, 7). Voimme kuvitella, miten ihmiset piileskelivät metsissä ja kukkuloilla eivätkä uskaltaneet viljellä maata tai asua muuria vailla olevissa kylissä. He pelkäsivät matkustaa yleisillä teillä, koska joku saattoi hyökätä heidän kimppuunsa, siepata heidän lapsensa tai raiskata heidän naisensa.b
Pelko vallitsi 20 vuotta, kunnes Jehova havaitsi todisteita siitä, että hänen itsepäinen kansansa oli valmis muuttumaan, tai kuten Deboran ja Barakin henkeytetyssä laulussa sanotaan: ”Kunnes minä, Debora, nousin, kunnes nousin äidiksi Israeliin.” Emme tiedä oliko Debora, Lappidot-nimisen miehen vaimo, kirjaimellisessa merkityksessä äiti, mutta tässä ilmausta käytetään kuvaannollisesti. Jehova antoi Deboralle tehtävän suojella kansaa äidillisesti. Hänen tuli kutsua luokseen väkevä uskon mies, tuomari Barak, ja käskeä häntä nousemaan Siseraa vastaan. (Tuomarit 4:3, 6, 7; 5:7.)
”Mene, ja sinun täytyy levittäytyä Taborinvuorelle”, käski Jehova Deboran välityksellä. Barakin tuli koota 10 000 miestä kahdesta Israelin heimosta. Debora esitti Jehovan lupauksen, jonka mukaan mahtava Sisera ja hänen yhdeksätsadat sotavaununsa tultaisiin kukistamaan! Tuo lupaus varmasti hämmästytti Barakin. Israelilla ei ollut armeijaa eikä käytännössä minkäänlaista aseistusta. Barak suostui silti lähtemään taisteluun, mutta vain, jos Debora tulisi mukaan Taborinvuorelle. (Tuomarit 4:6–8; 5:6–8.)
Tämän Barakin esittämän pyynnön vuoksi jotkut ovat ajatelleet, ettei hänellä ollut uskoa. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Barak ei pyytänyt Jumalalta lisää aseita. Sen sijaan tämä uskon mies piti tärkeänä sitä, että Jehovan edustaja oli vahvistamassa häntä ja hänen miehiään. (Heprealaisille 11:32, 33.) Jehova suhtautui Barakin pyyntöön suopeasti ja salli Deboran lähteä hänen kanssaan. Jehovan hengen ohjauksessa Debora kuitenkin ennusti, että suurinta kunniaa taistelusta ei saisi kukaan mies. (Tuomarit 4:9.) Jumala oli päättänyt, että pahan Siseran surmaisi nainen!
Nykymaailmassa naiset joutuvat usein epäoikeudenmukaisuuden, väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Heille suodaan harvoin se arvo, jonka Jumala haluaa heidän saavan. Jumalan silmissä nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja heillä on sama asema hänen edessään (Roomalaisille 2:11; Galatalaisille 3:28). Deboran esimerkki muistuttaa meitä siitä, että Jumala siunaa myös naisia antamalla heille tehtäviä sekä merkkejä hänen erityisestä hyväksynnästään ja luottamuksestaan. On tärkeää, ettemme koskaan omaksu tässä maailmassa yleistä kielteistä näkemystä naisista.
”MAA JÄRKKYI, TAIVAATKIN PISAROIVAT”
Barak kokosi armeijan, 10 000 miestä, jotka olivat riittävän urheita kohtaamaan Siseran pelottavat joukot. Johdattaessaan miehiään Taborinvuorelle Barak oli iloinen, että hänellä oli keino valaa heihin rohkeutta. Tuomarien kirjan 4:10:ssä kerrotaan: ”Debora lähti hänen kanssaan.” Kuvittele, miten sotilaiden mieliala kohosi, kun he näkivät Deboran marssivan heidän mukanaan kohti Taborinvuorta. Tuon rohkean naisen usko Jehova Jumalaan sai hänet vaarantamaan oman henkensä heidän rinnallaan!
Kun Sisera sai tietää, että Israel oli uskaltanut koota armeijan häntä vastaan, hän toimi nopeasti. Useat kanaanilaiskuninkaat liittoutuivat kuningas Jabinin kanssa, joka on saattanut olla heistä huomattavin. Maa tärisi Siseran mahtavien vaunujoukkojen rymistäessä muodostelmassa halki tasangon. Kanaanilaiset olivat varmoja, että he tekisivät hetkessä selvää Israelin säälittävästä armeijasta. (Tuomarit 4:12, 13; 5:19.)
