HAROD

(’vavistus’).

Lähde (heprealaisen sanan tavallinen merkitys, vaikka heprean sanoja ”kaivo” ja ”lähde” käytetäänkin välillä toistensa synonyymeina; vrt. 1Mo 16:7, 14; 24:11, 13), jonka läheisyyteen Gideonin johtama israelilaisarmeija leiriytyi ja jonka luona pantiin myöhemmin kokeeseen 10000:een mieheen kutistunut joukko. Sitten valittiin 300 miestä ajamaan midianilaiset pakosalle. Aiemmin 22000 israelilaista oli lähtenyt pois, koska he ’pelkäsivät ja vapisivat’, mikä on saattanut olla syynä lähteelle annettuun nimeen. (Tu 7:1–7.)

Harodin lähde on perinteisesti samastettu ʽAin Jaludiin (Mayan Harod), lähteeseen joka saa alkunsa Gilboanvuoren luoteisreunalta. Nimekäs tutkija G. A. Smith huomautti ʽAin Jaludista: ”Se pulppuaa alle 5 m:n levyisenä ja 60 cm:n syvyisenä Gilboan juurelta, ja pääasiassa siitä mutta myös kahdesta muusta lähteestä [ʽAin el-Meiyite ja ʽAin Tubaʽun] syntyy kyllin voimakas virta käyttämään kuutta tai seitsemää myllyä. Tämän virran syvä uoma ja pehmeät töyräät muodostavat valtavan esteen Gilboalla olevien asemien eteen ja mahdollistavat sen, että Gilboan puolustajat voivat pitää lähteen jalkojensa juuressa taistellessaan tasangolla olevaa vihollista vastaan. Lähde on puolustajille korvaamaton, sillä virtaavaa vettä ei ole oikealla, ei vasemmalla eikä takana. – – Virta, jonka ansiosta kukkulan miehittäjät voivat puolustaa myös lähdettä tasangolta tulevaa vihollista vastaan, estää heitä käyttämästä vettä huolettomasti, sillä he juovat tuon vihollisen nähden ja virran kulkureitin ilmaisevat kaislat ja pensaat tarjoavat suojaa vihollisen väijytyksille.” (The Historical Geography of the Holy Land, Lontoo 1968, s. 258.)