Mitä Barak ja Debora tekisivät vihollisen lähestyessä? Jos he pysyisivät Taborinvuoren rinteillä, heillä olisi ehkä etulyöntiasema kanaanilaisjoukkoihin nähden, koska nämä tarvitsivat sotavaunuilleen tasaisen, avoimen maaston voidakseen taistella tehokkaasti. Barak oli kuitenkin päättänyt taistella Jehovan tavalla, joten hän odotti ohjeita Deboralta. Lopulta koitti ratkaisun hetki. Debora sanoi Barakille: ”Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Jehova antaa Siseran sinun käsiisi. Eikö Jehova ole kulkenut sinun edelläsi?” Sitten kertomus jatkaa: ”Barak lähti laskeutumaan Taborinvuorelta kymmenentuhatta miestä perässään.” (Tuomarit 4:14.)c
Israelin joukot ryntäsivät alas vuorelta avoimelle tasaiselle maalle suoraan kohti kammottavia sotakoneita. Kulkiko Jehova heidän edellään, kuten Debora oli luvannut? Vastaus saatiin hyvin pian. Tuomarien kirjan 5:4 kertoo: ”Maa järkkyi, taivaatkin pisaroivat.” Siseran ylpeät joukot joutuivat sekasorron valtaan, ja sitten alkoi vielä sataa. Sade oli ilmeisesti niin raju, että maa oli nopeasti veden peitossa. Pian painavista, osittain raudasta valmistetuista vaunuista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne vajosivat ja juuttuivat auttamattomasti mutaan. (Tuomarit 4:14, 15; 5:4.)
Barakia ja hänen miehiään rankkasade ei huolestuttanut, sillä he tiesivät, mikä sen aiheutti. He juoksivat suoraa päätä kanaanilaisjoukkojen kimppuun. Jumalan tuomion täytäntöönpanijoina he eivät jättäneet Siseran armeijasta ketään eloon. Tulviva Kisonjoki huuhtoi ruumiit alavirtaan kohti Suurtamerta. (Tuomarit 4:16; 5:21.)
Nykyään Jehova ei lähetä palvelijoitaan kirjaimelliseen sotaan. Hän kuitenkin kehottaa kansaansa käymään hengellistä sotaa. (Matteus 26:52; 2. Korinttilaisille 10:4.) Jos yritämme nykyisen maailman keskellä totella Jumalaa, asennoidumme tuossa sodassa hänen puolelleen. Tarvitsemme rohkeutta, sillä ne, jotka ovat Jumalan puolella, voivat saada osakseen ankaraa vastustusta. Mutta Jehova ei ole muuttunut. Hän edelleen puolustaa niitä, jotka Deboran, Barakin ja muinaisen Israelin urhoollisten sotilaiden tavoin uskovat ja luottavat häneen.
”MITÄ SIUNATUIN NAISTEN JOUKOSSA”
Yksi kanaanilaisista vihollisista – kaikkein pahin heistä – pääsi pakenemaan! Sisera, Jumalan kansan suuri vainooja, pakeni taistelukentältä jalkaisin ja jätti miehensä liejuun kuolemaan. Hän livahti israelilaisten sotilaiden ohi tukevammalle maalle ja suuntasi kohti lähimpiä mahdollisia liittolaisia. Hän taittoi pitkän matkan avoimessa maastossa ja kiiruhti kohti keniläisen Heberin telttoja peläten, että israelilaiset sotilaat saattaisivat löytää hänet. Heber oli erottautunut etelässä asuvasta keniläisestä paimentolaiskansastaan ja tehnyt jonkinlaisen liiton kuningas Jabinin kanssa. (Tuomarit 4:11, 17.)
Uupuneena Sisera saapui Heberin leiriin. Heber ei ollut kotona, mutta hänen vaimonsa Jael oli. Sisera ilmeisesti oletti, että Jael kunnioittaisi miehensä ja kuningas Jabinin välistä liittoa. Hän ei ehkä voinut kuvitellakaan, että kukaan nainen voisi toimia tai edes ajatella eri tavalla kuin aviomiehensä. Sisera ei selvästikään tuntenut Jaelia! Epäilemättä Jael näki kanaanilaisten pahuuden heidän sortaessaan maata, ja hän todennäköisesti tajusi, että nyt hänen oli tehtävä valinta. Hän voisi joko auttaa tätä pahaa miestä tai asettua Jehovan puolelle ja taistella Hänen kansansa vihollista vastaan. Mutta mitä hän voisi tehdä? Miten nainen pystyisi lyömään voimakkaan, taisteluiden karaiseman soturin?
Jaelilla ei ollut paljon aikaa miettiä. Hän tarjosi Siseralle paikan levätä. Sisera kielsi Jaelia paljastamasta hänen olinpaikkaansa kenellekään miehelle, joka saattaisi etsiä häntä. Jael peitti Siseran tämän käydessä makuulle ja antoi hänelle kermaista maitoa, kun hän pyysi vettä. Pian Sisera oli sikeässä unessa. Silloin Jael otti kaksi välinettä, joita teltoissa asuvat naiset käyttivät usein ja taitavasti, telttavaarnan ja vasaran, ja kyykistyi Siseran pään vierelle. Tehtävä oli pelottava. Hänen oli toimittava teloittajana Jehovan puolesta. Pienikin epäröinti tai epävarmuus olisi voinut merkitä katastrofia. Oliko hänellä mielessään Jumalan kansa ja se, miten tämä mies oli kohdellut sitä raa’asti vuosikymmeniä? Vai miettikö hän, miten suuri kunnia oli asettua Jehovan puolelle? Raamattu ei kerro sitä. Tiedämme vain sen, että tehtävä oli nopeasti suoritettu. Sisera oli kuollut! (Tuomarit 4:18–21; 5:24–27.)
Myöhemmin saalistaan jahtaava Barak saapui paikalle. Kun Jael näytti hänelle ruumiin, jolla oli telttavaarna ohimossaan, Barak tiesi, että Deboran ennustus oli toteutunut. Nainen oli tappanut mahtavan soturin Siseran! Nykyajan kriitikot ja epäilijät ovat kutsuneet Jaelia monilla halventavilla nimillä, mutta Barak ja Debora tiesivät totuuden. He ylistivät Jaelia hänen rohkean tekonsa vuoksi henkeytetyn laulunsa sanoin: ”Naisten joukossa hän tulee olemaan mitä siunatuin.” (Tuomarit 4:22; 5:24.) Huomaa, miten antelias henki Deboralla oli. Hän ei kadehtinut Jaelia tämän saaman ylistyksen vuoksi. Hänelle oli tärkeää ainoastaan se, että Jehovan sana toteutui.
Siseran kuoltua kuningas Jabin menetti mahtinsa ja kansa oli lopultakin vapaa kanaanilaisten sorrosta. Rauha vallitsi 40 vuotta. (Tuomarit 4:24; 5:31.) Deboraa, Barakia ja Jaelia siunattiin suuresti, koska he uskoivat Jehova Jumalaan! Jos jäljittelemme Deboran uskoa asennoitumalla rohkeasti Jehovan puolelle ja rohkaisemalla toisia tekemään samoin, Jehova siunaa meitäkin voitoilla ja pysyvällä rauhalla.
a Muita naisprofeettoja olivat muun muassa Mirjam, Hulda ja Jesajan vaimo (2. Mooseksen kirja 15:20; 2. Kuninkaiden kirja 22:14; Jesaja 8:3).
b Deboran laulusta käy ilmi, että Sisera toi sotaretkiltään saaliina usein myös tyttöjä, joita oli joskus enemmän kuin yksi kutakin sotilasta kohti (Tuomarit 5:30). Se, että Tuomarien kirjan 5:30:ssä käytetään sanaa ”kohtu”, osoittaa, että näitä naisia pidettiin arvokkaina pääasiassa heidän lisääntymiselintensä vuoksi. Raiskaukset olivat nähtävästi arkipäivää.
c Taistelua kuvaillaan Raamatussa kahdessa kohdassa: Tuomarien kirjan 4. luvun historiallisessa kertomuksessa sekä 5. luvussa olevassa Deboran ja Barakin laulussa. Nämä kaksi kertomusta täydentävät toisiaan; molemmissa kertomuksissa on yksityiskohtia, joita ei mainita toisessa.